Metson soidin 2011 – Reissu 6 – Lähikuvan metsästystä

Vaikka kirjoitin aiemmassa kirjoituksessani etten enää soitimelle lähde, niin eilen kun ulkona tulevan nurmikkomme kanssa ähräsin, niin kummasti alkoi jalka vipattaa metson soitimen suuntaan. Eihän se auttanut kun lähteä vielä kokeilemaan. Aamuksi kun lupasi vielä aurinkoista keliä, niin mahdollisuudet vielä puuttuvan semi-lähikuva ottamiseksi olisi olemassa. Varustauduin matkaan hieman lämpimimmillä vaatteilla ja otin mukaani myös ilmalla täytettävän makuualustan. Tarkoituksena oli välttyä tulemasta kipeeksi ja pyrkiä maksimoimaan hyvät nukkumaolot.

Teltalle saavuttuani hilasin teltan takaisin sen 5 metriä minkä sitä aiemmin olin liikuttanut, sillä jonkin asteista lähikuvaa haettaessa viisi metriä voisi jo jotenkin kuvassa näkyä. Ilmalla täytettävään makuualustaan ilmat sisään, ja pötkölleen. Ja voi herran jumala miten oli luksusta pötköttää kun alusta tuntui tosi pehmeältä ja tyynykin löytyi! Ehdoton kapistus!

Patjan viritettyäni ja telttani teipattuani, aloin sovittelemaan paikalleen jalustaa jonka olin mukaani ottanut. Suunnitelmissa oli seisottaa objektiivia kuvausaukossa koko aamu jalustan avulla. Jos aamulla pimeässä virittäisin kamerani paikalleen kuvausaukkoon, niin tuskin soiva ukkometso sitä pimeässä huomaa. Tai ainakin luulisin ettei metsolla ole mikään kovin kehittynyt pimeänäkö.

Jalustan paikan kerkesin valmiiksi katsastaa ja kerkesin vielä jonkin aikaa pötkötellä ilmapatjallani ennenkuin metso puolen yhdeksän aikaan saapui yöpuulleen. Pikkuhiljaa saapumisensa jälkeen kukko aloitti soidinlaulunsa kuusessaan. Jonkin aikaa naksutusta kuunneltuani aloin kymmenen kieppeissä vääntäytymään makuupussiini, ja samassa metson yöpuussa rymähti! Ensimmäinen fiilis oli että jotenkin kummassa onnistuin säikyttämään linnun matkoihinsa. Mutta ei! Metso laskeutuikin soidin kummulleen, ja aloitti välittömästi soimisen!

Koskaan aiemmin en ole törmännyt tilanteeseen jossa kukko illalla laskeutuisi maahan soimaan! Mahtaa siinä kukolla pikkasen veri kiehua, että se tuon teki! Siellä se kummullaan kierti pimenevässä illassa. Oli todella likipiti etten jättänyt kuvia tuosta tilanteesta ottamatta, sillä olin jo teipannut kuvausaukot umpeen, kaivautunut puoliksi makuupussiin jne. Pienen harkinnan jälkeen päätin kuitenkin jonkun kuvan tilanteesta räpsäistä, sillä olisihan täysin mahdollista että ne jäisi koko reissun ainoiksi kuviksi. Valoa oli todella vähän, ja auringon laskettua valo väheni synkässä kuusikossa hurjaa vauhtia.

ukkometso illallaKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Montaa kuvaa en ISO6400 herkkyydellä ja F2.0 aukolla kerennyt ottaa, kun peliin olisi pitänyt jo kaivella vieläkin isompia herkkyyksiä. Omistamassani Nikon D700 rungossa herkkyydet alkavat tuon ISO6400 jälkeen olemaan jo aika rapsakoita, joten päätin pistää kamat kasaan ja vihdoinkin kömpiä makuupussiini.

Makuupussistani kuuntelin kukon menoa soidintantereella ja olin välillä kuulevani kahden eri kukon äänet suhteellisen läheltä toisiaan. Ehkä naapurireviirin innokas kukko oli tullut liian lähelle soidinkeskustaa, ja huippukukon piti lähteä puolustamaan tiluksiaan? Vai olisiko maassa vipeltänyt koppeloita, jotka saivat kukot jättämään yöpuunsa? Tai sitten kukot olivat yksinkertaisesti vain nauttineet liikaa simaa, ja nyt kirmasivat kankaalla menemään siipi siipeä vasten vapun hengessä.

Kauaa ei menoa kuitenkaan kestänyt, sillä noin vartin yli kymmenen rymähti jälleen, ja kukko nousi takaisin yöpuuhunsa soimaan. Kerkesin jo hieman miettiä meinaako kukko pistää pää kolmantena jalkana kankaalla läpi yön, mutta onneksi metso kuitenkin luovutti, sillä pienen levon jälkeen sillä on enemmän paukkuja sitten aamulla.

Yön nukuin mukana ronttaamallani ilmapatjalla oikein makoisasti, mitä nyt yhdessä vaiheessa heräsin kun meinasi hikeä puskea pintaa. Vähän huonosti soveltuu tuo -25 Celsiukseen speksattu makuupussi näille keleille, varsinkin jos nukkujalla on vielä jotain vaatetta päällä. Kellon laitoin herättämään puoli viideltä, jotta ei tartteisi niin kauaa pönöttää toimettomana teltassa. Tuohon aikaan on vielä sen verran hämärääkin, että jalustan ja kameran voi hyvin viritellä paikalleen metson huomaamatta. Viiden jälkeen valon määrä alkaa sitten lisääntyä auringon noustessa, ja voi harkita jopa kuvien ottoa.

Herätessäni ukkometso oli totuttuun tapaan jo pirteänä soimassa soidinreviirillään. Taino, pirteänä ja pirteänä, sillä kukosta taitaa alkaa pikku hiljaa jo väsymys paistaa. Välillä soimisessa meinaa tulla kuolleita kohtia, jolloin myös pyrstö alkaa putoamaan maata kohden. Tuossa viiden kuuden välillä ei kukon pyrstö muutenkaan enää ollut aivan yhtä pystyssä mitä se oli esimerkiksi edellisenä iltana. Joka tosin myös saattaa kertoa jotain illan ja aamun koppelotilanteista.

Päämääränäni oli tänä aamuna siis saada jonkinlainen lähikuva soivasta ukkometsosta. Tavoitteet oli asetettu, ja niistä ei lipsuttu! Eli heti aamusta saakka jalustalla pönötti kameraan kiinnitettynä niin AF-S 200/2 VR kuin myös Nikonin uusi 2x (tc20eIII) telejatke. Pikku hiljaa valo alkoi lisääntyä, ja otin välillä jokusen testiruudun. Taivas alkoi pikkuhiljaa punertaa kukkulan takametsässä auringon nousua, ja kuvaajallakin alkoi sydän tykyttää… kohta se keltainen valo pilkistäisi takametsän puiden välistä, ja samalla valo alkaisi riittää paremmin kuvauksia silmällä pitäen. Sit mie sen kuvan nappaan!

Mutta kuinka ollakkaan punaisuus vaihtuikin pikkuhiljaa harmauteen, sillä pilven mokomat puuttuivat peliin – ja hämäryys jatkui. Kauaa ei kukkokaan enää valitsemallani näyttämöllä pysynyt, vaan suuntasi näkymättömiin. Välillä näin puiden ja risujen välistä jonkun vilauksen rauhallisesti soivasta kukosta, mutta kuvia en onnistunut ottamaan. Noin kello kuusi, metso lopetti soimisen kokonaan.

Odottelin noin kello kahdeksaan, mutta kukot olivat lopettaneet soimisensa tältä aamulta pysyvästi. Napsausta tai hionnan pätkääkään ei kuulunut. Onneksi olin kuitenkin ottanut jokusen testiruudun aamun valoa odotellessa, ja ehkä sieltä jotain saattaisi hyvällä tuurilla löytyä. Reissulta tarttui kameran muistikortille kaikenkaikkiaan kuusitoista kuvaa. Ei mitään kovin hehkeitä, mutta kuitenkin jotain että sai tähän kirjoitukseen edes hieman jotain kuvia matkaan.

ukkometsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

metsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Huomiseksi Foreca vielä povaa ihan ok keliä, ja yönkin pitäisi olla kirkas… joten eiköhän vielä kerran kokeilla. Päätin että en huomenna pelleile telejatkeen kanssa, vaan panostetaan valovoimaan ja siihen että kuvia voidaan ottaa vaikkei valoa hirmuisesti olisikaan. Tämähän tietenkin tarkoittaa sitä, että jos jonkunlaisista lähikuvista haaveilee, on telttaa saatava lähemmäksi. Ja siksipä roudasin telttani tuonne kummulle jossa metso on nyt joka aamu soidintaan pitänyt. Täytyy hieman tässä miettiä toimintatapoja, sillä etäisyys lintuun putoaa alle puoleen, ja sen takia teltassa saa olla huomattavasti varovaisempi. Jos tuossa kuvaamaan pääsen, ja kukko pyörii aamun noilla samoilla paikoilla, niin mahdollisuus ihan nätteihin kuviin on olemassa… Tuo kummun päälinen on nimittäin ihan nätti paikka.

Iltaan aion varautua AF-S 50/1.4G objektiivilla jonka tuuppaan kameran kanssa jalustalle. Jos kukko tulee iltajuoksuilleen, niin tuossa riittää valovoima siihen hommaan. Aamulla startataan sitten AF-S 70-200/2.8 VR:llä, joka tsuumin ansiosta mahdollistaa paljon erilaisia juttuja. Tuskin mä tuota 200/2:sta raaskin kotia jättää, joten otetaan se telejatkeen kanssa matkaan siltä varalta että jos kukko päättääkin tehdä jotain pelimiesliikkeitä soidinpaikkansa suhteen.

-Janne

2 thoughts on “Metson soidin 2011 – Reissu 6 – Lähikuvan metsästystä

  1. Hienoja kuvia taas, tuo kolmas on ihan hauska kun metso kurkottelee kummun yli. 🙂

    Onnea vaan seuraavalle yritykselle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.