Leupold VX-6 ilmainen CDS korotorni

Ostin vuonna 2013 Leupoldin VX-6 sarjan 1-6×24 Firedot 4 kiikaritähtäimen. Seuraavana vuonna selaisin Leupoldin tuote katalogia, josta silmiini osui seuraava teksti VX-6 sarjan kiikaritähtäimien sivulla.

maksuton_CDS”Tähtäimen mukana toimitetaan yksi MAKSUTON CDS-säädin”. Oman kiikarini mukana tuollaista ei ollut tullut, eikä kiikarini edes ollut CDS-malli, jota myös on myynnissä. Mutta kun tuossa ennemminkin puhuttiin yleisesti Leupold VX-6 sarjan kiikareista, niin aloin selvittää asiaa. Otin ensimmäiseksi yhteyden Leupoldin USA:n päähän. He neuvoivat ottamaan asiassa yhteyden Suomen maahantuojaan, jona toimii Hjorth Oy.

Laittelin Hjorthille sähköpostia, ja siellä asiaa tartuttiinkin heti. Sain tietää että jokaiseen VX-6 sarjan kiikariin kuuluu yksi ilmainen korotorni! Samassa emailissa sain myös täytettävän tilauslomakkeen, jonka skannasin ja palautin PDF:nä. Seuraavaksi sainkin vahvistuksen että maahantuoja oli tilannut korotornin Leupoldin tehtaalta. Toimitusajan arvio oli 6-14 viikkoa.

Tilauskaavakkeeseen piti täyttää omien yhteystietojen lisäksi tiedot kiikarista sarjanumeroineen, aseen kaliberi, luodin paino ja BC, lähtönopeus, kohdistusetäisyys, keskimääräinen korkeus merenpinnasta ja lämpötila jne.

Lopulta kotiin tuli kirjekuori jonka sisältä paljastui tilattu korotorni asennusohjeineen.

Korotorni Kuten päältä on luettavissa, on korotorni kaliberille 9,3×62, 286gr painoiselle Norma Oryx luodille, jonka lähtönopeus on 720 metriä sekunnissa. Kohdistusetäisyys 100m ja keskiarvo lämpötila jossa ammutaan on 10 Celciusta. Yksi naksu 0.1 milli radiaania, eli sentin.

Korotorni asennetaan paikalleenniin että ykkönen osuu kiikarin vastamerkkiin, ja ase on tietenkin kohdistettu 100 metriin. Tornia kiertämällä 1.5 kohdalle, koro on kohdallaan 150 metriin. Kakkosen kohdalla 200 metriin jne. Ja kuten ykkösen oikealla puolella näkyy, niin asteikkoa on aina 550 metriin saakka. Eli jos etäisyyden tietää, tai on mitannut sen laser-etäisyysmittarilla, niin tornista etäisyyden valinta ja tähtää vain kohdalleen ilman ylimääräisiä koron ottoja. CDS-tornissa on myös ns. zero-stop, eli tornin kun pyöräyttää vaan takaisinpäin, niin se pysähtyy tuohon satasen kohdalle.

Näitä on mahdollista tilata Leupoldilta useampiakin esimerkiksi eri kohdistusetäisyyksille, tai eri kalibereille. Toki ne sitten jo maksavat. Olisinkohan joskus nähnyt jonkun 50 dollarin hinnan? En tosin tiedä mitä sitten maksavat Suomesta tilattuna.

Oikeastaan sillä tämän jutun kirjoitin, koska minusta hieman tuntuu ettei VX-6 kiikareiden omistajat juurikaan ole tietoisia tästä mahdollisuudesta tilata ilmaiseksi noita korotorneja. Mutta hienosti onnistuu! Ei muutakun tilauksia vetämään!

-Janne

22 WMR – Patruunatesti – S&B 40gr JHP + Winchester SuperX 40gr JHP

_DSC2925Kun ennenkin on kaikkea testailtu, niin miksi poiketa linjasta. Eli testataan kameroiden tai objektiivien sijaan metsästykseen liittyviä juttuja!

Liikkeelle lähdetään patruuna testillä. 22 WMR ( Wincheter Magnum Rimfire ) tai kotoisammin magnum-pienoiskivääri on varustettu normaalia 22LR pienoiskivääri kaliiperia hieman pidemmällä hylsyllä. Tehoa on sen verran enemmän, että päästään metsästämään luokan 1 riistalajeja, joihin kuuluu esimerkiksi metso, jänis, kettu, supikoira jne. Eli yli 2,5 grammaisella luodilla tehoa 100m päässä on yli 200 joulea. Yleisimmin 22wmr patruunoiden lähtönopeudet pyörivät siellä 580-670 m/s luokassa. Noista 670m/s piipun jättävistä paukuista yleensä löytyy hieman alle 2 grammainen luoti, joka ei liian kevyenä nykylain varjolla kelpaa Luokka 1 riistaeläimille (kettu, metso, metsäjänis, supikoira, teeri jne), mutta täyttää tietenkin hienosti tehot luokassa 0 (pyy, kyyhky jne).

Testissä olleet patruunat olivat kuitenkin molemmat varustettu 40gr (2,59g) painoisella luodilla. Jyväskylän Armoriasta nämä molemmat laatikot jossain vaiheessa mukaan tarttui, ja nyt niitä testaillaan hieman tarkemmin. Hieman haaveilen josko kevyttä 22wmr-kivääriä joskus pystykorvan kanssa ulkoillessa mukana kantaisi. Luodin olisi siis syytä toimia joten kuten, koska syötävästä riistasta on kyse!

TESTIYMPÄRISTÖ:
Sekalaisia, mutta suht samanlaisia tuulilasinpesuneste pönttöjä, jotka on täytetty vedellä ja asetettu jonoon. Ampumamatka 22m, jotta nähdään luodin toiminta hieman kovemmassa kyydissä. Molemmille luodeille ensimmäisenä pönttönä täysin samanlaiset pöntöt.

ASE:
Pulttilukkoinen kivääri 42cm pituisella piipulla, jota vaimennin jatkaa vielä 10cm.

PATRUUNAT:
– Winchester SuperX 22WMR, 1910FPS (582m/s), 40gr (2,59g), JHP, X22MH
– Sellier & Bellot 22WMR, 560m/s, 40gr (2,59g), JHP, 355204

Tälläistä tuli, ja loppuluonnehdinnat kuvien jälkeen…

_DSC2917

 

_DSC2919Molempien patruunoiden luodit hajosivat jonkun verran. Mutta ero on selkeä, Winchester luopui ”siivistään”, ja S&B hajosi aivan kokonaan. Winchesterin luodin halkaisija ilman ”siipiä” on 7,3mm. Winsun luodin vaippa on taipunut aivan perään saakka luodin kupeeseen kiinni, ja luoti on hieman laajentunut alkuperäisestä leveydestään. Periaatteessa voisi linnussa kestää hyvinkin, varsinkin kun matkaa on hieman enemmän. Miten käy sitten luuosumissa, ainakaan ei mene ihan murusiksi. Sellieriä en kyllä syötävälle riistalle tarjoaisi. Voisi ehkä kestää kasassa 100m päässä… Paha sanoa testaamatta. Luut voi olla luodille kova koettelemus.

Maalivaikutus oli luodeilla myös erilainen. Winchester läpäisi kaksi, ja jäi kolmanteen vesipönttöön. Sellieri läpäisi yhden ja jäi toisen vesipöntön sisään, ymmärrettävästi kun luoti hajosi. Winchester halkaisi ensimmäisen pönttönsä kahdesta kohtaa pitkittäin ja pönttö oli samantien tyhjä vedestä, Sellierillä tuli vain nätit reijät ja alkoi veden lorotus. Winchesterin isku ensimmäiseen pönttöön ja pöntön pompahdus oli silminnähden kovempi verrattuna Sellieriin. Kyllä näistä Winchester jää käyttikseksi, joskin RWS:n monta kertaa kalliimmat suht samanlaiset panokset pitää kyllä vielä testata jossain välissä!

Lopussa vielä cropit noista luodin jäänteistä hieman lähempää.

PS.Mikäli oman 22wmr patruunasi suoriutuminen kiinnostaa, niin lähetä minulle pari kappaletta, niin paukautan pönttöön ja pistän tulokset näytille.

-Janne_DSC2919-2

_DSC2917-1

Kauden ensimmäinen pillikettu – Kanavaras

Hieman suunnanvaihtoa uumoilin tuossa aiemmassa blogipostauksessani, niin lähdetääs liikkeelle ihan tuoreella tapauksella, eikä aleta vielä muistelemaan vanhoja.

Ketun mokoma oli käynyt aamulla varastamassa kanan tutun pihasta, ja illalla sitä lähdin kettupillien kanssa pyytämään. Pihan viereen lähipellolle pellonlaita heinikkoon passiin. Oli lähes tyyntä, joten tuulesta ei tarvinnut välittää, vaan enemmänkin katsoin oletettua ketun tulosuuntaa.

Hitusen ennen kello yhdeksää aloitin hiirenvikinää Syco tweetyllä puhaltelemaan. Ketun iästä ei ollut tietoa, joten aloittelin varman päälle ja aika hissukseen. Perinteisellä kaavalla hiiren vikinästä linnun hätähuutoon. Kestää kestää, ei hännän vilaustakaan. Tuleekohan se? Jos repolainen makaakin masu täynnä kanaa, ja meinaa lähtee liikenteeseen vasta aamulla?

Himppasen puoli kymmenen jälkeen toisella puolla peltoa, sellaisessa peltopoukamassa alkaa linnut pitämään ääntä. Olisiko vaan iltalauleskelua, vai oisko siellä sittenkin kettu liikkeellä? Jatkan linnun hätähuuto vihellyksellä kuitenkin. Aika kuluu ja kuluu… eikä näy mitään. Pillin vaihto Red River Bandittiin, toivoen että ketun ärsykekynnys ylittyisi. Sen myötä houkutteluääni vaihtuu hiljaiseen jäniksen rääkyyn ja parkaisun loppuun päästelin aina vähän korkeampia sulosäveliä.

Kello lähenee kymmentä ja katse tekee jo tepposia hämäryyden kanssa. Ihankun tuokin tumma läntti liikkuisi. Mutta ei, ei se liiku.

Kello 21:48. Silmät osuu pellolle ilmestyneeseen vaaleaan pystyssä olevaan pötkylään. Pakko olla kettu! Kiikarin läpi kurkistus, ja sieltähän pilkistää ketun pää ja ylärinta! Matkaa 100m ja nollakasi paukahtaa triggerstickin tukemana. Kettu häviää näkyvistä.

Osuikohan? Vai osuiko luoti joihinkin heiniin? Aika kivasti tuntui kuitenkin laukaus lähtevän ja tukikin oli hyvä. Ekaa kertaa tarjoilin ketulle fmj:tä, tekiköhän tehtävänsä?

Käpyttely toiseen päähän peltoa ja siellähän se kettu pötköttää niillä sijoillaan. Tunnin sai viheltää, ja uskokin oli koetuksella vaikka linnutkin välillä olivat äänessä ketun oletetussa tulosuunnassa. Joskus kannattaa vislata vähän pidempään. Kauden ensimmänen pillikettu pötköllään, ja tuttukin oli oikein tyytyväinen kun mahdollinen kanarosvo vaihtoi hiippakuntaa. Saas nähdä houkutteleeko 70-päinen pihalla vapaana oleva kanalauma enemmän repolaisia paikalle…

…Antaa tulla, pilleistä on puhallettu pölyt pois!

ps. kuva tietysti kännykkälaatua. =)

-Janne