Revontulet ovat olleet lisääntymäänpäin! Vuonna 2009 auringonpilkuttomia päiviä oli 260kpl, vuonna 2010 pilkuttomia päiviä oli vain 51! Ja tänä vuonna pilkuttomia päiviä on ollut vasta yksi! Eli kuljemme kohti auringonpilkkumaksimia. Viime auringonpilkkumaksimi osui vuodelle 2000, jolloin nähtiin komeita revontulinäytöksiä jopa maamme eteläosissa. Nyt alkuvuodesta auringosta on tullut isojakin purkauksia, ja lehdet ovat kirjoitelleet sivuillaan ennustuksista jne, mutta revontulet ovat kuitenkin hieman jääneet vaisuiksi. Toki välillä ihan hyviäkin näytöksiä on ollut, mutta ainakin meillä täällä Keski-Suomessa nämä näytökset ovat jääneet näkemättä pilvien takia. Jotenkin kummasti pilvet aina löytää tiensä tänne meille silloin kun niitä juuri ei kaivattaisi.
Itselläni ei hirveästi ole revontulista kokemuksia, enkä muista hehkuja kummempia esityksiä nähneenikään aiemmin. Keskiviikko-torstai iltana revontulimittarit näyttivät sellaisia lukemia tänne meillekin, että huh huh! Taisi Hankasalmen mittari näyttää lähes 180 lukemia. Mutta yllätys yllätys, taivashan oli pilvessä! Eilinen päivä oli myös pilvinen, enkä säätiedotuksia sen tarkemmin ollut syynännyt. Lähdin tapani mukaan viemään koirillemme ruokaa tuossa kahdeksan kieppeessä, ja kun tuossa pihamaalla koirien ruokakupit kädessä pimeässä koiratarhallepäin käpyttelin, jouduin aivan pysähtymään. Sillä pohjoisessa taivaanrannassa näkyi tähtikirkkaalla taivaalla aivan selvästi nähtävä revontuliovaali, ja sen seurana taivaalla näkyi myös taivaalta putoavat revontuli tolpat!
Vaikka olin lenkillä (pakko yrittää liikkua kun on niin huono kunto) jo aiemmin illalla käynyt, niin joutui siinä jokusen hölkkä-askeleen ottamaan, eikä koirillekaan kerennyt hirveästi turista kun piti sisälle hilpaista pistämään kamoja kasaan. Aika nopsasti autoon selvisin ja käänsin nokan kohti aiemmin miettimääni pitkää peltoa, joka avautuu pohjoiseen.
Auto parkkiin pellon kupeeseen ja mies passiin kameran kanssa pellolle. Revontulinäytelmä oli ohi, ja taivaanrannassa loisti juuri ja juuri silmillä havaittava revontuliovaali. Vaikka pelto oli hyvinkin puoli kilometriä pitkä, niin se oli vaan liian kapea, sillä kaukana horisontissa olevasta ovaalista näkyi vain pieni pätkä pellon kohdalla. Jonkun aikaa tuossa aikaani vietin ja seurasin revontulien kehittymistä kännykän avulla. Toivoin revontulien heräävän ja tulevan “lähemmäs”. Lopulta järki vei voiton ja päätin lähteä suunnistamaan Lievestuoreenjärven rannalle, josta näkymät olisi riittävät kuvien ottamiseen mikäli revontulet osoittaisivat virkistymisen merkkejä!
Kauaahan siinä ei mennyt kun meikäläinen voortilla päräytti tuttuihin rantamaisemiin! Olin kyllä varma että revontulet innostuvat juuri silloin kun olen siirtymätaipaleella, mutta onneksi olin väärässä. Ja ei muutakun kamat kantoon ja jäälle! Hitusen matkaa jäällä tampattuani huomasin rannassa mukavan näköisen rantaruovikon. Se saattaisi istua oikein kivasti kuvan etualalle, jolloin se myös peittäisi jäällä näkyviä kulkujälkiä. Kun olin saanut pienen lenkin heitettyä ja tehnyt jälleen kerran huomion kuinka lumi kasaantuu rannoille, pääsin suunnittelemaani kuvauspaikkaan. Paikka oli oikein mukava ja viihtyisä, sillä navakan tuulen ja itseni väliin jäi sopivasti metsää. Pienellä kuvauspaikan uudelleen asemoinnilla ja peruutuksella sain kuvaan mukavasti sommiteltua jäniksen jälkiä ja lehtipuiden oksia jotka piirtyisivät kivasti tähtitaivasta vasten.
Sitten alkoikin jälleen kerran odotus, mutta sehän on jo tuttua hommaa, sillä sitähän se luontokuvaus monasti on. Jossain vaiheessa kaivoin kännykän taskusta ja aloin selaamaan ajankulukseni keskustelufoorumeita. Kymmenisen minuuttia kerkesin juttuja lueskella kunnes nostin hieman katsettani. Ja vaikka kännykän kirkas näyttö oli vienyt hämäränäköni, niin taivaanrannassa erottui selvästi kirkastunut revontuliovaali! Äkkiä kännykkä taskuun ja lankalaukaisin kouraan! Nyt alkaa tapahtua! Ensin revontuliovaali alkoi mutkitella, sitten jostain kohdasta paksuuntua, jostain muualta himmentyä ja sitten taas kirkastua. Revontuliovaalista tippui alas revontulihäntiä jotka kiertyivät ja kulkivat kauniisti horisontissa. Näytelmä oli upea ja sen kruunasivat horisontissa kulkevat erilliset revontuli hännät yhdessä taivaasta tippuvien kirkkaiden revontulitolppien kanssa. Voin vain kuvitella millainen fiilis olisi ollut olla kyseisen myrskyn alla! Mutta ehkä se päivä vielä tulee kun pääsen moista näytelmää alapuolelta todistamaan.
Näytelmä toistui alkuyön aikana pariin otteeseen. Kännykällä internetistä revontulikäyriä ja horisontissa heiluvia revontulia samaan aikaan katsellessa ja niitä vertaillessa, täytyy tuumata, että olisi ollut aika vaikea ennustaa juuri oikeaa kohtaa milloin alkaa tapahtua. Näytelmän parhaat palat olisi varmastikin mennyt ohitse jos kotoa olisi yrittänyt lähteä silloin liikenteeseen kun käyrien mukaan taivaalla alkaa tapahtua. Tämän kokemuksen perusteella sanoisin että paras tapa päästä kuvaamaan parhaat palat, on istua kameran kanssa valmiina odottamassa.
Koin myös hieman epävarmuutta valotusaikojen pituudessa. Kamera kyllä kertoo palaako revontulet puhki, mutta kirkas takanäyttö helposti huijaa pimeässä kuvan kirkkautta. Pimeässä kuva saattaa kirkkaalla takanäytöllä näyttää ihan ok:lta, mutta kotona kuva paljastuukin täysin alivaloittuneeksi. Eli en uskaltanut laskea valotusaikoja kovin lyhyeksi, vaikka lyhyemmillä valotusajoilla olisi ollut parempi tallentaa liikkuvien revontulien muodot ilman että revontulet alkavat mössääntymään. Mukava oli kuitenkin huomata, että hieman pidempi valotusaika toi esiin myös punertavaa väriä revontulien yläosasta!
Kaikenkaikkiaan lähes neljä tuntia revontulia odottelin, ja aika meni kyllä vikkelästi tähtitaivaan alla istuskellessa. On sitä tullut joskus neljä tuntia huonomminkin vietettyä… Onneksi keli oli lämmin ja vaatettakin oli päällä suht paljon… eli mikäs siinä oli istuskellessa ja ihmetellessä.
Kuvaa klikkaamalla voit katsoa isomman 1200px leveän version kuvasta
Tässä yllä vielä kuva eilis iltaisesta revontuli näytelmästä. Jätän kuvan vielä lisäämättä galleriaani, koska 2010-vuoden kuvien räknääminen on vielä kesken.
-Janne
