U.C.M SMS Trail riistakamera – katsaus!

Olen nyt parin kuukauden ajan ollut riistakamera kuvaaja! Vein erään hirven nuolukiven lähiseutuville Erätukun kauppaaman U.C.M SMS Trail -riistakameran. Samaa kameraa myydään eri firmojen toimesta myös Hawkeye jne merkeillä, mutta kaikki nämä pohjautuu Acorn guardian 680-sarjan kameraan.

Tarkempia speksejä en ala luettelemaan, koska niin speksit kuin ohjekirja kameran toiminnoista löytyvät Erätukun tuotesivuita täältä -> LINKKI

Kyseessä on kuitenkin ns. lähettävä riistakamera, joka voi lähettää ottamastaan kuvasta esikatselukuvan joko määritettyyn kännykkään/kännyköihin tai esimerkiksi sähköposti-osoitteeseen. Itse olen käyttänyt sähköposti-vaihtoehtoa, koska en halua heräillä yöllä puhelimen piippailuun, ja onhan kuva helppo jakaa eteenpäin sähköpostista. Lähettämistä varten kamerassa on tietenkin oltava kännykän SIM-kortti sopivalla liittymätyypillä. Itselläni kameran sisässä porskuttaa Saunalahti Tarkka 2G -liittymä, joka maksaa kuussa noin neljä euroa ja on varustettu rajattomalla tiedonsiirtomäärällä. Eli kuvaa saa puskea niin paljon kuin kamera vaan kerkee niitä ottaa.

Miltä se on nyt sitten tuntunut olla riistakamerakuvaaja? Nooh, aamuisin ei ole tarvinnut herätä aikasin eikä ole tarvinnut tuntikaupalla istua kuusikossa hyttysten syötävänä. =D Aamuisin tuntuu kuin karkkikaupassa olisi kun innoissaan kännykän avulla sähköpostia starttailee, että onko tänä yönä kuvia tullut ja jos on, niin millaisia. Ja tuleehan niitä kuvia toki joskus päivälläkin.

Kaiken kaikkiaan olen ollut UCM SMS riistakameraan melko tyytyväinen. Ensimmäisillä paristoilla kamera viihtyi metsässä kuvailemassa 23.4. – 6.6. välisen ajan. Eli hieman yli kuusi viikkoa. Toki pari päivää aiemmin kuvien tulo oli loppunut ja arvelin että paristojen varaustaso on laskenut sen verran alas, että kamera on ottanut kuvien lähetystoiminnon pois päältä. Paikalle saapuessani tämä osoittautuikin oikeaksi veikkaukseksi. Kamera edelleen kuvaili hienosti, mutta virtaa ei ollut enää lähettää kuvia eteenpäin. Joku tunti ennen paikalle saapumistani kameralle oli käynyt näyttäytymässä ylivuotinen naarashirvi.

Olin säätänyt kameran niin, että se otti jokaisesta liiketunnistimen aktivoitumisesta kolme 12 megapikselin kuvaa. Kuvia tuolta edellämainitulta ajalta oli kertynyt noin 250 kappaletta. Kun kamera lähettää sähköpostiin aina jokaisen kolmen kuvan sarjan viimeisen kuvan, niin jokusen kerran oli sähköpostissakin kuvia saanut ihastella. Joskus kuvat olivat tyhjiä, mutta joskus kuvassa oli hirvi, kyyhky tai vaikkapa metso.

Koska riistakamerat lähettää eteenpäin lähes poikkeuksetta aina kuvasarjan viimeisen kuvan, niin kameran laukaissut kohde on saattanut jo keretä poistumaan kameran näkyviltä ennen viimeisen kuvan otta ja tällöin lopputuloksena on tyhjä kuva. Tyhjiä kuvia aiheuttaa monasti esimerkiksi kameran ohi lentävät linnut. Suurimmassa osassa kuvia kuitenkin on jotain elävää näkynyt ja katseltavaa on riittänyt.

Sittemmin keksin, että tähän kameraan on mahdollista kytkeä päälle ns. kuva+video -moodi, joka on riistakameroissa suht harvinainen. Eli säädin kameran niin, että se kuvaa kaksi still-kuvaa ja heti niiden perään 30 sekuntia videota. Toki näistä kamera lähettää sähköpostiin vain sen viimeisen tallennetun kuvan. Mutta kun kameraan käy vaihtamassa paristot, niin pääsee ottamaan talteen myös muistikortille tallennetut videot.

On mielenkiintoista nähdä kuinka paljon enemmän paristoja kamera kuluttaa kun myös videokuvaus on päällä, että onko syytä siirtyä jo ulkoisen akun käyttöön virtalähteenä. Koen kuitenkin videon niin paljon lisäarvoa tuovana, että en siitä suostu enää luopumaan. Enkä kyllä taida ostaakkaan enää kameraa jossa kuva + video ei samaan syssyyn onnistu.

Lähes kaikilla kameroilla on toki mahdollista kuvata videota, ja jotkut lähettävät myös sähköpostiin maininnan että uusi video on tallennettu. Mutta en suostu millään luopumaan siitä, että näen lähes reaaliajassa mitä nuolukivellä liikkuu. Kameran ja sähköpostin kellonaikoja vertaillen kuvan otossa ja sähköpostin saapumisessa on noin parin minuutin ero. Eli sillä tarkkuudella tietää mitä nuolukivellä liikkuu. Sivuhuomautuksena täytyy mainita, että nyt markkinoille on tullut myös sellainen kamera, joka lähettää sähköpostiin pienen viisi sekuntia kestävän videopätkän. Mutta se on nyt uusinta uutta, eikä tämä kamera sellaiseen pysty.

Oikeastaan kaipaisin tähän UCM SMS -kameraan vain yhtä muutosta, ja se olisi toteutettavissa ohjelmistopäivityksellä. Nyt kamera lähettää sähköpostiin 640×480 pikselin kokoisen kuvan, ja onhan se hieman pieni! Osa kameroista toimittaa sähköpostiin kuitenkin 1280x960px kokoisia kuviakin. Tuo olisi kameravalmistajalle helppo muutos!

Riistakameroissa on lähes poikkeuksetta vain viiden megapikselin kennot, joten suuremmat mainostetut kuvakoot tehdään kasvattamalla alkuperäisen kuvan kokoa interpoloimalla kameran ohjelmistossa. Olenkin nyt säätänyt oman kamerani ottamaan noita 5 Mpix kuvia, koska natiivi resoluutio on aina laadukkain. Ja uskon että jos kuvan kokoa tarvitsee kasvattaa, niin se onnistuu laadukkaimmin jälkikäteen Photoshopissa.

Kaikenkaikkiaan UCM SMS Trail kamera on 199€ hintaansa nähden erittäin toimiva ja joiltain ominaisuuksiltaan erittäin mainiokin riistakamera! Kuvanlaadun kanssa on tultu toimeen, ja salamankin tuntuu saavan jopa liiankin tehokkaalle.

Liitän tahän alle kameran ottamia kuvia, jotka olen vain pienentänyt, mutta jotka ovat muuten täysin alkuperäisiä. Videokuvausta kommentoin jahka käyn kamerasta tyhjentämässä videot pois. Sähköpostiin putkahdelleiden kuvien perusteella kamerassa pitäisi olla aika mukavia videoita tarjolla. =)

Tähän nuolukivien valvontaan tuntuu helposti höpsähtävän ja enköhän minä tässä ihan lähiaikona osta jo toisen kameran. =DD

-Janne

ps. klikkailemalla isommaksi!

 

Leupold VX-6 ilmainen CDS korotorni

Ostin vuonna 2013 Leupoldin VX-6 sarjan 1-6×24 Firedot 4 kiikaritähtäimen. Seuraavana vuonna selaisin Leupoldin tuote katalogia, josta silmiini osui seuraava teksti VX-6 sarjan kiikaritähtäimien sivulla.

maksuton_CDS”Tähtäimen mukana toimitetaan yksi MAKSUTON CDS-säädin”. Oman kiikarini mukana tuollaista ei ollut tullut, eikä kiikarini edes ollut CDS-malli, jota myös on myynnissä. Mutta kun tuossa ennemminkin puhuttiin yleisesti Leupold VX-6 sarjan kiikareista, niin aloin selvittää asiaa. Otin ensimmäiseksi yhteyden Leupoldin USA:n päähän. He neuvoivat ottamaan asiassa yhteyden Suomen maahantuojaan, jona toimii Hjorth Oy.

Laittelin Hjorthille sähköpostia, ja siellä asiaa tartuttiinkin heti. Sain tietää että jokaiseen VX-6 sarjan kiikariin kuuluu yksi ilmainen korotorni! Samassa emailissa sain myös täytettävän tilauslomakkeen, jonka skannasin ja palautin PDF:nä. Seuraavaksi sainkin vahvistuksen että maahantuoja oli tilannut korotornin Leupoldin tehtaalta. Toimitusajan arvio oli 6-14 viikkoa.

Tilauskaavakkeeseen piti täyttää omien yhteystietojen lisäksi tiedot kiikarista sarjanumeroineen, aseen kaliberi, luodin paino ja BC, lähtönopeus, kohdistusetäisyys, keskimääräinen korkeus merenpinnasta ja lämpötila jne.

Lopulta kotiin tuli kirjekuori jonka sisältä paljastui tilattu korotorni asennusohjeineen.

Korotorni Kuten päältä on luettavissa, on korotorni kaliberille 9,3×62, 286gr painoiselle Norma Oryx luodille, jonka lähtönopeus on 720 metriä sekunnissa. Kohdistusetäisyys 100m ja keskiarvo lämpötila jossa ammutaan on 10 Celciusta. Yksi naksu 0.1 milli radiaania, eli sentin.

Korotorni asennetaan paikalleenniin että ykkönen osuu kiikarin vastamerkkiin, ja ase on tietenkin kohdistettu 100 metriin. Tornia kiertämällä 1.5 kohdalle, koro on kohdallaan 150 metriin. Kakkosen kohdalla 200 metriin jne. Ja kuten ykkösen oikealla puolella näkyy, niin asteikkoa on aina 550 metriin saakka. Eli jos etäisyyden tietää, tai on mitannut sen laser-etäisyysmittarilla, niin tornista etäisyyden valinta ja tähtää vain kohdalleen ilman ylimääräisiä koron ottoja. CDS-tornissa on myös ns. zero-stop, eli tornin kun pyöräyttää vaan takaisinpäin, niin se pysähtyy tuohon satasen kohdalle.

Näitä on mahdollista tilata Leupoldilta useampiakin esimerkiksi eri kohdistusetäisyyksille, tai eri kalibereille. Toki ne sitten jo maksavat. Olisinkohan joskus nähnyt jonkun 50 dollarin hinnan? En tosin tiedä mitä sitten maksavat Suomesta tilattuna.

Oikeastaan sillä tämän jutun kirjoitin, koska minusta hieman tuntuu ettei VX-6 kiikareiden omistajat juurikaan ole tietoisia tästä mahdollisuudesta tilata ilmaiseksi noita korotorneja. Mutta hienosti onnistuu! Ei muutakun tilauksia vetämään!

-Janne

22 WMR – Patruunatesti – S&B 40gr JHP + Winchester SuperX 40gr JHP

_DSC2925Kun ennenkin on kaikkea testailtu, niin miksi poiketa linjasta. Eli testataan kameroiden tai objektiivien sijaan metsästykseen liittyviä juttuja!

Liikkeelle lähdetään patruuna testillä. 22 WMR ( Wincheter Magnum Rimfire ) tai kotoisammin magnum-pienoiskivääri on varustettu normaalia 22LR pienoiskivääri kaliiperia hieman pidemmällä hylsyllä. Tehoa on sen verran enemmän, että päästään metsästämään luokan 1 riistalajeja, joihin kuuluu esimerkiksi metso, jänis, kettu, supikoira jne. Eli yli 2,5 grammaisella luodilla tehoa 100m päässä on yli 200 joulea. Yleisimmin 22wmr patruunoiden lähtönopeudet pyörivät siellä 580-670 m/s luokassa. Noista 670m/s piipun jättävistä paukuista yleensä löytyy hieman alle 2 grammainen luoti, joka ei liian kevyenä nykylain varjolla kelpaa Luokka 1 riistaeläimille (kettu, metso, metsäjänis, supikoira, teeri jne), mutta täyttää tietenkin hienosti tehot luokassa 0 (pyy, kyyhky jne).

Testissä olleet patruunat olivat kuitenkin molemmat varustettu 40gr (2,59g) painoisella luodilla. Jyväskylän Armoriasta nämä molemmat laatikot jossain vaiheessa mukaan tarttui, ja nyt niitä testaillaan hieman tarkemmin. Hieman haaveilen josko kevyttä 22wmr-kivääriä joskus pystykorvan kanssa ulkoillessa mukana kantaisi. Luodin olisi siis syytä toimia joten kuten, koska syötävästä riistasta on kyse!

TESTIYMPÄRISTÖ:
Sekalaisia, mutta suht samanlaisia tuulilasinpesuneste pönttöjä, jotka on täytetty vedellä ja asetettu jonoon. Ampumamatka 22m, jotta nähdään luodin toiminta hieman kovemmassa kyydissä. Molemmille luodeille ensimmäisenä pönttönä täysin samanlaiset pöntöt.

ASE:
Pulttilukkoinen kivääri 42cm pituisella piipulla, jota vaimennin jatkaa vielä 10cm.

PATRUUNAT:
– Winchester SuperX 22WMR, 1910FPS (582m/s), 40gr (2,59g), JHP, X22MH
– Sellier & Bellot 22WMR, 560m/s, 40gr (2,59g), JHP, 355204

Tälläistä tuli, ja loppuluonnehdinnat kuvien jälkeen…

_DSC2917

 

_DSC2919Molempien patruunoiden luodit hajosivat jonkun verran. Mutta ero on selkeä, Winchester luopui ”siivistään”, ja S&B hajosi aivan kokonaan. Winchesterin luodin halkaisija ilman ”siipiä” on 7,3mm. Winsun luodin vaippa on taipunut aivan perään saakka luodin kupeeseen kiinni, ja luoti on hieman laajentunut alkuperäisestä leveydestään. Periaatteessa voisi linnussa kestää hyvinkin, varsinkin kun matkaa on hieman enemmän. Miten käy sitten luuosumissa, ainakaan ei mene ihan murusiksi. Sellieriä en kyllä syötävälle riistalle tarjoaisi. Voisi ehkä kestää kasassa 100m päässä… Paha sanoa testaamatta. Luut voi olla luodille kova koettelemus.

Maalivaikutus oli luodeilla myös erilainen. Winchester läpäisi kaksi, ja jäi kolmanteen vesipönttöön. Sellieri läpäisi yhden ja jäi toisen vesipöntön sisään, ymmärrettävästi kun luoti hajosi. Winchester halkaisi ensimmäisen pönttönsä kahdesta kohtaa pitkittäin ja pönttö oli samantien tyhjä vedestä, Sellierillä tuli vain nätit reijät ja alkoi veden lorotus. Winchesterin isku ensimmäiseen pönttöön ja pöntön pompahdus oli silminnähden kovempi verrattuna Sellieriin. Kyllä näistä Winchester jää käyttikseksi, joskin RWS:n monta kertaa kalliimmat suht samanlaiset panokset pitää kyllä vielä testata jossain välissä!

Lopussa vielä cropit noista luodin jäänteistä hieman lähempää.

PS.Mikäli oman 22wmr patruunasi suoriutuminen kiinnostaa, niin lähetä minulle pari kappaletta, niin paukautan pönttöön ja pistän tulokset näytille.

-Janne_DSC2919-2

_DSC2917-1

Kauden ensimmäinen pillikettu – Kanavaras

Hieman suunnanvaihtoa uumoilin tuossa aiemmassa blogipostauksessani, niin lähdetääs liikkeelle ihan tuoreella tapauksella, eikä aleta vielä muistelemaan vanhoja.

Ketun mokoma oli käynyt aamulla varastamassa kanan tutun pihasta, ja illalla sitä lähdin kettupillien kanssa pyytämään. Pihan viereen lähipellolle pellonlaita heinikkoon passiin. Oli lähes tyyntä, joten tuulesta ei tarvinnut välittää, vaan enemmänkin katsoin oletettua ketun tulosuuntaa.

Hitusen ennen kello yhdeksää aloitin hiirenvikinää Syco tweetyllä puhaltelemaan. Ketun iästä ei ollut tietoa, joten aloittelin varman päälle ja aika hissukseen. Perinteisellä kaavalla hiiren vikinästä linnun hätähuutoon. Kestää kestää, ei hännän vilaustakaan. Tuleekohan se? Jos repolainen makaakin masu täynnä kanaa, ja meinaa lähtee liikenteeseen vasta aamulla?

Himppasen puoli kymmenen jälkeen toisella puolla peltoa, sellaisessa peltopoukamassa alkaa linnut pitämään ääntä. Olisiko vaan iltalauleskelua, vai oisko siellä sittenkin kettu liikkeellä? Jatkan linnun hätähuuto vihellyksellä kuitenkin. Aika kuluu ja kuluu… eikä näy mitään. Pillin vaihto Red River Bandittiin, toivoen että ketun ärsykekynnys ylittyisi. Sen myötä houkutteluääni vaihtuu hiljaiseen jäniksen rääkyyn ja parkaisun loppuun päästelin aina vähän korkeampia sulosäveliä.

Kello lähenee kymmentä ja katse tekee jo tepposia hämäryyden kanssa. Ihankun tuokin tumma läntti liikkuisi. Mutta ei, ei se liiku.

Kello 21:48. Silmät osuu pellolle ilmestyneeseen vaaleaan pystyssä olevaan pötkylään. Pakko olla kettu! Kiikarin läpi kurkistus, ja sieltähän pilkistää ketun pää ja ylärinta! Matkaa 100m ja nollakasi paukahtaa triggerstickin tukemana. Kettu häviää näkyvistä.

Osuikohan? Vai osuiko luoti joihinkin heiniin? Aika kivasti tuntui kuitenkin laukaus lähtevän ja tukikin oli hyvä. Ekaa kertaa tarjoilin ketulle fmj:tä, tekiköhän tehtävänsä?

Käpyttely toiseen päähän peltoa ja siellähän se kettu pötköttää niillä sijoillaan. Tunnin sai viheltää, ja uskokin oli koetuksella vaikka linnutkin välillä olivat äänessä ketun oletetussa tulosuunnassa. Joskus kannattaa vislata vähän pidempään. Kauden ensimmänen pillikettu pötköllään, ja tuttukin oli oikein tyytyväinen kun mahdollinen kanarosvo vaihtoi hiippakuntaa. Saas nähdä houkutteleeko 70-päinen pihalla vapaana oleva kanalauma enemmän repolaisia paikalle…

…Antaa tulla, pilleistä on puhallettu pölyt pois!

ps. kuva tietysti kännykkälaatua. =)

-Janne

Missäs sitä on nyt sitten viipotettu??

Olen miettinyt jo jonkun aikaa josko jotain kirjoittaisi, kun onhan tuo edellinen kirjoitus vuodelta 2013… ja jokunen kyselykin on tullut että missä mies menee. Toki nekin on vähentynyt pikkuhiljaa. Mutta niin se aika vierähtää. Aikansa kutakin, vai miten sitä sanotaan?

Luontokuvausta aloitin harrastelemaan 2005, ja välillä sitä tehtiin aika innokkaastikin. Kuvia kertyi, pidin jonkun kurssin/esitelmän, sain jonkun maininnan kansainvälisesti kilpailuissa ja pääsin palkintoreissulla käymään Skotlannissakin. Jossain vaiheessa vaan tuli totaalinen kyllästyminen…  Toki en voi sanoa että luontokuvausta olisin lopettanut, mutta jos jossain vaiheessa mentiin 100-prosentilla, niin nyt mennään ehkä sillä yhdellä tai kahdella prosentilla.

Kamerat pistin jo kauan aikaa sitten myyntiin. Toki kamerattomaksi en jäänyt, vaan halusin tilalle jotain pientä, kompaktia ja monipuolista. Päädyin Nikonin 1-sarjaan. Ostin 2013 joulukuussa Nikon 1 V2 + Nikon 10-100mm VR Nikkor kitin ja sen kaveriksi Nikon 18.5mm f1.8 Nikkor ja Nikon 6.7-13mm VR Nikkor objektiivit. Vai olikohan jopa niin, että sain tuon 18.5mm objektiivin jonkun kampanjan kautta ilmaiseksi, kun ostin tuon kamera kitin. Nooh, oli miten oli. Näillä on menty. Alla oleva kuva otettu tietenkin kamerakännykällä, ja isonee klikkaamalla… =)

Eihän tuo V2:nen ihan pieneen taskuun mene tuon 10-100:sen kanssa, mutta olen ollut jotakuinkin tyytyväinen. Videotakin kun kuvaa, niin tarkennuksesta ei kuulu pihauksen pihausta, ja riittää kun tsuumailee polttoväliä ja kääntelee kameraa.. tarkennus toimii automaattisesti kuin videokamerassa. Kuvanlaatu ei ole häikäisevää, mutta on pärjätty… Mitään metrin printtejä en ole edes harkinnut tekeväni.

Metsässä on kuitenkin kuljeskeltu. Hirvenlihaa on meidän perheessä syöty, ja varmaan kohtaa alkaa meikäläisellekin sarvet kasvaa. Nojoo, eli hirvenmetsästystä on nyt pari kautta tullut harrastettua, ja pari kaatoakin on tullut. Ensimmäisen hirveni pääsin kaatamaan elämäni toisena hirvenmetsästys aamuna. Sattumoisin oli vielä sen syksyn suurin uros, ruhopainoltaan 227kg ja yhdeksän piikkiset sarvet. Silloinhan ei vielä sarvirajoituksia ollut, mutta jo heti seuraavalla kaudella ne tuli. Muutakin metsästystä olen harrastanut ja hirvenmetsästyksen lisäksi myös ketun pillittämisestä saattaisi jokunen tarina olla kerrottavana. Olen miettinyt myös josko muuttaisin sivustoa myös metsästyksen suuntaan? Katsotaan mitä aika tuo tullessaan.

Alku vuodesta 2015 perheeseemme muutti myös uusi jäsen. Pohjanpystykorva Eve. Oikein säpäkkä ja tempperamenttinen tyttö… mutta kuitenkin erittäin kiltti, herttainen ja metsäverinen.

Eve on jalostettu hirviveriä mielessä pitäen, mutta koska haaveissa on kaiken, tai ainakin monen viljan koira, niin aloitamme metsästystaipaleemme kanalinnuilla. Linnut Eveä ovat aina kovasti kiinnostaneet, ja olemmekin useamman kerran käyneet metson jälkiä nuuhkimassa. Erityisen hyvä Eve on löytämään metson jätöksiä, joten nenän tiedän toimivan… Toki myös ensimmäiset rastas-haukutkin on jo haukuttu. Myös tuoreet hirvenjäljet kiinnostavat hurjasti, siitä tuli hyvä näyte alkuviikosta kun törmäsimme noin minuutin ikäisiin hirvilehmän ja vasan jälkiin. Jonkun sata metriä jälkiä seurasimme, ja koira määräsi suunnan täysin. Jos linkun olisi löysännyt.. niin varmasti olisi lähtenyt jälkeen… sen verran oli koiralla vauhti päällä.

Saas nähdä millainen yhteisestä matkastamme kehkeytyykään! Odotan jo innolla tulevaa syksyä, ja yhteisiä reissujamme! Todennäköisesti ensimmäiset tiputukset Evelle tulee fasaaneista.

Ehkä jollain tasolla odotan myös, että millaiseksi tämä sivusto tulee muuttumaan?

Mikäli jaksoit tänne saakka lukea, niin tässä palkinnoksi kolme kotipihasta tai tontin nurkalta Nikon 1 V2 kameralla otettua kuvaa, joista keskimmäinen isonee klikkaamalla.

Sigma 120-300mm f2.8 DG OS HSM | S-sarja – Uusi artikkeli lisätty

Sain testiin uusitun Sigma 120-300mm f2.8 DG OS HSM teleobjektiivin. Kerkesin sitä viikon verran ihmettelemään ja rustasin siitä nyt jonkunlaisen artikkelin kotisivujeni artikkelit osioon.

En kirjoittanut tästä uudesta Sigman S-sarjan 120-300/2.8 OS objektiivista aivan yhtä kattavaa testiä/arvostelua kuin edellisestä versiosta, koska ne ovat hyvin pitkälti samanoloisia objektiivejä. Puhuisinkin ehkä enemmän katsauksesta siihen mitä objektiivissa on muuttunut, sekä mitä ja millaisia nämä uudet ominaisuudet ovat. Mutta toki sieltä myös jotain sample kuvaakin löytyy tarkennuksen rajoitin, USB Dock jne juttujen seasta.

Suosittelisin melkein lukemaan ennen, tai ainakin tämän uuden artikkelin jälkeen myös tuon artikkelin vanhemmasta versiosta, jolloin pääsee huomattavasti paremmin kärryillä siitä millaisesta objektiivista onkaan kyse.

Uusi artikkeli tästä uusitusta objektiivista löytyy täältä -> Sigma 120-300 OS | S-sarja katsaus

Vanhempi artikkeli edellisestä versiosta löytyy täältä -> Sigma 120-300mm f2.8 EX DG OS APO HSM arvostelu

-Janne

Revontuli kuvia – Hienoimmat näkemäni revontulet

Kuten moni muukin, niin myös minä odottelin revontulia saapuvaksi lauantai – sunnuntai väliseksi yöksi. Vaikka useampaan otteeseen kävin netissä olevia tutkia katselemassa ja yritin jopa houkutella palkkeja nousuun pistäen saunan lämpiämään, niin revontulipalkit pysyivät matalalla. Revontulet menivät ohi siltä yöltä. Seuraavan päivän emailit kuitenkin antoivat uskoa, sillä oli viitattu revontulien siirtyneen seuraavalle yölle. Alkoi odotus…

Sunnuntai alkoi kääntyä iltapäivälle ja revontulipalkit alkoivat nousta, jopa ilman saunan lämmitystä. Ursan revontulijaoston email-listallakin vinkattiin että heti kun hämärtyy kannattaa olla valmiina revontulien suhteen! Pikkuhiljaa pistin kamppeeni kasaan ja tarkoitukseni oli singahtaa heti pelipaikoille jahka vaimoni tulee kotia jumpastaan. Meidän mäellä lämpömittari näytti -13C, joten alhaalla järvenrannassa olisi varmasti viileämpää. Paljon vaatetta päälle, jotta järvenrannassa voisi ongelmittta pönöttää pakkasessa kameran kanssa. Tällä kertaa mukaani lähtikin Nikon D3200 + Nikon AF-S 14-24/2.8, sillä kuten perinteeksi on muodostunut, että kun kunnon revontulia tulee… on ykköskamerani huollossa. Onneksi tällä kertaa oli edes D3200, eikä taskupokkari kuten edellisellä kerralla.

Suihkin autollani kohti pelipaikkaa aikalailla kello kahdeksalta ilallla. Autosta noustessani katsahdin ylös ja näky oli upea! Revontuli kruunu oli aivan ylläni! Näin kuinka pilarit piirtivät upeita viivoja taivaalle. Äkkiä auton ovet lukkoon ja juoksuksi. Kamoineni spurttasin jonkun satametriä järven rantaan. Ensimmäisenä soitto vaimolle kotia, että äkkiä ulos katsomaan revontulia. Kotona pojatkin olivat hilpaisseet vielä sängystä ulos kuistille ihastelemaan pikaisesti kaunista revontulinäytelmää ennen yöunille vaipumista.

Kun kotiväki oli hälytetty, oli kuvaamisen vuoro. Näytelmä kerkesi hieman rauhoittua, mutta itse olin vielä virtaa täynnä. En tiennyt aluksi mihin suuntaan olisin kuvannut, koska joka puolella oli jotain meneillään! Pikku hiljaa syke ja juoksun myötä noussut hengitys tasaantui ja hommaan alkoi tulla hiven järkeä. Kuvasin D3200:sella jalustalta upeaa revontulinäytelmää, mutta silti takaraivossa harmitti että D800e:ni oli jossain matkalla saapumassa kotia kohti. 14mm polttoväli Nikon D3200:sen tarjoaman 1.5x crop DX-kennon kanssa ei vaan tarjonnut riittävän laajaa kuvakulmaa kun tarjolla oli suuren osan taivaasta täyttävä revontulinäytelmä. Oli lähes mahdoton haaveilla vaakakuvaan mitään etualan kohteita, jos meinasi saada revontulia kunnolla näkymään kuvassa. Muuten olin kyllä oikein tyytyväinen D3200:sen suoriutumiseen. Eihän se sinänsä hirmu koville joutunut ns. hämärähommia ajatellen, koska revontulet olivat niin kirkkaita että ISO1600 herkkyydellä ja f2.8 aukolla pystyi käyttämään 4-8sek valotusaikoja. Toki myös taivaalla möllöttävä ja maastoa valaiseva kuunsirppi toi helpotusta kameran suoriutumiseen hämärässä.

Revontulinäytelmä oli kaikenkaikkiaan erittäin upea! En koskaan aiemmin ollut nähnyt vastaavaa revontuli tykitystä! Revontulikruunu, jota myös koronaksi kutsutaan oli jopa etelämpänä kuin minä itse joka jökötti Keski-Suomessa järvenjäällä jonkun verren Jyväskylää etelämpänä. Kello 20 ja 21 välillä revontulipalkit olivat aurorasnow sivustolla käyneet jopa 600 asti, sekä Hankasalmenkin mittauspisteessä 480! Huimia lukemia!

Koronaa pääsin kuvaamaan pariin otteeseen, mutta näytelmän lopussa leukani loksautti lopullisesti eräänlaiset loimotukset. Koronasta alaspäin tulevat revontulet ikäänkuin loimottivat liekkien tapaan, vai pitäisikö sanoa että niissä kulki nopeasti ylös ja alas kirkkaampia kohtia. Näiden loimotusten kanssa taivalla välähteli nopeita revontuli kaaria jotka hävisivät lähes yhtä nopeesti kuin syntyivätkin. Värejä tuntui olevan punaisesta violettiin ja kuviin oli tallentunut myös hieman valkoista, johon en ennen ole kyllä törmännyt omissa revontulikuvissani.

Tämän näytelmän muistan pitkään! Alla vielä jotain kuvia maaliskuun 17. 2013 revontulista. Koska kello alkaa lähestyä puoltayötä, en lisää kuviin ns. Klikkaa isommaksi versioita, vaan teen sen vaikka joku tuleva päivä jossain sopivassa välissä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin
-Janne


Ion Air Pro Wifi – Kokeilussa hieman erityyppinen kamera!

Tällä kertaa kokeiltavana oli luontokuvaajalle ehkä hieman harvinaisemman tyypppinen kamera. Ihmettelyn kohteena oli noin 130 grammaa painava Ion Air Pro Wifi, joka kuuluu ns. kypärä- tai action-kamera luokkaan. Tällä kertaa testit eivät sijoittuneet ns. luontokuvaus maailmaan, vaan kameraa testattiin siinä mihin se on suurimmaksi osaksi suunniteltu, ja millaisessa käytössä niitä paljon käytetään. Eli kamera kiinnitettiin Arain kypärään ja kulkupelinä toimi 450 kuutioinen tieliikenne crossimönkijä.

Ensi kerta Ion Air Pro kameraa käsissä pyöritellen ja tutkiskellen jätti fiiliksen todella laadukkaasti tehdystä kamerasta. Mutta kun kameralle luvataan vedenpitävyyttä noin 9m (IPX8 = 30 feet) upotuksiinkin, niin kovin hutaisemalla kameraa ei ole voitu tehdäkkään, vaan rakenteen on oltava tiivis ja kohdallaan. Muut asiat jotka ensi tutustumisella pistivät silmään olivat yksinkertainen toiminta ja mahdollisuus purkaa kamera etulinssin puolelta, jolloin voisi olla mahdollisuus vaihtaa rikkoontunut tai naarmuuntunut kameran linssi.

En lähde tässä pureutumaan tarkemmin jokaiseen tekniseen yksityiskohtaan, vaan kirjoittelen enemmänkin sen mukaan mihin hyviin ja huonoihin asioihin itse törmäsin Ion Air Pro Wifi kameraa testatessani. Nämä ns. kypäräkamerathan ovat olleet aikamoisessa kehityskierteessä ja nyt niistä alkaa löytymään mielenkiintoisia ominaisuuksia kuten wifi, jotka avaavat aivan uusia mahdollisuuksia näiden pienten kameroiden käyttöön.

Alunperinhän kypäräkamerat olivat kameroita joiden suuntaus piti vaan arpoa suht sinnepäin tai koittaa suunnata jonkun laser-pisteen tms avulla. Tälläisenä kuva-nihilistinä se tuntui aika kummalta… Asettaa nyt kamera vähän suht sinnepäin, ja kaikkien aktiviteettien jälkeen ihmetellä sitten kotona saatiinko jotain aikaiseksi vai meneekö kaikki suoraan roskikseen. Ei kiitos moisia arvauslaitoksia meikäläiselle!

Wifi antaa uusia mahdollisuuksia myös tähän kameroiden suuntaus ongelmaan, sillä wifin ja nykyaikaisen kännykän avulla voit joidenkin kameroiden kanssa kurkata mihin kamera osoittaa! Myös kokeiltavana olleeseen Ion Air Pro Wifi kameraan saa valmistajan tarjoaman ilmaisen Android / Iphone -softan, jolla kännykän näytölle avautuu kameran livekuva. Myös kameran tallentamia videoita on mahdollista katsoa maastossa kännykän kautta, sekä vaihtaa kameraan tarpeen tullen eri asetuksia. Oikein näpsäkkää ja sellainen kehityssuunta mistä meikäläinen tykkää!

Aivan mutkatonta käyttö ei kuitenkaan ollut, joskin osa möhellyksistä meni kirkkaasti meikäläisen kokemattomuuden piikkiin. Ensi kerta kameran kanssa osui päivään jolloin läheisellä järvellä oli jäärata oikein hyvässä kunnossa ja muutenkin ajoa kertyi aika kivasti. Olin asettanut kameran kuvaamaan 1080p 30fps videota (Ei kykene ko. resolla 60fps:ään) ja käytössä kamerassa oli ns. automaattinen kameran kääntö asetus, jolloin kameran pitäisi osata kääntää kuva oikeinpäin jos kamera on esmes kyljellään. Kameran kiinnitin krossikypäräni lippaan ja kotipihasta lähtiessä tarkistin kameran suuntauksen kännykän avulla. Kuvassa näkyi kivasti mönkijän ohjaustanko alhaalla ja mukavasti kohdetta vielä horisontin päälläkin, josta kiitokset kuului kameran laajalle kuvakulmalle.

Päivän aikana kuvasin kaikenkaikkiaan kuusi videota ja oikein kivaa materiaalia autojen hankeen ajosta lähtien sainkin taltioitua. Kameran käyttö sitä katsomatta oli helppoa, sillä kamera tärisi esmes käynnityessään, nauhoituksen aloittaessaan jne, sekä kameran nappien käyttö oli helppoa hanskatkin kädessä. Kypärään kiinnitettynä kameran info-tärinä oli helppo havaita myös kuuntelemalla, ja toki sen kädessäkin tunsi kun kameran päälle laittoi. Kotona mukavan ajopäivän jälkeen aloin heti tarkastamaan tuloksia ja kertailemaan päivän tapahtumia. Noihin kuuteen videoon tutustuminen antoikin paljon havintoja kameran käytöstä ja toiminnasta! Joskin paljasti myös omia aloittelijamaisia mokia joita en ollut osannut ottaa huomioon.

Tässä jokunen huomio jonka ensimmäisenä testipäivänä tein! Jos joku vaikka välttyisi samoilta vahingoilta.

Älä luota automaattiseen kuvankääntöön! Viisi kuudesta videosta oli väärinpäin, eli vaakavideot olivat tallentuneet pystyyn. Kamera oli sijoitettu kypärän päälle ja se oli varmasti suorassa, joskin osoitti alaviistoon. Olisiko pääni ollu kenossa kameran tutkiessa suuntaustaan? Paha sanoa, mutta sutta tuli. Toki videot on mahdollista kääntää jälkikäteen vaakaan, mutta se vaikuttaa ikävästi kuvanlaatuun ja samaan könttään kun lisätään seuraavassa kappaleessa käsiteltävä asia niin…

Älä luota sokeasti kännykän esikatselun näyttämään kuvakulmaan! Jotenkin ajamaan lähtiessä oletin kameran tarjoavan täyden 170 asteen kuvakulman myös 1080p-resoluutiolla, mutta kyseisellä resoluutiolla käytössä on vain 127 astetta. Toisinsanoen, tutustu kameran spekseihin ennen käyttöä ja lue manuaalia!! Toki pätee muihinkin vehkeisiin kun tähän kyseiseen kypäräkameraan. Kamera ei myöskään osaa näyttää kännykän esikatselukuvaa valitulla resoluutiolla, vaan todennäköisesti näyttää koko kennon tarjoaman kuvan. Eli kun kamera oli sijoitettuna kohtuu korkealle laajan kuvakulman voimin, ei kuvasta hirveästi jäänyt jäljelle kun 4:3 -kuvasuhde vaihdetaan 16:9-kuvasuhteeseen joka on paljon matalampi. Mönkijän keulaa ei juurikaan näkynyt, mutta eipä välillä näkynyt edes horisonttiakaan. Lopputulos ei ollut hirmu mairitteleva, saati näytille pistettävä.

Valotuksen säädön puuttuminen. Kun kuvassa on paljon valkoista, niin kameran kun kameran automaattinen valotuksen säätö yleensä alivalottaa kuvan/videon. Ongelma on yleinen, eikä liity suoranaisesti juuri tähän kameraan! Tähän ongelmaan pystyy tarttumaan valotuksenkorjauksella, mutta tästä kyseisestä mallista sitä ei löytynyt… joka on sitten tämän kameran sudenkuoppa. Toki videon valotusta on mahdollista säätää jälkikäsittelyssä, mutta kuvanlaatua aletaan menettämään ja kohinaa vastaavasti saamaan lisää. Netissä liikkuvia videoita kun jonkin verran katselee, niin monikaan ei tähän taida hirveästi kiinnittää huomiota.. mutta näin valokuvaus-nihilistille piippaaminen on luontaista, koska valotuksenkorjaus löytyy lähes halvimmistakin taskupokkari kameroista!!

Tämän menetetyn ensimmäisen tilanteen pohjalta lähdettiin siis hiomaan taktiikkaa seuraavaan ajoon, joka tosin hieman pääsi venähtämään kun sairastelin useamman päivän juuri viikonlopun kohdalla sänkypotilaana. Selvää kuitenkin oli että automaattinen kuvankääntö olisi pois päältä! Ja resoluutiovalinnaksi osui 960p-video (resoluutio: 1280×960), joka pikaisten testien perusteella tarjosi käyttöön laajemman kuvakulman, joka tässä tapauksessa oli kameran manuaalin mukaan 170-astetta.

Kameran maahantuojalle palautuspäivä läheni ja kerkesin käydä vielä kerran kameraa uusilla asetuksilla valoisan aikaan testaamassa. Tällä kertaa kun käyttäjä osasi käyttää kameraa fiksusti, oli lopputulos sitä mitä haluttiin! Vaikka kamera oli asennettu suht korkealle, niin kuvakulma oli riittävä ja kuvaan saatiin niin ohjaustangon liikkeet kuin tavaraa vielä horisontin päällekin. Mielestäni action videoissa ajolaitteen tulee näkyä, sillä muuten videosta tulee ns. raiteilla etenemistä. Mikäli esmes tässä tapauksessa ei mönkijä näkyisi, olisi täysin mahdotonta sanoa edetäänkö suoraan eteenpäin vai sivuluisussa. Sillä on mielestäni todella suuri merkitys kun puhutaan action videoista! Tässä alla harmaana talvipäivänä kuvaamani video. SUOSITTELEN katsomaan sen isompana Youtubesta HD-laatu päälle valkattuna!

Mitäs paketti sisälsi? En lähde joka nippeliä erikseen erottelemaan, sillä niitä voi tiirailla vaikka tästä kuvasta, joka aukeaa uuteen ikkunaan -> Linkki Kypärään kiinnitystä varten paketissa oli 3M:n kaksipuoleisia pari kolme milliä paksuja tarroja. En kokeillut niiden pitävyyttä, sillä jotenkin tuntuisi hullulta alkaa moisia omaan kypärään laittamaan, varsinkin kun kamera oli vain testikäytössä. Oman kypäräni lippaan kameran sain kiinnitettyä hihnoilla, jotka kulkivat noista lipan reijistä. Ei mikään kovin nätti toteutus, mutta toimi kuitenkin. Ion myy erikseen myös tuollaista imukuppiratkaisua joka voisi olla ihan toimiva kapistus kypärään kiinnitys välineeksi. Paketista löytyi myös kahdella kiinnitysruuvilla oleva puristin, jolla kameran saa kiinnitetyä esmes ohjaustankoon tms. Tuollainen kahden ruuvin versio antaa paljon enemmän pelivaraa eri paksuisiin kohteisiin kiinnityksiin kuin pelkällä yhdellä ruuvilla oleva puristuskiinnitys.

Kaikenkaikkiaan Ion Air pro wifistä jäi oikein hyvä kuva, vaikka siitä pieniä puutteita löysinkin. Ei ne puutteet kuitenkaan mitään maatakaatavia ollut, mutta aiheuttaisi kuitenkin miettimistä. Vaikka kahdesta paketista löytyneestä peräpalikasta kokoajan paikallaan oli Wifi-palikka, niin akku Ionissa kesti erittäin hyvin. Pakkasta testessä oli kymmenkunta astetta kun nuo kuusi videota kuvasin, eikä akku puutunut vaikka ulkona olimme useamman tunnin. Upotusta en köyhänä uskaltanut kokeilla, vaikka rakenne erittäin vakuuttava olikin.

Tässä vaiheessa kyseisestä kamerasta on julkaistu jo uusi versio, joka kantaa nimeä Ion Air Pro 2, mutta sen täydellisiä speksejä ei ole vielä missään vastaan tullut, eikä sitä vielä myynnissäkään ole. Mutta ainakin 180-asteen linssi, 2.5 tunnin käyttöaika ja mahdollisuus ulkoiseen mikrofoniin on silmiin osunut. Myös eri malleja on saatavilla, esimerkiksi malli jossa kamera on ns. putkilon kupeessa, jolloin esmes rintaan kiinnitys on helpompaa. On erittäin mielenkiintoista nähdä mitä uudessa mallissa on parannettu, sillä hitusen iski tuollainen kypäräkamera-kuume. Olisi ihan mukava kuvailla omia ajoja, sillä kesän myötä ajomaastoja alkaa olemaan roppakaupalla! Miksei tuota voisi myös luontokuvauksessa käyttää, sillä olisihan se vekkuli esmes iskee puunkupeeseen metsonsoitimelle! Wifillä voisi tökätä tallennuksen päälle teltasta käsin jne.


PLUSSAT:

– Kameran yksinkertainen käyttö ja värinä infot tilan vaihdoissa.
– kypäräkameralle sopiva ns. luotimainen muotoilu.
– Etulinssin vaihdettavuus tarvittaessa.
– Vedenpitävyys.
– Akunkesto.
– Wifi.
– Erilaisten kiinnitystarpeiden määrä paketissa.
– Suht järkevä hankintahinta.
– Suht hyvä sisäisen mikin äänenlaatu, ilman hirmuista tuulikohinaa.
– Takakannen lukitus.
– Android & iphone -softat ja esikatselu niiden avulla.


MIINUKSET:

– Automaattisen kameran käännön epämääräinen toiminta.
– Kameran käännön voisi toteuttaa joidenkin kameroiden takaan mekaanisesti.
– Valotuksenkorjauksen puute.
– Ei 60fps:ää 1080p-moodissa.
– vain 127 asteen kuvakulma 1080p-moodissa.

Lisä informaatiota ja kuvia kyseisestä laitteesta löydät näiden linkkien takaa.
iontheaction.com – ION Air Pro WiFi
http://www.ioncamera.com/

Kiitokset testin mahdollistamisesta maahantuoja Foka Oy:lle !!!

-Janne

Vuoden 2013 ensimmäiset revontuleni!

Ilmojen viilentymisen harmittelu loppui äkillisesti 17.01.2013, kun huomasin Facebookissa ”Revontulimittarin palkit nousee lupaavasti!”-päivityksen. Pakkasen kiristyminen ei enää juurikaan harmittanut, vaan pikemminkin se oli vain positiivista, sillä silloin taivas saattaisi olla edes hieman kirkkaampi! Lähipäivät onkin olleet taas pilviä pilvien perään, mutta tällä kertaa kotipihan kattona pilviverhon sijaan näkyikin tähtitaivas.

Kotimme sijaitsee suht korkealla mäellä ja kun elohopea meillä laskee näyttämään lähelle kahdenkymmenen asteen pakkasta, niin se tarkoitaa yleensä sitä että mäen alla saatetaan olla lähellä kolmenkympin pakkaslukemia. Vaikka aiemmin olinkin hieman iloinnut pakkasesta, alkoi se jo hieman rajoittaa innostusta. Perinteiset ”Noinko siellä kovin ihmeellisiä revontulia näkyy…”, ”kuukin möllöttää taivaalla…” -ajatukset pyörivät mielessä. Kuvauskamppeet olivat pitkin poikin levällään, mutta kameran akku oli kuitenkin latauksessa kun sen olin alkuinnostuksessani kerennyt jo laturiin tuupata.

Kello tikitteli jonkun verran vajaata kymmentä illalla, kun tajusin että en ollut käynyt vielä kiinnittämässä autoon lohkolämmittimen piuhaa aamua varten. Auton pystyisi sitten aamulla pistämään lämmitykseen ihan vain ulko-ovea raottamalla. Ulos mennessä päätin kuitenkin sammuttaa pihavalomme, ikäänkuin varmuuden varalta. Rappuset alas käveltyäni jäin pimeässä silmäilemään pohjoistaivasta… ihankuin siellä jotain himmeästi näkyisi? Olisivatko ne kuitenkin jotain pilvenhattaroita, koska pohjoistaivaalla oli aiemmin illalla ollut pientä usvaa havaittavissa. Päätin kuitenkin hakea kameran ja näpsäistä vapaalta kädeltä sekunnin valotuksen pohjoistaivaasta, ikäänkuin tarkistaakseni revontulitilanteen. Kuva näyttikin kameran takanäytöllö yllättävän lupaavalta, sillä revontulet olivat helposti havaittavissa, isohkolla alalla ja jopa muotojakin erottui. Ei auttanut, oli lähdettävä sisälle pukemaan lisää kampetta päälle ja keräämään kameravermeet kasaan!

Olin jo aiemmin lähtöinnostuksissani miettinyt paikan johon voisin mennä kuvaamaan mikäli revontulia ilmestyisi, joten ei muutakuin auton nokka kohti tuota uutta kuvauspaikkaa joka muuten vaihteeksi sijaisi asunkuntani Toivakan puolella. Matka ei ollut pitkä, ja perille saavuttuani revontulet olivatkin ihan kuvaukselliset. Koska kuvauspaikka oli uusi, enkä ollut käynyt paikalla hetkeen… ei alkuun meinannut löytyä oikein mielekästä kuvauspaikkaa. Ikävästi revontuletkin hieman kerkesi lässähtää ennenkuin löysin kameralleni hyvän paikan. Mistään kovin kirkkaista revontulista ei ollut kyse, mutta vaikkei silmä yleensä hirveitä havaitse ja vaikka kuukin oli hieman havainnointia häiritsemässä… niin kamera kaivaa kyllä revontulet esille.

Tälläistä taivaanrannasta paljastui kello 22:19.



Kuvaa klikkaamalla aukeaa suurempi versio kuvasta
Click image to watch bigger version of the photo

Jälleen kerran kuva syntyi Nikon D800e + Nikon AF-S 14-24/2.8 yhdistelmällä. Asetuksia rustaan aina eessun taassun ja tähän kuvaan sattui seuraavat lukemat. 14mm, f2.8, 13sek ja ISO1600. Jälleen kerran kameran suoraan asettelussa auttoi kameran ns. virtuaalihorisontti, joka ilmaisee milloin kamera on suorassa. Hieman yli tunnin verran kovassa pakkasessa seisoskelin toiveikkaana jos revontulet vielä innostuisivat, mutta mitä pidempään odotin… sitä selkeämmin alkoi näyttää siltä että huippu kerkesi jo mennä. Hieman olin ollut myöhässä tänä kyseisenä iltana, mutta onnistuin sentään saamaan edes jotain! Ehkä seuraavalla kerralla sitten lisää!

Kyseiset taivaantulet taisi olla vuoden 2013 ensimmäiset Keski-Suomessa? Tai ainakin ensimmäiset jotka itse onnistuin näkemään ja tallentamaan. Saas nähdä millainen revontulivuosi vuodesta 2013 tulee, sillä etenemmehän kohti revontulimaksimia.

-Janne

Perhoset vuodelta 2011 – Uusia kuvia lisätty galleriaan.

LauhahiipijäKuvaa klikkaamalla isompi versio lauhahiipijä galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the essex skipper gallery!

Perhoskuvia lisätty galleriaan!

En ole perhosia oikeastaan koskaan juurikaan kuvaillut, mutta kun niitä omassa pihassa on jonkun verran pyörinyt niin onhan niistäkin kuvia tullut sitten otettua. Toki pari muuallakin kuvattua kuvaa setissä on.

Galleriaan lisätty setti sisältää kuvia seuraavista lajeista.

Toki lajeja on useampiakin pihassa pörrännyt, mutta ovat jostain syystä jääneet kuvaamatta. Jospa joku kesä saisi viritettyä pihaan kunnon perhos-magneetti-kukkia, niin eihän sitä tiedä vaikka enemmissä määrinkin innoistuisi näitä lepattelijoita kuvaamaan. Onhan näitä kuitenkin aika leppoista kuvailla, kuten monia muitakin ns. macro/lähikuvaus-lajeja joita kotipihalla esiintyy.

-Janne