Metson soidin 2011 – Reissu 8 – Viimeinen yö

Päätin eilen iltana startata metson soitimelle viimeistä kertaa. Koska koppelot saapuivat soitimille suhteellisen ajoissa tänä vuonna, olisi meno varmasti jo aika hiipunutta, mutta päätin kuitenkin kokeilla onneani.

Suunnitelmissani oli kuvata koko aamu Nikonin suorastaan ihanalla AF-S 200/2 VR Nikkorilla. Verrattuna 70-200/2.8 objektiiviin voisin tuolla käyttää suoriltaan ISO6400 herkkyyden sijasta ISO3200 herkkyyttä, sekä saisin isomman aukon mukanaan tuoman lyhemmän syväterävyysalueen ansiosta hieman parannusta viime kirjoituksessa kritisoimiini taustoihin. Eli mitään laajoja näkymiä ei oltu metsästämässä, vaan ainoastaan hieman parannusta jo matkaan tarttuneisiin ruutuihin.

Illalla teltta odotteli samalla paikalla mihin sen olin jättänytkin, enkä sitä siitä mihinkään liikuttanutkaan. Kun teltasta on jonkun päivän poissa, syntyy aina pieni jännitys että onkohan telttaa enää paikallaan ollenkaan… tai onko joku ohikulkia napannut naamioverkon tms matkaansa. Hieman epätodennäköistä on että puukolla viillelty ja kasaan teippailtu telttani kenellekään kelpaisi, mutta toki joku voi sen kiusallaan johonkin kivenkoloon polkea. Tänäkin vuonna tälläiseltä kuitenkin vältyttiin. Ehkä yksinkertaisesti liikun vain riittävän korvessa…

Teltassa makaillessani tein havainnon että metso saapuu yöpymis puulleen pikku hiljaa myöhemmin ja myöhemmin. Ja eilis iltana kello kerkesi kulkea jo selvästi yli yhdeksän ennen kuin kukko puuhunsa rysähti. Hyvin nukutun yön jälkeen kännykkäni herätyskello päräytti minut hereille puoli viideltä.

Heti herättyäni kuuntelin että kukon soidin kuuluu jostain aivan muualta kuin kummulta johon telttani kanssa olin majoittunut. Ja siinähän se aamu menikin metson soidinta kuunnellessa. Vilaustakaan metsosta en koko aamuna nähnyt… ei kukkoja… ei koppeloita. Tämä äänessä ollut kukkokin veteli soidinlurituksiaan aikas verkkaiseen tahtiin, ja tuntui välillä pitävän aika pitkiäkin tuumaustaukoja. Soidin alkaa selvästi olemaan tältä keväältä jo ehtoo puolella.

Tämän aamuisen myötä olikin helppo pysyä aiemmassa päätöksessä ja lähtiessään pakata matkaansa myös kaikki kamat jotka olivat viettäneet metsolassa jonkun aamun itse kuvaajaa enemmän. Teltta palveli kevään urhoollisesti, mutta eiköhän ensi keväänä kuitenkin tutustuta metsolaan hieman suuremman teltan avustuksella ja pyritä maksimoimaan viihtyvyyttä. Toki isomman teltan myötä myös seiniin tahattomasti osuminen ja muut mahdolliset metsolle välittyvät ärsykkeet vähenevät.

Tämän keväiset metson soidin kuvaukset menivät lopulta oikein hyvin, vaikka meinasinkin luovuttaa jo puoli matkassa. Mutta jälleen kerran nähtiin että yritystä tarvitaan, ja se kannattaa. Vaikka hommat joskus vastustaa, niin luovuttamalla silloin ei saavuta mitään, olet vain tuhlannut aikaasi pääsemättä päämäärääsi. Toki olet kuitenkin matkanvarrella jotain voinut oppia. Mutta joskus onnistuminen vaatii vain yksinkertaisesti enemmän ponnisteluita… kaikki ei tule helposti, eikä saakkaan tulla. Tietenkin on myös viisautta tietää milloin pitää antaa periksi. =) Mutta olen tyytyväinen siihen että pienen levon jälkeen päätin vielä soitimelle kamerani kanssa palata. Mielestäni onnistuin saamaan ihan kivan setin hieman erilaisia metsokuvia kasaan, ja useampi niistä täydentää metso galleriaani ihan kivasti.

Tämän kuvan myötä haluan kiittää tämän kevään metsopäiväkirjan lukijoita! Kun kevät ensi vuonna koittaa, astumme jälleen mukaan metsolan aamuhämärän tunnelmiin ja metsopäiväkirjat 2012 näkee päivänvalon.

KIITOS!

metso aamuhämärässäKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

-Janne

Metson soidin 2011 – Reissu 7 – On se iso JYTKY!

Edellisellä reissulla haaveilemani lähikuvat jäivät ottamatta, koska kukko hävisi ennenkuin valo riitti telejatkeen käyttämiseen. Tästä turhautuneena siirsin telttani samalle kummulle jossa metso soidintaan harjoittaa, sillä näin voisin heivata telejatkeen ja saisin kuitenkin ”lähikuvia”. Olin katsonut teltalleni suht näpsäkän paikan joka mahdollistaisi haluamani kuvien synnyn… tietenkin sillä oletuksella että metso käyttäytyy teltan lähettyvillä samalla tavalla kuin ennen teltan kummulle siirtoa.

Illalla totuttuun tapaan hilpaisin telttaani, ja normi askareiden jälkeen laitoin kamerani ja 50/1.4 objektiivin jalustan nokkaan valmiiksi väijyyn, jos kukko vaikka tänäkin iltana päättäisi harjoittaa ilta-juoksujaan. Valovoima ainakin riittäisi, vaikkei kovin tiukkoja ruutuja syntyisikään. Aikani teltassa makoiltuani alkoi tapahtua ja läheiselle kummulle pyrähti koppelo. Naapuri reviirin ukkometso oli maassa samantien ja onnistuin iltahämärässä vilaukselta nähdä kun kukko kirmasi soidinlauluaan laulaen koppelon perässä.

Hieman odottelin että josko hitusen äänessä ollut kukko, jonka reviiriä vahdin, innostuisi myös maahan juoksentelemaan. Lähes samantien vastakkaisesta suunnasta kuului metson lentoon lähdön ääni, ja äänestä päätellen se tuli suoraan kohti. Kerkesin ajatella että joku kukko saapuu mukaan vappubileisiin ja ajatukseni oli kurkata teippaamani kuvausaukon pienestä reijästä mihin lintu laskeutuu. Mutta kun sain kasvojani hieman lähemmäksi teltan seinää, suhahti ja heilahti teltan seinä oikein kunnolla! Hyvä ettei mennyt kalsarit vaihtoon, sillä joku tuli kovaa ja todella läheltä!

Kurkkaus soidintantereelle paljasti tulijan koppeloksi. Siinä se pönötti kuin tinasotamies – hievahtamattakaan keskellä soidintannerta. Jos ei liikkunut koppelo, niin en uskaltanut liikahtaa minäkään. Koppelo ilmeisesti koki jonkunasteisen järkytyksen teltastani, koska sillä meni noin 10 minuuttia kerätä itsensä ennenkuin lähti varovasti hiippailemaan eteenpäin. Vaikka kamerani olikin valmiina, näytti koppelo olevan sellaisessa mielentilassa, että kuvaa en raaskinut ottaa ja sitä enää säikäyttää. Mutta vaikka soitimelle pelmahti koppelo, niin kyseisen reviirin koiras ei kuitenkaan vaivautunut puustaan enää liikahtamaankaan. Kello ruksutti jo kymmentä, eli oli aika kömpiä makuupussiin ja kohti höyhensaaria.

Olin laittanut kelloni soimaan puoli viideltä, jolloin pääsisin suht nopeasti tositoimiin ja pimeässä joutilaana kökkiminen jäisi suht vähiin. Koska metso todennäköisesti olisi jo soidintantereella herättyäni, ja koska etäisyys linnun ja telttani välissä olisi huomattavasti edelliskertoja pienempi, olin varautunut asiaan mm. jättämällä enemmän vaatetta päälle ja vain kietaissut makuupussin päälleni jolloin saisin vältettyä erilaisia ääniä aiheuttavia toimia. Kieltämättä illalla oli hitusen jäntskättänyt miten aamu tulisi menemään.

Herätysajastani huolimatta heräsin noin 15 minuuttia ennen kännykkäni herätystä. Heti herättyäni korviini kuului selvästi metson soidinlaulu. Tosin aika unessa saisi olla jossei kuulisi metsoa joka soi suoraan teltan yläpuolella puussa. Eli metso oli kuin olikin muuttanut käyttäytymistään teltan vaikutuksesta. Tähän saakka metso oli aina ollut puolen viiden kieppeissä jo maassa soimassa. Kieltämättä pyörittelin mielessäni, että onko soidin jo siinä vaiheessa että jäädään enää vain puihin pönöttämään jos aamu on hieman viileähkö, mutta toivo kuitenkin vielä eli… Kerkesin hieman herätä ja saada kamppeeni kasaan, niin yläpuollani rysähti ja kukko laskeutui soidintantereelle.

metsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

En uskaltanut juurikaan teltassani liikkua, mutta varovasti kurkistin pienestä kuvausaukon reijästä ja näin kun metso selvästi punnitsi telttaani mielessään. Kukon soidin lähti hieman hitaasti käyntiin ja aiempi päätökseni pitää kuvausrytmi todella verkkaisena oli helppo pitää. Tämän lisäksi päätin kuvata alkuun vain hionta tilanteissa. En ollut aiemmin kuvannut ukkometsoa soitimella aivan näin läheltä, joten tilanne sekä metson reagointi olisi kokonaan uutta.

Päätin antaa metson aloittaa soitimensa ja telttaan totuttelunsa aivan rauhassa. Kuvaisin vasta jonkin ajan kuluttua kun valoakin olisi jo enemmän. Aikani odottelin ja metson soidinta ihastelin, ja kun kamera lupaili ISO6400 herkkyydellä ja f2.8 aukolla valotusajaksi 1/160s, päätin uskaltautua ottamaan ensimmäisen kuvan. Aiemman suunnitelman mukaan sijoitin kuvanoton hionnan aikaan. Kamera räpsähti, ja kukko ei ollut moksiskaan. Vaikka kukko ei kameran räpsäykseen reagoinutkaan, niin en kuitenkaan halunnut lähteä kokeilemaan kukon rajoja, vaan pitäydyin valitsemallani linjalla.

Yllätyksekseni paikalla kävi aamun aikana myös useampi koppelo, ja kukko viipottikin niiden perässä välillä näkymättömiinkin. Kuulostelin kukon soidinlaulusta, että taisivat käydä juoksentelemassa jopa lähellä aiempaa telttapaikkaanikin. Kukon spurttatessa koppeloiden perässä, oli minulla jopa hieman aikaa hörpätä teetä lämpimikseni. Vaikka soitimella jokunen koppelo aamun aikana kävikin, en siitä huolimatta paritteluja onnistunut näkemään. Koppeloa olisin päässyt kuvaamaan, mutta en uskaltanut. =D Minulla ei ole mitään havaintoa kuinka koppelot reagoi kameran ääneen, ja en halunnut pilata ensimmäistä ”lähikuvaus”-aamuani sillä että kukko pakenee koppelon mukana tms. Eiköhän niitä kuitenkin vielä joskus pääse kuvaamaan.

ukkometsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Aamun aikana kerkesin jonkun kymmenen metsokuvaa kuvata, ja osa mielestäni onnistuikin ihan kohtuullisesti. Vaikka olin varustautunut 70-200mm tsuumilla, kuvasin koko aamun tsuumi säädettynä 200mm asentoon. Eli kukko ei käynyt sillä kivellä johon se joinain aamuina on soimaan hypännyt. Olin suunnitellut että metson soidessa tuossa kivellä, olisi siitä mahdollista tallentaa suht hieno laajempi näkymä. Yksi syy tsuumaamattomuudelle oli toki myös se, että tuuppasin objektiivin hieman liian ulos kuvausaukosta, ja metson olisi ollut suht helppo nähdä käteni liike tsuumia säädettäessä.

Periaatteessa olisin voinut kuvata koko aamun 200/2 objektiivillani, jolloin olisin saanut hitusen hienommat epäterävyys alueet. Nyt joissain kuvissa jotkut epäterävyysalueet eivät toistu aivan niin kuin oli ollut kiva. Toki ihan kivaa jälkeä tuo AF-S 70-200/2.8 VR:kin tekee, ei siinä mitään. 200mm oli hieman kuitenkin nysä tuohon paikkaan, sillä vaikka ylemmät kuvat ovatkin lähes leveydeltään originellejä, jouduin tämän alemman kroppaamaan 12 -> 6 megapikseliin. Ehkä uusi Sigman 120-300/2.8 OS olisi ollut rokrok kyseisessä paikassa. Se olisi tarjonnut 200mm lisäksi vielä sata milliä lisää tälläisiä vielä tiukempia lähikuvia varten.

ukkometsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

En voi olla kuvittelematta miltä tämän kuvan tausta näyttäisi jos kuva olisi kuvattu 200/2 tai 300/2.8 objektiivilla. Toki eihän se nytkään mikään aivan hirveä ole, mutta hitusen nuo paksummat oksat tms olisi saanut erottua heikommin (aivan kuten keskimmäisen kuvan puunrungotkin). Toki kuva olisi pitänyt ottaa jossain muualla kohdassa, mutta kun tuossa taustalla oli noita kepakoita aikas paljon muillakin kohdilla, joten ei sekään olisi oikein auttanut. Mutta tekniikasta huolimatta, onhan tuo soitimen kunkku kyllä aika iso jytky! Ja sen höyhenpuku ilman suoraa auringon valoa kyllä suorastaan kaunis!

Huomenna en soitimelle pääse, mutta teltan jätin vielä paikalleen… joten…

-Janne