Revontuli kuvia – Hienoimmat näkemäni revontulet

Kuten moni muukin, niin myös minä odottelin revontulia saapuvaksi lauantai – sunnuntai väliseksi yöksi. Vaikka useampaan otteeseen kävin netissä olevia tutkia katselemassa ja yritin jopa houkutella palkkeja nousuun pistäen saunan lämpiämään, niin revontulipalkit pysyivät matalalla. Revontulet menivät ohi siltä yöltä. Seuraavan päivän emailit kuitenkin antoivat uskoa, sillä oli viitattu revontulien siirtyneen seuraavalle yölle. Alkoi odotus…

Sunnuntai alkoi kääntyä iltapäivälle ja revontulipalkit alkoivat nousta, jopa ilman saunan lämmitystä. Ursan revontulijaoston email-listallakin vinkattiin että heti kun hämärtyy kannattaa olla valmiina revontulien suhteen! Pikkuhiljaa pistin kamppeeni kasaan ja tarkoitukseni oli singahtaa heti pelipaikoille jahka vaimoni tulee kotia jumpastaan. Meidän mäellä lämpömittari näytti -13C, joten alhaalla järvenrannassa olisi varmasti viileämpää. Paljon vaatetta päälle, jotta järvenrannassa voisi ongelmittta pönöttää pakkasessa kameran kanssa. Tällä kertaa mukaani lähtikin Nikon D3200 + Nikon AF-S 14-24/2.8, sillä kuten perinteeksi on muodostunut, että kun kunnon revontulia tulee… on ykköskamerani huollossa. Onneksi tällä kertaa oli edes D3200, eikä taskupokkari kuten edellisellä kerralla.

Suihkin autollani kohti pelipaikkaa aikalailla kello kahdeksalta ilallla. Autosta noustessani katsahdin ylös ja näky oli upea! Revontuli kruunu oli aivan ylläni! Näin kuinka pilarit piirtivät upeita viivoja taivaalle. Äkkiä auton ovet lukkoon ja juoksuksi. Kamoineni spurttasin jonkun satametriä järven rantaan. Ensimmäisenä soitto vaimolle kotia, että äkkiä ulos katsomaan revontulia. Kotona pojatkin olivat hilpaisseet vielä sängystä ulos kuistille ihastelemaan pikaisesti kaunista revontulinäytelmää ennen yöunille vaipumista.

Kun kotiväki oli hälytetty, oli kuvaamisen vuoro. Näytelmä kerkesi hieman rauhoittua, mutta itse olin vielä virtaa täynnä. En tiennyt aluksi mihin suuntaan olisin kuvannut, koska joka puolella oli jotain meneillään! Pikku hiljaa syke ja juoksun myötä noussut hengitys tasaantui ja hommaan alkoi tulla hiven järkeä. Kuvasin D3200:sella jalustalta upeaa revontulinäytelmää, mutta silti takaraivossa harmitti että D800e:ni oli jossain matkalla saapumassa kotia kohti. 14mm polttoväli Nikon D3200:sen tarjoaman 1.5x crop DX-kennon kanssa ei vaan tarjonnut riittävän laajaa kuvakulmaa kun tarjolla oli suuren osan taivaasta täyttävä revontulinäytelmä. Oli lähes mahdoton haaveilla vaakakuvaan mitään etualan kohteita, jos meinasi saada revontulia kunnolla näkymään kuvassa. Muuten olin kyllä oikein tyytyväinen D3200:sen suoriutumiseen. Eihän se sinänsä hirmu koville joutunut ns. hämärähommia ajatellen, koska revontulet olivat niin kirkkaita että ISO1600 herkkyydellä ja f2.8 aukolla pystyi käyttämään 4-8sek valotusaikoja. Toki myös taivaalla möllöttävä ja maastoa valaiseva kuunsirppi toi helpotusta kameran suoriutumiseen hämärässä.

Revontulinäytelmä oli kaikenkaikkiaan erittäin upea! En koskaan aiemmin ollut nähnyt vastaavaa revontuli tykitystä! Revontulikruunu, jota myös koronaksi kutsutaan oli jopa etelämpänä kuin minä itse joka jökötti Keski-Suomessa järvenjäällä jonkun verren Jyväskylää etelämpänä. Kello 20 ja 21 välillä revontulipalkit olivat aurorasnow sivustolla käyneet jopa 600 asti, sekä Hankasalmenkin mittauspisteessä 480! Huimia lukemia!

Koronaa pääsin kuvaamaan pariin otteeseen, mutta näytelmän lopussa leukani loksautti lopullisesti eräänlaiset loimotukset. Koronasta alaspäin tulevat revontulet ikäänkuin loimottivat liekkien tapaan, vai pitäisikö sanoa että niissä kulki nopeasti ylös ja alas kirkkaampia kohtia. Näiden loimotusten kanssa taivalla välähteli nopeita revontuli kaaria jotka hävisivät lähes yhtä nopeesti kuin syntyivätkin. Värejä tuntui olevan punaisesta violettiin ja kuviin oli tallentunut myös hieman valkoista, johon en ennen ole kyllä törmännyt omissa revontulikuvissani.

Tämän näytelmän muistan pitkään! Alla vielä jotain kuvia maaliskuun 17. 2013 revontulista. Koska kello alkaa lähestyä puoltayötä, en lisää kuviin ns. Klikkaa isommaksi versioita, vaan teen sen vaikka joku tuleva päivä jossain sopivassa välissä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin
-Janne


14 thoughts on “Revontuli kuvia – Hienoimmat näkemäni revontulet

  1. Hyvin kirjoitettu.Tuntuu kuin olisin juossu mukana järven jäälle 🙂
    Ehkä tuosta muistuu omat kokemukset hienoista tilanteista.Olihan tuo taas semmonen luonnon ilmaisnäytös ettei mitään rajaa!

    Kuvat on hienoja.Älä välitä sillä tämä näytös oli semmoinen ettei niin laajaa ole keksittykkään joka olis tuntunu riittävän 😀

  2. Kiitokset Jarkko!

    Katselinkin hienoja kalansilmäkuviasi, ja kyllähän itsekin olisi ollut mukava fisulla valotella. Sillä saisi paaaljon suuremman osan näytelmästä tallennettua. Jotenkin niissä on sellainen oma fiilis joka sopii hyvin taivaan kuvaamiseen.

    -Janne

  3. Kalansilmä toimii kun vain löytää sen punaisen langan.Ainakin niistä saa kuvan josta tajuaa laajuuden semmonenkin joka ei ole nähny revontulia.

    Tuon illan jälkeen tuli ongelmaksi se että pelkät tulet ei hätkäytä vaan ens kerralla pitää löytää jotain muutakin sisältöä kuviin.

    Kirjoittamisiin seuraavia tulia odotellessa!

  4. samaa touhua meillä,sitä on niin hädissään aluksi koska ne tuppaa häviämään yhtä nopeasti kun muodostuu, se kruunu oli kyllä ennen näkemättömän upea ja se taivaan välkkyminen 🙂 Auroa antoi viimeisimpinä lukemina 570 huikiaaa!

  5. Onneksi toisilla onnistuu! Sunnuntai-iltana kun tiesin että on hienot revontulet luvassa niin odottelin vain hermostuneena että tulee tarpeeksi pimeätä. Ongelma kun oli se että säätiedotus lupasi että illan edetessä tulee pilvistä. Eli siinä oli sellainen kilpajuoksufiilinki, ehdinkö nähdä revontulet ennen kuin pilvistyy! Ja vastaus on että ihan hilkulla se oli, just kun alkoi taivas liekehtiä vihreenä niin siinä ne pilvet sitten. 🙁 Että se siitä vuosikymmenen parhaasta revontulishowsta… mutta onneksi tämä nyt ei kuitenkaan ollut viimeinen tilaisuus, ainakin toivon niin. 😉

  6. Olen usein toivonut pääseväni kuvaamaan tätä maapallon mittakaavassa poikkeuksellista valoelämystä ja saaristolaisena en sitä näe muuten kuin lähtemällä pohjoiseen. Tänä vuonna sitten päätin koittaa Riisin tykkyjen katveessa päästä myös edes hieman kiinni revontuliinkin, onnistuin ja mykistyin. En olisi koskaan voinut uskoa, että muutaman viikon sisällä saan todistaa vielä voimakkaammat revontulet kotikonnuilla Airiston rannalla kameran kanssa, tätä en unohda koskaan… Olen usein ihaillut valokuviasi, niin näitäkin. Värit ovat jotain muuta mitä täällä etelässä, mutta onnistunut kuva tällaisesta elämyksestä ei ole pikku juttu kansainvälisestikään ajateltuna, voimme joskus jättää elämämme tätä kokemusta rikkaampina.

  7. Kiitokset kaikille kommenteista!

    Minna: Tiedän tuon pilvien kanssa kilpajuoksun, olen kokenut sen itsekin joskus. Sillon pelissä ei kuitenkaan ollut ihan tämän tason taivaan tulia. Koska asut käsittääkseni kuitenkin revontulien suhteen itseäni paremmalla alueella, niin uskon että sinua vielä lykästää! Monasti kuitenkin esmes tuollainen päälle puskeva pilvisyys tms voi antaa mahdollisuudet aivan uudenlaisiin kuviin. Näitä pilvettömän taivaan revontulikuviahan on kuitenkin maailma pullollaan.

    Marko: Itsekin olen unelmoinut näkeväni ns. kunnon revontulet ja nyt ne vasta koin. Silloin vuosituhannen alussa kun viimeksi oli kunnon myrskyjä ollut, oli itselleni vielä ihan eri kiinnostuksen kohteet. Nyt en enää himoitse ns. paremmista revontulista, vaan haluaisin tälläisiä lisää! Kokemus oli aivan upea! Kameran valotuksista jne on aina hieman kiinni millaiseksi revontulet kuvassa muodostuu. Mutta lähes aina kamera näkee enemmän kuin mitä silmä näyttää. Näitä tämän kertaisia revontulia ei tosin tarvinnut kyllä tihrustaa, ne näkyivät todella selvästi myös silmälle!

    -Janne

  8. Hienosti olet onnistunut 🙂 Eihän tässä muuta kykene sanomaan kuin, että ONNEKSI OLKOON !

    Tiedän hyvin tuon tunteen, kun maastossa tapahtuu meheviä ja ykköskamera on huollossa. Mulla kävi näin, että mun setti irtosi kesken kävelyn Blakrabitin hihnasta pudoten jäiseen tienpintaan semmoisella seurauksella, että sigman 120-300 ossi ja eosi 1ds-kolonen hajosivat kunnolla. Sigma katkesi ja eosista meni suljin tms. No, onneksi mulla on toi eos 5 markki kolonen ja kuvajärvisen Markukselta sain lainaksi 70-200 millisen ( mehupillin ) Hyvää kevään jatkoa sulle ja tsemiä mettohommiin.

  9. Kiitokset Ana!

    Myös sinulla näytti olevan upeita revontulikuvia ja vieläpä komeetalla höystettynä! Itse en ole vielä kerennyt tuota komeettaa käydä ollenkaan katsomassa, mutta jospa tässä vielä siihen liikenisi aikaa.

    Tänä vuonna metsohommat saattavat jäädä hieman torsoksi kun lomat joudun säästämään kesään. Eli homma painottuu viikonloppuihin, mutta ehkä se on välillä ihan hyvä niinkin, ei vuodet ala liikaa muistuttaa toisiaan.

    -Janne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.