Ketunpesäkuvausta kesäaamuna…

Lauantai-sunnuntai välinen yö tuli vietettyä teltassa pellonlaidassa, toiveena oli päästä kuvaamaan kettuperheen aamu-toimia. Mutta kuinkas kävikään…

Saattajan kanssa illalla kuvauspaikalle, samantien sukellus telttaan ja saattaja lähti pois. Säätiedotus oli luvannut vesisadetta jonka takia olinkin yksin liikenteessä. Hieman sitä vettäkin välillä sateli kun aurinko teki matkaansa kohti horisonttia. Vaikka ilta oli hieno, kettu perhettä ei näkynyt pihalla.

Olin varustautunut retkelle uudella taltallani jonka tilasin VM-Arms:sista. Lisätietoa teltasta löytyy täältä (tuote 1109). Erona Jyskin halppistelttaan on specsien mukaan parempi vedenpitävyys, suurempi koko (neliskanttinen 210x210cm) mutta kuitenkin rakenne on sama ”yksikerroksinen”, myös lasikuitukaaret ovat hieman paksummat ja luultavasti sen takia myös kestävemmät. Vettä tuli välillä kohtuu kovaakin mutta vesi pysyi ulkopuolella. Ainut milloin hieman vettä tuli kankaasta läpi oli aamulla kun oven kangas muodosti ”kupin” mihin vettä kertyi kun objektiivi oli oviaukon välistä ulkona, silloinkin vettä tuli läpi vain vähän.

Kellon laitoin soimaan kolmelta ja kömmin yhdentoista maissa makuupussiin yöunille. Nukahtamisen kanssa ei ollut ongelmaa… oli todella mielyttävää ja mieltä rauhoittavaa kuunnella rauhallista rummutusta kun vesipisarat tippuvat teltan kankaaseen.

Aamulla heräsin hieman ennen kellonsoittoa kun räkättirastas yritti istahtaa telttani katolle ja epäonnistuttuaan lähtikin samantien lentoon hirveän räkätyksen kanssa. Kömmin kaikessa rauhassa makuupussista pihalle ja koitin olla mahdollisimman hiljaa, sillä eihän tiedä jos kettu emo olisi vaikka lähistöllä myyräjahdissa. Pussista päästyäni avasin varovasti teltan ovea alalaidasta ja kurkkasin pesän suuntaan… siellä näkyi liikettä! Ensimmäisenä tuli mieleen että emo siellä tallustelee.. (tässä vaiheessa olisi pitänyt olla sykemittari; syke luultavasti hieman koholla. =) ) Kamera asemiin ja tarkempaa tihrustamista… ei näy enää mitään… lisää tihrustamista… sitten kamera tavoittaa ILVEKSEN! Tässä vaiheessa sykkeet pomppasi… kerkesin ottaa kahden kuvan sarjan kunnes huomasin että suljinaika ei ole läheskään riittävä; vain 1/4s @ 600mm… Äkkiä iso3200, -2ev käyttöön iso1600 ja 0ev sijaan… mutta ilvestä ei näkynyt enää missään.

Tulokseksi tältä reissulta jäi vain pari suttuista ilveksen kuvaa… joista juuri ja juuri eläimen tunnistaa. Mutta näinpähän ensimmäistä kertaa luonnossa ilveksen eikä tilannekkaan ollut se normaali missä eläin pomppaa äkkiä auton nokan ohitse hämärässä. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen reissuuni vaikkei kettuperheestä kuvia tullutkaan. Tämänkertainen reissu antaa kyllä hyvät puitteet jossittelulle… jos olisinkin herännyt puolituntia aiemmin, jos en olisi yrittänyt tyhmyyksissäni pannata ilvestä, jos olisin pystynyt pitämään kameran paremmin paikallaan, jos en olisi hätäillyt… jos, jos, jos ja vielä kerran jos… kiitokset kuitenkin kuuluu räkättirastaalle joka kohteliaana herätti luontokuvaajan alun yöuniltaan ensimmäiseen ilves-havaintoonsa… ilman räkättiä olisin yhden kokemuksen köyhempi. Jos palaan vielä kettuihin, niin olisikohan ilves voinut käydä tutkimassa pesää ennenkin ja siitä johtuen kettuemo olisi vaihtanut pesäpaikan turvallisempaan…

Nähtiin kuitenkin että aina ei asiat mene niinkuin pitäisi, mutta siitä huolimatta myös mukavia yllätyksiä voi tulla vastaan. Mitä enemmän luonnossa liikkuu… sitä enemmän on mahdollisuus kokea näitä miellyttäviä yllätyksiä. Eli kaikki ulos reippailemaan… kesäaamut ovat upeaa aikaa!

Tässä vielä toinen niistä suttukuvista (100% croppi):

Isompi kuva aukeaa kuvaa klikkaamalla.

Edit : 22.01.2008 : Ottamiani Kettu kuvia löytyy täältä -> Kettu galleria

-Janne

2 thoughts on “Ketunpesäkuvausta kesäaamuna…

  1. Siis ei juma, ilves. Mahtoi olla mahtava fiilis ja sykkeet koholla.

    Oma haaveeni olisi joskus kohdata luonnonvarainen ilves ja kuvata se (nousevan aamuauringon vastavaloon ja mieluiten vielä ilveksen hengityksen höyrytessä :), mutta tuntuu kovin hankalalta tuommoisen haaveen toteutua. Muistaakseni Willamo kirjassaan Hirven klaani kertoi, että ei hänkään ilvestä kovin usein ole nähnyt ja mies sentään viettää todella paljon aikaa metsässä.

  2. Kyllä sain funtsia että näkeekö silmät nyt oikein kun ilves näkyi etsimen läpi… ei heti meinannut edes tajuta tilannetta… oli vähän: ilves.. *ruks* *ruks*… ILVES!!

    Mullekin kelpaisi kuvaamasi kuvausolosuhteet ilveksen kanssa ,)
    Mutta saaspa nähdä pääseekö tässä elämässä enää toista kertaa luonnonvaraista ilvestä enää näkemäänkään.. jos pääsee, niin toivottavasti on enemmän valoa.. ja tietysti kamera matkassa =)

    Hirvenklaania en ole vielä kerennyt lukemaankaan… hyllyssä se toista viikkoa vasta tosin pötköttää… meinaa olla kiireitä näin keväällä =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.