Revontuli kuvia – Hienoimmat näkemäni revontulet

Kuten moni muukin, niin myös minä odottelin revontulia saapuvaksi lauantai – sunnuntai väliseksi yöksi. Vaikka useampaan otteeseen kävin netissä olevia tutkia katselemassa ja yritin jopa houkutella palkkeja nousuun pistäen saunan lämpiämään, niin revontulipalkit pysyivät matalalla. Revontulet menivät ohi siltä yöltä. Seuraavan päivän emailit kuitenkin antoivat uskoa, sillä oli viitattu revontulien siirtyneen seuraavalle yölle. Alkoi odotus…

Sunnuntai alkoi kääntyä iltapäivälle ja revontulipalkit alkoivat nousta, jopa ilman saunan lämmitystä. Ursan revontulijaoston email-listallakin vinkattiin että heti kun hämärtyy kannattaa olla valmiina revontulien suhteen! Pikkuhiljaa pistin kamppeeni kasaan ja tarkoitukseni oli singahtaa heti pelipaikoille jahka vaimoni tulee kotia jumpastaan. Meidän mäellä lämpömittari näytti -13C, joten alhaalla järvenrannassa olisi varmasti viileämpää. Paljon vaatetta päälle, jotta järvenrannassa voisi ongelmittta pönöttää pakkasessa kameran kanssa. Tällä kertaa mukaani lähtikin Nikon D3200 + Nikon AF-S 14-24/2.8, sillä kuten perinteeksi on muodostunut, että kun kunnon revontulia tulee… on ykköskamerani huollossa. Onneksi tällä kertaa oli edes D3200, eikä taskupokkari kuten edellisellä kerralla.

Suihkin autollani kohti pelipaikkaa aikalailla kello kahdeksalta ilallla. Autosta noustessani katsahdin ylös ja näky oli upea! Revontuli kruunu oli aivan ylläni! Näin kuinka pilarit piirtivät upeita viivoja taivaalle. Äkkiä auton ovet lukkoon ja juoksuksi. Kamoineni spurttasin jonkun satametriä järven rantaan. Ensimmäisenä soitto vaimolle kotia, että äkkiä ulos katsomaan revontulia. Kotona pojatkin olivat hilpaisseet vielä sängystä ulos kuistille ihastelemaan pikaisesti kaunista revontulinäytelmää ennen yöunille vaipumista.

Kun kotiväki oli hälytetty, oli kuvaamisen vuoro. Näytelmä kerkesi hieman rauhoittua, mutta itse olin vielä virtaa täynnä. En tiennyt aluksi mihin suuntaan olisin kuvannut, koska joka puolella oli jotain meneillään! Pikku hiljaa syke ja juoksun myötä noussut hengitys tasaantui ja hommaan alkoi tulla hiven järkeä. Kuvasin D3200:sella jalustalta upeaa revontulinäytelmää, mutta silti takaraivossa harmitti että D800e:ni oli jossain matkalla saapumassa kotia kohti. 14mm polttoväli Nikon D3200:sen tarjoaman 1.5x crop DX-kennon kanssa ei vaan tarjonnut riittävän laajaa kuvakulmaa kun tarjolla oli suuren osan taivaasta täyttävä revontulinäytelmä. Oli lähes mahdoton haaveilla vaakakuvaan mitään etualan kohteita, jos meinasi saada revontulia kunnolla näkymään kuvassa. Muuten olin kyllä oikein tyytyväinen D3200:sen suoriutumiseen. Eihän se sinänsä hirmu koville joutunut ns. hämärähommia ajatellen, koska revontulet olivat niin kirkkaita että ISO1600 herkkyydellä ja f2.8 aukolla pystyi käyttämään 4-8sek valotusaikoja. Toki myös taivaalla möllöttävä ja maastoa valaiseva kuunsirppi toi helpotusta kameran suoriutumiseen hämärässä.

Revontulinäytelmä oli kaikenkaikkiaan erittäin upea! En koskaan aiemmin ollut nähnyt vastaavaa revontuli tykitystä! Revontulikruunu, jota myös koronaksi kutsutaan oli jopa etelämpänä kuin minä itse joka jökötti Keski-Suomessa järvenjäällä jonkun verren Jyväskylää etelämpänä. Kello 20 ja 21 välillä revontulipalkit olivat aurorasnow sivustolla käyneet jopa 600 asti, sekä Hankasalmenkin mittauspisteessä 480! Huimia lukemia!

Koronaa pääsin kuvaamaan pariin otteeseen, mutta näytelmän lopussa leukani loksautti lopullisesti eräänlaiset loimotukset. Koronasta alaspäin tulevat revontulet ikäänkuin loimottivat liekkien tapaan, vai pitäisikö sanoa että niissä kulki nopeasti ylös ja alas kirkkaampia kohtia. Näiden loimotusten kanssa taivalla välähteli nopeita revontuli kaaria jotka hävisivät lähes yhtä nopeesti kuin syntyivätkin. Värejä tuntui olevan punaisesta violettiin ja kuviin oli tallentunut myös hieman valkoista, johon en ennen ole kyllä törmännyt omissa revontulikuvissani.

Tämän näytelmän muistan pitkään! Alla vielä jotain kuvia maaliskuun 17. 2013 revontulista. Koska kello alkaa lähestyä puoltayötä, en lisää kuviin ns. Klikkaa isommaksi versioita, vaan teen sen vaikka joku tuleva päivä jossain sopivassa välissä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin
-Janne


Vuoden 2013 ensimmäiset revontuleni!

Ilmojen viilentymisen harmittelu loppui äkillisesti 17.01.2013, kun huomasin Facebookissa ”Revontulimittarin palkit nousee lupaavasti!”-päivityksen. Pakkasen kiristyminen ei enää juurikaan harmittanut, vaan pikemminkin se oli vain positiivista, sillä silloin taivas saattaisi olla edes hieman kirkkaampi! Lähipäivät onkin olleet taas pilviä pilvien perään, mutta tällä kertaa kotipihan kattona pilviverhon sijaan näkyikin tähtitaivas.

Kotimme sijaitsee suht korkealla mäellä ja kun elohopea meillä laskee näyttämään lähelle kahdenkymmenen asteen pakkasta, niin se tarkoitaa yleensä sitä että mäen alla saatetaan olla lähellä kolmenkympin pakkaslukemia. Vaikka aiemmin olinkin hieman iloinnut pakkasesta, alkoi se jo hieman rajoittaa innostusta. Perinteiset ”Noinko siellä kovin ihmeellisiä revontulia näkyy…”, ”kuukin möllöttää taivaalla…” -ajatukset pyörivät mielessä. Kuvauskamppeet olivat pitkin poikin levällään, mutta kameran akku oli kuitenkin latauksessa kun sen olin alkuinnostuksessani kerennyt jo laturiin tuupata.

Kello tikitteli jonkun verran vajaata kymmentä illalla, kun tajusin että en ollut käynyt vielä kiinnittämässä autoon lohkolämmittimen piuhaa aamua varten. Auton pystyisi sitten aamulla pistämään lämmitykseen ihan vain ulko-ovea raottamalla. Ulos mennessä päätin kuitenkin sammuttaa pihavalomme, ikäänkuin varmuuden varalta. Rappuset alas käveltyäni jäin pimeässä silmäilemään pohjoistaivasta… ihankuin siellä jotain himmeästi näkyisi? Olisivatko ne kuitenkin jotain pilvenhattaroita, koska pohjoistaivaalla oli aiemmin illalla ollut pientä usvaa havaittavissa. Päätin kuitenkin hakea kameran ja näpsäistä vapaalta kädeltä sekunnin valotuksen pohjoistaivaasta, ikäänkuin tarkistaakseni revontulitilanteen. Kuva näyttikin kameran takanäytöllö yllättävän lupaavalta, sillä revontulet olivat helposti havaittavissa, isohkolla alalla ja jopa muotojakin erottui. Ei auttanut, oli lähdettävä sisälle pukemaan lisää kampetta päälle ja keräämään kameravermeet kasaan!

Olin jo aiemmin lähtöinnostuksissani miettinyt paikan johon voisin mennä kuvaamaan mikäli revontulia ilmestyisi, joten ei muutakuin auton nokka kohti tuota uutta kuvauspaikkaa joka muuten vaihteeksi sijaisi asunkuntani Toivakan puolella. Matka ei ollut pitkä, ja perille saavuttuani revontulet olivatkin ihan kuvaukselliset. Koska kuvauspaikka oli uusi, enkä ollut käynyt paikalla hetkeen… ei alkuun meinannut löytyä oikein mielekästä kuvauspaikkaa. Ikävästi revontuletkin hieman kerkesi lässähtää ennenkuin löysin kameralleni hyvän paikan. Mistään kovin kirkkaista revontulista ei ollut kyse, mutta vaikkei silmä yleensä hirveitä havaitse ja vaikka kuukin oli hieman havainnointia häiritsemässä… niin kamera kaivaa kyllä revontulet esille.

Tälläistä taivaanrannasta paljastui kello 22:19.



Kuvaa klikkaamalla aukeaa suurempi versio kuvasta
Click image to watch bigger version of the photo

Jälleen kerran kuva syntyi Nikon D800e + Nikon AF-S 14-24/2.8 yhdistelmällä. Asetuksia rustaan aina eessun taassun ja tähän kuvaan sattui seuraavat lukemat. 14mm, f2.8, 13sek ja ISO1600. Jälleen kerran kameran suoraan asettelussa auttoi kameran ns. virtuaalihorisontti, joka ilmaisee milloin kamera on suorassa. Hieman yli tunnin verran kovassa pakkasessa seisoskelin toiveikkaana jos revontulet vielä innostuisivat, mutta mitä pidempään odotin… sitä selkeämmin alkoi näyttää siltä että huippu kerkesi jo mennä. Hieman olin ollut myöhässä tänä kyseisenä iltana, mutta onnistuin sentään saamaan edes jotain! Ehkä seuraavalla kerralla sitten lisää!

Kyseiset taivaantulet taisi olla vuoden 2013 ensimmäiset Keski-Suomessa? Tai ainakin ensimmäiset jotka itse onnistuin näkemään ja tallentamaan. Saas nähdä millainen revontulivuosi vuodesta 2013 tulee, sillä etenemmehän kohti revontulimaksimia.

-Janne

Revontulia Lievestuoreenjärven rannalla…

Revontulimaksimi lähestyy, ja mahdollisuudet upeiden taivaantulien näkemiseen paranee! Hieman on ollut spekulaatiota maksimin myöhästymisestä perinteisestä 11-vuoden kierrosta, mutta ei se oikeastaan luontokuvaajaa haittaa. Pääasia on että revontulia tulee ja niitä pääsee tallentamaan!

Marraskuun 12.-13. väliselle yölle oli povattu revontulinäytelmää, mutta ainakin meillä täällä Keski-Suomen Toivakassa taivas oli pilvessä kaiken myrskyn keskellä… Eikä oikeastaan haitannutkaan, sillä jonkinasteinen väsy painoi hartioilla ja sänky suorastaan houkutteli pehmeyteensä. Olin toki hieman toiveikkaana, jotta seuraava ilta toisi revontulia kuvattavaksi saakka.

Marraskuun 13. päivän ilta lähestyi ja Forecan pilviennuste näytti revontulikuvaajan kannalta huonolta. Mutta kun pojan kanssa ajelimme kotiapäin painikerhon jälkeen, taivas oli täysin kirkas ja täysin vailla pilven hattaraa. Kotia päästyämme oli suorastaan pakko pistää talo täysin pimeäksi ja mennä ulos ihailemaan upeaa syksyistä tähtitaivasta, sillä niin harvoin se tuntuu tänä syksynä näyttäytyvän. Havainnoimme hieman tähtitaivasta ja myöhemmin kotiin saapuneelle äidille ja pikkuveljelle pieni painimies heti toitottikin linnunradat, otavat ja pohjantähdet. =)

Puolen kymmenen aikaan lähdin liikenteeseen kamerani kanssa ja suuntasin kuitenkin lopulta tuttuun kuvauspaikkaan Laukaan kunnan puolelle, vaikka hieman jotain uuttakin koitin miettiä. Jo autolla ajaessani näin kun pohjoinen taivaankansi hehkui vihreänä tähtitaivaan seassa. Ensimmäisestä paikasta en kuitenkaan oikein saanut mitään mieluista aikaiseksi ja revontuletkin olivat niin laajalla että jouduin väkisin ottamaan rannoille rakennettujane talojen ulkovaloja mukaan kuviin. Ajattelin että syteen tai saveen, mutta kuvauspaikkaa on pakko vaihtaa!

Ajoin toiseen tuttuun paikkaan, jonka maisemat olivat hieman erilaiset johtuen siitä että vettä on normisyksyyn verrattuna paljon enemmän. Parin kokeilun jälkeen löysin kameralleni suhteellisen hyvän paikan ja pääsin kuvaamaan. Revontulien kirkkauden puolesta niiden sommittelu kuva-alalle onnistui helposti kameran optisen etsimen kautta, ja etualan sommitelman pystyi helposti katsomaan kohdalleen testivalotuksista. Perinteiseen tapaan kameran virtuaalihorisontti jelppasi kameran asettelua ja jälkikäsittelyyn jäi hyvin vähän korjattavaa horisontin suoruuden suhteen. Revontulia ei tällä kertaa juurikaan tarvinnut odotella, vaan kuvaamisen sai aloittaa samantien. Hieman pilviä lainehti taivaalla silloin tällöin, mutta revontulikaari näkyi paljaalle silmälle upeana. Se oli niin leveä, että kaipasin Nikon D800E kameralleni jopa vieläkin laajempaa polttoväliä kuin 14mm, vaikkakin kyseisen objektiivin 114 asteen kuvakulma on jo suhteellisen laaja!

Revontulikaari oli suurimman osan ajasta aika rauhallisen näköinen, mutta aina välillä oli nähtävissä taivaasta putoavia sekä taivaanrannassa kulkevia upeita pilareita ja muodostelmia. Pohjois-Suomessa oli varmasti upea näytelmä käynnissä! Meillekin kuitenkin jotain riitti, ja esimerkiksi tälläisen ruudun eilen sain tallennettua kun pari tuntia järvessä kamerani kanssa seisoskelin.


Kuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Kuvan tekniset tiedot ovat jotakuinkin seuraavat: 15sek valotus, f2.8 aukko, 14mm polttoväli ja ISO3200 herkkyys. Kamerana ja objektiivina toimivat siis Nikon D800E + Nikon AF-S 14-24/2.8G.

Näytelmä huipentui yhdentoista aikaan upeisiin, kirkkaisiin ja aktiivisiin revontuliin, mutta ikäväkseni pilviverho sulki suhteellisen nopeasti esiripun. =/ Mutta näytelmä oli kuitenkin hieno ja katsomisen arvoinen! Jäi hyvä mieli, sain raitista ilmaa ja jokusen revontulikuvan… mitä muuta sitä olisi muka enää enempää tarvinnut? =)

-Janne

Revontulikuva!

RevontuletKuvaa klikkaamalla isompi versio Taivaan ilmiöt galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Sky phenomenons gallery!

Revontulikuva vuodelta 2011 lisätty revontuli galleriaani!

Kovin suurella tahdilla näitä revontulikuvia ei minulle synny, mutta edes joskus jotain. Kymmenen vuoden kuluttua niitä voi sitten olla jo jokunen kasassa. =D

Tarinaa tämän kuvan syntyhetkiltä voit lukea kuvan oton jälkeen kirjoittamastani blogikirjoituksestani, eli täältä -> Vihdoinkin revontulia, eikä pilviä mailla eikä halmeilla!

Revontuli kuvagalleriani löydät täältä -> Linkki

-Janne

Öinen maapallo avaruudesta nähtynä ukkosine ja revontulineen – By NASA!

Huh huh mikä video! HD-resoluutioisessa videossa kierrellään maapalloa kansainvälisen maatakiertävän miehitetyn avaruusaseman, eli ISS kyydissä noin 350km korkeudessa. Tämä viiden minuutin video keskittyy maapallon öisiin puoliin ja videolla näkyykin upeasti öisten kaupunkien valot, sekä niin ukkosmyrskyt kuin revontuletkin punaisine huippuineen! Todella upeaa katseltavaa!

Video on kuvattu elo- ja lokakuun aikana vuonna 2011. Kuvat ovat syntyneet Nikon D3s kameralla ja AF-S 14-24/2.8 ja AF-S 17-35/2.8 objektiiveillä, ja jälkikäteen kasattu time-lapse videoksi!

Bongasin videon täältä -> Dpreview.com
HD-formaatissa videon voi katsoa täällä -> Vimeo.com

Saa nauttia!

-Janne

Salama ja ukkoskuvia galleriaan, sekä pientä analyysiä uudesta salamatriggeristä!

Ukkonen - SalamoitaKuvaa klikkaamalla isompi versio Ukkoset ja Salamat galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Thunderstorm and lightning gallery!

Olen ollut aika kiireinen, mutta tässä ukkos ja salamakuvia pienen hiljaiselon jälkeen kotisivujeni galleriaan! Kyseessä on vieläpä ensimmäiset tänä vuonna otetut kuvat kotisivujeni galleriaan… :nolo: Mutta onneksi vuosi ei kerennyt sentään aivan puoleen… =D

Kesäkuun 12. päivä ukkonen näytti salamatutkien perusteella vihdoinkin saapuvan meidän kohdalle! Kävin vanhemman poikani kanssa jo hieman ennen ukkosen saapumista ajelemassa autolla pienen lenkin ja tähyilemässä josko taivaalla näkyisi upeita ukkospilviä. Hieman reissu oli kuitenkin turha, sillä taivas tarjosi vain suht tasaista harmaata massaa. Kotipihaan päästyämme näytelmä sitten jo alkoikin! Pientä vesisadetta ja salamoita siellä täällä. Isi oli innoissaan, mutta niin oli poikakin! Kuistiltamme seurasimme salamoiden välähtelyä ja viisivuotias poikamme innokkaasti kädellä osoittelikin ”näitkö, tuollakin välähti!”.

Ihan mukavaa kun ukkoset osuu joskus kohdallekin, sillä vaikka ehkä olenkin jonkinasteinen myrskybongari, en ole kuitenkaan saanut itsestäni irti ns. chase-henkeä että lähtisin ukkosrintamia autolla jahistamaan, vaikka se hieman kiehtoisikin. Hitusen vieläkin harmittaa ettei tullut tuota viime kesän kunnon myrskyä lähdettyä tuohon lähimaastoihin seuraamaan. Ehkä siihen tarvitsisi jonkun innostuneen kaverin matkaan… Jos joku Jyväskylä-Toivakka akselilta on enemmältikin hurahtanut myrskyihin niin viestiä saa paiskata. Toki tuosta vanhemmasta pojastakin myrskyjen perään jossain vaiheessa olisi…

Pääsin nyt ukkosella testaamaan ensimmäistä kertaa aiemmin hankkimaani AEO Lightning Strike II salamatriggeriä. Triggeri reagoi valon muutoksiin, ja niiden perusteella laukaisee kameran. Kaikenkaikkiaan triggeri toimi mallikkaasti, joskin erittäin herkästi! Välähtipä salama missä suunnalla tahansa, niin taivaan pienikin valaistuminen laukaisi kameran! Eli aika paljon hukkaruutuja tuli… Kaiken kaikkiaan kamera napsi pari-kolmesataa kuvaa ja kovolle kuvia joissa salama näkyi tallentui lopulta 14kpl. En usko että olisin kaukolaukaisimella vastaavaa määrää salamoita saanut tallennettua, tai ainakin hukkaruutumäärä olisi ollut paljon isompi… jos siis kaukolaukaisin olisi laukonut kameraa jatkuvasti peräjälkeen.

Mutta oli tuo triggeri helppo… Välillä jätin kameran itsestään päivystämään talomme seinän varteen sateen suojaan ja lähdin itse tuusaamaan muita asioita. Aina kun välähti, kuului kamera kuvan ottavan. Tuntui välillä jopa liian helpolta. Nopea kyseinen triggeri myös on, sillä galleriassani kolmantena kuvana olevassa kuvassa on kaksi salamaa jälkikäteen photoshopissa yhdistettynä, sillä kyseiset kuvat syntyivät molemmat samalla sekunnilla! Kyse siis tästä kuvasta -> >>Linkki<<. Kuvan vasemman puoleisen Y:n mallisen salaman Y:n varsi salama löi ensin, ja heti perään samalla sekunnilla Y:n yläosasta syntyi kuvaan toinen salama! Olisi ollut upeaa saada nuo samaan kuvaan yhdellä valotuksella, mutta valoa oli vaan niin paljon että valotusaika oli väkisin todella lyhyt vaikka kuinka kameran säädöt olivat tapissa.

Mutta oikein tyytyväinen olen hankintaani! Joskin ehkä kyseinen triggeri kaipaisi jonkunlaista herkkyyden säätöä, jolloin aivan pienimmät väläykset eivät saisi kameraa laukeamaan. Onhan kyseisellä valmistajalla nyt sellainenkin sitten myynnissä, mutta aika paljon suolaisempaan hintaan. Eli tällä mennään! Tosin en tiedä voisiko tuohon triggerin eteen virittää jonkunlaista suodinta joka vaikuttaisi herkkyyteen??

Tein hieman aloittelijamaisia virheitä salamoita kuvatessani, ja hieman fiksummilla kameran säädöillä salamoista olisi todennäköisesti tullut upeampia kaikkine näkyvine sivujuonteineen… Ei sinänsä mitään uusia juttuja, mutta empä osannut vaan ajatella ja niitä tähän tapaukseen liittää. Mutta ompahan vara parantaa seuraavalla kerralla! Kiitokset vielä tietävämmille vinkeistä!

Loput Toivakan Ruuhimäestä 12.06.2011 kameraan tarttuneet ukkoskuvat löydät täältä -> Ukkos- ja salama galleria

Seuraavaa ukkosta odottaen!

-Janne

Vihdoinkin revontulia, eikä pilviä mailla eikä halmeilla!

Revontulet ovat olleet lisääntymäänpäin! Vuonna 2009 auringonpilkuttomia päiviä oli 260kpl, vuonna 2010 pilkuttomia päiviä oli vain 51! Ja tänä vuonna pilkuttomia päiviä on ollut vasta yksi! Eli kuljemme kohti auringonpilkkumaksimia. Viime auringonpilkkumaksimi osui vuodelle 2000, jolloin nähtiin komeita revontulinäytöksiä jopa maamme eteläosissa. Nyt alkuvuodesta auringosta on tullut isojakin purkauksia, ja lehdet ovat kirjoitelleet sivuillaan ennustuksista jne, mutta revontulet ovat kuitenkin hieman jääneet vaisuiksi. Toki välillä ihan hyviäkin näytöksiä on ollut, mutta ainakin meillä täällä Keski-Suomessa nämä näytökset ovat jääneet näkemättä pilvien takia. Jotenkin kummasti pilvet aina löytää tiensä tänne meille silloin kun niitä juuri ei kaivattaisi.

Itselläni ei hirveästi ole revontulista kokemuksia, enkä muista hehkuja kummempia esityksiä nähneenikään aiemmin. Keskiviikko-torstai iltana revontulimittarit näyttivät sellaisia lukemia tänne meillekin, että huh huh! Taisi Hankasalmen mittari näyttää lähes 180 lukemia. Mutta yllätys yllätys, taivashan oli pilvessä! Eilinen päivä oli myös pilvinen, enkä säätiedotuksia sen tarkemmin ollut syynännyt. Lähdin tapani mukaan viemään koirillemme ruokaa tuossa kahdeksan kieppeessä, ja kun tuossa pihamaalla koirien ruokakupit kädessä pimeässä koiratarhallepäin käpyttelin, jouduin aivan pysähtymään. Sillä pohjoisessa taivaanrannassa näkyi tähtikirkkaalla taivaalla aivan selvästi nähtävä revontuliovaali, ja sen seurana taivaalla näkyi myös taivaalta putoavat revontuli tolpat!

Vaikka olin lenkillä (pakko yrittää liikkua kun on niin huono kunto) jo aiemmin illalla käynyt, niin joutui siinä jokusen hölkkä-askeleen ottamaan, eikä koirillekaan kerennyt hirveästi turista kun piti sisälle hilpaista pistämään kamoja kasaan. Aika nopsasti autoon selvisin ja käänsin nokan kohti aiemmin miettimääni pitkää peltoa, joka avautuu pohjoiseen.

Auto parkkiin pellon kupeeseen ja mies passiin kameran kanssa pellolle. Revontulinäytelmä oli ohi, ja taivaanrannassa loisti juuri ja juuri silmillä havaittava revontuliovaali. Vaikka pelto oli hyvinkin puoli kilometriä pitkä, niin se oli vaan liian kapea, sillä kaukana horisontissa olevasta ovaalista näkyi vain pieni pätkä pellon kohdalla. Jonkun aikaa tuossa aikaani vietin ja seurasin revontulien kehittymistä kännykän avulla. Toivoin revontulien heräävän ja tulevan ”lähemmäs”. Lopulta järki vei voiton ja päätin lähteä suunnistamaan Lievestuoreenjärven rannalle, josta näkymät olisi riittävät kuvien ottamiseen mikäli revontulet osoittaisivat virkistymisen merkkejä!

Kauaahan siinä ei mennyt kun meikäläinen voortilla päräytti tuttuihin rantamaisemiin! Olin kyllä varma että revontulet innostuvat juuri silloin kun olen siirtymätaipaleella, mutta onneksi olin väärässä. Ja ei muutakun kamat kantoon ja jäälle! Hitusen matkaa jäällä tampattuani huomasin rannassa mukavan näköisen rantaruovikon. Se saattaisi istua oikein kivasti kuvan etualalle, jolloin se myös peittäisi jäällä näkyviä kulkujälkiä. Kun olin saanut pienen lenkin heitettyä ja tehnyt jälleen kerran huomion kuinka lumi kasaantuu rannoille, pääsin suunnittelemaani kuvauspaikkaan. Paikka oli oikein mukava ja viihtyisä, sillä navakan tuulen ja itseni väliin jäi sopivasti metsää. Pienellä kuvauspaikan uudelleen asemoinnilla ja peruutuksella sain kuvaan mukavasti sommiteltua jäniksen jälkiä ja lehtipuiden oksia jotka piirtyisivät kivasti tähtitaivasta vasten.

Sitten alkoikin jälleen kerran odotus, mutta sehän on jo tuttua hommaa, sillä sitähän se luontokuvaus monasti on. Jossain vaiheessa kaivoin kännykän taskusta ja aloin selaamaan ajankulukseni keskustelufoorumeita. Kymmenisen minuuttia kerkesin juttuja lueskella kunnes nostin hieman katsettani. Ja vaikka kännykän kirkas näyttö oli vienyt hämäränäköni, niin taivaanrannassa erottui selvästi kirkastunut revontuliovaali! Äkkiä kännykkä taskuun ja lankalaukaisin kouraan! Nyt alkaa tapahtua! Ensin revontuliovaali alkoi mutkitella, sitten jostain kohdasta paksuuntua, jostain muualta himmentyä ja sitten taas kirkastua. Revontuliovaalista tippui alas revontulihäntiä jotka kiertyivät ja kulkivat kauniisti horisontissa. Näytelmä oli upea ja sen kruunasivat horisontissa kulkevat erilliset revontuli hännät yhdessä taivaasta tippuvien kirkkaiden revontulitolppien kanssa. Voin vain kuvitella millainen fiilis olisi ollut olla kyseisen myrskyn alla! Mutta ehkä se päivä vielä tulee kun pääsen moista näytelmää alapuolelta todistamaan.

Näytelmä toistui alkuyön aikana pariin otteeseen. Kännykällä internetistä revontulikäyriä ja horisontissa heiluvia revontulia samaan aikaan katsellessa ja niitä vertaillessa, täytyy tuumata, että olisi ollut aika vaikea ennustaa juuri oikeaa kohtaa milloin alkaa tapahtua. Näytelmän parhaat palat olisi varmastikin mennyt ohitse jos kotoa olisi yrittänyt lähteä silloin liikenteeseen kun käyrien mukaan taivaalla alkaa tapahtua. Tämän kokemuksen perusteella sanoisin että paras tapa päästä kuvaamaan parhaat palat, on istua kameran kanssa valmiina odottamassa.

Koin myös hieman epävarmuutta valotusaikojen pituudessa. Kamera kyllä kertoo palaako revontulet puhki, mutta kirkas takanäyttö helposti huijaa pimeässä kuvan kirkkautta. Pimeässä kuva saattaa kirkkaalla takanäytöllä näyttää ihan ok:lta, mutta kotona kuva paljastuukin täysin alivaloittuneeksi. Eli en uskaltanut laskea valotusaikoja kovin lyhyeksi, vaikka lyhyemmillä valotusajoilla olisi ollut parempi tallentaa liikkuvien revontulien muodot ilman että revontulet alkavat mössääntymään. Mukava oli kuitenkin huomata, että hieman pidempi valotusaika toi esiin myös punertavaa väriä revontulien yläosasta!

Kaikenkaikkiaan lähes neljä tuntia revontulia odottelin, ja aika meni kyllä vikkelästi tähtitaivaan alla istuskellessa. On sitä tullut joskus neljä tuntia huonomminkin vietettyä… Onneksi keli oli lämmin ja vaatettakin oli päällä suht paljon… eli mikäs siinä oli istuskellessa ja ihmetellessä.


Kuvaa klikkaamalla voit katsoa isomman 1200px leveän version kuvasta

Tässä yllä vielä kuva eilis iltaisesta revontuli näytelmästä. Jätän kuvan vielä lisäämättä galleriaani, koska 2010-vuoden kuvien räknääminen on vielä kesken.

-Janne

Revontulet hieman ennen pilviä – Norhtern lights just before the clouds – Uusi kuva lisätty galleriaan!

Revontulet hieman ennen pilviäKuvaa klikkaamalla isompi versio Taivaan ilmiöt galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Sky phenomenons gallery!

Lupasin edellisessä kirjoituksessani, että tämä seuraava päivitys ei tulisi koskemaan sudenkorentoja, joten tässäpä revontulia tällä kertaa.

Joulukuun 28. päivän illalla istuin kotona tietokoneen ääressä kuvia säätämässä, kun huomasin internetin revontulimittareissa eloa. Nopea tsekkaus pilviennusteeseen, joka näytti juuri meidän kohdalla olevan kapean selkeän alueen ”raidan”. Äkkiä kamat kasaan ja autoon, sillä enhän tiedä kuinka vikkelästi pilvirintama liikkuisi ja kuinka kauan menisi että taivas olisi jälleen pilvessä. Hilpaisin autollani Lievestuoreen suuntaan, ja siellä Majasaaren kärkeen. Kerkesin jonkun testivalotuksen ja kuvan ottaa kunnes pilvimassa alkoi vyörymään seläntakaa ylitseni.

Eli kovin montaa eri rajausta en kerennyt ottaa, ja hieman jäi harmittamaan kuvan etualalla sijaitsevan kulku-uran näkyminen kuvassa. Paikkaa en kerennyt vaihtamaan, sillä niin tiukille kuvien saanti meni. Yllä olevassa kuvassa pilvimassa on vauhdikkaasti työntymässä revontulien suuntaan. Hetki kuvan oton jälkeen taivas oli täysin pilvessä, ja revontulista oli enää vain muistot muistikortillani.

Kuva isona täältä -> Taivaan ilmiöt galleria

-Janne

– — — o — — –

Last time I promised that this next update will not consist a single dragonfly picture. So here is a northern light photo!

On the evening of 28th december, I was processing my images with my computer, when I saw northern light indicators going up. I checked the cloud radars from the internet, and they promised a little clear area just above us. I packed my gears fast and and drived even faster to the place that opens to the north. I didn’t knew how much time I would have to photograph those northern lights before the clouds, so I had to be quite fast. When I got to the photographing location, the clouds were almost there also.

In the picture above, the clouds are coming really fast from the behind of me. Little after this photo, the clouds covered the whole sky, and the only things that I had anymore, was the memories of the nortern lights in my memerycard.

Bigger version of the photo here -> Sky phenomenons gallery

-Janne

Revontulet Lievestuoreenjärvellä – Uusi kuva lisätty galleriaan!

Revontulet Lievestuoreenjärvellä
Kuvaa klikkaamalla isompi versio Taivaan ilmiöt galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Sky phenomenons gallery!

16. päivän iltana Ilmatieteenlaitoksen ylläpitämä Auroras Now! palvelu alkoi näyttää viitteitä siitä, että pohjois taivaalla saattaisi illan aikana olla näkyvillä revontulia. Ensimmäinen fiilis oli, että taivas on salettiin jälleen kerran pilvessä! Negatiivisestä asenteesta huolimatta, päätin pyörähtää ulkona tarkastamassa tilannetta. Yllätyksekseni taivas olikin aivan tähtikirkas! Jälleen kerran foreca näytti mitä sattuu! Mutta vaikka kuinka pohjois taivasta tihrustin, ei sieltä silmällä mitään erottunut. Kävin kuitenkin sisältä koppaamassa kameran jalustalla varustettuna matkaan, sillä pitkä valotus toisi kyllä revontulet esiin, jos niitä pohjoisella taivaalla vaan olisi.

Kameraan asetuksiksi 30 sekunnin valotusaika, herkkyyttä sopivasti neljääntonniin, aukoksi f2.8… ja eikun valottamaan. Pitkä puoli minuuttinen, ja sitten tutkimaan kuvaa kameran takanäytöltä. Ja kuinka ollakkaan, kuvassa selvästi erottui viherrystä taivaanrannassa! Eli ei muutakun kamat autoon, ja sisältä kameran kaveriksi vielä ajastimella varustettu kaukolaukaisin ja taskulamppu. Hitusen kerkesin punnitsemaan vaihtoehtoja kuvauspaikaksi, mutta etelästä pohjoiseen avautuva järvenranta vei tällä kertaa pointsit kotiin. Kotipihasta otetusta kuvasta selvisi, että revontulet ovat aika kaukana pohjoisessa, joten mitä enemmän näkyvyyttä pohjoiseen, sitä enemmän revontulia olisi mahdollisuus saada näkyviin. Plussana oli myös suht matala sijainti, jotta lukuisten sinne tänne sijoitettujen kännykkämastojen valot eivät tulisi niin helposti kuvaan näkyviin. Valitulla paikalla ei vastarannalla myöskään näy kesämökkien tai talojen valoja.

Paikalle vihdoin päästessäni, kuvauspaikka oli helppo valita. Maisemakuvassa etualalle on kiva sommitella jotain tuomaan lisää syvyyttä ja tasoja kuvaan, joten kun vedet on matalalla ja kalliota oli sen takia tarjolla, niin sitähän käytettiin! Revontulien kuvaamisesta ei itselläni pahemmin ollut kokemusta, joten päätin lähteä liikkeelle ns. tähtitaivas asetuksilla. Eli käyttöön niin pitkä valotusaika kun vaan polttoväli antaa myöden, ilman että tähdet alkavat venyä kuvassa. Ja aika kivalta alkoi kuvat takanäytöllä vaikuttaa heti ensimmäisistä ruuduista lähtien! Pitkä valotusaika vahvistaa valoja huomattavasti, ja niin revontulet, kuin myös valosaaste tuli kuvaan selvästi esille.

Tähtitaivas valokuvissani kammoksun yleensä valosaastetta, mutta tähän kuvaan vihreiden revontulien kanssa, valosaaste jostain syystä sopii kuin nenä päähän. Hieman myös mietitytti kuinka Nikon D700 suhtautuu näin lämpimällä kelillä pitkiin valotuksiin, mutta ISO4000 toimi oikein kivasti! Eikä lämpötilan aiheuttamaa kohinanlisäystä ollut havaittavissa. Yleensähän olen nuo pitkät tähtivalotukset ottanut aina talvella, jolloin ilman lämpötila on aika paljon viileämpi. Ehkä tänä vuonna voisi aloittaa tähtitaivas kuvaukset jo näin syksyllä. Pari ideaakin jo olisi…

Kerkesin tuona iltana vielä kuvauspaikkaakin vaihtamaan, mutta revontulet hyytyivät aikalailla, ja muut kuvat jäivät ottamatta. Kuitenkin täytyy olla tyytyväinen reissun antiin, sillä sainhan ensimmäisen revontulikuvani! Ja Nikonin D700 ja AF-S 14-24/2.8 Nikkor toimi jälleen todella hienosti, tarjoten oikein vakuuttavaa kuvanlaatua korkeillakin herkkyyksillä! Olen loppuvuodelle tuusaamassa näyttelyä, ja tämä uutukainen revontuli kuva varmasti pääsee osalliseksi näyttely kokonaisuuteen!

Kuva löytyy isompana täältä -> Taivaan ilmiöt kuvagalleria

-Janne