Metsonsoidin 2011 – Reissu 4 – Nyt tuli jo pieni JYTKY!

Kuten eilen kirjoituksessani mainitsin, koska tähän saakka nätillä kankaalla suoritettavat kuvausyritykset eivät oikein ole ottaneet tuulta allensa, siirsin telttani sinne pimeimpään ryteikköön jonne ei paljon valoa heru.

Saavuin teltalleni noin puolen seitsemän aikoihin ilta-auringon nätisti muodostaessa valospotteja synkkään kuusimetsään. Koska kyseessä oli itselleni uusi teltan paikka, niin perinteisesti kierrätin eri objektiivejä kamerassa ja mallailin ja suunnittelin etukäteen mahdollisia potenttiaalisia kuvia. Siinä potenttiaalisia kuvia mallaillessa mieleeni taas kerran ryömi se, kuinka FF-kenno ja AF-S 70-200/2.8 VR on niin ihana yhdistelmä. 70mm tarjoaa jo mukavan laajaa kuvakulmaa ison kennon kanssa, ja 200mm telepäällä ylttää jo sitten ihan kohtuullisesti hieman kauemmaksikin. Plussana tietty vielä f2.8 aukko ja paino jolla pystyy ongelmitta kuvaamaan vaikka koko aamun käsivaralta. Hitsi mie kyllä tykkään tuosta objektiivista!

Toki kerkesin miettimään myös omaa kuvaustani. Eilen illalla suorastaan sanoen tympi tuo telttailu, ja oli kuitenkin vasta toinen kerta tänä vuonna! Aamuissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta nuo illat ei ihan ole yhtä hehkeitä, vaikka siinä oma tunnelmansa onkin. Ehkä edellisten vuosien niukka mukaan tarttuneiden kuvien määrä alkoi pikkuhiljaa sylettää? Mietin jo, että kun saisin tänä syksynä hyvin kuvia, niin voisin ensi vuonna keskittyä johonkin muuhun lajiin. Tunnelma ei ollut kovin korkealla… mutta siitä huolimatta siirtyminen nukkumatin maille kävi jälleen kerran helposti. Metsot tuttuun tapaansa saapui yöpymäpuihinsa siinä kahdeksan kieppeissä.

Kelloni olin laittanut herättämään puoli neljältä, ja siihen myös kivuttomasti heräsin. Heti silmäni ja korvani auki saatuani, kuulin kuinka ukkometso julisti soidintaan aivan lähipuussa. Tuohon aikaan ulkona on vielä suht hämärää, ja tuolla kuusikossa tosi pimeää, joten oli hyvä syy pysyä pötköttelemässä lämpimässä makuupussissa. Jonkun kerran aamulla makuupussissani torkahtelin kun kuuntelin tuota suht kiivaasti ja lähes taukoamatta soivaa kukkoa. Kun kello tuli noin viisi, lopetti kukko soimisensa kuin seinään. En tiedä mikä sille tuli, ei pihaustakaan päästänyt mokoma enää. Itse en sitä varmasti aiheuttanut kun en vielä edes makuupussistani ollut ulos päässyt…

Alkoi jälleen kerran odottaminen ja toivominen. Herättelin mielessäni positiivisia ajatuksia siitä kuinka kukko tankkaisi puussa neulasia ja valmistautuisi laskeutumaan maahan jatkamaan soidintaan. Pitkään kukko antoi odottaa, mutta noin kello kuusi alkoi tuttu voimakas siipien paukutus – kukko oli tulossa alaspäin! Kukko ikäänkuin koukkasi pienellä aukealla olevan telttani ympäri ja laskeutui maahan vain noin 5 metrin päähän teltastani. En uskaltanut liikkua teltassani, sillä kukko herkästi huomaisi kuvausaukostani sisällä tapahtuvan liikkeen. Tuijotin vain herkeämättä isoa kanalintujen kuningasta. Ääntäkään päästämättä kukko lähti pyrstö pystyssä, yksi pyrstösulka repsottaen kävelemään telttani ohi. Kohteena sillä oli juuri sama kumpu jossa se oli edellisaamuna soidintanut, ja johon olin edellisenä iltana mallaillut kamerani etsimen läpi ja toivonut että tuohon kun kukko saapuisia poseeraamaan.

Kaulahöyhenet pörrössä kukko jatkoi matkaansa ja alkoi päästellä metsolle ominaisia örtz-äännähdyksiä. Eikä aikaakaan kun vasemmalla olevalta reviiriltä alkoi kaikua samat sävelet, ja ne tuntuivat tulevan jatkuvasti lähemmäs! Kukko selvästi kiinnitti huomiotaan vasemmalle kädelle ja sieltä saapuvaan tulijaan. Hitaasti edeten kukko nousi pientä mäen harjannetta kohti kukkulaansa. Kuuntelin jännittyneenä kukkojen ääniä ja mietin vaihtoehtoja – pääsisinkö viimeinkin kuvaamaan kukkojen välistä taistelua? Mieltäni myös kaiherti se, että kumpikaan kukoista ei päästänyt yhtään naksausta tai hiontaa… kuinka kukko kestäisi kyseisessä mielentilassa kameran raksahduksia? Se tuntui kuitenkin olevan aika valppaana. Edellisen aamun epäonnistumisestani huolimatta päätin olla pilaamatta tätä hetkeä hätäilemällä.

Lopulta kukko saavutti kumpunsa aamu auringon paistaessa matalalta puiden välistä. Kuva oli juuri sellainen kuin sen olin ajatellut ja toivonutkin olevan. Nyt hetkeni oli koittanut! Kun kukon pää selvästi osoitti toiseen suuntaan, ujutin objektiivin pään varovasti ulos telttani kuvausaukosta. Kun metso sai poseerauksensa kuntoon, kamera räpsähti.


Kuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Kukko ei ollut moksiskaan kamerani äänestä, ja sain havittelemani kuvan. Enää puuttuisi samalta paikalta tuplaten pidemmällä polttovälillä otettu kuva! Mutta sitä varten minun tulisi vaihtaa kameraani objektiivi. Siihen minulla ei kuitenkaan enää ollut aikaa, sillä kukko suuntasi kulkunsa kumpareen taakse. Hetken aikaa kukko vielä päästeli tämän aamun teemana olleita örtz-ääniä, kunnes nekin loppui. Kahden kukon välistä kahakkaa ei koskaan tullut.

Kovasti toivoin että mattimyöhänen kukko jota eilen kyttäsin, saapuisi taas kahdeksan kieppeissä reviirilleen soimaan, ja saisi vipinää tähän nyt kuvauksen kohteena olleeseen kukkoon. Mutta ei, odottelin lähes puoli kymmeneen ja pihaustakaan ei enää kuulunut. Aamu alkoi lupaavasti, mutta jotenkin se latistui ja jäi lopulta aika laimeaksi. Olisi mukava tietää mikä kukkojen käyttäytymiseen vaikutti… Ehkä paikalle ei tullut koppeloita, joten kukot päättivät säätellä voimiaan? Vain karvan verran etelämmässä oli päästy metsojen parittelu kuvaamaan jo pari päivää sitten. Onko käynyt niin, että nyt ollaan ennätys ennätys aikaisessa ja koppelot on jo keretty hoidella? Nyt vaan sitten vielä hieman poussaillaan ja vedetään loiva lasku tuonne toukokuun loppuun? Saas nähdä! Huomisaamuna minulla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta soitimelle lähteä, joten seuraavan kerran soitimen menoa ihmetellään sitten keskiviikko aamuna.

-Janne

Metsonsoidin 2011 – Reissu 2 – Ensimmäiset hiippailut

Räps räps räps… häh, eihän mulla ollu kello soimassa?!? Pätkääkään ei väsytä, mutta ulkona näyttää vielä kumman pimeältä… Mitähän kello on? Hapuilen pimeässä kännykän yöpöydältä käteeni ja siristän silmiäni kännykän näytön kirkkaan taustavalon loistaessa juuri heränneisiin silmiini. Puoli viisi!

Jostain kumman syystä heräsin tänään siis puoli viideltä ja vieläpä täysin pirteänä! Ehkä sisäinen kelloni alkaa automaattisesti kääntymään metsonsoidin aikaan? Kertoo ehkä jotain mielenhäiriön vakavuudesta? Mutta koska ylösnousu oli helpompaa kuin aikoihin, ja kun vielä heräsin suht fiksuun aikaankin soidinta silmälläpitäen, niin miksipä en lähtisi hieman ulkoilemaan vaikken mitään sellaista alunperin ollutkaan suunnitellut. Vähän murua rinnan alle, kamat kasaan ja menoksi!

Päätin käydä tarkastamassa tuon edellisessä kirjoituksessa mainitsemani vuoren, sillä paikka itsessään on todella upea, ja soitimen sinne osuimista voisi ehkä pitää jonkunlaisena lottovoittona. Koska Heinosen Tuomas aina jaksaa kuittailla kuvattomista blogikirjoituksistani, päätin ottaa mukaan myös laajakulma objektiivin. Jos en pääsisi kuvaamaan metsoja, niin ehkä saisin edes jotain kuvia metson jäljistä lumihangesta… tai jos paikka osoittautuisi metsojen suhteen täysin tyhjäksi, niin ehkä sitten muistikortille edes jotain maisemia. Huristelin kylien läpi selvästi ennen kuutta lauantai aamuna, ja ketään ei yllätys yllätys vastaani tullut. UNIKEOT!!

Perille päästyäni rupesin hieman katselemaan mistä mäkeen lähtisin kipuamaan. Lopulta onnistuin löytämään rinteen joka oli oikein mukavasti sulanut, ja tieltä metsään lähtiessäni minun ei tarvitsisi kahlata hangessa ollenkaan ja jättää jälkiä muiden ihmeteltäviksi. Vaikka rinne oli sula, niin mäen päällä pälvipaikat olivat vähissä, ja luntakin oli aivan riittävästi. Kuljin hissukseen ensimmäisen hieman pienemmän mäen läpi näkemättä tai kuulematta merkkiäkään metsoista. Hangessa kahlaaminen alkoi pikku hiljaa saada pientä puuskutusta aikaiseksi, joten päätin istahtaa alas mättäälle, levähtää hetken ja kuunnella keväisen aamun konserttia kaukana ihmisasutuksesta.

Hetken aikaa mäen harjalla istuskeltuani olin varma korvieni tekevän tepposia, sillä kun jotain oikein kovasti haluaisi kuulla, niin mielikuvitushan sen äänen varmasti jostain kehittää. Jatkoin kuuntelua, ja ääni vaan kuulosti aika todelliselta, aivan kuin siellä metso lurittelisi soidinlaulujaan pikkulintujen aamuviserrysten seassa! Jos jalkani olivat äsken tuntuneet jo hieman raskaalta lumihangessa vuorelle kipuamisen johdosta, niin tässä vaiheessa eteneminen tuntui kuin lumihangen yläpuolella leijumiselta. Askel oli kevyt, ja mieli virkeä! Vuorien välissä oleva notko, johon lunta oli kertynyt lähes jalkoväliin saakka ei menoa paljoa hidastanut, ja aika pikaisesti olinkin jo kipuamassa uudelle edellistä korkeammalle vuorelle pälvipaikkoja apunani käyttäen.

Vuorelle jonkun matkaa kivuttuani kuulin metson keväisen äänen aivan selvästi! Siellä ukkometso jossain vuorenpäällä ylvään vuorenvaltiaan tavoin kahlaa pehmeässä lumihangessa ja laulaa lurituksiaan kauniille koppeloille. Jatkoin etenemistäni entistä varovaisemmin, sillä muistin elävästi kuinka metson paikan määrittäminen äänen perustella on tehnyt tepposet ennenkin. Ääni on loppujenlopuksi todella heikko, eikä pitkälle kanna. Pälvipaikalta pälvipaikalle käy luontokuvaajan tie, kunnes näkökentässä pienen kallion harjan takana vilahtaa jotain! Jähmetyin paikalleni ja laskeuduin varovasti kyykkyyn jäkälikölle…

Näin vain pikaisen vilahduksen, mutta niiden täytyi olla koppeloita. Valoa on jo ihan piisalle saakka ja kovinkaan lähelle tuskin tulen pääsemään, joten jos ruuvaisin 200mm teleni kaveriksi 2x telejatkeen. Otin kameran irti objektiivistani ja aloin kaivaa taskustani telejatketta, kun oikealle puolelleni lehahtaa talitiainen ja aloittaa välittömästi hirmuisen karjunnan. Vai voiko sitä karjunnaksi sanoa? Mutta ainakin se tuossa tilanteessa sellaiselta tuntui. Eikä aikaakaan kun kuoroon yhtyy myös toinen talitiainen. Hyssss… olkaa nyt hiljempaa, ei nyt sattunut mitään syötävääkään matkaan!

Kuten arvelinkin, koppelot kiinnittivät huomiota talitinttien hirmuiseen karjuntaan, ja toinen koppeloista päätti lennähtää edessäni olevan kelon oksalle istumaan. En uskaltanut liikkua hitustakaan! Olin polvillani keskellä kalliota olevaa pälvipaikkaa, täysin vailla näkösuojaa. Ja kaikenlisäksi kamerarunkoni pötkötti irrallaan objektiivini vieressä jäkälikössä. Hitusen aikaa tilannetta fundeerattuani aloin hyvin varovasti sovittelemaan telejatketta polvieni edessä olevaan objektiiviini. Koppelon pää kääntyili hermostuneesti, mutta sain kuin sainkin telejatkeen paikalleen. Enää ei puuttuisi kuin itse kamera…

Kestä koppelo vielä hetki! Aloin varovasti sovitella kameraa paikalleen, toivoen samalla että koppelon hermot pitäisivät vielä hetken. Painoin etusormellani kameran lukituksen vapautus nastaa, jotta kameran ja objektiivin yhteen lukittumisesta ei kuuluisi mahdollisesti koppeloa häiritsevää ääntä. Vihdoin kamera oli kasassa! Enää tarvitsisi vain nostaa kamera ylös, tarkentaa ja ottaa kuva. Helppoa, mutta saas nähdä miten onnistuu… Rupesin nostamaan kameraa hitaasti ylös, varoen tekemästä liikkeitä jotka tulisivat ulos torsoni suojasta. Räps räps, ja ihmetys – koppelo istuu edelleen oksallaan. Hieman valotuksen säätöä ja pari varmistusruutua vielä kaupanpäälle.


Kuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Koska koppelo kesti hyvin kuvien ottamisen, niin kokeilin myös hieman siirtyä. Mutta se oli koppelolle liikaa! Se pomppasi välittömästi kelosta lentoon ja vei kaverinsa mukanaan. Ylösnoustessani näin ukkometson kahlaavan hangessa suuntaan johon koppelot olivat paenneet. Ilmeisesti se ei saanut vihiä olemassaolostani. Istahdin kuivalle kivelle odottaakseni että tilanne rauhoittuu vuorella. Mietin että onko tämäkin vuorisoidin yhden kukon paratiisi, mahtuisiko vuorenlaella olla useampia kukkoja? Muistin luontokuvaajien talvipäivillä Jopin minulle lausumat sanat, ja sen kuinka yhden kukon soitimen kanssa ei välttämättä kannattaisi aikaansa haaskata.

Jonkin ajan kuluttua edestäpäin alkoi jälleen kuulua metso kukon laulua. Metso oli hilpaissut vuorenlaen toisessa päässä sijaitsevalle kummulle, ja siellä se nyt hormoonihuuruissaan kuiskaili ikiaikaista lauluaan. Pälvipaikkoja vuoren päällä ei ollut, mutta koska lumihanki oli suht pehmeää, eikä siinä varovasti kävelemisestä kuulunut aivan mahdotonta ääntä, päätin kokeilla varovasti lähestyä kukkoa männynrunkojen suojassa. Kukko vilahteli kummullaan kuusien takana ja koitin noihin vilauksiin yrittää ehtiä, huonoin tuloksin tosin, sillä automaattitarkennus ei vaan saanut kukosta otetta. Kokeilin myös ottaa jonkun kuvan manuaalitarkentamalla, mutta koska olen ehkä huonoin manuaalitarkentaja, jäivät tulokset aika laihoiksi…

Yhtäkkiä kukko hiljeni ja mieleeni hiipi aavistus, josko kukko sai olemassaolostani jotenkin vihiä? Kukkoa ei näkynyt, ei kuulunut, joten jonkin aikaa istuskeltuani päätin lähteä kävelemään vuoren päällisen loppuun. Kahlatessani polvia myöden pehmeässä hangessa, alkoi vuoren rinteeltä kuulua metson soidinääniä. Olisiko metso hilpaissut koppeloiden perässä alamäkeen, vai olisiko tämä kenties kokonaan eri kukko? Päätin kuitenkin suunnata matkani vuoren vastakkaiselle rinteelle ja kohti autoani, sillä olin jo saanut selville sijaitseeko kyseisellä vuorella metsonsoidin. Uuden metsonsoitimen löytämisen lisäksi sain bonukseksi vielä yhden kuvan koppelostakin. Ei huonompi aamu, vaikka vahingossa heräsinkin!

Nyt kotona istuessa mielessäni vieläkin pyörii yhden kukon soitimen ongelmat. Viime keväänä yhden kukon soitimella aikaani tuhlasin, ja kuvauksista ei kertakaikkiaan tullut yhtikäs mitään. Hylkäänkö tämän muuten niin kauniin paikan metsojen lukumäärän takia, vai pystytänkö telttani ja yritän kyseistä metsoa kuvata? Tämän vuoren laki on pienempi, ja näkyvyys täällä on parempi kuin tuossa edellisvuotisessa yhden kukon vuorisoitimessa, joten mahdollisuudet voisivat olla paremmat. Lähtee sitten vaikka teltasta ryömintäreissuille, jos kukko viipottaa johonkin aivan toiselle laidalle vuorta. Valot molempiin paikkoihin osuu aamulla oikein kivasti, mutta tämä vuorenpäällinen on kapeampi, jolloin valoa tulee lähes varmasti, oltiimpa sijoituttu mihin tahansa vuorenlaella. Ehkä kuitenkin kokeilen, vaikka se pään petäjään takomista olisikin? Kuten olen aiemmin useasti kirjoittanutkin, että jos ei yritä, niin ei ehkä mitään saavutakkaan? Mutta lumet saa kyllä ensin vähentyä! Eihän sitä tiedä jos onni potkii sitten viimeisten lumilänttien myötä!

-Janne

Metsonsoidin 2011 – Reissu 1 – Pojan kanssa soitimella

Se alkaisi taas olemaan se aika vuodesta kun kanalinnut kerääntyvät ryhmäsoitimilleen! Pari edellistä vuotta olen pitänyt pientä päiväkirjan tynkää metsonsoidin reissuistani, ja uusi luku metsopäiväkirjoihin olisi tarkoitus kirjoitella myös tänä vuonna! Edellisten vuosien metsopäiväkirjat löydät blogini etusivun oikeanlaidan valikosta.

Joinain vuosina olen innokkaasti ollut jo tähän aikaan vuodesta soitimella telttailemassa, mutta nyt päätin että lähden telttailemaan vasta hieman lähempänä huhti-toukokuun vaihdetta. Riittääpähän sitten paukkuja hyvin loppuun saakka, eikä epäonnistumiset saati luovutus mieliala pääse vaikuttamaan negatiivisesti suoritukseen. Tänä vuonna luntakin tuntuu olevan aika reilusti, joten kerkeääpähän sekin hieman vähentyä.

Vaikka telttailemaan onkin tarkoitus mennä vasta myöhemmin, niin enhän mie kuitenkaan ole malttanut soidinmaastoista poissa pysyä. Jo kuun alussa kävin yhden vuorenpäällisen kävelemässä toivoen että siellä soidin olisi. Ehkä pieneksi yllätykseksenikin paikalta löytyi metson jäljet ja jätöksiä. Paikka on todella hieno ja ehkä kuvaksellinenkin, mutta saako sen välittymään kameran kautta onkin sitten eri asia. Joka tapauksessa kunhan lumi hieman vähenee ja soitimella hiippaileminen sen myötä helpottuu, on tuo paikka ensimmäisenä tarkastettavien soitimien joukossa! Muita uusia soitimia en tänä vuonna koitakaan edes etsiä, vaan jos tuo ei osoittaudu potenttiaaliseksi, niin sitten turvataan vanhoihin soitimiin.

Viime vuonna en saanut metsonsoitimilta kuvan kuvaa, mutta tämän vuoden ensimmäiset kuvat syntyivät tänään! Vanhemman pojan kanssa heräsimme noin seitsemän kieppeessä, nuoremman pojan ja vaimoni jäädessä jatkamaan makeasti uniaan. Kun olin saanut unenrippeet karistettua silmistäni, paljastui aamu tyyneksi ja suht lämpimäksi, mutta pilviseksi kevät aamuksi. Ei siinä hirmusesti välissä kerennyt asioita fundeeraamaan kun metsot jo tulla tupsahtivat mieleen. Juniori kun ilmoitti että ei oo vielä nälkä, niin ehdotin että jos ilman enempiä vaatteen vaihtoja nykästäis vaan haalarit päälle ja lähdettäisiin hieman kameran kanssa ajelemaan ja katsomaan josko metsoja nähtäisiin soidinpaikkojen liepeillä…

Enempiä ei tarvinnut junioria suostutella, ja aika nopsasti matkaan sitten päästiinkin. Matkat siis suuntautuivat lähialueen soitimille, sillä oltiinhan jo muutenkin hitusen myöhässä soitimelle menossa. Pitkään ei keretty tuttua soidinpaikalle vievää tietä ajella kun saimme ensimmäisen näköhavainnon. Kukkojen järjestämän aamuisen näytelmän jälkeen oli koppelo päättänyt tulla tielle syömään kiviä. Vaikka kävelyvauhtia voortilla tultiin, niin koppelo karkasi tieltä puuhun. Siihen se jäi tien laitapuuhun oksalle istumaan ja katsomaan outoa kuraista tulijaa.

Koppelo
Kuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Käänsin auton tielle mahdollisimman poikittain että pääsin kameralla tallentamaan oksalla istuvaa nättiä tyttö metsoa. Metso galleriani tarvitseekin kipeästi kuvia myös koppeloista, sillä siellä ei taida olla vielä ensimmäistäkään koppelokuvaa. Jonkun aikaa koppeloa ihmettelimme kunnes jatkoimme matkaamme. Pitkään ei tarvinnut matkaa taittaa kun huomasimme tien ylle kaartuvilla oksilla koppelon. Tämä oli ilmeisesti kerennyt kivensä jo popsia, tai oli vasta saapumassa siihen vaiheeseen, sillä meistä enempiä välittämättä tämä tyttönen täytti kupuaan tiheään tahtiin havunneulasilla.

Koppelo 2
Kuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Jälleen auto tielle poikittain ja koppelo Nikon D700 + AF-S 200/2 VR + TC20E III yhdistelmällä autosta tallentaen. Jonkun aikaa kerkesimme koppeloa ihastella kunnes koppelo sai ilmaa siipiensä alle ja liiti matalalla suoraan automme ylitse. Vaikka koetimme olla oikein tarkka silmäisiä, emme onnistuneet kuitenkaan kukon kukkoa kyseisellä soidinpaikalla näkemään. Mutta koska aamua oli vielä hyvin jäljellä, eikä mahakaan vielä häiritsevästi kurninut, päätimme vielä pyörähtää tarkastamassa toisenkin soidinpaikan. Eihän tiedä vaikka siellä olisi parempi tuuri kukkojen suhteen! Vanhempi poika on koppeloita ennenkin nähnyt tiellä ruokailemassa retkiemme yhteydessä, mutta ylväs ukkometso oli vielä näkemättä.

Toinen soidinpaikka näytti heti alkuunsa tyhjemmältä, mutta loppujen lopuksi onnistuimme löytämään teeriä jotka olivat puiden latvoissa soimassa. Kevään ensimmäisten kukerrusten soidessa korviin koitin näpsästä männyn latvassa soivasta teerikukosta jotain järkevää kuvaa. Samalla kun keskityin männyssä keekoilevaan kukkoon, totesi poikani että ”isi, tuossa tielläkin on…”.

Koppelo 2
Kuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Ja siinähän niitä tyttö metsoja taas oli! Kaksi koppeloa oli saapunut herkuttelemassa kivillä hakkuuaukkon läpi kulkevalle tielle, teeri kukkojen kukertaessa kevään tuloa ympäryspuissa. Toinen koppelo kuvan ulkopuolelle rajaamalla, saimme jonkunlaista rajaustakin jo aikaiseksi, ja kameran sylkäistessä lyhyen sarjan tallentui muistikortille myös tämä koppelo.

Jo ensimmäisenä aamuna onnistuimme saamaan enemmän kuvia kuin koko viime vuonna Suomen soitimilta minulla oli ollut kotiintuotavina. Ehkäpä mukanani olikin oikea onnentuoja! Hyvillä mielin suuntasimme matkamme kohti kotia ja mamman puurokattilaa…

Tästä on hyvä jatkaa…

-Janne

Palokärki – Black Woodpecker – Dryocopus martius – Uusi kuva lisätty galleriaan!

PalokärkiKuvaa klikkaamalla isompi versio palokärki galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Black Woodpecker gallery!

Yksi palokärki (Dryocopus martius) kuva lisätty galleriaan! Palokärki kuvia ei ennestään kotisivuillani ollutkaan, joten tämä kuva avaa myös uuden lajikansion. Kyseinen palokärjen kuva on 41. lintukuva jonka lisään vuoden 2010 lintugalleriaan, mutta samalla se on myös viimeinen kuva tuohon galleriaan. Eli lintukuvat ovat paketissa, mutta jokunen kuva muihin kategorioihin on vielä tulollaan.

Ei noita lintukuvia nyt aivan hirveästi tullut tältä vuodelta, mutta siltikin viisi kertaa enemmän kuin vuoden 2009 lintugalleriaan. Ehkä siihen voi olla tyytyväinen? Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole saada mahdollisimman monta kuvaa galleriaani, vaan säilyttää jonkunlainen taso kuvissani. Tietenkin tästä tasosta voidaan olla montaa eri mieltä… ja joidenkin galleriaani lisäämieni kuvien kohdalla punnitsinkin että laitanko näytille vaiko enkö… mutta tällä setillä nyt kuitenkin mennään. Jos jotain kuvia vielä jälkeenpäin osuu silmään, niin lisäilempähän sitten…

Kuva isompana täältä -> Palokärki galleria

-Janne

– — — o — — –

One black woodpecker (Dryocopus martius) photo added to the gallery. This is the first black woodpecker picture to my homepage, so I also opened a new specie folder to my gallery. This black woodpecker photo was the first, but it is also the last… because this picture is the last birdphoto that I will upload to my Birds 2010 gallery.

I have uploaded 41 birdphotos to my Birds 2010 gallery since I opened it. I think 41 is quite ok? It is five times more than I uploaded to my Birds 2009 gallery! Plaah… I don’t care if its 100, 5 or 41 photos… I think the most important thing is that I keep some level of quality in my pictures. This 41 birdphotos consists some photos that I almost left to lay on my computer… but… in the gallery they are. If I will found some good photos afterwards… maybe I upload those someday.

Bigger version of photo here -> Black Woodpecker gallery

-Janne

Västäräkki – White Wagtail – Motacilla alba – Uusi kuva lisätty galleriaan!

VästäräkkiKuvaa klikkaamalla isompi versio västäräkki galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the White Wagtail gallery!

Yksi kuva lisätty västäräkki galleriaan! Vanha loru kertoo, että västäräkistä vähäsen… Mutta tällä kertaa tästä västäräkistä ei ole vähän kesään, vaan vuoden 2010 lintugallerian valmistumiseen. Eli aika loppumetreillä aletaan olla.

Ei varmaan mikään kovin suuri yllätys, että tämänkin västäräkin tapasin kun olin etsimässä sudenkorentoja. Siinä se reippaasti kivellä istuskeli, niin en voinut olla ottamatta kuvaa… ju kun ei noita västäräkki kuvia tuolla galleriassa vielä hirveästi ole, ja aivan peruspönö puuttui vieläpä kokonaan.

Kuvan tallennusvälineenä toimi Nikon D700 + AF-S 300/4 + TC17EII telejatke.

Kuva suurempana täällä -> Västäräkki galleria

-Janne

– — — o — — –

One White Wagtail photo added to the gallery! I founded this White Wagtail when I was looking for dragonflies… surprise surprise! ,) It was sitting so nice on the top of the rock, so I just had to take a photo of it.

Photo taken with Nikon D700 + AF-S 300/4 + TC-17E II.

bigger version of the photo here -> White Wagtail gallery

-Janne

Telkkä – Common Goldeneye – Bucephala clangula – Uusia kuvia lisätty galleriaan!

TelkkäKuvaa klikkaamalla isompi versio telkkä galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Common Goldeneye gallery!

Neljä telkkä (Bucephala clangula) kuvaa galleriaan. Sudenkorentoja kesällä etsiessä, törmäsin silloin tällöin suolammilla uiskenteleviin telkkiin. Joskus paikalla oli pelkästään telkkäemo, joskus pelkät poikaset, mutta joskus tavatessamme oli koko perhekin koossa.

Loput kaksi kuvaa täältä -> Telkkä galleria

-Janne

– — — o — — –

Four Common Goldeneye (Bucephala clangula) photos to the gallery. I met couple Common Goldeneyes in the summer, when I was looking for dragonflies from the swamps. Sometimes I only found a adult goldeneye, sometimes only juveniles, but there was also times when I met a whole family at the same time.

Last two photos here -> Common Goldeneye gallery

-Janne

TelkkäKuvaa klikkaamalla isompi versio telkkä galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Common Goldeneye gallery!

Kuikka – Black-throated Loon – Gavia arctica – Uusia kuvia lisätty galleriaan!

KuikkaKuvaa klikkaamalla isompi versio kuikka galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Black-throated Loon gallery!

Pari kuikka (Gavia arctica) kuvaa viime kesältä. Kyseisellä pariskunnalla ei viime kesänä ollut pesintää kyseisellä paikalla, mutta saas nähdä josko taas ensi kesänä. Kuikat ovat kyllä nätin näköisiä lintusia, yksinkertaisia ja mustavalkoisia… niitä voisi kuvailla kyllä enemmänkin! Jospa vaikka ensi kesänä taas…

Kuvat isompana näet täältä -> Kuikka galleria

-Janne

– — — o — — –

Couple black-throated loon photos from the last summer. These two didn’t have juveniles this summer, but maybe next summer. I think black-throated loons are really beautiful birds! Simple, black and white… me like! Maybe we will saw more black-throated loon pictures when the next summer is gone. ,)

Bigger versions of the photos here -> Black-throated Loon gallery

-Janne

KuikatKuvaa klikkaamalla isompi versio kuikka galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Black-throated Loon gallery!

Peukaloinen – Eurasian Wren – Troglodytes troglodytes – Uusi kuva lisätty galleriaan!

PeukaloinenKuvaa klikkaamalla isompi versio peukaloinen galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Eurasian Wren gallery!

Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) metsämaisemassa. Kävin viime kesäkuussa kuuntelemassa lapinpöllön maastopoikasten kerjuuääniä, ja siten selvittämässä kuinka moni poikanen pääsi pesästä maastoon saakka. Tällä reissulla törmäsin myös peukaloispoikueeseen. Ensin paljaalla silmällä ihmettelin, että mikä siellä kauempana oikein puunrungolla vilahti. Kohta siinä oli jälleen joku todella pieni otus… Sitten jouduin jo kurkkimaan kameran läpi, että mitä siellä vilistää. Ja kuinkas ollakkaan… useampi peukaloisen poikanenhan siellä viipotti! Jo maar oli vekkulin oloisia pikku poikasia!

Onnekseni metsämaisema, tai pitäisikö sanoa näkymä oli kohdallaan, ja hieman etäältäkin 200mm polttovälillä kuvattessa kuvasta tuli oikein mieluinen. Pidän itse tosi paljon tälläisistä väljistä kuvista, joissa kohde on osana elinympäristöään. Mutta ovat mokomat niin himpskatin vaikeita ottaa, tai ainakin minun on vaikea ottaa tämän tyyppisiä kuvia joihin olisin tyytyväinen! Ehkä olen nirso tai jotain, mutta yleensä tälläisissä kuvissa juuri näkymä on se johon en ole tyytyväinen.

Jälleen kerran kuvantekovälineenä toimi Nikon D700 runko yhdistettynä AF-S 70-200/2.8 VR:ään. Valoa oli yllätys yllätys jälleen kerran vähän, ja toiseksi käytetyin ISO-herkkyyteni, eli ISO3200 oli jälleen kerran käytössä. Mutta kun kuvanlaatu on tuolla vielä hyvää, niin mikäpäs siinä!

Isompi versio kuvasta täältä -> Peukaloinen galleria

-Janne

– — — o — — –

Eurasian Wren in the old forest. I photographed this little bird in last june, when I was studying how many great grey owl juniors had survived out of the nest. I noticed that some little thing was moved on the old tree little further away. When I next time noticed the moving again, I had to check it with my camera. There were several eurasian wren juniors moving on the ground. I went little closer and managed to got the photo above with 200mm focal.

I really like this kind of photos, that also show the surroundings of the subject. But these photos are quite hard to take (for me)! The biggest problem in my images are that the surroundings do not work… maybe I am little choosy or something. But…

Once again the picture was taken with Nikon D700 and AF-S 70-200/2.8 VR combination. There was quite a little light, so I used ISO3200 again. btw. ISO3200 is my second most used ISO.

Bigger version of the photo here -> Eurasian Wren gallery

-Janne

Käpytikka – Great Spotted Woodpecker – Dendrocopos major – Uusia kuvia lisätty galleriaan!

KäpytikkaKuvaa klikkaamalla isompi versio käpytikka galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Great Spotted Woodpecker gallery!

Lisäilimpä galleriaan pari käpytikka (Dendrocopos major) kuvaa. Molemmat kuvat syntyivät satunaisilla kamera käpyttelyillä ensilumen aikaan. Alempi onkin aika perinteinen näkökulma käpytikan elämään, tai ainakin itse yleensä näen käpytikan vain puunlatvassa keikkumassa. Mutta onneksi joskus sentään törmää hieman matalammallakin viihtyviin käpytikkoihin, kuten ylempi kuva osoittaa.

Ylempi kuva on otettu Nikon D700 + AF-S 70-200/2.8 VR yhdistelmällä, ja alemmassa kuvassa runko oli sama, mutta objektiivina toimi kaverilta lainassa oleva Sigma 500/4.5 EX.

Voit katsoa kuvat isompana täältä -> Käpytikka galleria

-Janne

– — — o — — –

Couple great spotted woodpecker (Dendrocopos major) photos to the gallery this time. I met these great spotted woodpeckers accidentally when I was walking with my camera.

Photo above is taken with Nikon D700 + AF-S 70-200/2.8 VR and photo below is taken with the same camera body, but the lens was my friend’s Sigma 500/4.5 EX.

Bigger photos here -> Great Spotted Woodpecker gallery

-Janne

Dendrocopos majorKuvaa klikkaamalla isompi versio käpytikka galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Great Spotted Woodpecker gallery!

Teeri – Black grouse – Tetrao tetrix – Uusia kuvia lisätty galleriaan!

TeeriKuvaa klikkaamalla isompi versio teeri galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the black grouse gallery!

Syksyllä tuli pariin otteeseen käytyä teltan kanssa kuvaamassa teeriä. Edellisestä teerien kuvaus ajankohdasta olikin jo vierähtänyt aikas paljon aikaa, joten mukavaahan se pitkästä aikaa oli.

Teeriparvet saapuivat joka aamu syömään kyseiselle kaurapellolle, jossa telttani kanssa olin heitä odottamassa. Kuvia tuli kuitenkin hieman vaihtelevalla menestyksellä, sillä teeret laskeutuivat millon mihinkin kohtaan peltoa, ja sen lisäksi ongelmana olivat varikset. Varikset ajoivat teeriparven tuon tuostakin lentoon… syöksyilivät ja tekivät jos jonkunlaista jäynää. Rasittavia otuksia! Teeriä taisi parhaana hetkenä olla paikalla noin viitisenkymmentä.

Kuvausteni kannalta toinen kuvausaamuni oli paras. Ensimmäisenä aamuna olin vaan rähmälläni ojassa, mutta ei sieltä pystynyt nousemaan niin ylös että olisi pellossa olevia lintuja voinut hyvin kuvata. Toisena aamuna raahasin mukanani paljon nähneen telttani, ja jo rupesi kuvia tulemaan! Aamu alkoi todella tuulisesti, ja ajattelin että suattaapi tulla hukkareissu! Mutta tuuli laantui, ja teeret saapuivat ruokailemaan ensilumelle!

Olin juuri ennen kuvausten alkua kerennyt myydä AF-S 300/4 Nikkorini pois, mutta onneksi sain tulevalta naapuriltani lainaan Sigman 500/4.5 objektiivin, jolla kuvaukset onnistuivat oikein kivasti! Kiitokset objektiivin lainasta vielä kerran Juhalle! Harmi että kyseisen objektiivin AF kuolee telejatkeiden kanssa, joten minun manuaalitarkennus taidoillani telejatkeiden kanssa tuli aika paljon epäteräviä ruutuja.

Kaikenkaikkiaan kuvausreissut meni ihan hyvin, ja onnistuin jälleen saamaan kuusi hieman erilaista kuvaa teerikuva galleriaani. Olen vielä hieman miettinyt, että pitäisi käydä katsomassa vieläkö teeret pellolle saapuvat, mutta en ole saanut aikaiseksi. Lunta ei ole vielä hirveästi, ehkä siellä vielä hieman olisi viljaa saatavilla? Ehkä huomenna voisi käydä katsomassa näkyykö lumella jälkiä…

Loput neljä kuvaa löytyy täältä (2 sivulta) -> Teerikuva galleria

-Janne

– — — o — — –

Some black grouse pictures this time! I spent couple mornings by photographing black grouses at this autumn. The black grouses came every morning at the same oat field to eat their stomach full. There were about 50 black grouses on the field at the best time.

When I went a second time to photograph these beautiful birds, I got the best pictures. There was quite a harsh wind at the morning, and I was sure that I will not get a single photo about the black grouses! But then the wind stopped, and the black grouses came, and landed to the first snow! The conditions were really nice! First snow on the ground, little snowfall, birds at the correct spot etc! The morning was a success, and I managed to got a little different photos about the black grouses to my gallery!

I had just sold my AF-S 300/4 Nikkor away before the beginning of the black grouse photoshoot, but I was lucky, and my friend loaned me a Sigma 500/4.5 EX lens! That lens was really sweet! Only bad thing was, that the AF of that Sigma didn’t worked with teleconverters… Manual focus and my manual focusing skills, and the result was quite much out-of-focus pictures =(

The last four pictures can be found here (from the second page) -> Black grouse gallery

-Janne

TeeriKuvaa klikkaamalla isompi versio teeri galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the black grouse gallery!