Metson soidin 2012 – Ensimmäinen yö

Se on taas se aika vuodesta kun kanalinnut kerääntyvät ryhmäsoitimilleen! Kuten edellisinäkin vuosina, niin tänäkin vuonna on taas suunnitelmissa viettää jokunen yö metsonsoitimella yrittäen kuvata ikiaikaista korpimetsien näytelmää… metson soidinta. Myös tänä vuonna kirjoitan metsopäiväkirjaani, jossa kerron kuinka kuvaukseni ovat onnistuneet/epäonnistuneet. Ja tästähän tämä taas starttaa!

Viime vuonna koin onnistumisen iloa, kun vihdoinkin niiden kaikkien monien soitimien tarkastusten ja teltta öiden jälkeen löysin soitimen, joka oli kaunis ja omasta mielestäni ”oikea” metsometsä kuusikoineen ja lahopuineen! Onnistuin myös saamaan jonkun mieltäni lämmittäneen kuvan soivasta ukkometsosta. Viime vuotisiin metson soidin tapahtumiin voit tutustua blogin oikeasta laidasta löytyvästä ”metso päiväkirjat 2011”-linkistä.

Kun viime vuosi meni kuten meni, niin odotukset tähän kevääseen oli suht korkealla! Ei enää etsimistä, ei enää (ainakaan hirveästi) turhia teltta öitä metsonsoitimella, ja ehkäpä lisää kuvia soivasta ukkometsosta!

Mutta kuten totuttu on, luontokuvauksessa ei aina kaikki mene ihan kuin aseman elokuvissa, eikä suunnitelmia koskaan pitäisi pitää kovin varmana ja kiveen hakattuina. Toki yllätykset voivat monasti olla positiivisia, mutta mitä itseeni yhdessä metson soitimen kanssa tulee… niin senhän tietää… hommat ei aina oikein onnistu! Tälläkin kertaa hieman sellaista on ilmassa.

Kävin jo aiemmin talvella ajelemassa tuolla metsonsoitimen suunnalla, hieman ikäänkuin tarkastamassa onko metsä-autoteitä aurattu. Eihän niitä ollut aurattu, mikä toisaalta tarkoittaa ettei alueelle ole myöskään tulossa hakkuita tai harvennuksia, olin kuitenkin luottavainen että kyllähän ne lumet sulavat ennen soidinta… niin kuin on sulaneet aiemminkin.

Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä se, että kun viime vuonna tähän aikaan lumet olivat tosi vähissä, niin nyt sitä on metsässä paikkapaikoin vielä yli polveen saakka. Mikä tarkoittaa auraamattomien metsä-autoteiden kannalta sitä, että nekin ovat todella tukossa. Kevät on siis hieman myöhemmässä kuin edellisinä vuosina. Eihän tästä kauaa ole kun luntakin tuli vielä useamman kymmenen senttiä, ja vielä useampana aamuna peräkkäin! Päälle kun vielä lykätään hangenkuori joka pakkas aamun jälkeen kestää kävellä sen verran, että kun saat koko painon jalallesi niin kuori pettää ja jalka menee koko lumikerroksesta läpi. En keksi tähän hätään paljon ikävämpää lumikeliä kävellä! Varsinkin kun selässä on vielä kaikenmaailman kamerareput makuupusseineen kaikkineen. Aamulla hangenkuori todennäköisesti kestäisi suksia tai lumikenkiä, mutta illalla mentäisiin niilläkin pohjia myöden.

Kävin tuonne soitimelle käpyttelemässä, ja jonkun sadan metrin jälkeen paloi päreet ja käännyin takaisin. Eihän matkaa olisi enää ollut kuin pari kilometriä… mutta jotenkin se tuntui ylivoimaiselta kun hangenkuoren ansiosta käveleminen oli suhteellisen ikävää. Kai sitä on vähän mukavuudenhaluinen tai muuten vaan laiskan nihkeä. Päätin ikäänkuin katsella säätiedotusta ja kehittää jotain muuta suunnitelmaa kaiken ketutuksen keskelle.

Kuningas ajatuksena oli mennä kuvaamaan soitimelle jossa en vielä koskaan ollut teltan kanssa käynyt. Autolla olin kyllä ohi ajanut ja metsoja auton ikkunasta ihaillut, mutta vakavampaa kuvaamista en ollut koskaan siis yrittänyt. Parin vuoden takaa muistan heittäneeni tarkistusreissun kyseiselle soitimelle ja silloin en suoriltaan pystynyt laskemaan paikalta lähteneiden metsojen määrää… niitä oli suorastaan sanottuna valtavasti! Eli odotusarvot oli oikeastaan ihan kohdallaan, ja kun kävin vielä hieman autosta kurkkaamassa missä metsot pyörivät… niin mikä ettei! Kokeillaan!

Eilen illalla sijoitin telttani soitimelle edellis aamuna katsastamieni metsonpaikkojen mukaan. Lunta metsässä oli riittävästi ja se peitti kyseisen paikan maaston oikein sopivasti, sillä kyseessä on harvennettu kangaspohjainen männikkö jossa vakavia kuvauksia ajatellen pitäisi suorittaa perusteellinen suursiivous. Paikka on suorastaan katastrofaalinen, joten onneksi siis oli lunta… vaikkakin lumi havupuu metsissä tähän aikaan vuodesta on kaikkea muuta kuin kuvauksellista likaisuutensa takia.

Hieman kuuden jälkeen illalla olin valmis siirtymään telttaani, ja aloin puhaltelemaan lisätäytettä ilmapatjaani. Tällä kertaa muistin että ilmapatja ehdottomasti mukaan, sillä kovalla routapatjalla makaaminen saa miehen niin jumiin että päänsärkyä olisi odotettavissa aivan saletisti. Kotvasen aikaa tuollaista itsestään (surkeasti) täyttyvää ilmapatjaa sai puhallella, mutta voi hitsi se alkoi pikku hiljaa näyttää houkuttelevalta! Oikaisin ruotoni ilmapatjalle ja hengähdin syvään… olisi makeat yöunet tiedossa! Minuutin pari siinä kerkesin pötkötellä kunnes… Ei hemeletti, täähän tyhjenee! Ja kyllä! Alle viisi minuuttia ja ilmapatja oli aivan tasainen. Sillon oli muuten likipiti ettei lipsahtanut pari tarkkaan harkittua kirosanaa.

En ollut kuitenkaan jättämässä projektiani kesken pienestä vastoinkäymisestä huolimatta, vaan olisihan se aamun tilanne katsottava. Teltastani aukeava näkymä soidintantereelle oli ihan ok, vaikka en ihan hirveästi innostu metson kuvaamisesta hangella kun taustana on lumettomia puita. Mutta kai tuosta jotain ihan ok settiä voisi saada syntymään kun oikein yrittää. Kello herättämään viideltä ja unta palloon!

Pariin otteeseen yöllä heräilin ja kovalla nukkuminen ei ollut mitään herkkua, mutta lopulta kello näytti puoli viisi, ja päätin nousta ylös. Tuohon aikaan oli vielä hiljaista. Pikku hiljaa kuuden kieppeissä rysähti pari kertaa ja kaksi kukkoa aloitti soitimensa. Harmikseni yksikään niistä ei ollut aivan telttani lähellä, eikä siihen tullutkaan koko aamuna. Soidinpaikka on siis täysin tasaista maata, eikä ole mitään kumpuja tms jotka kukkoja sitoisivat tiettyihin paikkoihin. Sama kukko minkä paikan olin tiirannut edellisenä aamuna oli tällä hetkellä siirtynyt noin 60m eri kohtaan. Ja ikäväkseni välissä oli hitusen verran ryteikköä.

Siinä se aamu sitten meni katsellessa välillä ryteikön takaa vilahtavaa ukkometsoa. Otin muistoksi myös pari kuvaa, ompahan tänne blogiin edes jotain näytille laitettavaa. Alla oleva kuva antaa hieman kuvaa siitä missä metso pyöri ja minkä verran sitä parhaimmillaan teltalleni näkyi. Kuva on otettu 420mm polttovälillä FF-kennoisella kameralla. Ihan kivat epäterävyysalueet Sigman 120-300/2.8 OS tekee 1.4x telejatkeellakin.


Isompi kuva aukeaa kuvaa klikkaamalla

Kyseiseltä soitimelta lähtiessäni nappasin teltan mukaani. Ei sillä hetkellä huvittanut yhtään lähteä arpomaan mihin kohtaan kukko seuraavana aamuna soitimensa pystyttää. Kaiken lisäksi kun tuota ryteikköä tuolla piisaa, niin kiitos ei. Mielenkiintoista oli myös se, että parin vuoden takaisesta metsojen määrä on laskenut radikaalisti kyseisellä paikalla, vaikkei metsänhoidollisia toimia lähi alueille olekkaan suoritettu!

Eli nyt ollaan hieman vailla suunnitelmaa… Mitähän sitä keksisi? Onko se vaan lähdettävä hiihtämään tai lumikengillä tamppaamaan kulku uraa tuonne viime vuotiselle soitimelle… Ensi viikon tiistaihin saakka olisi lomaa, eikä noi tulevien päivien säät ihan hirmu lumensulattajilta näytä. =/

-Janne

2 thoughts on “Metson soidin 2012 – Ensimmäinen yö

  1. Terve Janne. Älä heivaa tuota pelipaikkaa vielä. Muutamassa päivässä saattaa siellä tilanne olla ihan toinen. Kun soidinpeli yltyy näillä kahdella kukolla täyteen hehkuun, vetää se paikalle lähistöltä useita ukkometsoja. Pari kertaa joudut kojuasi hieman siirtämään, mutta se kannattaa varmasti.Koppelot määräävät sen viimeisen kojupaikan sijainnin. Koppeloviikon jälkeen jatkuu soidin ajoittain jopa vielä hurjempana kun koppeloviikolla. Silloin on kukoilla aikaa toisilleen. Ne vetävät ”justeeria”, ovat nokat vastakkain ja tappelevatkin hurjasti. Minusta tuo laittamsi kuva on ihan okei. Ei noiden kuvien aina tarvitse olla ns. kiiltokuvia. Kuvassasi on mukavasti esillä maastotyyppi jolta metsoja tapaa. Tsemppiä mehtokeikoillesi.

  2. Kiitos kommentistasi Ana!

    Päätin kuitenkin alkaa hikoilemaan ja palata vanhalle soitimelle, joka on omasta mielestäni hieno metso-studio. Siellä myös kukkojen paikat ovat jo entuudestaan selvillä ja kukot ovat uskollisiakin paikoilleen.

    Kiitos tuosta koppeloviikon jälkeisen ajan vinkistä! Tänä keväänä homma näyttää venyvän, ja lomani loppumisen myötä töihin palaaminen katkaisee kuvaamisenkin hetkeksi. Mutta lomaa on nyt kuitenkin vappuun saakka, joten sinne mennään ainakin. Ja ehkä kannattaa vielä tulevina viikonloppuinakin kokeilla jos kerta soidin voi olla oikeenkin mallillaan!

    Juu ihan ok kuva, mutta pari juuri metson päälle osuvaa risua häiritsevät ikävästi. =)

    Ja taas telttaan…

    -Janne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.