Vuoden 2013 ensimmäiset revontuleni!

Ilmojen viilentymisen harmittelu loppui äkillisesti 17.01.2013, kun huomasin Facebookissa ”Revontulimittarin palkit nousee lupaavasti!”-päivityksen. Pakkasen kiristyminen ei enää juurikaan harmittanut, vaan pikemminkin se oli vain positiivista, sillä silloin taivas saattaisi olla edes hieman kirkkaampi! Lähipäivät onkin olleet taas pilviä pilvien perään, mutta tällä kertaa kotipihan kattona pilviverhon sijaan näkyikin tähtitaivas.

Kotimme sijaitsee suht korkealla mäellä ja kun elohopea meillä laskee näyttämään lähelle kahdenkymmenen asteen pakkasta, niin se tarkoitaa yleensä sitä että mäen alla saatetaan olla lähellä kolmenkympin pakkaslukemia. Vaikka aiemmin olinkin hieman iloinnut pakkasesta, alkoi se jo hieman rajoittaa innostusta. Perinteiset ”Noinko siellä kovin ihmeellisiä revontulia näkyy…”, ”kuukin möllöttää taivaalla…” -ajatukset pyörivät mielessä. Kuvauskamppeet olivat pitkin poikin levällään, mutta kameran akku oli kuitenkin latauksessa kun sen olin alkuinnostuksessani kerennyt jo laturiin tuupata.

Kello tikitteli jonkun verran vajaata kymmentä illalla, kun tajusin että en ollut käynyt vielä kiinnittämässä autoon lohkolämmittimen piuhaa aamua varten. Auton pystyisi sitten aamulla pistämään lämmitykseen ihan vain ulko-ovea raottamalla. Ulos mennessä päätin kuitenkin sammuttaa pihavalomme, ikäänkuin varmuuden varalta. Rappuset alas käveltyäni jäin pimeässä silmäilemään pohjoistaivasta… ihankuin siellä jotain himmeästi näkyisi? Olisivatko ne kuitenkin jotain pilvenhattaroita, koska pohjoistaivaalla oli aiemmin illalla ollut pientä usvaa havaittavissa. Päätin kuitenkin hakea kameran ja näpsäistä vapaalta kädeltä sekunnin valotuksen pohjoistaivaasta, ikäänkuin tarkistaakseni revontulitilanteen. Kuva näyttikin kameran takanäytöllö yllättävän lupaavalta, sillä revontulet olivat helposti havaittavissa, isohkolla alalla ja jopa muotojakin erottui. Ei auttanut, oli lähdettävä sisälle pukemaan lisää kampetta päälle ja keräämään kameravermeet kasaan!

Olin jo aiemmin lähtöinnostuksissani miettinyt paikan johon voisin mennä kuvaamaan mikäli revontulia ilmestyisi, joten ei muutakuin auton nokka kohti tuota uutta kuvauspaikkaa joka muuten vaihteeksi sijaisi asunkuntani Toivakan puolella. Matka ei ollut pitkä, ja perille saavuttuani revontulet olivatkin ihan kuvaukselliset. Koska kuvauspaikka oli uusi, enkä ollut käynyt paikalla hetkeen… ei alkuun meinannut löytyä oikein mielekästä kuvauspaikkaa. Ikävästi revontuletkin hieman kerkesi lässähtää ennenkuin löysin kameralleni hyvän paikan. Mistään kovin kirkkaista revontulista ei ollut kyse, mutta vaikkei silmä yleensä hirveitä havaitse ja vaikka kuukin oli hieman havainnointia häiritsemässä… niin kamera kaivaa kyllä revontulet esille.

Tälläistä taivaanrannasta paljastui kello 22:19.



Kuvaa klikkaamalla aukeaa suurempi versio kuvasta
Click image to watch bigger version of the photo

Jälleen kerran kuva syntyi Nikon D800e + Nikon AF-S 14-24/2.8 yhdistelmällä. Asetuksia rustaan aina eessun taassun ja tähän kuvaan sattui seuraavat lukemat. 14mm, f2.8, 13sek ja ISO1600. Jälleen kerran kameran suoraan asettelussa auttoi kameran ns. virtuaalihorisontti, joka ilmaisee milloin kamera on suorassa. Hieman yli tunnin verran kovassa pakkasessa seisoskelin toiveikkaana jos revontulet vielä innostuisivat, mutta mitä pidempään odotin… sitä selkeämmin alkoi näyttää siltä että huippu kerkesi jo mennä. Hieman olin ollut myöhässä tänä kyseisenä iltana, mutta onnistuin sentään saamaan edes jotain! Ehkä seuraavalla kerralla sitten lisää!

Kyseiset taivaantulet taisi olla vuoden 2013 ensimmäiset Keski-Suomessa? Tai ainakin ensimmäiset jotka itse onnistuin näkemään ja tallentamaan. Saas nähdä millainen revontulivuosi vuodesta 2013 tulee, sillä etenemmehän kohti revontulimaksimia.

-Janne

Öinen maapallo avaruudesta nähtynä ukkosine ja revontulineen – By NASA!

Huh huh mikä video! HD-resoluutioisessa videossa kierrellään maapalloa kansainvälisen maatakiertävän miehitetyn avaruusaseman, eli ISS kyydissä noin 350km korkeudessa. Tämä viiden minuutin video keskittyy maapallon öisiin puoliin ja videolla näkyykin upeasti öisten kaupunkien valot, sekä niin ukkosmyrskyt kuin revontuletkin punaisine huippuineen! Todella upeaa katseltavaa!

Video on kuvattu elo- ja lokakuun aikana vuonna 2011. Kuvat ovat syntyneet Nikon D3s kameralla ja AF-S 14-24/2.8 ja AF-S 17-35/2.8 objektiiveillä, ja jälkikäteen kasattu time-lapse videoksi!

Bongasin videon täältä -> Dpreview.com
HD-formaatissa videon voi katsoa täällä -> Vimeo.com

Saa nauttia!

-Janne

Revontulet Lievestuoreenjärvellä – Uusi kuva lisätty galleriaan!

Revontulet Lievestuoreenjärvellä
Kuvaa klikkaamalla isompi versio Taivaan ilmiöt galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Sky phenomenons gallery!

16. päivän iltana Ilmatieteenlaitoksen ylläpitämä Auroras Now! palvelu alkoi näyttää viitteitä siitä, että pohjois taivaalla saattaisi illan aikana olla näkyvillä revontulia. Ensimmäinen fiilis oli, että taivas on salettiin jälleen kerran pilvessä! Negatiivisestä asenteesta huolimatta, päätin pyörähtää ulkona tarkastamassa tilannetta. Yllätyksekseni taivas olikin aivan tähtikirkas! Jälleen kerran foreca näytti mitä sattuu! Mutta vaikka kuinka pohjois taivasta tihrustin, ei sieltä silmällä mitään erottunut. Kävin kuitenkin sisältä koppaamassa kameran jalustalla varustettuna matkaan, sillä pitkä valotus toisi kyllä revontulet esiin, jos niitä pohjoisella taivaalla vaan olisi.

Kameraan asetuksiksi 30 sekunnin valotusaika, herkkyyttä sopivasti neljääntonniin, aukoksi f2.8… ja eikun valottamaan. Pitkä puoli minuuttinen, ja sitten tutkimaan kuvaa kameran takanäytöltä. Ja kuinka ollakkaan, kuvassa selvästi erottui viherrystä taivaanrannassa! Eli ei muutakun kamat autoon, ja sisältä kameran kaveriksi vielä ajastimella varustettu kaukolaukaisin ja taskulamppu. Hitusen kerkesin punnitsemaan vaihtoehtoja kuvauspaikaksi, mutta etelästä pohjoiseen avautuva järvenranta vei tällä kertaa pointsit kotiin. Kotipihasta otetusta kuvasta selvisi, että revontulet ovat aika kaukana pohjoisessa, joten mitä enemmän näkyvyyttä pohjoiseen, sitä enemmän revontulia olisi mahdollisuus saada näkyviin. Plussana oli myös suht matala sijainti, jotta lukuisten sinne tänne sijoitettujen kännykkämastojen valot eivät tulisi niin helposti kuvaan näkyviin. Valitulla paikalla ei vastarannalla myöskään näy kesämökkien tai talojen valoja.

Paikalle vihdoin päästessäni, kuvauspaikka oli helppo valita. Maisemakuvassa etualalle on kiva sommitella jotain tuomaan lisää syvyyttä ja tasoja kuvaan, joten kun vedet on matalalla ja kalliota oli sen takia tarjolla, niin sitähän käytettiin! Revontulien kuvaamisesta ei itselläni pahemmin ollut kokemusta, joten päätin lähteä liikkeelle ns. tähtitaivas asetuksilla. Eli käyttöön niin pitkä valotusaika kun vaan polttoväli antaa myöden, ilman että tähdet alkavat venyä kuvassa. Ja aika kivalta alkoi kuvat takanäytöllä vaikuttaa heti ensimmäisistä ruuduista lähtien! Pitkä valotusaika vahvistaa valoja huomattavasti, ja niin revontulet, kuin myös valosaaste tuli kuvaan selvästi esille.

Tähtitaivas valokuvissani kammoksun yleensä valosaastetta, mutta tähän kuvaan vihreiden revontulien kanssa, valosaaste jostain syystä sopii kuin nenä päähän. Hieman myös mietitytti kuinka Nikon D700 suhtautuu näin lämpimällä kelillä pitkiin valotuksiin, mutta ISO4000 toimi oikein kivasti! Eikä lämpötilan aiheuttamaa kohinanlisäystä ollut havaittavissa. Yleensähän olen nuo pitkät tähtivalotukset ottanut aina talvella, jolloin ilman lämpötila on aika paljon viileämpi. Ehkä tänä vuonna voisi aloittaa tähtitaivas kuvaukset jo näin syksyllä. Pari ideaakin jo olisi…

Kerkesin tuona iltana vielä kuvauspaikkaakin vaihtamaan, mutta revontulet hyytyivät aikalailla, ja muut kuvat jäivät ottamatta. Kuitenkin täytyy olla tyytyväinen reissun antiin, sillä sainhan ensimmäisen revontulikuvani! Ja Nikonin D700 ja AF-S 14-24/2.8 Nikkor toimi jälleen todella hienosti, tarjoten oikein vakuuttavaa kuvanlaatua korkeillakin herkkyyksillä! Olen loppuvuodelle tuusaamassa näyttelyä, ja tämä uutukainen revontuli kuva varmasti pääsee osalliseksi näyttely kokonaisuuteen!

Kuva löytyy isompana täältä -> Taivaan ilmiöt kuvagalleria

-Janne

Talvinen yömaisema kuunvalossa – Winter landscape in the moonlight – kuva lisätty galleriaan

Talvimaisema
Kuvaa klikkaamalla isompi versio maisemakuva galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the landscape photo gallery!

English text below!

Jokunen ilta takaperin lämpömittari näytti -24 astetta ja taivas oli alkuillasta täysin kirkas. Keli näytti oikein hyvältä tähtitaivaan kuvausta ajatellen. Hieman kuu paisteli taivaalla, ja vaikka kuu hieman tähtien näkymistä vähentääkin, niin saahan siitä mukavasti täytevaloa maisemalle. Pistin alkuillasta auton johdon päähän lämpiämään ja päätin että lähden hieman Toivakan takamaille ajelemaan kunhan lapset on ensin saatu halittua yöunille.

Illemmalla lähdin reissulleni, ja kamerakamppeita autoon kantaessani katselin miten komealta taivas vieläkin näytti. Kuun paisteesta huolimatta tähtiä erottui tosi komeasti ja kuun lähiympäristöäkin tarkastellessa taivas näytti täysin kirkkaalta! Tietty kuva oli jo mielessäni, sillä olin menossa ottamaan jo aiemmin otettua tähtitaivaskuvaa uudelleen. Edellisellä kerralla horisontin pilvet yhdessä valosaasteen kera olivat pilanneet kuvani.

Kun pääsin määränpäähäni perille, jostain tulla tupsahti sankka utu! Täysikasvuisten puiden latvat paikoitellen katosivat taivaalla leijuvan udun sisään. Näkyvissä ei ollut tähden tähteä, hyvä kun kuu erottui usvan läpi. Ensimmäisiä ajatuksia oli että ”jaaha, tässäkö tämä nyt oli…”, seuraava ajatus oli että onkohan kotopuolessa samaa utua. Puhelu vaimolle ja vaimo pihalle katsomaan taivasta… Utua alkoi olla myös kotopuolessa, eli turha lähteä tähtitaivaskuvien toivossa takaisin kotiapäinkään. Päätin hieman ajella ja kartoitella paikkoja tulevia kirkkaita iltoja varten.

Jonkun aikaa metsäautoteitä ajellessani huomasin että sumurintama alkaa pikkuhiljaa repeillä. Suuntasin kulkuni kohti vanhaa tuttua kuvauskohtaani. Jos sittenkin pääsisin ottamaan kuvan uusiksi? Virittelin kamerakamani valmiiksi ja aloin ajankulukseni ottaa kuvia ja testailla hieman eri asetuksia. Kuva kuvalta kameran takanäytöltä näki kuinka sumurintama eteni. Se liikkui yllättävän kovaa vauhtia, ja hieman yli minuutin aikana, joka valotukseen ja automaattiseen kameran kohinanpoistoon kului, rintama oli liikkunut pitkän matkaa. Tähtitaivasta tuli esiin valotus valotukselta yhä enemmän ja enemmän… Pikku hiljaa taivaalta alkoi erottua Orionin tähdistö vöineen, se osui juuri sopivasti maisemassa olevan uran yläpuolelle.

Mutta sitten, kuin sormia napsauttamalla sumurintaman eteneminen pysähtyi. En ajatellut samantien antaa periksi, vaan menin pakkasta karkuun autoon. Odotin 45 minuuttia, mutta rintama ei edennyt enää mihinkään. Näytti pikemminkin siltä, että rintama alkoi hitaasti siirtyä kohti vanhoja asemiaan. Näytti hyvin vahvasti siltä, että sinäkään iltana ei haluamaani kuvaa pystyisi ottamaan, joten päätin suunnata matkani kohti kotia. Olinhan sentään saanut jo jotain kuvia ja ehkä vielä palaisin tähän samaan paikkaan kun keli alkaa näyttää siltä, että haaveilemani kuva olisi mahdollista ottaa… Oli se sitten tänä talvena, ensi talvena tai…

Eli aiottu kuva jäi kuin jäikin ottamatta. Myöhemmin kotona kuvia katsellessa huomasin, että vaikka kuvassa ei tähtia hirveästi näykkään, niin eihän se nyt loppujen lopuksi kuitenkaan pöllömpi kuva ole. Ihan mukiin menevä maisema puutteellisilla tähdillä, mutta ryyditettynä sumulla ja hirven jäljillä. Oikein sopiva lisä puutteelliseen maisemakuva galleriaani =)

Linkki maisemakuva galleriaani -> Linkki

– – — — o — — – –

Some day ago, the thermometer showed that there were -24 celcius outside in the early evening. The sky was all clear and the conditions to starry sky photography were very good! Moon was shining on the sky, and even if it little affects to how the stars stands out from the sky, it gives a little fill light to the landscape. I decided to do a little starry sky photographing trip when our childrens had gone to sleep.

In the evening when I carried my photographing equipments to the car, the sky was still all clear. Even if the moon shined on the sky, the stars standed out very nicely. I had exact photograph on my mind, and this was the second time that I tried to take it. Last time the clouds in the horizon together with the light pollution ruined my attempt.

When I got to my destination, the sky were all foggy. I cannot saw a single star in the sky! I called to my wife, and asked to her to go out and check out the situation there… it was all foggy out there too. Then I decided to drive a little here and there, and try to look some new places for the new starry sky photographs.

When I had driven sometime, I noticed that the fog front was moving and the sky was already little cleared. I headed to the place where I had planned to take my photo. It was the same place where I had taken it last time. Maybe I will succeed to take that photo after all? I put my camera ready and take couple of test shots… I clearly saw from the camera’s LCD that the fog front was moving… and it was moving quite fast. My exposure and long exposure noise reduction took a little over one minute, and in that time, the fog front moved quite a long way. Exposure by the exposure, the sky cleared more and more. Little by little, the Orion constellation with it’s belt comes into sight. It positioned nicely just over the gap between the trees.

But then the fog front just stopped. It didn’t move a bit! I thought that maybe I should wait a little… maybe it starts moving again. I waited 45 minutes, and it did move a little… backwards! It was quite clear that the sky was not going to get clear in that night, and my planned photo was not going to be taken. I started to heading back home, but maybe I come back when the sky is clear again… Maybe its tomorrow? or in next winter?

I didn’t get the photo I had planned for, but I had couple of photos in my camera. I looked the photos at home, and they weren’t so bad after all! No billions of stars, but quite nice landscape with little stars, fog and moose tracks. Nice little addition to my little landscape gallery!

Link to my Landscape photo gallery -> Link

-Janne

Linnunrataa ja metsätaloutta – Uusi kuva lisätty tähtitaivas galleriaan!

Linnunrata ja metsätalous
Kuvaa klikkaamalla isompi versio tähtitaivas galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the starry sky gallery!

Eilen kävin pienessä -20 asteen paukkupakkasessa ulkoiluttamassa kameratarvikkeita tähtitaivaan toivossa. Mukana oli uusi JJC-merkkinen ajastettava lankalaukaisin. Homma helpottui kyllä oleellisesti kun ei tarttenut valotusaikaa enää kytistää kännykästä, vaan sai antaa ajastimen hoitaa sekunnilleen oikean valotuksen. Kannatti tuhlata joku hassu kymppi moiseen vekottimeen… Tuli halvalla ja ilman postikuluja Dealextremestä. Moista vekotinta löytyy myös Suomenmaalta Digitarvikkeesta, joskin jonkun euron saa enemmän riviin pistää.

Yesterday it was clear skies and -20 celcius, so I made a little trip to photograph the starry sky. I had my new JJC remote timer with me, and it was worth of every euros that I paid for it. It is so nice to put the exact right exposure time to JJC, and forgot the playing with cell phone’s timer. That JJC is also quite cheap! You can find it here, without the postages -> Dealextreme

Linkki tähtitaivas kuva galleriaan -> Suomeksi
Link to starry sky photo gallery -> English version

-Janne

Pitkä valotus ja tähtitaivas – osa II – Pala vuoden ensimmäisen illan tähtitaivasta…

Säädin koneella pikku hiljaa uusiutuvia kotisivujani kuntoon ja huomasin kun Jyväskylän Siriuksen email-listalle kolahti viesti suht hyvästä havainto kelistä. Tarkastin forecan säätiedotuksen ja pilviennusteet ja kohtuu hyvältähän se vaikutti. Tuuppasin vaatetta kunnolla päälle kun pakkanenkin taas muistuttelee olemassa olostaan… -13 astetta taisi heilua mittarissa. Nikonin D700, jalusta, lankalaukaisin ja uusi AF-S 14-24/2.8 nikkor matkaan ja menoksi.

Pienen matkan jälkeen koukkasin pienelle sivutielle jossa tiesin olevan avohakkuun… siihen jalusta pystyyn ja ensimmäiset testikuvat, että miltä ilmakehä näyttää. Turha ajaa kovin kauaksi jos taivaalla on jotain utua mitä ei paljaalla silmällä pysty erottamaan… Ei niillä kuvilla mitään tekisi. Pari testiruutua lupaili hyvää, joten matka jatkui kohti ennalta suunniteltua päämäärää.

Perillehän päästiin… jälleen kerran. Hieman kokeilin kuinka 14 millin polttoväli vääntelee  kuvan laidalle osuvia puita.. ja kyllähän ne aika reippaasti kaatuilee, kun objektiivia vielä tilttaa ylöspäin että horisontti lähestyy kuvan alalaitaa. Hieman testailin myös että pitääkö maksimi valotusajan laskukaava paikkaansa myös näin lyhyillä polttoväleillä… ja kyllähän se hyvin toimii. Eli 500 jaettuna polttovälillä, ja tulokseksi tulee valotusaika sekunteina, jolla tähdet eivät vielä veny..

Menin suunnittelemaani kohtaan, jossa on risteys ja joka puolla vanhaa, isompaa metsää… Kamera sopivalle kohdalle ja jalusta sopivan korkuiseksi, jotta kuvaan saataisiin myös metsää mukavasti mukaan. Ensin otin kuvan 35 sekunin valotusajalla, joka on noin 14mm polttovälin maksimi valotusaika, nähdäkseni rajauksen kameran näytöltä. Hyvältä näytti, joten kamera bulbille ja valotus käyntiin. Kuvauspaikka olikin sen suhteen luksus, että pääsin kauemmaksi jätettyyn autoon lämmittelemään eikä tarvinnut töjöttää pakkasessa lähes puoltatuntia odotellen.

Tällästä sitten syntyi… toinen 35 sekunnin valotusajalla ja toinen 24 minuutin valotusajalla.

Katso isommat versiot tähtitaivas galleriastani kuvaa klikkaamalla!

Hieman pilvet meinasivat tulla kiusaamaan pidemmän valotuksen kuvassa. Mutta aika kiva fiilis kuvaan kuitenkin syntyi… aivan kun tuollainen hieman käyrä torvi, joka imee kaiken sisäänsä, kohti pohjantähteä. Pidemmän valotuksen kuva olikin kameran näytöllä taas se tuttu ns. valkoinen ruutu jota tämän ”Pitkä valotus ja tähtitaivas”-juttusarjani ensimmäisessä osassa käsittelin. Eli hieman säätöä ja viiru tähtitaivaskuvahan sieltä taas löytyi. Tuloksen pystyi jälleen katsomaan vasta kotona, koska pitkän valotuksen kohinanpoisto vie yhtä kauan kuin itse valotuskin. Eli kohinanpoistoa tehtiin myös se 24 minuuttia… kannattaa ottaa huomioon ettei akku lopu kamerasta kesken kaiken. Lyhemmän valotuksen kuva mielestäni onnistui myös ihan hyvin ja linnunradan usva tulee kivasti esiin… Ehkä kuvassa olisi voinut käyttää kuitenkin vielä aukon verran suurempaa herkkyyttä. Silloin olisi voinut tulla vielä jotain lisää näkyville… vai olisiko suurempi tähtimäärä vienyt sitten linnunradan usvaa vaikeammin havaittavaksi… tiedä häntä kun ei tullut kokeiltua.

Ensimmäiset fiilikset tähtitaivaan kuvauksesta 14-24/2.8 Nikkorilla ovat kyllä todella positiiviset… objektiivi on uskomattoman terävä jo täydellä aukolla… minkä olen tosin huomannut jo ihan kotikuvauksissakin. Ainut tähtikuvia koskeva negatiivinen puoli on että täydellä aukolla kyseinen lasi hieman vinjetoi, ja jos kuvassa on pelkkää taivasta niin se voi silmään pistää. Vinjetointi on kuitenkin aika pieni paha, koska sen saa kätevästi pois jo raw-muuntimessa… ainakin Adoben Lightroomissa, jota itse käytän.

Eli tälläistä vuoden ensimmäiseltä illalta…

edit: lisää ottamiani tähtitaivas kuvia löydät täältä -> Tähtitaivas galleria

-Janne

Pitkä valotus ja tähtitaivas – osa I…

Eli hommana oli testata hieman pidempää valotusta tähtitaivaasta ja näin saada aikaiseksi tähdet piirtymään kuvaan pitkinä juovina. Kohteeksi suurinpiirtein valitsin pohjantähden jolloin kuvaan saadaan hieman ”ympyrä”-fiilistä eikä pelkkiä kuvan läpi meneviä kaaria. Kamera pihalle jalustalle lankalaukaisimen kanssa ja valotus bulbilla päälle. Ruuvasin kokeellisesti kameran asetuksiksi iso1600, f3.2, 24mm ja tuuppasin pitkän valotuksen kohinanpoiston päälle… Tarkoitus oli valottaa joku puolisen tuntia, mutta aika vaan vierähti ja kamera valotteli pihalla 3383 sekuntia, eli karvan päälle 56 minuuttia. Ja kun oli käynyt valotuksen lopettamassa, niin kamera teki tietysti toiset 56 minuuttia pitkän valotuksen kohinanpoistoa. Loppujen lopuksi kohinanpoisto oli tehty ja pääsin ihastelemaan tuloksia. Pieni pettymys kohtasi kun tuloksena oli tälläinen ruutu kameran takanäytöllä…

Eli täysin valkoinen ruutu jossa hieman erottuu alakulmasta puunlatvaa. Tarkemmin tihrustettaessa kuvasta kameran näytöllä kuitenkin erottui hakemani tähtien muodostama pyöreä kuvio… Joten päätin kokeilla mitä on pelastettavissa kuvankäsittelyllä. Lightroom tulille ja ensimmäisenä valotuksen korjaus tappiin… eli -4 EV… no sitten alkoi jo näyttää paremmalta. Pientä säätelyä, croppausta ja loput säädöt ja kääntö mustavalkoiseksi photoshopissa… ja tälläinen siitä saatiin aikaiseksi.


(Kuvaa klikkaamalla aukeaa isompi kuva tähtitaivas galleriastani)

Huimasti raw-tiedostosta saa vaan irti… Ja taas eilen julkaistussa Dpreviewin D700-revikassa mainostettiin kuinka paljon D3/D700 raw-tiedostosta voikaan valoisasta päästä yksityiskohtia pelastaa. Ehkä enemmän itseäni vielä ihmetytti yksi toinen asia… kun valotetaan 56 minuuttia ja vielä iso1600 herkkyydellä, niin kyllähän minä odotin että sitä kohinaa löytyy ja paljon! Mutta ei… ei toi kohise paljon mitään! Tosta kuvasta ei ole poistettu yhtään kohinaa missään jälkikäsittelyn vaiheessa! Mainittakoon vielä että ennen kuvauksen aloitusta latasin kameran akun täyteen, en tosin katsonut näyttikö kameran battery info 100%… mutta kuvan oton ja kohinanpoiston jälkeen battery info näytti kameran akun varaukseksi 52%. Hieman tästä kuvasta ja sen otosta heräsi taas ajatuksia, ja seuraava testi täytyykin suorittaa kelien sen salliessa…

edit: lisää ottamiani tähtitaivas kuvia löytyy täältä -> Tähtitaivas galleria

-Janne

Tähtitaivaskuvia koivujen alta…

Vihdoinkin kirkas ilta! Hyvä päätös kauniille, aurinkoiselle syyspäivälle! Olin jo jonkun illan odotellut pilviä väistyväksi… pääsisin pitkästä aikaa testailemaan tähtitaivaan kuvaamista. Syksyllä tähdet näkyvät hyvin johtuen pimeydestä… Muistaakseni myös linnunrata näkyy syksyllä paremmin… vai olisiko ollut keskemmällä taivasta… jotain kuitenkin =) Eli kannattaa käydä ulkoilemassa kameran kanssa!

Hämärä saapuu illalla jo kohtuu aikaisin, mikä suosii kuvaajaa. Itse taisin hieman ennen kymmentä lähteä ja yhdeltätoista tulla takaisin. Yhdeltätoista kuu paisteli jo aika voimakkaasti ja saattaa häiritä tiettyjen kuvien saantia. Joten alkuilta on oikein passelia aikaa tähtitaivaan kuvaukseen.

Tässä yksi kuva eiliseltä…

(Kuvaa klikkaamalla aukeaa isompi versio tähtitaivas galleriastani!)

Teknisiä tietoja : ISO1600, f2.8, 25s, jalustalta lankalaukaisimella.

edit: ottamiani tähtitaivas kuvia löytyy lisää täältä -> Tähtitaivas galleria

-Janne

Uusi galleria – Tähdet 2008

tähtitaivas

Vöyhähdin tuossa talvella hieman tähtitaivaan kuvauksiin… harmittavasti sopivia kelejä tuohon hommaan oli todella vähän, joten kuva saaliskin jäi aika laihaksi. Tuntui pilvisyyttä seuratessa että kyseessä on pilvisin talvi ikinä. Pilvistä pilvisen perään… Oma hommansa on kaupungista lähteä myös ajamaan sinne missä ei valosaastetta ole… onneksi pääsemme kesällä muuttamaan hieman vähemmän valosaasteettomille seuduille. Eli ensi talvena ja syksynä kuvia toivottavasti tulee lisää…

Tässäpä linkki galleriaan -> Tähdet 2008

edit: kuvat siirretty tähtitaivas galleriaan.

-Janne

Lisää tähtivalotuksia…

Tulipa eilen taas käytyä käpytelemässä pimeässä. Nukuin pienet ilta-päiväunet kuuden maissa ja lähdin kahdeksalta liikenteeseen. Kahdeksan aikaan vielä hieman tuuleskeli, mutta kun pääsin määränpäähäni vuoren rinteelle, oli tuuli jo laantunut. Illalla olikin loppujen lopuksi oikein kiva ilma!

Kuu oli taas hieman kasvanut ja tuntuikin että se haittasi kuvauksia. Vuorenrinteestä räpsyttelin jonkun kuvan, mutta nehän oli kuin päivällä kovan valon aikaan otettuja… hirmu varjoja… En tykännyt. Vaikka taivas oli täysin pilvetön, tuntui että osa tähdistä oli kadoksissa… ehkä kuu-ukolla oli myös tässä asiassa näppinsä pelissä. Autolle kävellessä innostuin vielä valottelemaan otavaa jonkun ruudun verran.

Hieman vielä D3-höpinää… kun ei oo kuulemma ole kommentoitu uutta runkoa riittävästi =) Kuu taisi olla hieman yli puolen eilen… ruuvasin AF-S 24-70/2.8 objektiiivin täydelle aukolle ja kameraan iso25800 herkkyyden käyttöön. Täysin mustan metsän ja kuun valaiseman tien rajaamalla suurinpiirtein puoliksi ja puoliksi… valotusajaksi tuli 1/8 sekuntia. En aluksi edes katsonut valotusaikaa, vaan näpsäytin vaan kuvan… suljin kävi sen verran vikkelästi että piti oikein katsoa mikä valotusajaksi tuli. Tarkennus ei toiminut enää tuossa valaistuksessa. Kun joskus tulevaisuudessa digijärkkäreissä kohinat alkavat olemaan iso25800 herkkyydellä samaa luokkaa mitä nyt iso1600 niin huh huh…

Tässä vielä tälläinen otavakuva näytille…


Kuvaa klikkaamalla isompi versio tähti galleriastani! 

 edit: Ottamiani tähti / tähtitaivas kuvia löydät täältä -> Tähti galleria

-Janne