Vuoden 2013 ensimmäiset revontuleni!

Ilmojen viilentymisen harmittelu loppui äkillisesti 17.01.2013, kun huomasin Facebookissa ”Revontulimittarin palkit nousee lupaavasti!”-päivityksen. Pakkasen kiristyminen ei enää juurikaan harmittanut, vaan pikemminkin se oli vain positiivista, sillä silloin taivas saattaisi olla edes hieman kirkkaampi! Lähipäivät onkin olleet taas pilviä pilvien perään, mutta tällä kertaa kotipihan kattona pilviverhon sijaan näkyikin tähtitaivas.

Kotimme sijaitsee suht korkealla mäellä ja kun elohopea meillä laskee näyttämään lähelle kahdenkymmenen asteen pakkasta, niin se tarkoitaa yleensä sitä että mäen alla saatetaan olla lähellä kolmenkympin pakkaslukemia. Vaikka aiemmin olinkin hieman iloinnut pakkasesta, alkoi se jo hieman rajoittaa innostusta. Perinteiset ”Noinko siellä kovin ihmeellisiä revontulia näkyy…”, ”kuukin möllöttää taivaalla…” -ajatukset pyörivät mielessä. Kuvauskamppeet olivat pitkin poikin levällään, mutta kameran akku oli kuitenkin latauksessa kun sen olin alkuinnostuksessani kerennyt jo laturiin tuupata.

Kello tikitteli jonkun verran vajaata kymmentä illalla, kun tajusin että en ollut käynyt vielä kiinnittämässä autoon lohkolämmittimen piuhaa aamua varten. Auton pystyisi sitten aamulla pistämään lämmitykseen ihan vain ulko-ovea raottamalla. Ulos mennessä päätin kuitenkin sammuttaa pihavalomme, ikäänkuin varmuuden varalta. Rappuset alas käveltyäni jäin pimeässä silmäilemään pohjoistaivasta… ihankuin siellä jotain himmeästi näkyisi? Olisivatko ne kuitenkin jotain pilvenhattaroita, koska pohjoistaivaalla oli aiemmin illalla ollut pientä usvaa havaittavissa. Päätin kuitenkin hakea kameran ja näpsäistä vapaalta kädeltä sekunnin valotuksen pohjoistaivaasta, ikäänkuin tarkistaakseni revontulitilanteen. Kuva näyttikin kameran takanäytöllö yllättävän lupaavalta, sillä revontulet olivat helposti havaittavissa, isohkolla alalla ja jopa muotojakin erottui. Ei auttanut, oli lähdettävä sisälle pukemaan lisää kampetta päälle ja keräämään kameravermeet kasaan!

Olin jo aiemmin lähtöinnostuksissani miettinyt paikan johon voisin mennä kuvaamaan mikäli revontulia ilmestyisi, joten ei muutakuin auton nokka kohti tuota uutta kuvauspaikkaa joka muuten vaihteeksi sijaisi asunkuntani Toivakan puolella. Matka ei ollut pitkä, ja perille saavuttuani revontulet olivatkin ihan kuvaukselliset. Koska kuvauspaikka oli uusi, enkä ollut käynyt paikalla hetkeen… ei alkuun meinannut löytyä oikein mielekästä kuvauspaikkaa. Ikävästi revontuletkin hieman kerkesi lässähtää ennenkuin löysin kameralleni hyvän paikan. Mistään kovin kirkkaista revontulista ei ollut kyse, mutta vaikkei silmä yleensä hirveitä havaitse ja vaikka kuukin oli hieman havainnointia häiritsemässä… niin kamera kaivaa kyllä revontulet esille.

Tälläistä taivaanrannasta paljastui kello 22:19.



Kuvaa klikkaamalla aukeaa suurempi versio kuvasta
Click image to watch bigger version of the photo

Jälleen kerran kuva syntyi Nikon D800e + Nikon AF-S 14-24/2.8 yhdistelmällä. Asetuksia rustaan aina eessun taassun ja tähän kuvaan sattui seuraavat lukemat. 14mm, f2.8, 13sek ja ISO1600. Jälleen kerran kameran suoraan asettelussa auttoi kameran ns. virtuaalihorisontti, joka ilmaisee milloin kamera on suorassa. Hieman yli tunnin verran kovassa pakkasessa seisoskelin toiveikkaana jos revontulet vielä innostuisivat, mutta mitä pidempään odotin… sitä selkeämmin alkoi näyttää siltä että huippu kerkesi jo mennä. Hieman olin ollut myöhässä tänä kyseisenä iltana, mutta onnistuin sentään saamaan edes jotain! Ehkä seuraavalla kerralla sitten lisää!

Kyseiset taivaantulet taisi olla vuoden 2013 ensimmäiset Keski-Suomessa? Tai ainakin ensimmäiset jotka itse onnistuin näkemään ja tallentamaan. Saas nähdä millainen revontulivuosi vuodesta 2013 tulee, sillä etenemmehän kohti revontulimaksimia.

-Janne