Säädin koneella pikku hiljaa uusiutuvia kotisivujani kuntoon ja huomasin kun Jyväskylän Siriuksen email-listalle kolahti viesti suht hyvästä havainto kelistä. Tarkastin forecan säätiedotuksen ja pilviennusteet ja kohtuu hyvältähän se vaikutti. Tuuppasin vaatetta kunnolla päälle kun pakkanenkin taas muistuttelee olemassa olostaan… -13 astetta taisi heilua mittarissa. Nikonin D700, jalusta, lankalaukaisin ja uusi AF-S 14-24/2.8 nikkor matkaan ja menoksi.
Pienen matkan jälkeen koukkasin pienelle sivutielle jossa tiesin olevan avohakkuun… siihen jalusta pystyyn ja ensimmäiset testikuvat, että miltä ilmakehä näyttää. Turha ajaa kovin kauaksi jos taivaalla on jotain utua mitä ei paljaalla silmällä pysty erottamaan… Ei niillä kuvilla mitään tekisi. Pari testiruutua lupaili hyvää, joten matka jatkui kohti ennalta suunniteltua päämäärää.
Perillehän päästiin… jälleen kerran. Hieman kokeilin kuinka 14 millin polttoväli vääntelee kuvan laidalle osuvia puita.. ja kyllähän ne aika reippaasti kaatuilee, kun objektiivia vielä tilttaa ylöspäin että horisontti lähestyy kuvan alalaitaa. Hieman testailin myös että pitääkö maksimi valotusajan laskukaava paikkaansa myös näin lyhyillä polttoväleillä… ja kyllähän se hyvin toimii. Eli 500 jaettuna polttovälillä, ja tulokseksi tulee valotusaika sekunteina, jolla tähdet eivät vielä veny..
Menin suunnittelemaani kohtaan, jossa on risteys ja joka puolla vanhaa, isompaa metsää… Kamera sopivalle kohdalle ja jalusta sopivan korkuiseksi, jotta kuvaan saataisiin myös metsää mukavasti mukaan. Ensin otin kuvan 35 sekunin valotusajalla, joka on noin 14mm polttovälin maksimi valotusaika, nähdäkseni rajauksen kameran näytöltä. Hyvältä näytti, joten kamera bulbille ja valotus käyntiin. Kuvauspaikka olikin sen suhteen luksus, että pääsin kauemmaksi jätettyyn autoon lämmittelemään eikä tarvinnut töjöttää pakkasessa lähes puoltatuntia odotellen.
Tällästä sitten syntyi… toinen 35 sekunnin valotusajalla ja toinen 24 minuutin valotusajalla.
Katso isommat versiot tähtitaivas galleriastani kuvaa klikkaamalla!
Hieman pilvet meinasivat tulla kiusaamaan pidemmän valotuksen kuvassa. Mutta aika kiva fiilis kuvaan kuitenkin syntyi… aivan kun tuollainen hieman käyrä torvi, joka imee kaiken sisäänsä, kohti pohjantähteä. Pidemmän valotuksen kuva olikin kameran näytöllä taas se tuttu ns. valkoinen ruutu jota tämän “Pitkä valotus ja tähtitaivas”-juttusarjani ensimmäisessä osassa käsittelin. Eli hieman säätöä ja viiru tähtitaivaskuvahan sieltä taas löytyi. Tuloksen pystyi jälleen katsomaan vasta kotona, koska pitkän valotuksen kohinanpoisto vie yhtä kauan kuin itse valotuskin. Eli kohinanpoistoa tehtiin myös se 24 minuuttia… kannattaa ottaa huomioon ettei akku lopu kamerasta kesken kaiken. Lyhemmän valotuksen kuva mielestäni onnistui myös ihan hyvin ja linnunradan usva tulee kivasti esiin… Ehkä kuvassa olisi voinut käyttää kuitenkin vielä aukon verran suurempaa herkkyyttä. Silloin olisi voinut tulla vielä jotain lisää näkyville… vai olisiko suurempi tähtimäärä vienyt sitten linnunradan usvaa vaikeammin havaittavaksi… tiedä häntä kun ei tullut kokeiltua.
Ensimmäiset fiilikset tähtitaivaan kuvauksesta 14-24/2.8 Nikkorilla ovat kyllä todella positiiviset… objektiivi on uskomattoman terävä jo täydellä aukolla… minkä olen tosin huomannut jo ihan kotikuvauksissakin. Ainut tähtikuvia koskeva negatiivinen puoli on että täydellä aukolla kyseinen lasi hieman vinjetoi, ja jos kuvassa on pelkkää taivasta niin se voi silmään pistää. Vinjetointi on kuitenkin aika pieni paha, koska sen saa kätevästi pois jo raw-muuntimessa… ainakin Adoben Lightroomissa, jota itse käytän.
Eli tälläistä vuoden ensimmäiseltä illalta…
edit: lisää ottamiani tähtitaivas kuvia löydät täältä -> Tähtitaivas galleria
-Janne
