Kymmenes yö metsonsoitimella…

Tulihan taas kelien lämmettyä käytyä katsomassa millainen meno tällä kertaa metsonsoitimella olisi. Tapani mukaan menin jo illalla telttakojuuni makuupussini ja muiden härveleiden kanssa. Heitin kamat teltaan ja huomasin että missäs puhelin on… Ei löydy mistään taskusta! Eikä pikaisesti löydy teltasta… se on on varmaan jäänyt autoon. Ei kun pieni ilta hölkkä ja katsomaan autosta. Onneksi auto oli nyt hieman lähempänä mitä aiempina kertoina… aurinko lämmittää ja kuivattaa sivutiet ajettavaan kuntoon. Auton mylläsin läpikotaisin ja katsoin etupenkkien aluset mihin kännykkä on ennenkin livahtanut piiloon, mutta eipä löytynyt. Pikkuhiljaa aika vahva v*tutus alkoi valtaamaan mielen. Noinko kännykkä olisi jäänyt kotia? Jos puhelinta ei löydy niin pakko iskeä kamat kasaan ja lähteä kotia, koska aamulla pitää olla tiettyyn aikaan mennessä kotona että vaimo kerkeää töihin. Teltalle takaisin mennessä katselin vielä tarkasti kulkureittini josko kännykkä olisi tipahtanut maahan. Eipä näkynyt. Teltalla tutkin makuupussin sisuksen, repun ja teltan ulkopuolen… löytämättä mitään. Noh… eikai sitä auta kun pistää kamat kasaan ja lähteä kotia. Makuupussia ensimmäiseksi takaisin pussiinsa ja mikäs se tuolla pilkistää! Kännykkähän se siellä! Oli mokoma jotenkin livahtanut makuupussin alle housujeni taskusta! Huh sitä helpotusta kun puhelin löytyi ja pystyi heittää pitkälleen telttaan…

Ilta meni normaalisti, mitä nyt eka kertaa sai teltan kuvausaukkoja teipata kiinni, koska hyttysiä alkoi olemaan kohtuu hyvin. Illalla kuulin myös hieman raskaampia juoksu askeleita ja hirvihän se siellä juosta viipotti noin 100m päässä. Kuvia ei tästä sarvettomasta elikosta kuitenkaan syntynyt. Illalla tuli taas myös hieman metso havaintoja… Taisi olla ensimmäiset koppelon ääntelyt mitä kuulin illalla tänä vuonna. Kellon pistin herättämään puoli neljältä, joskin sitten heräsin jo hieman ennen puolta neljää ukkometson soidinääniin. Aika hyvin aamulla kukkoja oli äänessä… Viisi ukkometsoa sain äänen suuntien perusteella ynnäiltyä. Aamu meni oikeastaan juuri samallalailla kuin pari päivää sitten ollut yhdeksäs yöni metsonsoitimella… Eli kukot piti metakkaansa ja koppelot vielä enemmän, eikä tänäkään aamuna koppelot laskeutuneet maahan vaikka sää olisi ollut mitä mainioin. Ehkä soidinhuippu tällä soitimella oli silloin 29. päivä jolloin koppelot laskeutuivat maahan? Jyväskylän ympäristön alhaiset kanalintukannat saattoivat tehdä sen että kaikki naaraat kererttiin astua jo heti samantien, ja nyt koppelot enää huutelevat puissa? Kuvia ei tänäkään aamuna syntynyt… yhtä kukkoa olisi voinut kuvata, mutta tausta ja ympäristö oli sellaisessa kunnossa kukon lähettyvillä että jätin kuvat ottamatta. Poikkeuksena tuohon yhdeksänteen aamuun tietysti tällä kertaa oli että illalla mennyt hirvi meni aamulla nyt takaisin sinne suuntaan mistä illalla tulikin, ja että lähtiessäni soitimelta pakkasin telttani mukaan. Eli tähän tietoon viimeinen yö ainakin tuolla soitimella. Täytyy muita soitimia käydä kuitenkin tarkastelemassa vielä joku aamu… Eli hieman pohjatyötä ensi kevääksi.

-Janne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.