Euroopan vuoden luontokuva kilpailun voitto Suomeen!


(Copyright: Tommy Vikars, www.tommyvikars.fi )

Huomasin aamulla että European Wildlife photographer of the year 2012 kilpailun tulokset ovat julkaistu! Hienojen luontokuvien katselu aina lämmittää mieltä, mutta tällä kertaa mieltäni lämmitti erityisesti, sillä kilpailun voitto tuli Suomeen! Tommy Vikars jonka kuvia olen ihastellut jo pidemmän aikaa nappasi koko kilpailun voiton kuvallaan, jossa kaksi valkohäntääpeuraa poseeraavat tähtitaivaan loisteessa! Todella hienoa ja Tommylle todella suuret onnittelut, voitto tuli todella oikeaan osoitteeseen! Päävoiton lisäksi Tommy saavutti kaksi kunniamainintaa linnut sarjassa kahdella kuukkeli kuvallaan! Hänen lisäkseen myös toinen suomalainen pääsi kisassa, esille kun Juhani Kosonen saavutti kunniamaininnan kuvallaan ”Natures studio”-sarjassa.

Kuten jo aiemmassa postauksessani kommentoin Veolia Environnement Wildlife photographer of the year kilpailun kuvia, niin myös näissäkin kuvissa on nähtävissa sama asia. Eli voittajakuvissa on selvästi nähtävissä taiteellisuuden ja kuvien näkemisen hakeminen. Pelkkä tautinen terävyys äksön kuvassa tms ei enää riitä, vaan kuvassa pitää olla ideaa, hieman taiteellisuutta, tai uutta näkemystä. Kuva on ikäänkuin pitänyt luoda kameralla, eikä vain räpsäistä. Toki siellä on niitä puhtaita telellä kuvattuja tilannekuviakin, mutta ”ihan ok”-kuvia ei palkinnoilla jälleen kerran nähdä!

Katsokaa kilpailun kuvia, ottakaa vaikutteita, kokeilkaa rohkeasti ja antakaa mielikuvituksen juosta vapaana! Rikkokaa rajoja ja keksikää uutta! Onko sinulle tullut koskaan muuten mieleen levittää objektiivisi etulinssiin huulirasvaa? Niinpä, mutta Tommy on sitäkin kokeillut! Käykää ihmeessä tutustumassa hänen upeisiin kuviinsa, ne ovat todellakin katsomisen arvoisia! -> Tommy Vikars

Kilpailussa palkittuihin kuviin pääset tutustumaan täältä -> GDT 2012 galleria

-Janne

5 thoughts on “Euroopan vuoden luontokuva kilpailun voitto Suomeen!

  1. Hyvä kirjoitus ja se, että näiden palkittujen huippukuvien suunta on menossa tähän suuntaan (maailmalla), on erittäin positiivinen asia! Luovia kuvia tulisi arvostaa, varsinkin nykymaailmassa, kun melkeinpä millaiset kuvat tahansa ovat mahdollisia otettavan näillä nykykameroilla, kuten tämäkin Tommyn hieno, henkeäsalpaava kuva, osoittaa! Olen usein ihmetellyt, etteikö maailmalta yksinkertaisesti löydy sellaisia kuvaajia, jotka osaavat käyttää järjestelmäänsä (kameraa ja obiskoitansa), niin että kamppeista saadaan kaikki irti ja tuodaan omaperäinen, luova ja uusikin näkemys oman järjen kautta peliin mukaan ja sitäkautta saadaan sellaisia kuvia, että oksat pois! Tässä on nyt ainakin yksi sellainen kuvaaja, ja vieläpä Suomalainen 😉

    ”Katsokaa kilpailun kuvia, ottakaa vaikutteita, kokeilkaa rohkeasti ja antakaa mielikuvituksen juosta vapaana! Rikkokaa rajoja ja keksikää uutta! Onko sinulle tullut koskaan muuten mieleen levittää objektiivisi etulinssiin huulirasvaa? Niinpä, mutta Tommy on sitäkin kokeillut! Käykää ihmeessä tutustumassa hänen upeisiin kuviinsa, ne ovat todellakin katsomisen arvoisia! -> Tommy Vikars”
    Tää oli erityisesti se hyvä pointti kirjoituksestasi, Janne! Nyt vaan kaikki luontokuvaajat, laittakkee ne aivonystyrät kovaan työhön ja näytetään maailmalle, että millaista jälkeä olemmekaan saaneet aikaan, kun seuraavat Vuoden Luontokuva -kisan tulokset julkistetaan 😉

    Toisaalta onhan niille peruskuvillekkin aina oma paikkansa, mutta olisi erittäin mielenkiintoista nähdä luovia otteita nykyluontokuvaajilta tulevaisuudessa 😉

  2. Kiitokset kommentista Lauri!

    Lainaan tähän mitä juuri naamakirjassa kirjoitin… ”Itse pidän että ollaan menossa hieman luovempaan suuntaan, ja sitä kautta saamme mahdollisesti nähdä jotain uutta. Nykypäivänä joka tuutista tulee niin samantyyppistä kuvaa ja aivan hirveitä massoja.”

    Mutta kyllähän se niin on, että uuden keksiminen ei ole helppoa… ja vaikka joku heittääkin että tylsää, keksi jotain uutta… niin aika vaikeaa se täysin uuden keksiminen kuitenkin on. Toki kaikilla on oikeus ottaa ne samat / samantyyppiset kuvat kovalevyllensä. Mutta kun tietää kuinka hankalaa se täysin uuden keksiminen oikeasti on, niin osaa arvostaa näitä Tommyn, Kafan jne tyyppisiä valopilkkuja joita meillä jokunen täällä Suomessakin on.

    Toki tuossa uuden löytämisessä auttaa jo se, että irtaantuu niistä totutuista tavoista… jättää vaikka sen telen kotiin ja luopuu ideasta että lintuja kuvattaessa tarvitsee olla hirmuisesti millejä. Uusi tilanne pakottaa ajattelemaan uudella tavalla! Sääntöihin kangistuminen ei vie asiassa eteenpäin!

    Itselläni on ollut hieman sellaista hiljaiseloa tässä lähiaikoina ja olen käynyt pieniä kehityskeskusteluja itseni kanssa. Puutteita on havaittu ja jotain hieman korjaaviakin liikkeitä on koitettu tehdä. Toivottavasti se johtaa johonkin… jossei muuhun, niin ainakin toivottavasti kuvamäärän kasvuun ja ehkä myös aiheiden laajuuteen.

    -Janne

  3. Samaa mieltä olen ehdottomasti siitä, ettei se ole helppoa keksiä erilaisia kuvia/massasta poikkeavaa kuvaa/kuvia jne, mutta joillakin hlöillä ne erilaiset kuvat tulee kuin itsestään ja joillakin niihin vaaditaan vaan hiukan suurempaa panosta, mutta väitän, että kovalla työllä viimeistään saa aikaan jotain uutta ja erilaista!

    Ainakin itse olen tämän kokenut pienissä määrin nyt tämän syksyn aikana, kun kuvaukset ovat vierähtäneet pitkästi revontulikuvien puolelle, joista, ainakin itselläni, oli helppo saada aikaan erilaisia fotoja, mitä yleensä on totuttu näkemään (tai mitä olen tottunut näkemään arkistoissani). Tietenkin kuvien onnistuvuus tai hyvyys määrittyy pitkälti myöskin ”yleisön” mielipiteestä. Niissä kuvissani on vain pikkukikkoja, jotka kuitenkin nostavat ne kuvat ainakin minun perusmassakuviin vrt. ”korkeemmalle”. Saas nähdä, mitä niistä pidetään, kunhan saan ne vain työstettyä kaiken kiireen (sis. mm. yo-kirjotukset nyt keväällä jne) keskeltä ulos.

    Tosiaankin Ilarin, Kafan, Tommyn jne kaltaisia kuvaajia osaa arvostaa ja kaikkia muitakin massasta poikkeavia kuvaajia. Son erittäin hienoo, että näitä tälläisiä kuvaajia tulee mielestäni yhä enemmän ja enemmän!

    ”Toki tuossa uuden löytämisessä auttaa jo se, että irtaantuu niistä totutuista tavoista… jättää vaikka sen telen kotiin ja luopuu ideasta että lintuja kuvattaessa tarvitsee olla hirmuisesti millejä. Uusi tilanne pakottaa ajattelemaan uudella tavalla! Sääntöihin kangistuminen ei vie asiassa eteenpäin! ”
    Allekirjotan. Kokeilee vaan rohkeesti jotain erilaista. Ajattelee, että mitä järkee (vaikkapa nyt sillä pitkällä telellä kuvatessa) näissäkään kuvissa, jotka ovat miljoona kertaa nähtyjä, on. Ajattelee, että haluaa tuoda ihmisille jotain uutta ja ainutlaatuista esille. Ottaa vaikkapa projektiksi saada pelkästään vain ja ainoastaan yksi huikee kuva vuodessa (esim. laajiksella kuvattu lintukuva revontulia vasten) sen sijaan, että kävelisi jokaisella reissulla pitkän telen kanssa ja ottaisi niitä peruskuvia.. Kuluttaisi sen peruskuvien aikana kuluvan ajan vain siihen yhteen kuvaan.. Esimerkiksi täällä pohjolassahan periaatteessa voisi kuvata teeriä soitimella, revontulten loimutessa, jos oikein osaa asiat sumplia!

    Sun kuvista oon aina nauttinu, niissä on hyvä ote (jo nyt) ja monia luoviakin kuvia tulee mieleeni arkistoistasi. Ei muuta ko pää pystyyn ja kohti uusia haasteita!

  4. Kiitokset tuesta! =)

    Jään mielenkiinnolla odottamaan uusia revontulikuviasi! Se tosiaan on sellainen alue johon kaipaisi juuri jotain uutta, sillä revontulikuvat jos mitkä toistaa itseään!

    Lintu maisemassa kuvat ovat kyllä upeita, ja varmasti revontulet täydentäisivät niitä upeasti! Mutta hienon lintu maisemassa kuvan ottaminen ei totisesti ole helppoa, sillä siinä on niin monta asiaa mitkä voi kosahtaa. Kaiken pitäisi natsata kauniisti yhteen ja toimia jotta lopputulos on hieno.

    Mutta kaiken tämän vaikeuden ja totisuudet keskellä tulisi muistaa, että ennenkaikkea tämän kuvaamisen tulisi olla hauskaa ja mukavaa. Siinä vaiheessa kun tuskalla painetaan eteenpäin ja ketuttaa kun ei keksitä mitään uutta, niin ollaan väärillä urilla… Mielestäni sieltä tuskasta ja ketutuksesta ei löydy niitä uusia ideoita, vaan tarvitaan sitä harrastuksen iloa ja keveyttä… Silloin mielestäni luovuus on huipussaan!

    -Janne

  5. Eipä mitään ja kiitokseni kiinnostuksesta revontulikuviani kohtaan!

    ”Lintu maisemassa kuvat ovat kyllä upeita, ja varmasti revontulet täydentäisivät niitä upeasti! Mutta hienon lintu maisemassa kuvan ottaminen ei totisesti ole helppoa, sillä siinä on niin monta asiaa mitkä voi kosahtaa. Kaiken pitäisi natsata kauniisti yhteen ja toimia jotta lopputulos on hieno.”
    Näinhän se toki on, ja varmaan pelkästään senkin takia monet kuvaavat telellä, saadakseen taustan ja muut hankalat elementit edes jollain tavalla hallintaan vrt. laajiksella kuvattuun lintukuvaan.

    Kuvaan monasti esimerkiksi tylsiä maisemia niin, että sommittelen ne ikäänkuin sillätavalla, että kuvittelen sen linnun sinne johkin kohtaan ja sen mukaan pistän elementit kasaan ja liikun tarvittaessa saadakseni juuri sen tietyn taustan kaikkine tavaroineen kohilleen. Ikäänkuin kuiva -harjottelua 😉

    Tässä yhtenä päivänä käyskentelin erään kosken rannassa odottaen täyskuuta ja katsoen, olisiko koskikaraa paikalla ja kun karaa ei näkynyt, niin siirryin sitten hieman metsän puolelle kuvaamaan vanhaa, hienoa metsää ja kuvan pääaiheeksi otin männyn, oksineen päivineen ja sommittelin kuvan sitte niin, että kuukin näkyy jostakin välhösestä, kunnes näin jonkin lentävän suoraan kohti ja ei mennyt montaa sekuntia kun puukiipijä käveli kyseisen männyn rungolla, otin pienen askeleen vasemmalle (saadakseni oksan poijes edestäni) ja sen jälkeen puukiipijää ei enää ollutkaan: kuva jäi ottamatta, mutta olisi ollut hienoa saada puukiipijä kuvattua 17mm metrin päästä, kuun ollessa taustalla ja mystisen tunnelman leijuessa vanhassa metsässä..

    Mutta tuo teeri -revontulikuva ajatus on pyörinyt usein mielessä.. Ehkäpä minulla onkin aikaan keväällä (kirjotusten jälkeen kun on lomaa sinne armeijaan lähtöön asti, elikkä heinäkuuhun) paneutua tuohon ideaan oikein kunnolla ja mistäpäs sitä tietää, jos vaikka pääseekin paukuttaan harvinaislaatusia lintukuvia 😉 Ainakin aion kaikkeni yrittää. Ajokortin saaminenkin auttaa asiaa huomattavasti, kun ei tarvihe pyörällä polokia menemään enää 😉

    Ihan samaa mieltä tuon viimeisen kappaleesi kanssa, ei harrastuksissa ylipäätäänsäkkään ole mitään järkeä, jos niitä yrittää harrastaa pakolla.. ts. ei ole mitään järkeä ajaa itseään tuohon pisteeseen, että ketuttaa, kun pitäisi keksiä ideoita ja kuvatakkin niitä jne.. vaan hyvin lepposin mielin tätä harrastetaan ja rennolla meiningillä pyritään toteuttaan jotain hulluja ideoita, pääasiana harrastuksen hauskuus! Tietenkin jossain vaiheessa, jos paljon kuvaa vaikkapa kuukauden putkeen, alkaa varmasti ketuttamaan ettei jaksa enää tm, mutta silloin pitääkin ottaa tauko ja unohtaa koko kuvaaminen vaikkapa viikoksi.;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.