Metson soidin 2012 – neljäs yö

Edellis kerralla metso viihtyi tosi hyvin läheisellä paksun lumipeitteen omaavalla tiellä. Metson käyttäytyminen oli sinänsä järkeenkäypää, koska metsot yleensä hakeutuvat lumilänteille soimaan. Tähän perustuen päätin säilyttää telttani samalla paikalla, ja siivosin vain hieman risuja pois kuvauslinjalta. Oletukseni oli että kukko ilmestyy tielle uudemmankin kerran.

Kevät alkaa tekemään tehtäväänsä ja matka soitimelle kulkee nyt paksun lumihangen peitossa olevan tien ja lähes kokonaan hiekalla olevan tien kautta. Lumipeitteisellä tiellä on lunta kuitenkin vielä sen verran, että vaikka hieman korkeammalla maavaralla varustettu neliveto kulkupelinä onkin, en ole viitsinyt testata jääkö auto pohjastaan kiinni hankeen. Mutta ei tässä enää kauaa mene että autolla pääsee siirtymään hieman lähemmäs telttaa. Nyt siis vielä hiihdetään ja käpytellään.

Eilen olin teltassani jotakuinkin kello seitsemän, ja metso saapui yö puulleen noin yhdeksän kieppeissä. Kun edellis kerralla metso oli vaihdellut oksalta oksalle, niin nyt se lenteli puusta puuhun. Jonkun kerran sain nousta makuupussistani tarkastamaan oliko metso laskeutunut maahan, mutta tiukasti se vielä illan puussa pysyi. Edellis kerrasta poiketen koko iltana metso ei lauleskellut pätkääkään soidinlauluja.

Heräisin perinteisesti ennen kellonsoittoa puoli neljältä ja metso olikin reippaana aloitellut soidinlaulunsa jo minun vielä nukkuessa. Virittelin samantien kameran jalustalle, ikäänkuin odottamaan metsoa saapuvaksi. Kauaa ei tarvinnutkaan metsoa odotella kun jonkun hassun minuutin yli neljä koppelo pelmahti lähistölle, silloin kukkoa vietiin. Jonkun aikaa oli aivan hiljaista. Kukko juoksenteli koppelon perässä hieman etäämmälle, mutta jonkun ajan kuluttua se sieltä palaili lauleskelemaan laulujaan. Harmittavasti vaan minun kannaltani väärälle kummulle.

Eli kukko kotiutui heti aamusta tuolle hieman korkeammalle kummulle jossa se oli aikaansa tiellä käpyttelyn lisäksi viettänyt edellisellä reissullani. Siellä se kukon aamu iloisesti meni ja sain näköhavaintoja kukosta vain silloin kun kukko soidin loikkiaan viereisellä kummulla teki. Sinänsä soidin alkaa kyllä piristyä, sillä tänään koppeloita oli liikkeellä jo useampia. Paritteluista en tosin pysty mitään sanomaan, koska hitusen verran oli näköestettä telttani ja kukon välillä. Kovasti yritin saada jotain aikaiseksi pienistä vilahduksista, mutta loppu tulokset oli sitä luokkaa ettei paljoa näytettävää syntynyt.

Noin kahdeksan kieppeissä kukon soidinlaulu muuttui ikäänkuin röhkimiseksi ja vähän väliä kummun toiselta puolelta kuului satunaisia siiven paukutuksia. Viitisentoista minuuttia tuota kuuntelin ja kun kello kuitenkin oli jo päivän soitimen ehtoo puolella, niin päätin lähteä hiippailemaan ja katsastamaan tilanteen. Hiivin kummulle, ja kuten olin arvellutkin, niin kaksi kukkoahan siellä mittaili toisiaan. Suhteellisen kauan kukot siellä olivat toisiaan ihmetelleet ja mitään aivan ”sytenä kimppuun”-meininkiä homma ei tosiaan ollut, vaan enemmänkin siinä uhiteltiin ja välillä koitettiin siipipankolla toista pehmittää. Pusikkoa oli niin lahjakkaasti edessä, että kuvaamiseen ei ollut mitään mahdollisuutta. Yritin varovasti paremmalle paikalle, mutta vaikka kukot olivatkin toisiinsa keskittyneet, niin ei niitä yllättämään päässyt. Molemmat kukot lähtivät eri suuntiin.

Koska kuvaushommat ei edelleenkään natsannut, niin päätin siirtää telttaani uusien mahdollisuuksien toivossa. Sijoitin telttani nyt tuonne kummulle jossa kukko tämänkin aamun oli lähes kokonaan pomppinut. Suhteellisen pieni ja risukkoinen kumpare on kyseessä, mutta sain telttani ihan ok paikkaan kummun laidalle. Hieman siistimistä ja ympäristö alkoi jopa näyttää siltä että siinä voisi jonkun metsokuvan ottaakin. Ajattelin varustautua seuraavalle reissulle myös 50/1.4 objektiivilla, joskin 70-200/2.8 olisi varmaan ollut optimi… mutta sellaista en enää omista.

Tuosta uudesta teltan sijainnista näen tietenkin tämän uuden kummun päälisen, mutta siitä on myös hitusen näköyhteyttä tuonne tänä aamuna kyttäämääni paikkaan, kuten myös pieneen kaistaleeseen tuota lumista tietä. Teltan nykyisestä paikasta pystyn näkemään myös tuon toisen kukon reviirille ja näin seuraamaan hieman koppeloiden painottumista näiden kukkojen reviirille. Jotenkin on tullut tunne, että kyseessä voisi olla aika tasaväkiset kukot… ja soitimen herruudesta ei välttämättä aivan selvää selvyyttä ole.

Sinänsä tuo kukon tänä aamuna valitsema kukkula on mielenkiintoinen liike, sillä siellä ei juurikaan enää ole lunta jolle ukkometsot niin mielellään soitimelal hakeutuvat. Mielenkiinnolla odotan mitä huomisaamu uuden teltan sijainnin myötä tuo tullessaan. Edelleen mahdollisuudet epäonnistua ovat kohtuullisen hyvät. =)

Tässä vielä yksi tältä aamulta… tämän kummempaan ei tänä aamuna ollut saumoja. Meinasin jättää tämänkin laittamatta, mutta ompahan nyt edes jotain, vaikkei kovin häävi olekkaan.

Kuvaa klikkaamalla aukeaa suurempi kuva.

-Janne

2 thoughts on “Metson soidin 2012 – neljäs yö

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.