Teeriä vuoden 2011 varrelta

syksy teeri
Kuvaa klikkaamalla isompi versio lintu galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the bird gallery!

Kolme teeri (Tetrao tetrix) kuvaa lisätty galleriaan!

Aika vähän vuonna 2011 teerikuvia syntyi. Toki se johtuu siitä, että en ensimmäistäkään kertaa lähtenyt vartavasten teeriä kuvaamaan, vaan kaikki kolme galleriaan lisättyä teerikuvaa on eri reissulla syntyneitä vahinkokuvia. Eli jonkun kerran teeriin törmäsin ja jostain tilanteista pääsi sitten vahingossa syntymään ihan kuviakin.

Itseäni lämmittää syksyiset teerikuvat jollainen tuo yllä olevakin on. Eli hieman jotain erilaista niihin ainaisiin kevätsoidin kuviin. Syksyiset lehdet tuovat kivasti väriä luontoon ja niin myös teerikuviin. Toivottavasti tänä syksynäkin syntyisi syksyisiä teerikuvia!

Loput kaksi kuvaa löytyy täältä (2. sivulta) -> Teerikuva galleria

The last two pictures can be found here (from the second page) -> Black grouse gallery

-Janne

Huuhkaja – Eurasian Eagle-Owl – Bubo bubo – kuva lisätty galleriaan!

Huuhkajan poikaset
Kuvaa klikkaamalla isompi versio lintu galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the bird gallery!

Kolme huuhkaja (Bubo bubo) kuvaa lisätty galleriaan!

Ylläoleva kuva jossa huuhkajan poikaset ovat pesällään on otettu vuonna 2011, jolloin pöllöjen ruokapolitiikka alkoi olla aika huonolla mallilla. Kuvassa isompi kylläinen poikanen köllöttelee maha täynnä pienemmän poikasen päivystäessä ympärilleen suupalan toivossa.

Kun ensikerran saavuimme pesälle oli poikasten kokoero huomattavan suuri, sillä isompi ja vahvempi poikanen oli popsinut vähistä ruokamääristä suurimman osan, ja pienempi oli täten jäänyt heikommalle ruokahuollolle. Pienempi nälkiintynyt poikanen tuli heti luokse ja alkoi nälissään nokallaan haukkailla kumpparin kärkeä. Poikasista isompi oli jo sen verran kasvanut että se oli rengastettavissa, mutta pienemmän jalka oli vielä niin onneton ettei siihen rengasta voinut laittaa. Pois lähtiessämme nälkiintynyt poikanen yritti vielä lähteä peräämme ruuan toivossa.

Luonnon valintaa uhaten aloitimme tämän reissun jälkeen ”huuhkajan poikasen elvytys”-projektin. Jo samana iltana nälkiintynyt poikanen sai nauttia maustamattomista possun suikaleista jotka sille erinomaisesti maistui. Hieman vuorotellen kävimme poikasta syöttämässä milloin suikalelihalla, milloin loukutetuilla hiirillä ja myyrillä. Pienempi poikasista vahvistui ja kasvoikin hyvää kyytiä jahka alkoi saamaan kupuunsa täytettä.

Alla olevassa kuvassa huuhkajan poikanen nautiskelee juhannus ateriastaan jyrsijän hännän pätkän pilkottaessa vielä poikasen nokan välistä. Reippaasti poikanen söi kun sille ruokaa tarjosi, joskin tällä nimenomaisella kerralla ruokaa jäi hieman varastoonkin, sillä kyllähän juhannuksena pitää olla ruokaa yllinkyllin pöllöilläkin! Kuvan ulkopuolella isompi poikanen pötkötteli sammalella maha täynnä, eikä sille kelvannut ensimmäinenkään siimahäntä vaikka tarjota koitinkin.

Huuhkajan poikanen hiiret
Kuvaa klikkaamalla isompi versio ”kentältä”-galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the ”from the field”-gallery!

Pesällä useasti käydessämme kuljimme tietoisesti useita eri reittejä välttääksemme niin näkyvien- kuin myös selvien hajupolkujen syntymistä. Ketuilla on tapana seurailla ruuan toivossa ihmisten usein käyttämiä selviä hajupolkuja, ja tätä halusimme välttää. Mutta myös suoraan huuhkajan pesälle johtavat näkyvät polut ovat huono juttu, sillä ikävä kyllä nykyaikanakin vielä löytyy hoopoja jotka tuhoavat huuhkajan pesiä. Elvytys projektimme myötä pienempikin poikanen kasvoi ja sai hieman paremmat lähtökohdat selviytymiseen sekä niukkojen aikojen vastustukseen. Myöhemmin emme enää käyneet reviirillä varmistamassa selvisikö poikanen syksyyn saakka, mutta tahtoisin uskoa niin… Ehdottomasti yksi parhaista juhannuksista joita olen viettänyt.

Huuhkaja aamulevollaan
Kuvaa klikkaamalla isompi versio huuhkaja galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Eurasian Eagle-Owl gallery!

Seuraava huuhkaja kuva on vuodelta 2007, joten en sitä lisännyt vuoden 2011 lintugalleriaan. Jotenkin se on vaan joskus jäänyt arkistoon makaamaan, kuten niin moni muukin kuva. Joskus arkistoja kuitenkin kannattaa penkoa, sillä joskus sieltä voi vahingossa jotain löytyä jotain näytille laitettavaakin. Vanhempi poikamme herätti koko perheen joskus suhteellisen aikaisiin, joten päätin lähteä vielä kaupungissa asuessamme käpyttelemään suositulle ulkoilualueelle jossa joskus oli huuhkajaa nähty. Sillä reissulla se niin harvinainen onni kerrankin potki ja onnistuin löytämään huuhkajan aamu-uniltaan. Siinä se koivun oksalla istuskeli ja antoi minun ottaa kuvani aivan rauhassa. Siihen huuhkaja jäi uniaan jatkamaan kun lähdin kameroineni kohti uusia haasteita…

-Huuhkaja kuviini voit tutustua täällä -> Huuhkaja galleria

-Luontokuvaajan matkassa galleria täällä -> Kentältä galleria

-My Eagle owl photos can be found here -> Eagle owl gallery

-From the field photos can be found here -> From the field gallery

-Janne

Pohjantikka – Three-toed Woodpecker – Picoides tridactylus – Uusia kuvia lisätty galleriaan!

Pohjantikka

Kuvaa klikkaamalla isompi versio lintu galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the bird gallery!

Kolme pohjantikka (Picoides tridactylus) kuvaa lisätty galleriaan!

Pohjantikka on itselleni suht harvoin eteen tuleva laji, vaikka vanhoissa kuusimetsissä tykkäänkin aikaani kuluttaa. Tähän pohjantikkaan törmäsin kun lähdin katsomaan mikä siellä kuusikossa rapistelee… ja pohjantikkahan se siellä huhtikuun lopulla ruokaa etsiskeli. Kovinkaan arasta yksilöstä ei ollut kyse, sillä kun lähdin käpyttelemään pois päin seurasi tikka perässä! Yhtäkkiä olinkin kahden pohjantikan välissä! Sekä koiras että naaras olivat piirittäneet minut ja jonkun näytille pantavan kuvan sainkin tilanteesta aikaiseksi Nikon D700 + AF-S 200/2 VR + TC20E III yhdistelmällä.

Kesemmällä koitin käydä vielä etsiskelemässä tikkojen pesää, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ehkä joku muu kesä lykästää paremmin!

Loput pohjantikka kuvat löydät täältä -> Pohjantikka galleria

-Janne

Viirupöllö kuvia!

Viirupöllö

Kuvaa klikkaamalla isompi versio lintu galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the bird gallery!

Viirupöllö kuvia viime kesältä lisätty lintukuva galleriaan!

Viime kesä oli myyräkantojen romahduksen jälkeistä nousukautta, ja olikin jonkun verran edellistä todella hiljaista kesää vilkkaampi pöllörintamalla. Vaikka hieman parannusta edellis vuoteen tulikin, niin mistään kovin huimasta pöllövuodesta ei kuitenkaan voitu puhua. Jokunen vanha ja ”varma” viirupöllö reviiri säilyi edelleen tyhjillään, ehkä myyräkantojen romahdus yhdessä suht kovan talven myötä oli käynyt pöllöille liian rankaksi… tiedä häntä. Nyt olemme kuitenkin menossa kohti yhä parempia myyrävuosia ja näissä kuvissa poseeraavien viirupöllö vanhempien viime kesänä syntyneet poikaset kerkeävätkin elää pari vuotta hieman paksummin paremman ravintotilanteen aikana, jolloin niiden selviytymis mahdollisuudet seuraavan myyräkantojen romahduksen aikaan ovat hieman paremmat verrattuna aivan huippu vuoden (jota yleensä seuraa romahdus) kupeessa syntyneisiin poikasiin.

Viirupöllö gallerian tällä hetkellä viimeisessä kuvassa (kuva 11) viirupöllö äityli ääntelee lentopoikastensa perään. Törmäsin vanhingossa tähän poikueeseen käytyäni varmistamassa yhden risupesän varmasti olevan tyhjillään. Tuttu poikue toki, mutta olivat jonkun verran siirtyneet kun poikaset osasivat jo lentää liihotella. Emä seurasi tiukasti poikiensa perässä ja piti heitä tiukasti silmällä.

Loput neljä uutta viirupöllö kuvaa löydät kotisivujeni viirupöllö galleriasta, eli täältä -> Viirupöllö galleria

Last four photos can be found here -> Ural owl gallery

-Janne

Lapinpöllö – Strix nebulosa – Great Grey Owl – Uusia kuvia lisätty galleriaan!

Lapinpöllö - Strix nebulosa

Kuvaa klikkaamalla isompi versio lapinpöllö galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the great grey owl gallery!

Seitsemän metsäistä lapinpöllö kuvaa viime kesältä lisätty lapinpöllö galleriaani!

Viime kesä ei ollut hirmuista hurraa-huutoa lapinpöllöjen osalta täällä meidän nurkilla, mutta onnistuin kuitenkin löytämään yhden täysin uuden lapinpöllöreviirin! Kyseisellä alueella oli lapinpöllön pesäpaikka ollut kadoksissa jo pidemmän aikaa, ja vaikka havaintoja oli ollut ehkä jopa kymmenen vuoden ajalta niin reviirihuuteluista kuin maastopoikueistakin, niin pesä odotti edelleen löytäjäänsä.

Eräänä kesäiltana lähdin etsimään alueelta mahdollista risupesää. Suhteellisen kauan hyttysten seassa pesää etsiskeltyäni huomasin hieman isommassa puussa selvästi tummemman läntin. Koska olin hirveän hyttys armeijan takia pukeutunut suht ylimitoitetusti tuohon kuumaan ja kosteaan kesäiltaan, ei mieleeni inisevän hyttyslauman keskelle edes pälkähtänyt että kyseessä voisi olla risupesä, vaan ristin sen heti joksikin puun kasvuhäiriöksi tai tuulenpesäksi. Koska olisihan täysin mahdotonta että kaiken tuon puurtamisen jälkeen pesä löytyisi!

Mutta tottahan toki tuo suhteeellisen tiheästä metsästä löytämäni ”tummentuma” piti tarkistaa. Sain kiertää ja kiertää, mutta lopulta matalempien puiden välistä löytyi kuin löytyikin reikä josta korkeammassa puussa olevaan tummentumaan sai näköyhteyden. Ja risupesähän siellä oli, ja vieläpä aika iso sellainen! Mutta voi sitä riemua kun kameran läpi katsomalla pesän laidan yli näkyi kuin näkyikin aikuisen lapinpöllön otsan kaari. Hyttyset ja litimärkä takin selkämys hävisi mielestä välittömästi! Pesä on todennäköisesti korpin joskus rakentama, mutta nyt lapinpöllön ties kuinka kauan asuttama!

Löytäessäni pesän oli lapinpöllö emo vielä hautomassa ja myöhemmin kesällä paljastuikin että kyseessä oli alueemme myöhäisin lapinpöllö poikue viime kesänä. Pesästä selvisi maastoon kaksi potraa lapinpöllön poikasta ja koska alueella oli myyriäkin ihan kivasti, niin uskon että poikaset selvisivät jopa isommiksikin. Muutenkin poikasten syntymä osui suht hyvään saumaan, koska edelleen täällä meidän suunnalla ollaan menossa kohti parempia myyrävuosia.

Kaikki seitsemän uutta kuvaa on otettu Nikon D700 + AF-S 200/2 VR yhdistelmällä. Hieman tiiviimmissä rajauksissa objektiivin kaverina oli Nikonin TC-20E III telejatke ja väljemmin rajatuissa poikas kuvissa telejatke oli taskussa ja silloin objektiivista oli poikkeuksetta käytössä suurin aukko, eli f2.0. Osa noista väljemmin rajatuista poikas kuvista ovat jonkun verran cropattuja, mutta on silti vaikea olla pimättä tuosta jäljestä mitä 200/2 täydellä aukolla tekee. Sillä on mahdollista rajata suht väljästi ja silti poimia kohteita ylös kuvasta kapean syväterävyysalueen johdosta. Todella hieno, mutta polttoväliin nähden hieman painavahko (3kg) objektiivi.

Loput viisi uutta lapinpöllön kuvaa löydät lapinpöllö galleriastani, eli täältä -> Lapinpöllö galleria

-Janne

Lapinpöllön poikanen - Strix nebulosa nestling

Kuvaa klikkaamalla isompi versio lapinpöllö galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the great grey owl gallery!

Käpytikka – Dendrocopos major – Great Spotted Woodpecker – Uusia kuvia lisätty galleriaan!

Käpytikka

Kuvaa klikkaamalla isompi versio käpytikka galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Great Spotted Woodpecker gallery!

Kuusi Käpytikka (Dendrocopos major) kuvaa vuodelta 2011 lisätty galleriaan. Toki siinä on yksi kuva Skotlannin reissultakin jolloin lainassa oli kamaa Nikonilta. Lisäämistäni kuvista ei varmastikkaan ole vaikea arvata mikä kuvista on otettu yhdistelmällä Nikon D3s + AF-S 500/4 VR + 1.7x telejatke (850mm)? Nojoo, tuo yllä olevahan se on. Muut kuvat onkin napsittu Nikon D700 + 200/2 VR + 2x telejatke yhdistelmällä.

Käpytikan pesäkuvat ovat otettu viime kesänä. Pesä löytyi uuden lapinpöllö reviirin etsinnän yhteydessä ja sijaitsi käpytikan pesäksi mielestäni todella matalalla. Tai lähes poikkeuksetta pesät joihin olen törmännyt ovat sijainneet todella korkealla kuvaamisen kannalta. Tämä pesä oli ehkä noin kahden metrin korkeudella tuollaisessa aivan naurettavan kokoisessa riussa. Äänestä päätellen tuon pienen rungon sisällä oli useampikin poikanen ja kun kesäkuun lopulla kelit olivat todella lämpöisiä, niin eipä käy kateeksi poikasia! Varmasti oli tukalaa!

Kuvasin pesää heti löytö iltana ilman piiloa. Aloitin kuvaamisen kaukaa aivan patsaana seisoen etten vahingossakaan häiritse pesän rauhaa. Näissä tilanteissa monopod on muuten kullanarvoinen kapistus! Kun emo oli jonkun kertaa käynyt ruokintakäynneillään, siirryin pikkuhiljaa hieman lähemmäksi kuvaamaan, ja seurasin tarkasti emon reaktioita sen ilmestyessä ruuanhakureissulta takaisin pesälle.

En halunnut tunkea ns. iholle, vaan ajattelin että tulen takaisin seuraavana päivänä uuden retkituoli-kojuni kanssa. Kojun kanssa saattaisi olla mahdollisuudet uskaltautua vielä hieman lähemmäksi, ilman että pesärauha häiriintyy. Joku este minulle kuitenkin seuraavana iltana tuli ja pääsin tulemaan paikalle vasta sitä seuraavana iltana. Ja yllätys yllätys, poikaset olivat jo jättäneet pesän. Onneksi sain muistoksi tilanteesta kuitenkin jokusen kuvan. Saas nähdä pesiikö tikka seuraavana kesänä samassa riussa? Epäilen ettei…

Loput neljä kuvaa täältä -> Käpytikka galleria

-Janne

– — — o — — –

Six Great Spotted Woodpecker (Dendrocopos major) photos added to the gallery. Most of the pictures are from 2011, but there is one picture that I took on my trip to Scotland when Nikon had loaned me some extra equipment. I think it is not hard to say what picture I took with Nikon D3s + AF-S 500/4 VR + 1.7x teleconverter (850mm) combination? Yes, it is the woodpecker portrait. Other pictures I have taken with Nikon D700 + AF-S 200/2 VR + 2x combination.

I took all the nest pictures in the summer of 2011. I found that Great Spotted Woodpecker nest when I was looking for a new great grey owl territory. It is the first great spotted woodpecker nest that I have found which is located on the reasonable height when thinking about photographing it. It was located about two meter high in the little tree. That tree was so little, and there was more than one nestling inside that nest! Last days of june were quite warm, so I think it was not very pleasant conditions inside that nest.

Last four photos can be found here -> Common Goldeneye gallery

-Janne

Käpytikka pesälläänKuvaa klikkaamalla isompi versio käpytikka galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Great Spotted Woodpecker gallery!

Metso – Tetrao urogallus – Western Capercaillie – Uusia kuvia lisätty galleriaan!

ukkometsoKuvaa klikkaamalla isompi versio metso galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the western capercaillie gallery!

Metsokuvia tämän kevään soitimelta vihdoinkin lisätty galleriaan! Kotisivuni ovat tässä kiireessä olleet aikalailla retuperällä, mutta nyt on tarkoitus aktivoitua! Yhteensä 13 uutta metsokuvaa siis lisätty metso galleriaan! Yksi näistä on vanhempi kuva, vuodelta 2010, ja se on tuo valkoisella taustalla oleva muotokuva metson päästä. Tykästyin siihen ja päätin sen lisätä tässä samalla. Pääosin uudet kuvat ovat metso galleriani toisella sivulla, mutta yksi uusi meni myös ensimmäiselle sivulle.

Tämä kevät oli ehdottomasti paras metso kevääni ja sen huomasi myös kuvamäärässä. Odotan innolla jo ensi kevättä ja aamuja metsonsoitimella uuden Sigma 120-300/2.8 OS objektiivini kanssa! Eiköhän siitä hauskaa tule!

13 uutta metso kuvaa täällä -> Metso galleria

-Janne

– — — o — — –
And the english part. =)

Thirteen new capercaillie photos from the last spring added to the gallery! I have been quite in a hurry, but finally I had time to upload these to my homepage. There is twelve new capercaillie pictures, and one capercaillie head portrait with white background which is from the year 2010. Most of the new pictures are on the second page of my gallery, but there is one in the first page also.

Last spring was the best capercaillie spring for me ever! I am so keen of waiting the next spring! I think it will be fun to photograph capercaillies with my new Sigma 120-300/2.8 OS lens!

13 new capercaillie photos here -> Capercaillie gallery

-Janne

Metson soidin 2011 – Reissu 8 – Viimeinen yö

Päätin eilen iltana startata metson soitimelle viimeistä kertaa. Koska koppelot saapuivat soitimille suhteellisen ajoissa tänä vuonna, olisi meno varmasti jo aika hiipunutta, mutta päätin kuitenkin kokeilla onneani.

Suunnitelmissani oli kuvata koko aamu Nikonin suorastaan ihanalla AF-S 200/2 VR Nikkorilla. Verrattuna 70-200/2.8 objektiiviin voisin tuolla käyttää suoriltaan ISO6400 herkkyyden sijasta ISO3200 herkkyyttä, sekä saisin isomman aukon mukanaan tuoman lyhemmän syväterävyysalueen ansiosta hieman parannusta viime kirjoituksessa kritisoimiini taustoihin. Eli mitään laajoja näkymiä ei oltu metsästämässä, vaan ainoastaan hieman parannusta jo matkaan tarttuneisiin ruutuihin.

Illalla teltta odotteli samalla paikalla mihin sen olin jättänytkin, enkä sitä siitä mihinkään liikuttanutkaan. Kun teltasta on jonkun päivän poissa, syntyy aina pieni jännitys että onkohan telttaa enää paikallaan ollenkaan… tai onko joku ohikulkia napannut naamioverkon tms matkaansa. Hieman epätodennäköistä on että puukolla viillelty ja kasaan teippailtu telttani kenellekään kelpaisi, mutta toki joku voi sen kiusallaan johonkin kivenkoloon polkea. Tänäkin vuonna tälläiseltä kuitenkin vältyttiin. Ehkä yksinkertaisesti liikun vain riittävän korvessa…

Teltassa makaillessani tein havainnon että metso saapuu yöpymis puulleen pikku hiljaa myöhemmin ja myöhemmin. Ja eilis iltana kello kerkesi kulkea jo selvästi yli yhdeksän ennen kuin kukko puuhunsa rysähti. Hyvin nukutun yön jälkeen kännykkäni herätyskello päräytti minut hereille puoli viideltä.

Heti herättyäni kuuntelin että kukon soidin kuuluu jostain aivan muualta kuin kummulta johon telttani kanssa olin majoittunut. Ja siinähän se aamu menikin metson soidinta kuunnellessa. Vilaustakaan metsosta en koko aamuna nähnyt… ei kukkoja… ei koppeloita. Tämä äänessä ollut kukkokin veteli soidinlurituksiaan aikas verkkaiseen tahtiin, ja tuntui välillä pitävän aika pitkiäkin tuumaustaukoja. Soidin alkaa selvästi olemaan tältä keväältä jo ehtoo puolella.

Tämän aamuisen myötä olikin helppo pysyä aiemmassa päätöksessä ja lähtiessään pakata matkaansa myös kaikki kamat jotka olivat viettäneet metsolassa jonkun aamun itse kuvaajaa enemmän. Teltta palveli kevään urhoollisesti, mutta eiköhän ensi keväänä kuitenkin tutustuta metsolaan hieman suuremman teltan avustuksella ja pyritä maksimoimaan viihtyvyyttä. Toki isomman teltan myötä myös seiniin tahattomasti osuminen ja muut mahdolliset metsolle välittyvät ärsykkeet vähenevät.

Tämän keväiset metson soidin kuvaukset menivät lopulta oikein hyvin, vaikka meinasinkin luovuttaa jo puoli matkassa. Mutta jälleen kerran nähtiin että yritystä tarvitaan, ja se kannattaa. Vaikka hommat joskus vastustaa, niin luovuttamalla silloin ei saavuta mitään, olet vain tuhlannut aikaasi pääsemättä päämäärääsi. Toki olet kuitenkin matkanvarrella jotain voinut oppia. Mutta joskus onnistuminen vaatii vain yksinkertaisesti enemmän ponnisteluita… kaikki ei tule helposti, eikä saakkaan tulla. Tietenkin on myös viisautta tietää milloin pitää antaa periksi. =) Mutta olen tyytyväinen siihen että pienen levon jälkeen päätin vielä soitimelle kamerani kanssa palata. Mielestäni onnistuin saamaan ihan kivan setin hieman erilaisia metsokuvia kasaan, ja useampi niistä täydentää metso galleriaani ihan kivasti.

Tämän kuvan myötä haluan kiittää tämän kevään metsopäiväkirjan lukijoita! Kun kevät ensi vuonna koittaa, astumme jälleen mukaan metsolan aamuhämärän tunnelmiin ja metsopäiväkirjat 2012 näkee päivänvalon.

KIITOS!

metso aamuhämärässäKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

-Janne

Metson soidin 2011 – Reissu 7 – On se iso JYTKY!

Edellisellä reissulla haaveilemani lähikuvat jäivät ottamatta, koska kukko hävisi ennenkuin valo riitti telejatkeen käyttämiseen. Tästä turhautuneena siirsin telttani samalle kummulle jossa metso soidintaan harjoittaa, sillä näin voisin heivata telejatkeen ja saisin kuitenkin ”lähikuvia”. Olin katsonut teltalleni suht näpsäkän paikan joka mahdollistaisi haluamani kuvien synnyn… tietenkin sillä oletuksella että metso käyttäytyy teltan lähettyvillä samalla tavalla kuin ennen teltan kummulle siirtoa.

Illalla totuttuun tapaan hilpaisin telttaani, ja normi askareiden jälkeen laitoin kamerani ja 50/1.4 objektiivin jalustan nokkaan valmiiksi väijyyn, jos kukko vaikka tänäkin iltana päättäisi harjoittaa ilta-juoksujaan. Valovoima ainakin riittäisi, vaikkei kovin tiukkoja ruutuja syntyisikään. Aikani teltassa makoiltuani alkoi tapahtua ja läheiselle kummulle pyrähti koppelo. Naapuri reviirin ukkometso oli maassa samantien ja onnistuin iltahämärässä vilaukselta nähdä kun kukko kirmasi soidinlauluaan laulaen koppelon perässä.

Hieman odottelin että josko hitusen äänessä ollut kukko, jonka reviiriä vahdin, innostuisi myös maahan juoksentelemaan. Lähes samantien vastakkaisesta suunnasta kuului metson lentoon lähdön ääni, ja äänestä päätellen se tuli suoraan kohti. Kerkesin ajatella että joku kukko saapuu mukaan vappubileisiin ja ajatukseni oli kurkata teippaamani kuvausaukon pienestä reijästä mihin lintu laskeutuu. Mutta kun sain kasvojani hieman lähemmäksi teltan seinää, suhahti ja heilahti teltan seinä oikein kunnolla! Hyvä ettei mennyt kalsarit vaihtoon, sillä joku tuli kovaa ja todella läheltä!

Kurkkaus soidintantereelle paljasti tulijan koppeloksi. Siinä se pönötti kuin tinasotamies – hievahtamattakaan keskellä soidintannerta. Jos ei liikkunut koppelo, niin en uskaltanut liikahtaa minäkään. Koppelo ilmeisesti koki jonkunasteisen järkytyksen teltastani, koska sillä meni noin 10 minuuttia kerätä itsensä ennenkuin lähti varovasti hiippailemaan eteenpäin. Vaikka kamerani olikin valmiina, näytti koppelo olevan sellaisessa mielentilassa, että kuvaa en raaskinut ottaa ja sitä enää säikäyttää. Mutta vaikka soitimelle pelmahti koppelo, niin kyseisen reviirin koiras ei kuitenkaan vaivautunut puustaan enää liikahtamaankaan. Kello ruksutti jo kymmentä, eli oli aika kömpiä makuupussiin ja kohti höyhensaaria.

Olin laittanut kelloni soimaan puoli viideltä, jolloin pääsisin suht nopeasti tositoimiin ja pimeässä joutilaana kökkiminen jäisi suht vähiin. Koska metso todennäköisesti olisi jo soidintantereella herättyäni, ja koska etäisyys linnun ja telttani välissä olisi huomattavasti edelliskertoja pienempi, olin varautunut asiaan mm. jättämällä enemmän vaatetta päälle ja vain kietaissut makuupussin päälleni jolloin saisin vältettyä erilaisia ääniä aiheuttavia toimia. Kieltämättä illalla oli hitusen jäntskättänyt miten aamu tulisi menemään.

Herätysajastani huolimatta heräsin noin 15 minuuttia ennen kännykkäni herätystä. Heti herättyäni korviini kuului selvästi metson soidinlaulu. Tosin aika unessa saisi olla jossei kuulisi metsoa joka soi suoraan teltan yläpuolella puussa. Eli metso oli kuin olikin muuttanut käyttäytymistään teltan vaikutuksesta. Tähän saakka metso oli aina ollut puolen viiden kieppeissä jo maassa soimassa. Kieltämättä pyörittelin mielessäni, että onko soidin jo siinä vaiheessa että jäädään enää vain puihin pönöttämään jos aamu on hieman viileähkö, mutta toivo kuitenkin vielä eli… Kerkesin hieman herätä ja saada kamppeeni kasaan, niin yläpuollani rysähti ja kukko laskeutui soidintantereelle.

metsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

En uskaltanut juurikaan teltassani liikkua, mutta varovasti kurkistin pienestä kuvausaukon reijästä ja näin kun metso selvästi punnitsi telttaani mielessään. Kukon soidin lähti hieman hitaasti käyntiin ja aiempi päätökseni pitää kuvausrytmi todella verkkaisena oli helppo pitää. Tämän lisäksi päätin kuvata alkuun vain hionta tilanteissa. En ollut aiemmin kuvannut ukkometsoa soitimella aivan näin läheltä, joten tilanne sekä metson reagointi olisi kokonaan uutta.

Päätin antaa metson aloittaa soitimensa ja telttaan totuttelunsa aivan rauhassa. Kuvaisin vasta jonkin ajan kuluttua kun valoakin olisi jo enemmän. Aikani odottelin ja metson soidinta ihastelin, ja kun kamera lupaili ISO6400 herkkyydellä ja f2.8 aukolla valotusajaksi 1/160s, päätin uskaltautua ottamaan ensimmäisen kuvan. Aiemman suunnitelman mukaan sijoitin kuvanoton hionnan aikaan. Kamera räpsähti, ja kukko ei ollut moksiskaan. Vaikka kukko ei kameran räpsäykseen reagoinutkaan, niin en kuitenkaan halunnut lähteä kokeilemaan kukon rajoja, vaan pitäydyin valitsemallani linjalla.

Yllätyksekseni paikalla kävi aamun aikana myös useampi koppelo, ja kukko viipottikin niiden perässä välillä näkymättömiinkin. Kuulostelin kukon soidinlaulusta, että taisivat käydä juoksentelemassa jopa lähellä aiempaa telttapaikkaanikin. Kukon spurttatessa koppeloiden perässä, oli minulla jopa hieman aikaa hörpätä teetä lämpimikseni. Vaikka soitimella jokunen koppelo aamun aikana kävikin, en siitä huolimatta paritteluja onnistunut näkemään. Koppeloa olisin päässyt kuvaamaan, mutta en uskaltanut. =D Minulla ei ole mitään havaintoa kuinka koppelot reagoi kameran ääneen, ja en halunnut pilata ensimmäistä ”lähikuvaus”-aamuani sillä että kukko pakenee koppelon mukana tms. Eiköhän niitä kuitenkin vielä joskus pääse kuvaamaan.

ukkometsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Aamun aikana kerkesin jonkun kymmenen metsokuvaa kuvata, ja osa mielestäni onnistuikin ihan kohtuullisesti. Vaikka olin varustautunut 70-200mm tsuumilla, kuvasin koko aamun tsuumi säädettynä 200mm asentoon. Eli kukko ei käynyt sillä kivellä johon se joinain aamuina on soimaan hypännyt. Olin suunnitellut että metson soidessa tuossa kivellä, olisi siitä mahdollista tallentaa suht hieno laajempi näkymä. Yksi syy tsuumaamattomuudelle oli toki myös se, että tuuppasin objektiivin hieman liian ulos kuvausaukosta, ja metson olisi ollut suht helppo nähdä käteni liike tsuumia säädettäessä.

Periaatteessa olisin voinut kuvata koko aamun 200/2 objektiivillani, jolloin olisin saanut hitusen hienommat epäterävyys alueet. Nyt joissain kuvissa jotkut epäterävyysalueet eivät toistu aivan niin kuin oli ollut kiva. Toki ihan kivaa jälkeä tuo AF-S 70-200/2.8 VR:kin tekee, ei siinä mitään. 200mm oli hieman kuitenkin nysä tuohon paikkaan, sillä vaikka ylemmät kuvat ovatkin lähes leveydeltään originellejä, jouduin tämän alemman kroppaamaan 12 -> 6 megapikseliin. Ehkä uusi Sigman 120-300/2.8 OS olisi ollut rokrok kyseisessä paikassa. Se olisi tarjonnut 200mm lisäksi vielä sata milliä lisää tälläisiä vielä tiukempia lähikuvia varten.

ukkometsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

En voi olla kuvittelematta miltä tämän kuvan tausta näyttäisi jos kuva olisi kuvattu 200/2 tai 300/2.8 objektiivilla. Toki eihän se nytkään mikään aivan hirveä ole, mutta hitusen nuo paksummat oksat tms olisi saanut erottua heikommin (aivan kuten keskimmäisen kuvan puunrungotkin). Toki kuva olisi pitänyt ottaa jossain muualla kohdassa, mutta kun tuossa taustalla oli noita kepakoita aikas paljon muillakin kohdilla, joten ei sekään olisi oikein auttanut. Mutta tekniikasta huolimatta, onhan tuo soitimen kunkku kyllä aika iso jytky! Ja sen höyhenpuku ilman suoraa auringon valoa kyllä suorastaan kaunis!

Huomenna en soitimelle pääse, mutta teltan jätin vielä paikalleen… joten…

-Janne

Metson soidin 2011 – Reissu 5 – Soidinta lähes läpi yön

Neljännen reissun jälkeen oli tarkoitus jatkaa metson soitimen kuvausta heti seuraavana aamuna, koska vaikuttihan uusi teltan paikka todella potenttiaaliselta. Olinhan siitä jo yhden ihan ok kuvankin saanut! Kova päänsärky ja niskajumi saivat kuitenkin jättämään reissun väliin. Loppujen lopuksi lähes koko illan satoi vettä, joten eipä sillä lähdöllä niin väliksikään. Tosin olisihan aamulla voinut olla ihan hyvä keli kuitenkin. Päätin kuitenkin pitää pienen lepotauon, koska olisihan kojuilemaan mukavampi lähteä hieman levänneenä.

Seuraavana päivänä miehessä olikin jälleen uutta virtaa! Kamat pakettiin ja mies metsään. Teltalle saapuessani lähes teltan vierestä pyrähti lentoon koppelo, joka kieltämättä sai toivonkipinän nousemaan. Ehkä koppelot kerääntyisivät aamullakin tuohon pieneen notkelmaan jossa telttani sijaitsi? Hieman vilkuilin ympärilleni ja päätin vielä hieman hienosäätää piilotelttani paikkaa. Siirsin telttaa vielä noin viisi metriä kauemmas tuosta paikasta johon olin nelosreissun aamuna metsoa kuvannut. Tuolta uudelta paikalta aukesi hyvät kuvausmahdollisuudet myös teltan sivuille, jos koppelot vaikka innostuisivat juoksuttamaan kukkoa pitkin kankaita.

Teltaan päästyäni jouduin hetimiten alkaa kaivamaan repustani puukkoa ja teippirullaa, sillä telttakankaan ulkopuolelta kuului hurjaa ininää. Itikka armeija oli selvästikin ”haistanut” minut ja nyt etsivät kuumeisesti tietään teltan sisään. Jokunen noista pienistä vinkuvista pirulaisista telttaani kerkesikin tunkea avonaisten kuvausaukkojen kautta ennenkun sain reikiä hieman tilkittyä teipillä kiinni. Teippihommat hoidettuani alkoikin sitten illan pötköttely osuus, eli odottelua milloin saisi unenpäästä kiinni.

Puolen yhdeksän aikaan vaimon kanssa tekstiviestittelin, ja aivan kuten edelliselläkin kerralla, metso tuli juuri kun kirjoitin vaimolleni tekstiviestiä. Lähes välittömästi metson rysähdettyä yöpymis puuhunsa, alkoi nokan naksutus. Tahti oli toooosi verkkaista, mutta kuitenkin pikku hiljaa kiihtyvää. Viereisen reviirin kukon nokan naksutuksen motivoimana kukko sai ensimmäisen hionnan pihalle ehkä noin 10 minuutin ”kiihdytyksen” jälkeen. Hitaasti käynnistyi, mutta hyvin lähti pyörimään. Eli kun vauhtiin päästiin, niin sitten laulua raikasikin katkeamatta ainakin kymmenen kieppeeseen jolloin siirryin metson tuutulaulun saattelemana untenmaille.

Heräsin kahden aikaan hieman huonoon oloon, ja ihmetyksekseni metso soi taas samaa tahtia kuin nukkumaan käydessäni. Mutta sillä poikkeuksella, että metso oli jo maassa! En ollut koskaan vielä noin aikasiin heräävää metsoa nähnyt, mutta ehkä kukolla veri kierti sen verran kuumana ettei se yksinkertaisesti malttanut pysyä pois soidintantereelta. Mutta koska edelleen oli todella pimeää, siirsin kelloni herätystä tunnilla eteenpäin ja painuin takaisin untenmaille.

Havahduin makuupussistani hieman ennen kellonsoittoa, ja edelleen metso oli äänessä tasan samassa paikassa kun edellisellä kerralla herätessäni. Yritin hieman tiirailla teltan kuvausaukosta missä kukko viipottaa, mutta pimeydestä johtuen silmä ei kyennyt erottamaan tätä mustaa hormoonihyrrää metsän seasta. Ei auttanut kun odottaa. Mutta siitä odotuksesta tulikin tooodella pitkä, sillä jotenkin hirveän räkätulvan lisäksi olin haalinut itselleni aivan valtavan päänsäryn. Taisi muuten olla ensimmäinen päänsärkyni koskaan joka alkaa heti aamusta…

Teetä, lepoa ja ajan tappamista. Pikkuhiljaa yö alkoi vaihtumaan aamuksi ja silmällä alkoi erottamaan kummulla liikkuvan ukkometson siluettia. Tietenkin toivoin että kukko siinä viihtyisi niin kauan kunnes valoa alkaisi riittämään, mutta vuosien aikana kertyneistä vastoinkäymisistä johtuen, oletin kukon häipyvän teille tuntemattomille hieman ennen kuin mahdollisuudet sen kuvaamiseen aukeaisivat. Myös koppelot olivat kukon huomanneet, sillä puissa kävi välillä aikamoinen kotkotus.

Vaikka taivas oli pilvinen, alkoivat taustametsän valopisteet pikkuhiljaa kellertää, ja kertoa nousevasta auringosta. Ilmeisesti taivaanrannassa pilvimassa oli kuitenkin hieman ohuempaa, ja nousevan auringon keltaisuus pääsi hieman kuultamaan pilvien läpi. Kuviani ja mahdollisia kuviin syntyviä taustoja ajatellen se oli oikein hyvä juttu. Otin monopodini esille ja asetin sen nokkaan Nikonin AF-S 200/2 VR objektiivin, samalla asetin kameran herkkyydeksi ISO6400. Kun metso hävisi puskan taakse ja alkoi hioa, työnsin objektiivin pään nopeasti mutta varovasti kuvausaukosta ulos.

Tarkistin kameralla vallitsevan valomäärän ja kamera tarjosi yllätys yllätys kello 05:06 valotusajaksi 1/40 sekuntia. Ei aivan mahdoton, saattaisi piisata joihinkin tilanteisiin? Enää tarvittaisiin vain kukko takaisin areenalle. Kameran läpi, tai kuvausaukosta objektiivin vierestä kummun seuraaminen aiheutti pääkopassa suorastaan uskomatonta jyskytystä ja kipua. Koska olin ikäänkuin valon puolesta sidottu 200mm polttoväliin, olin päänsäryissäni päättänyt ottaa edes jonkunlaisen pystyruudun kyseisestä tapahtumasta viime kerralla matkaani tarttuneen vaakaruudun kaveriksi.

Hirmu kauaa ei ukkometsoa tarvinnut odottaa kun se saapui käyskentelemään alueelle jota pystyi valvomaan kamerani etsimen läpi. Päätin sijoittaa kuvien oton ns. hionta vaiheisiin, koska silloin kukko olisi sen verran pihalla ettei tajuaisi kameran räpsähdystä, ja voisin mahdollisesti jatkaa kuvien ottoa pidemmällekin aamuun. Auringon keltaisen valon hehkuessa kummun takametsässä annoin kamerani ruksuttaa ja sain kuin sainkin itseäni miellyttävän pystyruudun tästä soivasta ukkometsosta.

Kuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Pystyyn rajatun kuvan saatuani, seuraava vaihe olikin napsasta kukosta jonkunlainen kuva 400mm polttovälillä. Kovin lähikuvaahan tuosta ei syntyisi, mutta koska minulla omasta mielestäni on jo suht näpsäkkä lähikuva metsosta (Linkki : Tämä), niin sellainen semi-lähikuva kivoilla valoilla varustetulla taustalla olisi aivan tervetullut lisä metso galleriaani. Alkoi valon lisääntymisen odotus. Välillä kukko meuhkasi tuolla samalla paikalla, välillä kävi taas pusikon puolella, ja välillä kukon ääni katosi kokonaan. Mutta sitten se tapahtui… Kukko ei tullut enää ollenkaan tuohon tarkkailemaani aukkoon, vaan jäi pysyvästi näkymättömiin pusikon puolelle…

Aikani jaksoin kukon mahdollista paluuta kytätä jonkun mätkiessä lekalla otsalohkojani pääni sisältä. Heitin makuupussiin pitkälleen ja koitin torkahtaa, mutta ei siitä tullut oikein mitään. Sit miulle riitti! Kimpsut kampsut kasaan, ja varovasti paikalta liueten. Turha sitä on itseään enempää rääkätä, aina tulee uusia vuosia ja uusia mahdollisuuksia ottaa kuvia. Koppelotkin olivat jo hiljenneet, ehkä kukon hiljaiset hetket olivatkin herkkiä hetkiä koppeloiden parissa?

Eli jäi semi-lähikset ottamatta, ja fiilis on hieman sellainen etten ehkä saata niitä enää tänä vuonna edes yrittää, oli siellä nyt soidinhuippu tai ei. Tuntuu pukkaavan jos jotain päänsärkyä, nuhaa jne päälle, että annetaan nyt suosiolla periksi kun koppelotkin ehkä saattoivat jo olla ja mennä vaikkei vappua edes vielä ole nähty. Tämä on siis fiilis tällä hetkellä, ja koska tämän ei ole tarkoitus olla mitään verenmaku suussa painamista, vaan kivaa puuhastelua, niin näin tällä kertaa. Teltan vielä jätin paikalleen, mutta tarkoitus olisi kipaista se pois joku päivä. (Eipä tienny kirjoittaja että illalla olisi jo toinen ääni kellossa)

Jos tämän pienen metsorypistyksen summaa tähän saakka, niin tulihan sen myötä nyt kuitenkin jokunen kuva… ja jokunen kuva johon olen oikein tyytyväinenkin. Viime vuonna Suomen soitimilta en saanut kuvan kuvaa, joten onhan tässä jo paljon parempi tilanne! Ja toki tästä on hyvä ponnistaa ensi vuoteen! Tänä keväänä parin ukkometson kuvan lisäksi matkaan tarttui myös kuvia koppeloista. Kaikkia koppelokuvia ei ole vielä tainnut blogissa näkyäkään, mutta eiköhän ne sivuille tässä jossain vaiheessa lisäillä. Ehkä tämä metson soitimilta syntyvä kuvamäärä alkaa laskun ja pohjalla käynnin jälkeen tästä pikku hiljaa nousemaan? Ehkä ensivuosi on taas parempi! Nooh, eihän se ole varmaa, mutta jos soitimelle lähdetään, niin se on varmaa että metsopäiväkirjat saavat jälleen uuden luvun.

Tämän vuotinen metsopäiväkirja on ehkä hyvä lopetella jo galleriassa oleviin metsokuviin, eli olkaapa hyvät : Metso galleria

Jälkikirjoitus: Höpöhöpö… Kyllähän se vappu vaan miehen soitimelle veti vielä seuraavanakin iltana. =) Eli tarina jatkuu reissun kuusi kirjoituksessa!

-Janne