Metson soidin 2012 – kolmas yö

Edellinen reissuni soitimelle sijoittui todella huonolle vesisateiselle kelille, ja jossei kelistä oikein välittänyt kuvaajakaan, niin ei siitä piitanneet oikein metsotkaan. Jättivät mokomat ikäänkuin soimatta kokonaan. Säätiedotuksen lupailtua seuraavalle aamulle ainoata hyvää keliä pitkään aikaan, päätin lähteä soitimelle samantien seuraavaksikin yöksi. Jospa lämmin aurinkoinen päivä olisi saanut metsojen veren kiertämään ja soidin innon nousemaan!

Kauniissa auringonpaisteessa hiihtelin takaisin piiloteltalleni metsän siimekseen. Olin teltalla jotakuinkin seitsemältä, ja vaikka vettä tällä kertaa ei satanutkaan, olin silti suht märkä… Lämmin päivä oli saanut latuni pehmenemään ja kyllähän siinä hikeä taas virtasi tuolla lyhyehköllä 2km matkalla.

Kuten olin arvellutkin, vaikutti hyvä keli metsojen soidin intoon positiivisesti. Kauaa en kerennyt teltassa olemaan kun puissa alkoi rysähdellä. Ja jonkun aikaa tuota paukutusta kestikin, sillä kyttäämäni reviirin ukkometsosta ei oikein tiennyt pysyykö se puussa vai meinaako se jatkuvasti tippua, siihen tahtiin se puussaan siipiä paukutti ja etsi mukavaa oksaa istuskella. Mitä lie hangen alta löytyneitä marjoja olikaan syönyt. Kun paukutus hieman rauhoittui kellon lähestyessä yhdeksää, alkoi naksutus. Kukko starttailikin pidemmän aikaa soidin-moottoriaan ennenkuin sai koneensa pyörimään, mutta hyvinhän se vauhtiin päästyään kävi! Ukkometso jäikin lurittelemaan soidinlaulujaan kun itse siirryin nukkumatin maille.

Jälleen kerran heräsin hieman ennen kellon soittoa, ja tällä kertaa kello näytti hitusen vajaata puolta neljää. Kukko oli tuohon aikaan jo komeasti äänessä omassa yöpymispuussaan. Olin laittanut kellon ajoissa herättämään, jotta kerkeisin viritellä jalustan ja kameran paikalleen ennenkuin kukko laskeutuisi maahan soimaan. Kamera paikalleen ja takaisin makuupussin lämpöön, sillä valoa kuvien ottoon ei olisi vielä pitkään aikaan.

Muistaakseni noin viiden kieppeissä rysähti ja kukko laskeutui tapansa mukaan hieman kauemmas soidin kummustaan. Sieltä se sitten lauleskellen ja välillä pyrähdellen siirtyi tuolle kyttäämälleni vakiopaikalle. Mukavaahan se oli että kukko siihen tulla tupsahti telttani eteen, mutta en voi kieltää etteikö mielessä olisi kalvanut että kukon pitäisi pysyä siinä vielä jonkun aikaa, että kuvia pystyisin ottamaan. Alkoi odotus…

Ja kuinkas jälleen kävikään? Pikku hiljaa kukko alkoi kuin alkoikin valua kohti läheistä auraamatonta metsäautotietä. Olin nähnyt hangella jälkiä soitimelle tullessani ja jonkun verran siinä oli tepasteltu. Metsoillehan on soitimilla tyypillistä hakeutua viimeisille lumilänteille josta koppeloiden on niitä parempi bongailla. Ja tällä hetkellä auraamaton metsäautotie puhtaamman lumihangen kanssa veti selvästikin pidemmän korren neulasten likaamasta ja osittain sieltä täältä sulaneesta kuusi-/mäntymetsän lumihangesta.

Hieman harmitti, mutta pystyisin kyllä tiellekin kuvaamaan, mikäli valo vaan alkaisi lisääntymään. Makailin edelleen makuupussissani ja kuuntelin soitimen tapahtumia. Kauaa kukko ei kerennyt tiellä soida, kun se hiljeni. Pienen hiljaisuuden jälkeen soidin alkoi kuulua viereiseltä kukkulalta jonne teltastani ei ollut näköyhteyttä juuri lainkaan. Silloin harmitti vielä hieman enemmän. Mutta koska muuta en pystynyt tekemään kuin odottamaan, niin minä poikahan sitten odotin… ja toivoin.

Onneksi metso oli suht liikkuvalla tuulella ja se alkoi pikku hiljaa löytää tietään takaisin tien suuntaan. Mikälie sitä olikaan toiselle kummulle vetänyt.. ehkä juoksenteli koppelon perässä? Nyt valo alkoi kuitenkin jo orastavan auringonnousun myötä piisaamaan, joten tein pikaisesti telttani seinään uuden kuvausreijän ja virittelin kamerani jalustan kanssa odottamaan metson ilmestymistä.

Sieltä se sitten tulikin! Ja puitteet olivat oikeastaan aika hyvät! Pidin etualan metsikön tarjoamasta kehystyksestä! Montaa kuvaa tiellä soivasta ukkometsosta en kerennyt ottaa kun telttani vierellä rysähti. Vai voiko sitä rysähdykseksi sanoa, koska se oli vähän sellainen ujon puoleinen ääni. Oletin tulijan olevan koppelo, mutta kuinka ollakkaan sieltä tulla tupsahti nuori ukkometso! Tiellä soimassa ollut kukko ei tulijaa hyvällä katsonut ja antoi tulijalle samantien kylmää kyytiä. Oli nuorikolla suhteellisen vilkkaasti menosuunta selvillä. Mutta samaan suuntaan meni myös tiellä soinut kukko… ja sinne mokoma jäi! Kukko oli jälleen tuon hieman korkeamman kukkulan takana ja tuntui jäävän sinne pysyvästi.

Kerkesin kuitenkin pari kuvaa kukosta tiellä soidessa ottaa, ja tässä on niistä yksi. 300mm, f2.8, iso6400.

Kuvaa klikkaamalla aukeaa isompi versio

Kelloa ja säätiedotusta katsellessa mielessäni alkoi kolkutella Forecan kello kahdeksalta saapuvaksi lupailema vesisade. Edellispäivänä vesisateessa hiihtämisestä tarpeeksi saatuani, ja kukon toisella puolla kumpua hyvin viihtyessä päätin liueta vähän äänin autoni suuntaan. Sinne kukot jäivät lauleskelemaan ja vesisadetta odottelemaan.

Joudun pitämään metsonsoitimelta välipäivän muista kuin itsestäni johtuvista syistä johtuen, mutta eipä se kyllä haitanne kun säätä ja säätiedotusta katsoo. Vettä, vettä, vettä, ja niiden myötä tulisi ehkä myös turhia reissuja? Säätiedotukset muuttuvat nyt jatkuvasti, mutta kieltämättä tulevat kelit näyttävät upeilta, joten ei tälläinen huilipäivä tässä välissä hirveästi häiritse. Lähes +15C joka päivälle, ja yötkin plussalla.

Lumien sulaessa metsäautotien lumet todennäköisesti säilyvät pisimpään, koska siinä sitä lunta on tälläkin hetkellä vielä vaikka kuinka hurjasti. Voisi olettaa että kukkokin tiellä viihtyy sen ajan kun siinä lumikerros säilyy. En taida kuitenkaan alkaa telttaani siirtämään, vaan ehkä yritän kuvata tuosta nykyiseltä telttani paikalta vielä lisää tuollaisia etualan metsän kevystämiä metsokuvia. Olisihan ne ainakin hitsuen erilaisia, ja onhan siinä tosi hyvät mahkut feilata, mutta tuleehan niitä aamuja…

Tällä mennään, ja toivottavasti lauantaina ilmestyvässä neljännen yön metsopäiväkirjassa on taas uusia metsokuvia näytillä!

-Janne

3 thoughts on “Metson soidin 2012 – kolmas yö

  1. Kiitokset viestistäsi Minna!
    Mukava kuulla että näitä lueskellaan. =) Itsekin toivon että nyt alkaisi lykästää, mutta mitään hirmu kuvatulvaa ne tarvitse… kuhan jotain uutta aina tarttuisi kameraan.

    -Janne

  2. Täältäkin tsemppiä tuleviin aamuihin! Näitä on mukavaa lukea ja saapa näistä itsellekin vinkkejä metson soitimen kyttäykseen. Harmi vaan kun työt estää ainakin tämän kevään kyttäykset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.