Upeat revontulet Keski-Suomessa vihdoinkin, mutta…

Vihdoinkin Keski-Suomessa oli upeita revontulia ja kun vielä pilvetkin loistivat poissaolollaan, oli olosuhteet kunnon revontulikuvien syntymiselle kasassa!

Touhuilin iltatouhujani maanantaina 27. päivän iltana kun puhelimeni piippasi tekstiviestin saapumisesta. Kun luin kaverini lähettämän tekstiviestin joka kertoi että taivaalla olisi revontulinäytelmää tarjolla, mieleni valtasi jonkin asteinen ketutus, ja saatoin jonkun ärräpäänkin huulieni välistä vahingossa lipsauttaa. Ketutukseni ei suinkaan johtunut siitä, että seuraavana aamuna olisi aikainen herätys töihin lähdön kunniaksi, koska yleensä kunnon revontulet sijoittuvat vasta puolille öille ja nythän kello kävi vasta alku iltaa revontulien hienosti leimuten jo taivaalla.

Pahaa mieltä aiheutti se, että olin juuri aiemmin päivällä vienyt Sigman 120-300/2.8 OS teleobjektiivini postiin ja samassa paketissa sattui olemaan kamerarunkoni. Eli lyhyesti todettuna ulkona jylläsivät parhaimmat revontulet mitä koko valokuvausharrastukseni aikana on tarjolla ollut, ja yllätys yllätys kamerani makaa postissa. Nooh, eihän tässä hirveesti ole lähiaikoina muutenkaan lykästänyt, joten tämähän tästä enää puuttui.

Jonkun aikaa päätäni pyöriteltyäni ajattelin että onhan tuossa tuo kotialbumipokkarin virkaa toimittava Olympuksen E-PM1 suht valovoimaisella Panasonicin 20/1.7 objektiivilla, kokeillaan sillä suhia jalustalta. Hienoja koko taivaan kattavia revontulia kuvaisi mielellään todella laajalla laajakulmalla, mutta tällä kertaa tarjolla oli vain kinovastaavat 40mm. Asetukset Penistä kohdalleen, kuten myös tarkennus kuuhun tarkentamalla ja ei muuta kuin eri pituisia valotuksia eri herkkyyksillä kuvaten. E-PM1:sellä en ollut koskaan valotellut pidempiä valotuksia, joten ei ollut mitään käsitystä kuinka se käyttäytyisi, mutta sanotaanko että odotukset eivät olleet kovin korkealla.

Ja kuten en hirveästi Olympuksen pitkän valotuksen suorituskyvyltä odottanutkaan, niin ei sitä myöskään Olympuksessa hirveästi ollut. 10-25 sekunnin valotuksissa kuviin pukkasi koko kuva-alalle aika paljon värillistä pistettä (vihreitä, punaisia ja sinisiä), jotka joutuisi käsittelemään yksi kerrallaan piiloon. Värittömäksi ne toki sai helposti, mutta poistamaan niitä olisi ollut hullu ruveta… oli ne sitten värillisiä tai valkoisia.

Tässä alla yksi Olympus E-PM1:sellä syntynyt revontulikuva, joka nyt nettikuvana juuri ja juuri kuvanlaatunsa puolesta menee, mutta muuhun siitä ei ole. Kuvaa klikkaamalla aukeaa hieman isompi versio kyseisestä kuvasta. Tämä kuva ISO1600 ja 10sek valotusta f1.7 aukolla.


Tässä vielä yhdestä ruudusta leikattu 100% kroppi värillisine pisteineen ja muineen, vähän niinkuin esimerkkinä millaisesta ilmiöstä oli kyse. Kuva siis täysin orginellina Lightroom 3.6:sesta ilman mitään kohinanpoistoja tai terävöityksiä. ISO1600, 15 sek ja f1.7.



ps. Pitäisi ehkä ostaa joku vararunko joka istuisi hyvin D3s rinnalle eikä jäisi vaan suoriltaan hyllyyn istumaan… Ehkä Nikon D3200 voisi olla sellainen, jahka se julkaistaan? Halpa ja todennäköisesti 24 megapikseliä. Sillähän kuvailisi 1.6x kropin kanssa vaikka pönöjä. Ja toki DX-kameraan löytyisi halvalla myös ihan fiksuja kalansilmälinssejä.

LISÄYS: 1.3.2012 !!!

Kuten tuossa kommenteissa kirjoitinkin, selvisi että tästäkin kamerasta löytyy pitkän valotuksen kohinanpoisto. Ja selväähän oli, että se ei ollut päällä kuvatessani revontulia. Eli kävimpä tuossa kotipihassa räpsäyttämässä testiruudut niin että pitkän valotuksen kohinanpoisto oli päällä ja pois. Tässä alla samppelia aiheesta asetuksilla f4, iso1600 ja 15sek!

Kuvissa on taas Lightroomin kaikki kohinanpoisto nappulat nollilla, mutta kuten kuvasta huomaa häviää nuo siniset, punaiset ja vihreät pikselit kun kamerassa on päällä pitkän valotuksen kohinanpoisto! Ja sehän on tärkeintä, sillä tuon värikohinan kanssahan pärjää aina ja vieläpä helposti. Taisi tuo värikohina lähteä kesälaitumille jo silloin kun Lightroomin Color noise reduction nappula oli oletus kohdassaan kaksvitosessa.

Eli mitä tästä opimme? Kannattaa opetella käyttämään kameraansa ja olla selvillä sen ominaisuuksista!!!

-Janne

Nikon D800 – Uusi FF-kameroiden megapikselikuningas!


Nikon D800 on vihdoinkin täällä! 3.5 vuotta siinä meni, mutta vihdoin D700 sai jatkajan. Uusi 36 megapikselillä varustettu kamera jakaa varmasti mielipiteitä valokuvaajien kesken, sillä uusi runko on hieman eri tyyppinen kuin mitä D700 oli. Nikon D700 oli lähes suora pieneen runkoon mahdutettu D3-kopio hyvine ISO-suorituskykyineen ja suht nopeine sarjakuvauksineen ja tarkennuksineen. Niin minä, kuin moni muukin toivoi D800 olevan samaa sarjaa edelleen… Eli hyviä kohinatasoja tarjoava ”sporttirunko”, joka olisi hieman halvempi verrattuna aivan kärkipään kameroihin.

Muistan lukeneeni dpreviewistä joskus jonkun Nikonin edustajan haastattelun jossa oli maininta kuinka tuleva kamera tulisi olemaan enemmillä megapikseleillä varustettu. Lausahdus hieman aiheutti ristiriitaisia fiiliksiä, sillä en halunnut hassata hyviä suurien herkkyyksien kohinatasoja megapikseleiden kustannuksella. En kuitenkaan uskonut että puhuttaisiin näin huimista megapikseli määristä kuin mitä D800 nyt tarjoaa. Osasin ajatella ehkä vain johonkin 18 megapikselin kantturoille tms.

Joku aika sitten tästä uudesta Nikon D800-rungosta alkoi tulla huhuja, jotka olivat jopa aika varmoja. Niistä kävi selville että kyseessä ei enää olisi korkeita herkkyyksiä silmällä pitäen valmistettu ”sporttirunko”, vaan kyseinen runko tulisi sijoittumaan megapikselikilpailun ensimmäisille sijoille ja kohdeyleisönä olisi maisema- ja studiokuvaajat, vaikka tarkennus tulisikin olemaan PRO-luokkaa. D800 myötä Nikon saattaa tehdä Canonit ja hylätä X-sarjan, aivan kuten Canon lopetti Ds-sarjan. Eli markkinoilla olisi D4 äksöniin, ja D800 pikselitarpeeseen. Saas nähdä…

Tänään uusi runko siis julkaistiin, ja mielestäni oikein pätevä kampe on kyseessä! Vai pitäisikö sanoa rungot? Sillä tänään julkaistiin niin Nikon D800-, kuin D800E-mallit! Näistä ensimmäinen on ns. normaaliversio ja jälkimmäinen ns. korkearesoluutio-versio joka pienien kuvanlaadullisten virheidenkin kustannuksella tarjoaa vieläkin suurempaa resoluutiota ja erottelukykyä. Resoluution lisäys on toteutettu muokkaamalla kennon edessä olevaa alipäästösuodinta ja näin käytöstä on poistettu ns. reunojen pehmennysominaisuudet.

Katsotaas tähän väliin speksit, ja tutkaillaan kameraa sitten hieman tarkemmin!

Nikon D800 speksit:
– 36,3 Mpix FF-kenno (15,3Mpix @ DX-Crop)
– Expeed 3 prosessori
– 91 000 pikselin RGB valonmittaus
– Herkkyydet: ISO100-6400 (Laajennus ISO50…25600)
– 14bit RAW
– Multi-CAM 3500FX tarkennusmoduuli
– 51-tarkennuspistettä, (15 ristikkäistä, -2EV)
– 3.2″ 921k näyttö
– 100% etsin
– 4fps (6pfs DX-crop moodissa akkukahvalla)
– 200 000 laukausta kestävä suljin
– 1080p HD video (30, 25, 24 fps), MPEG-4 & H.264
– CF- ja SD-muistikorttipaikat
– Paino: 900g
– Mitat: 146 x 123 x 82 mm
– Saatavuus: D800 maaliskuun loppu, D800E huhtikuussa
– Hinta: US: $2999.95 UK: £2399.99 EU: €2829

Speksilista ei hirmuiselta näytä, mutta kameran kätkee sisäänsä D4 tarkennusyksikön joka tarkentaa -2EV valaistuksessa ja jopa f8-valovoimaisilla objektiiveillä. D4:sesta on peritty myös 91000 pikselinen RGB valonmittaus, kuten myös video ominaisuudet linjakorjauksineen ja kuuloke- ja mikkiliitäntöineen. Kaikenkaikkiaan lähes joka osa-aluetta on päivitetty kun verrataan Nikon D700-runkoon. Ainut missä takapakkia tietysti tulee on tiedostokoko, ja ehkä kohinat isoilla herkkyyksillä… Mutta kun 36mpix filen pienentää 12 megapikseliin, niin kuvanlaatu voi olla aika huh huh! Kohinaa häviää pienennöksessä kuitenkin, joten ettei kohinatasot samankokoisena tutkittaessa voisi olla jopa paremmat! Tuohan on sama kuin esmes 12mpix tiedoston pienentäisi 4mpix kokoon… Noita kikkoja voi moni kokeilla kotona omilla tiedoistoillaan.

Nikonin näytille laittamat täysikokoiset D800 ja D800E samplet näyttävät täydessäkin koossa ihan hyviltä, mutta kokeilin huvikseen pienetää sellaisen 12mpixiin, vähän niinkuin suhteuttaen D700/D3s 100% fileen. Ja voi pojat, kyllähän se kieltämättä näyttää aiiikas hyvältä kuvan terävyyden ja tarkkuuden osalta! Välillä tuo D800 alkaa aina houkuttaa ja pitkään se painoikin puntarissa D3s:ää enemmän. Mutta D3s:ään nyt sorruttiin kun hyvät korkeat herkkyydet kolkutteli takaraivossa. Mutta en siltikään voi olla miettimättä D800E:tä sudenkorento tai muihin makropönöihin, ja muutenkin kun mun kuvat on aika pitkälle pönöjä.. joskin käsivaralta tai monopodilta kuvattuja. Eihän sitä koskaan tiedä mitä käännöksiä sitä tulee tehtyä kun sille päälle sattuu, mutta metsonsoidin kuvataan ainakin D3s:llä, se on varma!

ps. Jos kuulitte aamulla jyrähdyksen yhdistettynä pieneen maanjäristykseen, niin ei hätää, sillä se aiheutui D3x:n hinnan romahduksesta. Miten jonkun kameran arvo voikin yhdessä yössä laskea niin järkyttävästi.

Hieman Nikon D800 materiaalia valkattuna mielenkiintoisemmasta päästä!
ephotozine.com : D800 vs D800E kuvanlaatu
Nikon Suomi : Nikon D800E speksit
Nikon Suomi : Nikon D800 speksit
Nikon : Nikon D800 sampleja
Nikon : Nikon D800E sampleja
Dpreview.com : Nikon D800 hands-on
robgalbraith.com : Nikon D800 tietoa
Bythom.com : Nikon D800 tietoa ja taustaa
ferra.ru : Nikon D800 high iso sampleja

Tamron SP 24-70mm f/2.8 Di VC USD – Vihdonkin kuvanvakaajalla!

Tällä hetkellä moni varmaan huokaa ”vihdoinkin”! Tamron on nimittäin julkaissut ensimmäisenä valmistajana kuvanvakaajallisen 24-70mm f2.8 objektiivin, ja se kantaa nimeä Tamron SP 24-70mm F/2.8 Di VC USD (Model A007)! Mikä tärkeintä, kyseessä ei ole mikään kroppi objektiivi, vaan tämä istuu jopa FF-kameraan! Niin Canonille kuin Nikonillekin on tälläistä huhuttu ja haluttu pitkään, ja sellaista ei vaan ole saatu! Moni sanoo ettei tuolla polttovälillä tarvitse kuvanvakaajaa, mutta kyllä se vaan on todella hyvä olemassa jopa 24mm polttovälillä! Sen avulla on mahdollista kuvata staattisia kuvia paljon pidemmillä valotusajoilla käsivaralta… jalustaa kun ei vaan aina ole matkassa.

Itselläni ei ole enää vähään aikaan ollut 24-70/2.8 objektiivia, sillä Nikonin kyseinen lasi oli suhteellisen kallis ja hintaansa nähden minulla oli sille aika vähän käyttöä. Olen aina joskus miettinyt Tamronin 28-75/2.8 ostamista, koska se on suhteellisen järki hintainen ja riittävän hyvin suoriutuva lasi. Se varmasti piisaisi omaan käyttööni oikein näpsäkästi, mutta tämän julkistuksen jälkeen en voi kyllä kieltää etteikö tämä nouse ”ehkä”-listalleni. Toki se riippuu hinnasta, sillä kun tarve on ainakin vielä suht vähäinen, ei hintakaan voi olla kovin kummoinen. Tämän julkistuksen myötä ei julkaistu hintaa tälle objektiiville, ja onkin mielenkiintoista nähdä mihin se asettuu. Päälle vai alle tonnin? Veikkaan alle! Toivottavasti selvästi ,)

Joka tapauksessa todella mielenkiintoinen aloitus CP+ messujen julkaisuille! Lisää tämän tasoisia relluja vaan! Mielenkiintoisia uutuuksia on luvassa ainakin Nikonilta ja Olympukselta, ehkä myös Sigmalta!

SP 24-70mm F/2.8 Di VC USD (Model A007)
– Polttoväli: 24-70mm
– Valovoima: f/2.8…f22
– 9 pyöristettyä himmenninlehteä
– Rakenne: 17 elementtiä / 12 ryhmää
– Lähin tarkennusetäisyys: 0.38m
– Suurin suurennos: 1:5 (@70mm)
– Suodinkierre: 82mm
– Mitat: 108.5 x 88.2 milliä
– Paino: 825g
– Sopivuus: Canon, Nikon, Sony
– Hinta ja saatavuus julkistetaan myöhemmin

Oikein mielenkiintoinen kapistus kyllä! Toivottavasti uuden mallinen kuvanvakaaja toimii hyvin ja objektiivin optinen laatu olisi kohdallaan! Tämä uusi Tamron 24-70/2.8 VC kuuluu ehdottomasti sarjaamme: ”Tämä saattaa mennä kaupaksi”-objektiivejä!

Tarkempaa tietoa ja julkaisutiedote täältä -> Nikonrumors.com

-Janne