Metsonsoidin 2010 – reissu 2 – Hiipimistä ja näköhavaintoja…

Päätin suunnata toisen metsonsoidin reissuni sille soitimelle josta aiemmalla reissullani olin yhden metsokukon soidinäänet kuullut. Paikka on osin ihan kuvauksellinen ja nätti, mutta koskaan en siellä en vielä metsoa ole kuvannut… joten minulla ei ollut mikään käsitystä siitä miten linnut soidintantereelle olivat sijoittuneet. Tarkoitus oli tehdä ns. kuunteluretki, ja selvittää kukkojen paikat soidintantereella.

Laitoin herätyskelloni soimaan suhteellisen aikasiin, ja neljän aikaan pääsinkin suuntaamaan auton keulan kohti soidinpaikkaa. Puolessa välissä matkaa alkoi aivan yhtäkkiä hurja lumisade. Joutui ihan lyhyet valot tuuppaamaan autosta päälle, koska pitkien kanssa ei nähnyt yhtään mitään tuossa lumipyryssä. Hetken kerkesin jo miettiä että mitähän metsot mokomasti lumipyrystä tuumaavat… toivoin kuitenkin parasta. Noin puolen viiden kieppeessä sain autoni parkkiin ja lähdin hissukseen kävelemään kohti soidinpaikkaa. Pienen tössäilyn jälkeen löysinkin mukavan istumapaikan sopivan etäältä oletetusta soidinpaikasta. Noin puolisen tuntia kerkesin istuskella ja odotella kun korviini alkoi heikosti kuulua ukkometson naputtelu ja hionta ääniä.

Lähdin varovasti hiippailemaan äänen suuntaan, ja välttelin astumasta lumelle, koska siitä kuuluisi heti kovempi ääni. Kyseinen soidinpaikka sijoittuu aika synkkään metsään, ja vaikka lumet täältä meiltäpäin suurimmilta osin ovat lähteneet, niin tuo metsä on suurilta osin vielä lumen peittämä. Eli mättähältä mättähälle käyden. Kovin pitkälle en kuitenkin kerennyt hiippailla, sillä kun polvistuin niin kuusen oksien alitse näin että tuollahan se kukko viipottaa. Olin aivan unohtanut kuinka heikosti kuuluva metsokukon soidinääni onkaan. Pikkulinnut pitivät aamuista konserttiaan, ja kyllä siinä upea ja loistokas metsokukko meinasi toiseksi jäädä. Löysin sopivan paikan noin 25 metrin päästä kukosta ja istahdin männyn rungon viereen. Runkoon oli mukava nojailla, ja samalla olisin metson silmissä vähän kuin yhtä puuta kyseisen männyn kanssa.

Jämähdin pitkäksi aikaa katselemaan kyseisen ukkometson soidinta. Kukko oli komeasti ja innokkaasti äänessä! Napsuttelua ja hiontaa tuli täysin lähes katkeamattomana lauluna. Kukon lurittelun katkaisi ainoastaan sen tekemät komeat loikat lumipeitteisessä kangasmetsässä. Lähimmillään kukko kävi noin 15 metrissä esittämässä bravuuriaan. Kun tämä ensimmäinen kukko oli jonkun aikaa ollut äänessä, olin kuulevinani oikealta puoleltani ns. hyppyääniä. Hyppyäänen paukahdus syntyy kun kukko lyö siivillä ilmaa hyppynsä aikana. Seuraamani kukon reissut jatkui pikkuhiljaa kauemmas metsänsiimekseen, ja näin tuli tilaisuuteni livistää soitimen laidalta. Toinen kukko löytyikin yllättävän läheltä, mutta en uskaltanut yrittää edes lähemmäs, koska maasto oli niin avonaista… olinhan kuitenkin jo nähnyt missä kukko viihtyi. Jälleen kerran täytyi ihmetellä kuinka huonosti metson soidinäänet kuuluvat, sillä välimatkaa ei ollut 50 metriä enempää tähän toiseen kukkoon.

Kieltämättä olin tyytyväinen että olin löytänyt kaksi kukkoa, vaikka alunperin luulin soidintanteretta vain yhden kukon valtakunnaksi. Alueesta oli kuitenkin vieläkin osa vielä tutkimatta, joten päätin suunnistaa kulkuni sinne. Lähdin ikäänkuin koukkaamaan tuon seuraamani metson oletetun soidinreviirin takapuolelle, koska jossain siellähän niitä soidintavia kukkoja voisi enemmän olla. Pienen nyppylän yli noustuani löysinkin yhden kukon soimasta hirveästä pöheiköstä. Mitähän ihmettä se siellä teki, vieressä olisi ollut tarjolla todella kaunis nyppylä ilman risukkoa… tosin myös lähes kokonaan ilman lunta. Päättelinkin että lumitilanne voi vääristää hieman kukkojen soidinpaikkoja, sillä ukkometsoilla on joku ihmeellinen himo hakeutua viimeisille lumilänteille. Ehkä taustalla on idea paremmasta näkyvyydestä yläilmoihin, sieltähän ne koppelot soidintavia ukkoja ihastelevat ja tekevät valintaansa poikastensa isäehdokkaasta.

Yllätyin myös siitä, kuinka paljon koppeloita oli jo nyt soitimella. Kotkotusta kuului jopa jo aiemmin ennenkun kukot olivat äänessä! Ja koppelot pyrähtelivät puissa tuon tuostakin. Yhteenkään nuoreen soitimen ympärillä kiertelevään koiraaseen en tosin törmännyt. Nuorten koiraiden puuttuminen voi johtua siitä, että kanalintujen pesinnät ovat kahtena viime kesänä aikalailla epäonnistuneet huonon sään takia. Joten nuoria lintuja ei maastossa hirveästi ole. Toivottavasti pesinnät kuitenkin tänä vuonna onnistuvat!

Ja mikä se olisi kuuntelureissu ilman hirveä? Tosin tällä kertaa en päässyt näköyhteyteen, vaikka kovasti yritinkin. Mutta hirvi se oli, koska tuskin se karhu nyt sentään oli =) Jonkun kymmenen metrin päästä metsästä kuului lumihangessa raskaita askelia. Pari askelta ja täysi hiljaisuus, sitten taas askelia ja hiljaa. Kokeilin edetä mahdollisimman hiljaa, mättäältä mättäälle ja lunta karttaen… mutta ilmeisesti haisin niin pahalle tai jotain, että kyllä se lumihangessa rämpijä minusta vihiä sai… vaihtoi mokoma suuntaa. Siinä vaiheessa annoin periksi ja lähdin kiertämään takaisin autoni suuntaan.

Kolmisen tuntia kaikenkaikkiaan tuolla pienehköllä soitimella vietin… ja aika meni kyllä kuin siivillä. Hieman kuitenkin mietityttää kyseisen soidinpaikan kuvaukset, varsinkin kun tuo yksi kukko tuntui olevan kohtuu liikkuvaa sorttia. Kyseisessä soidinpaikassa kun on paikkapaikoin todella huono näkyvyys ja jo 20m voi olla sellainen etäisyys että esmes hirvikin jää näkemättä. Mutta sellaisiahan ne on monet paikat, ja metsonsoitimella harvoin onnistuu se että ”menee vaan ottamaan kuvat pois”. Toisaalta, jospa tuon kukon juoksuhalut siitä asettuu kun lumet häviää. Kaikkea sitä kerkesi miettimään kun takaisin autollepäin käveli, ja vaikka aamulla ennen lähtöä kerkesin puurot huiviini nykäistäkkin, niin kummasti mahakin alkoi jo mouruta kun pääsin takaisin autolle. Olin kuitenkin suunnitellut käyväni vielä etsimässä yhtä kadonnutta soidinta, joten sinne siis!

Kadonneen soidinpaikan tarina on sellainen, että metsätraktori pyörähti eräällä mäellä ja vetäisi koko mäen tasaiseksi. Metsothan ei siitä tykänneet, vaan vaihtoivat maisemaa. Siitä saakka kyseinen soidin on ollut kadoksissa. Olin hieman edellisenä iltana katsellut kartasta ympäröiviä maaston muotoja ja metsä-alueita. Joten ei muutakun maha mouruten mäkeen!

Heitin lenkin useamman mäen kautta ja tutkin lumilänttejä, jospa jostain metson jälkiä löytyisi. Suunnittelemani reissun heitin, ja jälkiä ei näkynyt. Mutta yhden lentävän koppelon ja yhden mustan metson onnistuin näkemään, ja se antoi toivoa että jossain ne majailee. Päätin vielä heittää pienen lenkin toiselle mäen harjalle ennenkuin suuntaisin takaisin autolleni. Oli uskomaton tunne kun yhtäkkiä nenäni edessä tuoreiden hirvenjälkien kanssa oli tuoreet metson jäljet. Siipeä ei ollut vetänyt, mutta kävellyt oli kuitenkin. Tutkin aluetta vielä hieman lisää, ja onnituin vielä yhdet jäljet löytämään. Tosin en osaa sanoa oliko kyseessä saman, vai eri linnun jäljet. Noilla pienillä lumilänteillä ei myöskään näkynyt siivenveto jälkiä, eli hieman on auki onko tuo soidinpaikka, vaiko pelkkä päiväreviiri. Sen verran upea paikka kuitenkin oli kyseessä, että suunnitelmat huomenaamun suhteen muuttuivat. Eli ei mennäkkään vielä telttalemaan ja ottamaan kuvia, vaan huomenaamuna mennään hiippailemaan tuonne mäelle missä oli nuo parit metsonjäljet! Jos tuon paikan suhteen lykästää, niin sillon ei ole kahta vaihtoehtoa mihin soitimelle telttani pystytän =)

-Janne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.