Kymmenes yö metsonsoitimella…

Tulihan taas kelien lämmettyä käytyä katsomassa millainen meno tällä kertaa metsonsoitimella olisi. Tapani mukaan menin jo illalla telttakojuuni makuupussini ja muiden härveleiden kanssa. Heitin kamat teltaan ja huomasin että missäs puhelin on… Ei löydy mistään taskusta! Eikä pikaisesti löydy teltasta… se on on varmaan jäänyt autoon. Ei kun pieni ilta hölkkä ja katsomaan autosta. Onneksi auto oli nyt hieman lähempänä mitä aiempina kertoina… aurinko lämmittää ja kuivattaa sivutiet ajettavaan kuntoon. Auton mylläsin läpikotaisin ja katsoin etupenkkien aluset mihin kännykkä on ennenkin livahtanut piiloon, mutta eipä löytynyt. Pikkuhiljaa aika vahva v*tutus alkoi valtaamaan mielen. Noinko kännykkä olisi jäänyt kotia? Jos puhelinta ei löydy niin pakko iskeä kamat kasaan ja lähteä kotia, koska aamulla pitää olla tiettyyn aikaan mennessä kotona että vaimo kerkeää töihin. Teltalle takaisin mennessä katselin vielä tarkasti kulkureittini josko kännykkä olisi tipahtanut maahan. Eipä näkynyt. Teltalla tutkin makuupussin sisuksen, repun ja teltan ulkopuolen… löytämättä mitään. Noh… eikai sitä auta kun pistää kamat kasaan ja lähteä kotia. Makuupussia ensimmäiseksi takaisin pussiinsa ja mikäs se tuolla pilkistää! Kännykkähän se siellä! Oli mokoma jotenkin livahtanut makuupussin alle housujeni taskusta! Huh sitä helpotusta kun puhelin löytyi ja pystyi heittää pitkälleen telttaan…

Ilta meni normaalisti, mitä nyt eka kertaa sai teltan kuvausaukkoja teipata kiinni, koska hyttysiä alkoi olemaan kohtuu hyvin. Illalla kuulin myös hieman raskaampia juoksu askeleita ja hirvihän se siellä juosta viipotti noin 100m päässä. Kuvia ei tästä sarvettomasta elikosta kuitenkaan syntynyt. Illalla tuli taas myös hieman metso havaintoja… Taisi olla ensimmäiset koppelon ääntelyt mitä kuulin illalla tänä vuonna. Kellon pistin herättämään puoli neljältä, joskin sitten heräsin jo hieman ennen puolta neljää ukkometson soidinääniin. Aika hyvin aamulla kukkoja oli äänessä… Viisi ukkometsoa sain äänen suuntien perusteella ynnäiltyä. Aamu meni oikeastaan juuri samallalailla kuin pari päivää sitten ollut yhdeksäs yöni metsonsoitimella… Eli kukot piti metakkaansa ja koppelot vielä enemmän, eikä tänäkään aamuna koppelot laskeutuneet maahan vaikka sää olisi ollut mitä mainioin. Ehkä soidinhuippu tällä soitimella oli silloin 29. päivä jolloin koppelot laskeutuivat maahan? Jyväskylän ympäristön alhaiset kanalintukannat saattoivat tehdä sen että kaikki naaraat kererttiin astua jo heti samantien, ja nyt koppelot enää huutelevat puissa? Kuvia ei tänäkään aamuna syntynyt… yhtä kukkoa olisi voinut kuvata, mutta tausta ja ympäristö oli sellaisessa kunnossa kukon lähettyvillä että jätin kuvat ottamatta. Poikkeuksena tuohon yhdeksänteen aamuun tietysti tällä kertaa oli että illalla mennyt hirvi meni aamulla nyt takaisin sinne suuntaan mistä illalla tulikin, ja että lähtiessäni soitimelta pakkasin telttani mukaan. Eli tähän tietoon viimeinen yö ainakin tuolla soitimella. Täytyy muita soitimia käydä kuitenkin tarkastelemassa vielä joku aamu… Eli hieman pohjatyötä ensi kevääksi.

-Janne

Yhdeksäs yö metsonsoitimella – Pakkasaamun koppelokonsertti

Jo illalla huomasi että on hieman edellisiä iltoja kylmempi ilma, ja mikä mukavinta… hyttyset loistivat poissaolollaan, ehkä juuri kylmän ilman takia. Illalla ei ollut mitään normaalista poikkeavaa toimintaa, paitsi että pukkasi päälle ihan mahdotonta väsymystä. Ehkä lyhyet yöunet alkoivat vaatia veroansa? Onhan tässä kolmelta ja neljältä useampaan kertaan herätty ja päiväunetkin jätetty tarkoituksella päivällä nukkumatta, jotta teltassa aikasiin jo nukuttaisi. Tällä kertaa todellakin väsy tuli ajoissa… väsymys repi leukoja jo kahdeksan aikaan siihen malliin että nukkumaan olisi voinut käydä. Vähän yli yhdeksään kuitenkin sinnittelin ennenkuin nukkumaan kävin ja uni tulikin sitten tyyliin nuija nukutus. Kellon olin laittanut herättämään puolen neljän aikaan, mutta heräsin noin 03:57 kun ukkometso rymäytti johonkin lähellä olevista puista istumaan. Ilmeisesti jossain vaiheessa olin sen verran tajuissaan ollut että puhelimen olin sammuttanut ja jatkanut unia… tai sitten alitajunnasta tuli joku ”nyt tarttetaan vielä vähän lisää unta” =)

Ylös kuitenkin kömmittiin ja aika rapsakka keli oli verrattuna edellisiin aamuihin… selvästi pakkasen puolella. Pari kukkoakin kuului olevan jo äänessä… ja eikö ollut yksi ukkometso ilmaantunut soimaan ihan uudelle paikalle sen eilisen ”liikkuvan-soidinkeskustan-päätepiste-hakkuuaukion” laidallekkin. Jonkun aikaa siinä istuskelin ja puissa alkoi ympärillä rapsahdella, eikä mennyt pitkään kun istuin keskellä koppelokonserttia. Osa koppeloista tuntui olevan selvästi muita innokkaampia… joku kun vähän kotkotti niin aina joku näistä päällepäsmäreistä veti hirveät luritukset takaisin. Ei nyt ihan katkottomaksi tuota koppelokonserttia voi sanoa, mutta todella kiitettävästi olivat äänessä… ja pitkään! Yhteensä viisi koppeloa sain äänien suuntien perusteella ynnäiltyä. Mielenkiintoista asiassa oli se, että kukot ei paljoa noista koppeloista näyttäneet välittävän. Ukkometsot vaan jörnittivät tiukasti paikoillaan… meno sitä paitsi alkoi jo näyttää päivän valostuessa siltä että tuleekohan hommasta yhtään mitään. Päivän kirkastuessa ja ilman lämpötilan laskiessa samassa tahdissa alkoi laskea kukkojen pyrstöt ja soidin into. Jossain vaiheessa koppelotkin alkoi menettää ilmeisesti toivoaan kun kukot alkoi koomaamaan… yksi kerrallaan koppelot lähtivät eilisen liikkuvan soidinkeskustan alkupisteestä kuka mihinkin suuntaan. Siinä vaiheessa tiesin että kuvat jäi tältä aamulta saamatta. Myös tuon tappelureviirin kukko loisti poissaolollaan… oisiko siirtynyt sinne aukon laitaan? Mene ja tiedä… Sen kuitenkin tiesin että mitäpä tässä kökkimään, ja kaivaiduin makuupussin kätköihin. Kauaa ei lämpöisessä tarvinnut ollakkaan kun purjehdin uneen paremmille soitimille kuvaamaan. Ainut havahtuminen unesta ennen taas uudestaan nukahtamista tapahtui kun vaimo ihmetteli tekstiviestin välityksellä pakkasen määrää…

Huomiseksi foreca povaileekin suht samanlaista aamua… ei niin nättiä, mutta kylmää. Eli hyvä syy katkaista teltassa nukkumis putki ja pötkötellä ensi yö omassa sängyssä… jos vaikka nukkuisi vähän neljää pidempään. Tulipahan nyt taas pari asiaa selväksi… vaikkei kukkoa näkyisikään, niin koppelot kokoontuivat jälleen samaan paikkaan kuin edellisenäkin aamuna. Ja tietysti että jos on pakkasta tai kylmää, niin parempi pysyä kotona ja maksaa univelkoja.

-Janne

Kahdeksas yö metsonsoitimella – koppeloviikot

Tämän kevään voisi melkein nimetä ”ei voi olla totta”-kevääksi, koska noita ”eiiiiihhh!” juttuja tuntuu tulevan vähän liian usein. Eli tähänkin aamuun sellainen mahtui.

Kuten eilen kirjoitin, siirsin telttani tappelun perusteella oletetun soidinkeskustan suuntaan. Hyvän paikan onnistuinkin löytämään… sillä siitä oli vielä hieman näköyhteyttä tuonne eilisellekin paikalle. Vähän oli mielessä että jos sinne vielä sen eilisen tappelunkin jälkeen kukko ilmaantuu niin voisihan siitäkin vaikka jonkun ruudun ottaa… tietysti jos oikeaan kohtaan tulee pyörimään.

Eilen taas pariin otteeseen mietin että lähdenkö vai jäänkö kotia… ilmeisesti kuvattomuus alkoi jo syödä motivaatiota. Lähdin kuitenkin! Illalla pienien vesisadekuurojen jälkeen alkoi tuuleskella aika navakasti… ihmeesti metsot kuitenkin illalla olivat äänessä.

Edellis aamusta muistin että reviirin ukkometso oli aikainen herääjä, ja laitoin kelloni kolmelta soimaan. Kolmelta siis herättiin, vaikkei vielä viidenkään aikaan riittäisi valoa ottaa valokuvia. Saapahan siinä rauhassa pukea enemmän vaatetta päälle kun kukko ei ole niskaan hengittämässä. Kauaa en kerennyt hereillä kuppelehtia kun kuului rysäys ja reviirin ukkometso aloitti soimisensa. Aikani sitä siinä katselin ja ihastelin… sitten kävin pitkälleen makuupussin päälle… silloin välttyi mukavasti navakalta tuulelta joka puhalti sisään kuvausaukoista.

Kello tuli vähän yli viisi ja ajattelin että josko sitä kokeilisi millaista valotusaikaa kamera tarjoaa. Odotin kunnes kukko alkoi hiomaan ja työnsin kamerani ulos kuvausaukosta… samassa kukko lähti tulemaan suoraan kohti. Olin vähän jo että ”mitä ihmettä, tuleeko se kameran päälle”… mutta kukko pyyhkäisi metrinpäästä teltasta ohi eilisen tappelupaikan suuntaan! Mutta pysähtyikin katsomaan tappelupaikalle heti teltan jälkeen… itsekkin sinne tiirailin ja kukkohan sieltä pisti silmään… ja toinen! Ja koppeita, yksi, kaksi, kolme… ainakin neljä! Tässä vaiheessa tuli taas se ”Ei voi olla totta!”. Jos olisin pitänyt teltan paikallaan, niin sillä hetkellä edessäni olisi pyörinyt kaksi kukkoa koppelolaumansa kanssa! Tämä teltan vieressä ollut kukko teki täyskäännöksen ja hilpaisi takaisin tantereelleen, muiden jäädessä pitämään kimppakivaa alarinteeseen.

Ilmeisesti tappelu ei päättynytkään eilen niin kuin luulin? Oudolta tuntui myös että kaksi kukkoa viihtyivät keskenään täysin tappelematta! Ehkä se oli koppeloiden vaikutusta? Tai mistä minä tiedän vaikka se olisi normaalia, ensimäistä kertaa kuitenkin vastaavaa tilannetta todistan. Kukot eivät myöskään pitäneet pihauksen pihausta… juoksivat vaan koppeloiden perässä. Ryhmä rämä ei kauaa tuolla eilisellä paikalla pysynytkään vaan hilpaisivat näkymättömiin sinne minun ”housut kintussa”-paikalle, jossa viihtyivät pidemmän aikaa. Tämäkin kukko jota kuvasin tänä aamuna, kävi porukan luona pyörähtämässä… ja taisi olla ainut kukko joka soi siellä koppeloiden luona! Takaisin se sieltä kuitenkin tuli ja pomppasi kivelle soimaan, jossa sain otettua siitä lohdutuksekseni aika jees kuvia pari kappaletta. Ehkä jopa parhaat metsokuvani ikinä? Tässäpä niistä yksi…


Kuvaa klikkaamalla aukeaa isompi kuva!

Samasta kuvasta löytyy pari muutakin eri versiota, mm. kuva jossa metso hioo ja pelkkä pääkoppa heiluu silmän ollessa terävänä. Metsoilla taitaa olla juuri silmien kohdalla akseli pään ja kaulan liitoskohdassa =)

Koppelot jäi siis kuvaamatta, mutta jotain kuvia saatiin. Meinasin olla huomisen pois… mutta kai se on mentävä ja katsottava kerääntyykö koppelot taas aamulla tuohon samaan ”tappelureviiriin” kuin tänäkin aamuna. Jos vaikka saisi lisää kuvia… Eli kai voi olettaa että tuo ”tappelureviiri” on soidinkeskusta tai ainakin huippukukon reviiri. Saas nähdä pysyykö soidinkeskus jossain vaiheessa paikallaan, vai onko se tuollainen maituja ja mantuja kiertävä keskus =) Kun olin teltan siirtänyt jne, niin kotiapäin tullessa huomasin koppelon ja kahden kukon lähtevän läheisestä hakkuu aukosta! Sinne ne oli siis jotain reittiä painelleet…

edit: päivittelimpä blog headerin samalla kun tuli tuollainen mukava siihen sopiva kuva tänä aamuna räpsästyä. yhdestä kuvasta kopioimalla ja flippaamalla… vähän joutu clonettaa tuosta alalaidasta, muuten siihen olisi tullut sellainen tyhmä tumma läntti.. näin parempi.

-Janne

Seitsemäs yö metsonsoitimella – fightclub!

Alunperin piti pitää välipäivä metsonsoitimelta, mutta eihän sitä malttanut kun säätiedotus povasi viimeistä lämmintä yötä. Illalla taas telttaan ja odottelemaan josko metsot aloittaisivat ääntelynsä. Edellisellä kerralla olin jo ihmetellyt todella jännän kuuloista linnun laulua… Laulu on sellaista epävireisen kuuloista, puhaltelua eri voimakkuuksilla, säröä ja vaikka mitä… En koskaan ollut kuullut mitään vastaavaa… Illalla se alkoi yhtäkkiä kuului telttani yläpuolelta. Pakko oli kurkistaa mikä se siellä vislaa… ja sehän oli punatulkku! En edes muista milloin olisin punatulkkua nähnyt muutakuin talvella =D Vaikka illalla tuuleskeli niin ihmeesti metsot kymmenen kieppeissä alkoi taas äännellä. Ehkä hormoonit hyrräävät jo sen verran että kelin ei anneta vaikuttaa?

Yö meni samaan tahtiin kuin ennenkin, mutta nyt heräsin ennen kellonsoittoa naapuri reviirin kukon soidinääniin kello puoli neljä. Siellä se pisti menemään tosi reippaasti. Eihän siinä… pussista ylös ja enemmän vaatetta päälle! Jonkun aikaa kerkesin odotella, kunnes sitten hieman yli puoli viisi pölähti paikalle se kukko jota olin ajatellut kuvata. Ensin se pyöri hieman näkösuojassa sivulla… mutta sieltä se sitten komeasti tuli juuri siihen mihin sen olin halunnutkin tulevan. Harmi ettei vielä ollut läheskään riittävästi valoa ottaa kuvia. Ei muutakun odottamaan päivän valostumista.

Kukko rauhassa tepasteli telttani edessä, ottaen aina pari askelta ja laulaen taas soidinlauluaan… yhtäkkiä kukko lähti juoksemaan kohti ylärinnettä… ja mikäs se sieltä tulikaan… Naapuri reviirin kukko! Kukot viipottivat suoraan yhteen ja siitä alkoi monta minuuttia kestänyt tappelu… suoraan telttani edessä 20 metrin päässä. Kamera lupaili valotusajaksi 1/3 sekuntia arvoilla ISO6400, f2.8, -0.3ev… eli vielä on kameroissa paljon kehitettävää ,) Hirveää jytkettä kukot pitivät… Pikkuhiljaa tappelu siirtyi näkösuojaan, enkä tiennyt miten homma etenee. Mielenkiinnolla kuitenkin odotin mitä tappelun päätöksen jälkeen tapahtuu. Sitten jytinä lakkasi ja toinen kukko lähti pyrstö pystyssä rauhassa sinne suuntaan takaisin mistä oli tullutkin… ja toinen kukko pinkaisi perään… Naapuri reviirille menossa ollut kukko pyöräytti kannoillaan ympäri ja hyökkäsi… jokunen mätkis pätkis taas kuului, ja yksi kukko lähti pyrstö pystyssä kohti naapuri reviiriä. Toisen kukon kadotin täydellisesti kun piti kameran etsimen läpi yrittää kurkistella. Naapuri reviirillepäin lähtenyt kukko meinasi vielä lähteä maassa kipotelleen koppelon perään, mutta jatkoi matkaansa kuitenkin soidinpaikalleen. Tähän tappeluun päättyi tänä aamuna koko soidinalueen soidin tänä aamuna. Yksikään kukko ei enää päästänyt pihaustakaan kello viiden jälkeen.

Hieman jäi mietityttämään tuo toisen metson häviäminen… pakko oli jälkeenpäin käydä tarkastamassa tarkkaan tappelu paikka, koska metsojen tappelut saattavat päätyä jopa toisen osapuolen kuolemaan. Verijälkiä yritin etsiä, mutta tällä kertaa paikalta ei kuitenkaan löytynyt muuta kun paljon höyheniä. Varmuuden varalta tutkin vielä mahdollisia piilopaikkoja, että josko joku sisäinen vamma olisi saanut toisen kukon työntymään johonkin piiloon kuolemaan. En kuitenkaan löytänyt yrityksistäni huolimatta.. ehkä se vaan pääsi vilahtamaan johonkin piiloon ja pois soidintantereelta.

Näillä kahdella kukollahan oli jotain hampaankolossa toisiaan kohtaan jo aiempinakin aamuina… Pari aamua sitten kuulin tappelun jytkettä ja eilen juuri passelisti sattunut vesisade lopetti kukkojen kukkoilut toisiaan kohtaan. Tänä aamuna otettiin yhteen sitten tosissaan… Näiden kahden kukon välinen etäisyys toisiinsa soidintantereella on ollut paljon pienempi kuin välimatka muilla ympärille sijoittuneilla kukoilla. Ehkä tuo hyökkäävä osapuoli on soitimen huippukukko joka ei salli hännystelijöitä soidinkeskustan tuntumaan. Eli ehkä tässä aletaan olla teltan kanssa oikeilla alueilla…

Vielä huomioita tappelun tuoksinnasta… kun jytkettä oli hetken kestänyt, alkoi puissa rapsahdella. Noinkohan koppelot tulivat katsomaan kuinka tappelussa käy.. huomasinhan myös maassa yhden koppelon heti tappelun jälkeen.

Kahdeksan kieppeissä tulin teltastani pois, eikä alueella pyörimiseni saanut yhtään metsoa lähtemään puista… kaikki olivat kai sitten jo hävinneet. Telttani sijoitin uuteen paikkaan… lähemmäksi oletettua soidinkeskustaa. Perimmäinen kysymys kuuluukin nyt, että maltanko pysyä huomisen pois, vaikka säätiedotus on luvannutkin viileämpää yötä ja iiiiiihan iiihan vähän vesisadetta… saas nähdä, koska kyllä tämä reissu oli tähän astisista reissuista ylivoimaisesti mielenkiintoisin ja itselläkin eniten intoa nostattavin… ne kuvat olivat jo niin lähellä ,D

edit: Luontotuvassa eräs käyttäjä raportoi ensimmäisestä parittelusta Kurikassa! Eli kai sitä on vaan taas lähdettävä, jos vaikka täälläkin =D

-Janne

Kuudes yö metsonsoitimella – K niinkuin katastrofi?

Ilta alkoi eilen metsonsoitimella hieman hiljaisempana… yhdeksän kieppeissä ryömin jo pussiin mutta pakko oli jäädä kuuntelemaan milloin kukot metakkansa aloittavat. Kello tikitti jo lähemmäs kymmentä ja mietin että noinko ukot aloittavat ollenkaan… taisi olla karvan yli kymmenen kun ensimmäiset töräykset kuuluivat. Aika hiljainen illasta tulikin… satunainen törähdys sillon tällön.. olisiko puuskittaisella tuulella ollut asiaan osuutta? Päivä itsessäänhän oli kuitenkin ihan lämmin.

Nukkumisesta ei tarvitse varmaan mitään mainita, eikä siinä oikeastaan hirveästi mainittavaa ole… itselläni kun ei ole ongelmia nukkumiseni kanssa =) Herättäjillä on tosin satunaisesti jotain ongelmia nukkumiseni kanssa. Joskus päikkäreitä olen nukkunut ja vaimo on imuroinut huoneen sängyn ympäriltä enkä siihen mitenkään havahtunut tai asiaa tiedostanut. Ai mitenniin nukun sikeästi? Välillä tietysti mieleen hiipii että tuleekohan sitä kuorsattua metsässä ihan pirusti… ”missähän ne metsot on???” =D Nojoo… kyllä niitä tänä aamunakin oli.

Siinä se taas hieman ennen viittä alkoi ensimmäisen kukon soidinäänet kuulua… Pari eilen todella aktiivista paikkaa tosin oli hiiren hiljaa. Juuri se paikka missä itse olin ja viereinen… Taisi olla puoli kuusi kun viereisellä tontilla rymähti, mutta ei aivan samassa kohdassa kun eilen… kukko oli siirtynyt noin 50m eilisestä paikasta. Kyseisellä soitimella kukkojen reviirit ovat aika suuret ja itse soidinkin on levittäytynyt todella laajalle (Satoja metrejä)… en usko että olen läheskään kaikkien kukkojen soidinta edes onnistunut alueella kuulemaan. Kukot myöskin liikkuvat aika rapsakasti noilla tonteillaan ja kuvia… no niitä ei tule =D Viereisellä reviirillä kun alkoi olla hyvät karkelot niin ajattelin että jospa se ”minun” reviirinkin kukko tulla tupsahtaisi… ja karvan vajaa puoli seitsemän jysähti lähes teltan yläpuolella. Ja kukko päästi heti suustaan ns. iltatyyppisen örähdyksen normi hionnan ja näppäilyn sijaan… ei mennyt kuin 10s niin viereisen reviirin kukko rymähti puuhun, suoraan meitä kohti ja aloitti samanlaisen ilta örinän. Mieleen tuli heti että olisiko eilisestä tappelusta vielä kaunoja kannettavana… ehkä jompi kumpi kukoista on ns. huippukukko? Tai jotain reviiri ongelmia niillä taitaa olla… ovat kuitenkin huomattavasti lähempänä toisiaan kuin miten muut ympärillä olevat kukot ovat sijoittuneet. Kerkesin jo hieman fiilistellä että millainenhan kahakka tässä saadaan aikaiseksi…. kunnes teltan kangas sanoi tip, tip, tip… vesisade! Pari hassua tippaa, mutta soidin loppui kuin seinään koko tantereella… että näin tällä kertaa. Yhdeksään asti teltassa vietin aikaani ennenkuin aloin pistää kamoja kasaan. Pääsin sopivasti hiippailemaan teltastakin kauemmaksi ennenkuin puussa edelleen istunut kukko huomasi minut ja otti siivet allensa. Eipähän nähnyt että tulin teltasta… tiedä sitten miten fiksuja ovat.

Eli ei kuvia tänäänkään… noinkohan se vaatii sen kymmenen kertaa ennenkuin saa kuvan reviirillään soivasta kukosta? Mielessä käynyt jo käydä toisella metsonsoitimella, mutta en nyt kyllä luovuta. Siellä alkaa taas sama arpominen, että miten kukot ovat sijoittuneet. Tietysti jos ne olisi niissä vanhoissa tutuissa paikoissa niin… Teippasin jo teltan kuvaus aukotkin umpeen kun on vesisadetta vähän lupaillut… ajattelin pitää huomenaamun ”vapaata”, mutta foreca lupailee vielä ensi yöksi lämmintä ennenkuin viilenee… joten kai se on vaan lähdettävä. Jos sitä sitten lomailee pari päivää…

-Janne

Viides yö metsonsoitimella…

Lämpimät kelit tekee tehtävänsä! Metsonsoidin kiihtyy selvästi! Auringon laskun jälkeen kaksi kukkoa oli jo äänessä pidemmän aikaa! Mukava oli käydä nukkumaan kuunnellen noiden kahden ääntelyä. Yökin meni kohtuu vikkelästi ja nukuin kuin tukki… oikein säikähdin hereille kun puhelimen herätyskello täräytti kämmenpohjaan puoli viideltä… ois väsyttänyt vielä ihan älyttömästi. Pakko oli tulla pussista pihalle alkaa vetämään lisää vaatetta päälle että piristyi.

Kun sain silmät vihdoin ja viimein kokonaan auki ja korvat hörölleen… pystyin erottamaan yhden metsokukon soidin äänet pikkulintujen kiivaan laulannan seasta. Aamun kuluessa lisää kukkoja liittyi soidintamaan ja parhaaseen aikaan pystyin yksilöimään neljä eri kukkoa alueella. Aamun tuntien kuluessa huomasin myös että olin sijoittanut telttani niin, että olin sellaisessa paikassa että en päässyt kuvaamaan yhtäkään näistä soivista kukoista… kahdesta sentään näin vilauksia kun oikein venytin teltan kuvaus aukkoja.

Kerkesinkin torkahdella ja nukahtaakkin vielä aamulla… kunnes kello kahdeksan alkoi tuntua tosi vahvasti siltä että pitäisi lähteä pyllistämään sissityyliin teltan ulkopuolelle. Teltan vieressä olikin sopiva näkösuoja johon vessapaperirullan kanssa varovasti hilpaisin. Kerkesin siinä kevennystoimet aloittaa kun edessä puussa rysähti… metso liiti ja laskeutui… ja 25m päähän teltasta!! Oli kyllä kevyet ”ei voi olla totta” fiilikset… koko aamun olen odottanut ja sitten se tulee kun meikäläinen on housut kintussa teltan ulkopuolella. Lintu ei kuitenkaan minua teltan vierestä äkännyt ja jatkoi touhujaan… ja niin tein minäkin. Kevennys tuli suoritettua onnistuneesti metsonsoidinta katsellen ja vuoroon tuli telttaan siirtyminen. Kun lintu hävisi puun taakse päätin toimia ja nopeasti sujahdin telttaani ja salamana katsomaan kuvaus aukosta… pienen rapsautuksen tai jotain sain aikaiseksi ja metso hyppäsi siivilleen ja nousi ylemmäs rinteeseen… pois näkyvistä.

Siinäpä se oli reissu pähkinän kuoressa… taino, yhden tappelun kahakan kuulin, mutta näkemättä jäi… seuraavalle reissulle teltta on taas sijoitettu uusiksi. Vaihtoehtoina oli kohti vastavalo aamu aurinkoa pelkän kuulohavainnon perusteella tai kohti hieman varmempaa paikkaa jossa näin metson hyppivän jne… Tältä vuodelta vasta kaksi kuvaa plakkarissa, joten menin varmempaan suuntaan. Saas nähdä sitten miten varma paikka se sitten on.

-Janne

Neljäs yö metsonsoitimella…

Neljäs yö tänä vuonna metsonsoitimella ja mielessä pyöri jo lähtiessä, että joko tällä kertaa linnut puottaisivat maahan soimaan. Edellis aamuna olin autolla käynyt hieman kiertelemässä ja kuuntelemassa toisella soidinpaikalla, joten tiesin että ainakin siellä oli soiminen jo käynnissä. Arpa arpoi teltan paikaksi hienohkon rinteen jossa olin ollut jo kerran aiemminkin tänä vuonna. Paikalle suht ajoissa mennessäni rinteestä lähti rytinällä lentoon jo kaksi ukkometsoa. Ilmassa oli hieman toivonkipinää, että linnut tulisivat illalla takaisin istumapuihinsa… ja tietysti sellaisiin paikkoihin jotta niitä voisi kuvata auringonlaskussa. Kauaa en kerennyt teltassa istuskella kun joku haukka vilahti rinteen ohi telttani korkeudelta. Oletin viuhahtajan kanahaukaksi kun tiedän alueen olevan kanahaukan reviiriä. Siinä sitä istuskeltiin teltassa, kuunneltiin lintujen laulua auringon viimeisten säteiden paistaessa teltan kupeeseen. Metsotkin tulivat takaisin viettämään iltaa puihinsa, mutta ei tosin näkyville asti…

Yhtäkkiä silmiin pisti puolenkilometrin päässä haavassa istuva lintu… äkkiä kamera kouraan ja juuri kun painoin kameran laukaisu nappia, ponnasi lintu lentoon haavasta… kuvaan ei oikeastaan jäänyt kun epämääräinen määrä harittajia ja musta laikku harittajien juuressa siiven alapuolella. Rupesin pitämään silmällä kyseistä hakkuuaukkoa, koska näkyihän se suoraan telttani kuvausaukosta… Ei mennyt kauaa kun ”Siinä se nyt taas lentää” ja tällä kertaa jäi kuvattavalle paikalle… kohde etsimeen ja ihmettelyä… Selvä haukka, mutta tosi harteikas ja jytky! Valkoinen pää, yläselkä, ylärinta ja olkapäät… alaosa ruskea. Ruks ruks ruks… ei osu mieleen mitään. Tuttaville tekstiviestiä tuntomerkkeineen… molemmat veikkaa piekanaa. Sehän se voisi olla… en muistanut koko linnun olemassa oloa… nolo. Jotain tunnistuskuvia tuli otettua ja kuvat on nyt laitettu eteenpäin näytille jotta saadaan viimeinen tuomio.

Siinä se ilta nopsasti meni teltassa istuskellessa. Ainoastaan yksi örz ja puusta puuhun hyppy ääni kuului ja kertoi metsojen orastavasta soidinvireestä. Aamulla heräämisen jälkeen kerkesin jonkun aikaa teltassa tössäillä kunnes metson soiminen alkoi muistaakseni kello 04:37. Kyseinen metso olikin ainut äänessä oleva. Tunnin odottelin ja muita metsoja ei kuoroon yhtynyt. Tuon yhden äänessä olevankin metson soidin karkelot alkoi peittyä muiden kiivaasti kevättä toitottavien lintusten äänien sekaan. Päätin säästää tyhjiä kuvausaamuja ja lähteä hiipimään lähemmäs ja katsomaan missä kukko soi. Satametriä kerkesin edetä kunnes huomasin vasemmallani vilahduksen… Ukkometso siellä lentää liihotti ja istuutui suoraan kuusen latvaan. Etenin varovasti lyhyen maktaa ja löysin sopivan paikan kuvata puun latvassa soivaa metsoa. Kuvasin kukkoa metsän siimeksestä, hakkuuaukon yli toisen metsän laitaan, ja mielestäni sainkin mielestäni aikas kivan kuvan jossa metso pienenä jököttää taivasta vasten puiden nätisti kehystäessä.


Kuvaa klikkaamalla aukeaa isompi kuva!

Suurinpiirtein sain myös tsekattua missä äänessä ollut metso soi ja palailin takaisin teltalleni. Tarkoitus oli pistää kamat kasaan ja lähteä kävelemään autolle… Soittelin isälleni ja ilmoittelin että alan olla lähdössä kotiapäin, että pääsemme aloittamaan sovitut hommat heti aamusta. Siinä teltan oviaukossa kyykin ja laskin puhelimen korvaltani kun taas vasemmalla liittää ukkometso ja taas jäi sopivasti kuvaushollille puunlatvaan… Kamera kouraan ja lintu etsimeen… 300mm ei tarjonnut tyydyttävää rajausta, joten 2x telejatke paikalleen kolmesatasen kaveriksi… sitten näytti paremmalta! Oikealta tulevat oksat täydentää kivasti kuvaa ja linnun saa kivasti sommiteltua sopivaan aukkoon… nokka auki, aamu aurinko paistaa kivasti oikealta hieman levällä olevaan siipeen… kamera raksuttaa, kuvat talteen, näyttää hyvältä kameran takanäytöllä… se riittää.

Kuvaa klikkaamalla aukeaa isompi kuva!

Kauaa kukko ei istumapaikassaan viihtynyt, joten kamat kasaan ja teltta kantoon kohti uutta paikkaa. Teltan sijoitin suurinpiirtein sinne missä arvioin aamulla soineen metson olleen, joten saas nähdä joko huomenaamuna tulisi kuvia soivasta kukosta.

Aamulla autolle tullessa teeret olivat innostuneet soimaan auton vieressä… laskin kahdeksan teertä siinä parin kymmenen metrin päästä autolta… jokunen tiellä, loput pienessä pajupuskassa… =)

-Janne

Sää näyttää lupaavalta metsonsoidinta silmälläpitäen.

Tulevan viikonlopun sää näyttää lupaavalta! Metsonsoitimilla on ollut hieman hiljaista, mutta jospa lämpimämmät kelit saisi metsojen hormoonit hyrräämään. Teerien soitimen ajankohtaan vaikuttaa vuorokausien maksimilämpötilat… eli jos päivällä on hyvin lämmintä, ei kylmäkään pakkasyö myöhäistä soidinta. Kahtena edellis vuotena teeren ja metson soidinhuippu on ollut ennätys aikaisessa ja soidinhuippu on sijoittunut huhtikuulle! Soidinhuipun ”normaali” ajankohta on toukokuun ensimmäisiä päiviä, mutta nyt näyttäisi siltä että tänä vuonna soidinhuipun ajankohta voisi olla ennätysmyöhäinen. Myöhäisyydestä sinänsä ei ole haittaa, koska silloin pienenee poikasten mahdollisuus kuoriutua yhtäkkiä iskeneeseen ”takatalveen”.

Säätiedotuksesta voi myös huomata että allekirjoittaneella on meneillään viimeinen työpäivä ennen kahdenviikon lomaa… Ennustettavissa jokunen blogikirjoitus metsonsoidinkokemuksista… ,)

-Janne

Metson soitimella kolmas kerta toden sanoo… höpöhöpö.

Eilen ajattelin että kun metsot pitää bileitään vaan puussa, niin kuvataan niitä sitten sinne puuhun… ja kuinkas kävikään. Menin jo ajoissa soidinpaikalle, että jos linnut tulevat illalla jo soitimelle niin pääsisin kuvaamaan niitä auringonlaskussa puihin. Auringonlasku oli komea, mutta metsoja ei näkynyt. Hyvin nukutun yön jälkeen alkoi taas odotus… kello meni ohi aamu viiden, kuuden ja seitsemänkin… eikä pihaustakaan kuulunut. Olisiko hieman kylmähkö yö ja aamun tuuli tehnyt tehtävänsä… sillä jonkun matkan päässä olevalla pienellä järvellä joutsenetkin olivat hurjan hiljaisia verrattuna edellisen aamun jatkuvaan kiljuntaan.

Niinhän siinä sitten kävi, että metsokuvat jäi ottamatta tänäkin aamuna. Poikkeuksena vielä edelliseen aamuun, jäi tällä kertaa myös kuulematta itse soidin… iskin kamat kasaan ja ennen teltan pakettiin pistämistä kävin hieman mäen rinteessä katselemassa maisemaa… ja näinpä kolme ukkometsoakin jotka rinteestä lähtivät. Eli paikalla olivat, mutta eivät soineet… Eli kokeillaan ensi viikonloppuna sitten uudestaan. Ei tosin lupaile kovin häävejä kelejä sinnekkään… mutta Forecahan on tunnetusti (ainakin viime aikojen merkkien mukaan) todella paikkaansa pitämätön säätiedotustensa suhteen. Toivotaan toivotaan…

-Janne

Metson soidin : Toinen kerta toden sanoo?

Vuoden ensimmäinen kerta metson soitimella ei tuottanut edes äänihavaintoa metsosta… mutta josko toinen kerta toden sanoisi?

Toisen reissun päätin suunnata toiselle soidinpaikalle, jolla en koskaan aiemmin ollut vielä yrittänyt käydä metsoja kuvaamassa. Ja kuten hieman edellisessä blogikirjoituksessani lupailin, pyyhkäsin soitimen suuntaan pappa tunturilla… Pari vastaantulijaakin näkyi ja heillä varmaan oli hauskaa kun tulin vastaan iso kamerareppu selässä, johon oli kiinnitetty sivuille iso makuualusta rulla, makuupussi ja teltta… tietysti mopon tarakalla oli vielä lumikengät =)

Soidinpaikalta löytyikin pehmeästä hangesta metson jälkiä ja sijoitin telttani niiden mukaan. Illalla ei kuulunut metsoista pihaustakaan ja mietiskelinkin että noinkohan tulee taas hukkareissu. Aamulla kello täräytti ylös neljän aikaan… viiteen asti kuitenkin köllöttelin makuupussissa ja kuulostelin. Hieman viiden jälkeen puhelimeen pärähtikin isältäni tekstiviesti että onko mitään näkynyt… viestiin kerkesin vastata että ei oo metsoja näkyny tai kuulunut ja noin minuutti tekstiviestin lähettämisen jälkeen kuului tuttu rymähdys kun metso saapui soitimelle. Noin kello 05:10 metso aloitti soimisen itseltäni näkymättömissä ja sitä jatkui aina 06:48 asti, lukuunottamatta ihan pieniä hiljaisia hetkiä. Metso soi kokoajan lupaavalla suunnalla ja metson soimista kuunnellessa mielessä vilisivätkin jo seuraavan aamun suunnitelmat. Puolisen tuntia metson soinnin loputtua rupesin pakkaamaan tavaroitani. Kävin myös hieman katsomassa jälkiä, että kerkeisi päivällä vähän tehdä suunnitelmaa seuraavaksi aamuksi… mutta kuten aavistelinkin metson paikallaan pysymisestä, ei jälkiä näkynyt… Metso soi koko aamun puussa, laskeutumatta maahan ollenkaan! Sekin hieman kertoo siitä, että soidin ei ole vielä oikein täydellä voimalla käynnissä.

Hetkeksi mietin jo että empä taida seuraavana aamuna enää lähteä, mutta tässä päivänaikana on mieleen iskostunut hieman laajempi kuva jossa metso soi puussa… Eli kai sellaista lähdetään yrittämään. Toisaalta nyt se sääennusteen paljon lupailema aurinkokin tuli pilviverhon takaa näkyviin, lämpötilan noustessa auringossa +15 asteeseen, joten eihän sitä tiedä jos kukolla aamulla hormoonit hyrräisivät kun on vähän lämpimämpääkin ollut. Niinhän sitä sanotaan, että jos ei veikkaa, ei voi voittaa…

-Janne