Metsonsoidin 2010 – Reissu 3 – No nyt näyttää hyvältä!

Rakas metsopäiväkirja… nojoo, ei sentään =D

Nyt voi sanoa että on aika hjyvä fiilis! Metsonsoitimia olen ajansaatossa kiertänyt aika monta, ja lähinnä olen etsinyt tietynlaista ja mieluista metsonsoidinta. Mutta sellaista ei vielä tähän mennessä ollut löytynyt. Mutta siihen tämä aamu toi muutoksen!

Lähdin tänä aamuna siis jatkamaan metsätraktorin jäljiltä kadonnneen soitimen etsintää. Eilen jo alueella jonkun asteisen lenkin kiertelin, ja aivan lenkin lopuksi onnistuin löytämänä ukkometson jalanjälkiä pehmeästä lumihangesta. Ikäväkseni kuitenkin jouduin toteamaan että siiven jälkiä ei jalanjälkien seurana näkynyt. Tänä aamuna, hieman ennen kello viittä aamulla parkkeerasin autoni jonkun matkan päähän paikasta jossa näin kyseiset metson jäljet. Kiipesin mäelle ja jäin tielle seisoskelemaan ja kuuntelemaan.

Kello tikitti varttia vaille kuutta ja mistään ei kuulunut pihaustakaan metsoista. Olin jo sen aikaa paikalla hiljaa ollut, että auton äänien mahdollisesti aiheuttama soitimen hiljentäminen ei voisi näin pitkään kestää. Ja koska tielle ei soidinääniä kuulunut, ei siinä aivan tienlaidassa olisi metsojakaan. Eli metsään mars! Lähdin hissukseen hiippailemaan mäkeä rinteen suuntaisesti. Aika pitkästi kerkesin kävellä, ja aika monesti miettiä että eipä oo täälläkään linnun lintua. Koska yleisin ja normaalein tilanne on se, että jos paikka on upea, ei siellä kyllä lintuja ole. Ja kyseinen paikka on oikeasti upea! Kanervikkoa, paikoitellen sammalta ja jäkälää ryyditettynä upeilla puilla joita kallioiden laella yleensä kasvaa. Jonkun kerran kerkesin kävellessäni haaveilla ja kameran läpi kurkistella ”Tuossa kun olisi metso niin…”.

Hieman tuuli laantui ja olin kuulevinani jotain hieman keskemmältä mäkeä. Aloin kuuntelemaan tarkemmin ja hetken päästä pärähti taas ilmoille aivan selvä mustan metson soidinlaulu! Sillon taisi hampaiden välistä suhahtaa ihan ääneen pieni JESSS… Fiilis oli kyllä uskomattoman hyvä, vaikken edes tiennyt minkälaisessa paikassa kukko soi. Metsä näytti kuitenkin jatkuvan suht samanlaisena pienen notkelman jälkeen, joten toiveet olivat korkealla.

Puuton notkelma oli täynnä lunta, enkä osannut hahmottaa kuinka lähellä metsänlaitaa metso olisi, joten lähdin kiertämään notkelmaa oikealta kädeltä. Sopivan vähälumisen ja suojaisan reitin lähemmäs metson soidintanteretta onnistuinkin löytämään. Hieman jouduin lumihangessa kävelemään, mutta äärimmäisen varovasti etenemällä kukko ei missään vaiheessa edes katkaissut soidinlauluaan epämääräisten äänien takia. Kukko oli yllättävän peitteisessä paikassa ja yritin hieman päästä näkemään tarkkaa paikkaa jossa kukko viihtyi. Yhtäkkiä selkäni takaa kuuluu lentämisestä aiheutuvaa ääntä, käännyn ja näen koppelon tulevan suoraan kohti! Koppelo oli tulossa matalalentoa soitimelle ja puiden välistä tullessaan huomasi meikäläisen suoraan nokkansa edessä. Koppelo veti tiukasti vasemmalle ja meni tosi läheltä meikäläistä… Melkein olisi voinut kopin ottaa! Se oli likipiti ettei tullut tyyliin meikäläisen suuhun! Sen verran koppelo järkyttyi että ei jäänyt lähipuihin =D

Jatkoin etenemistäni, mutta kauaa en kerennyt hiippailla kun astuin yön aikana satameen lumen naamioiman oksan päälle. Raks ja pruuuu sanoivat metson siivet… lähti kun hauki rannasta. Sitten olikin helppo käydä tarkastamassa kukon tarkempi soidinpaikka. Kuusiaitojen takaa löytyi pieni kumpare jolla oli paksu lumikerros. Siinä kukko oli viettänyt lumen alta pilkottavista jätöksistä päätellen useamman aamun. Tänä aamuna uudella lumella kukko oli liikkunut ainoastaan 4×4 metrin kokoisella alueella. Oli se alue pikkasen poljettu ja siivillä piirrelty täyteen =)

Kukon valitsema paikka vaikutti oikein lupaavalta! Vastavaloon kuvatessa taustaksi tulee ihan kaunista metsää ja auringonnousun vastavalo jopa pilkottaa taustan puiden välistä, saaden kuvan taustaan aikaan kauniita keltaisia palloja. Mutta mutta… tiukan paikan oli kukko valinnut. Sillä jos vastavaloon ja hienoon taustaan mielii kuvata, jää nopeasti tutkailtuna kuvausetäisyys itse lintuun aika pieneksi. Teltan kun paikalle mahduttaa niin puhutaan enää maksimissaan viiden metrin kuvausetäisyydestä. Eli suurinpiirtein 50mm objektiivia pitäisi käytää. Sillä kun studio on kunnossa, on täysin turhaa ottaa ruudun täyttäviä metsopönöjä. Voi olla että aluksi joutuu alottamaan kauempaa ja tyytymään huonompaan taustaan sekä huonompiin valoihin. En yksinkertaisesti halua kokeilla mitä kukko tuumaa kun ennen näkemätön iso pömpeli tulee lähes soidinalueelle. Mielummin tässä vaiheessa huonompia kuvia, kuin kuvia ollenkaan.

Uskon että kun lumet sulavat ja tuo lumiläntti häviää, metso hieman vaihtaa paikkaa… taino uskon ja uskon, paremminkin toivon. Tuon paikan ympärillä on niin upeaa paikkaa, että oksat pois! Mutta alkaako kukon menojalkaa sitten vipattaa enemmän? Pysyykö kukko paikallaan, vai kirmaako se ympäri mäkeä? No, sittenhän se selviää. Tänä aamuna en onnistunut kuulemaan kuin tuon yhden ainoan kukon. Toisaalta se helpottaa asioita, kun ei tarvitse soidinkeskustaa etsiä. Mutta tulevia vuosia ajatellen… mitäs jos joku paukauttaa kukon syksyllä soppansa sekaan? Häviääkö koko soidinpaikka tuon yhden kukon myötä? Toivottasti ei, sillä tästä paikasta mielellään nautiskelisi useammankin vuoden.

Paikan tarkastuksen jälkeen edessä oli toisen soidinpaikan tien kunnon tarkastaminen. Kyseinen paikka on ollut meikäläisen autolla saavuttamattomissa, koska tietä ei oltu aurattu koko talvena. Nyt lumet olivat kuitenkin jo sen verran sulaneet, että autolla pääsi tietäpitkin jo etenemään. Tämä paikka on itselleni myös aika uusi, ja viime keväänä kävin ainoastaan kerran katsomassa soidinaikaan että miltä paikalla näyttää. Syksymmällä kävin kuitenkin paikalla kiertelemässä ja katsomassa olisiko alueella sopivan nättejä paikkoja joissa metsokuvausta voisi harkita harrastavansa. Paikat oli hyvin muistissa ja nyt oli aika käydä tarkastamassa oliko kyseisillä paikoilla metsoja viihtynyt.

Kello oli jo aika paljon ja oletin soitimen jo hieman hiipuneen, tai lintujen jopa lähteneen jo pois. Suunnitelmana oli että en lähde hiipimään, vaan hilpasen vain reippaasti tarkastamaan nuo paikat ja sitten nopeasti pois. Kun astuin autosta ulos niin samantien kankaalta kuului ”WHAM!”, aivan samanlainen ääni kuin mitä kuuluu kun metsot tappelevat ja siipipankoilla takovat toisiaan. Mutta tappelun tiimellyksessä sitä ääntä yleensä kuuluu jatkuvalla syötöllä… nyt ainoastaan kerran. Kukkoja kuitenkin kuului olevan ihan kivasti äänessä kyseisellä soidintantereella. Selvästi enemmän kuin yksi!

Lähdin reippaasti kävelemään kohti soidintanteretta ja tarkastuksen alla olevia paikkoja. Pitkästi en kerennyt kun ensimmäinen kukko pomppasi kankaalta lentoon ja heti sen perään pari koppeloa. Yleensä soidintantere hiljenee kun näitä pakopyrähdyksiä tulee, mutta tällä tantereellapa kuului ”WHAM! WHAM!” vaihteeksi jopa kahdesti, eikä soidinäänet tuntunut hiljenevän. Äkkiä huomasinkin kun kaksi kukkoa alarinteessä oli keskustelemassa jostain asiasta kohtuu kiivasti. Välillä asiaa täsmennettiin lyömällä toista siipipankolla. Yritin saada parempaa näköyhteyttä puskien läpi kyseiseen kaksikkoon, sillä mielessä pyöri aamun ensimmäisen metsokuvan ottaminen. Tuloni kuitenkin havaittiin ja toinen kukko lähti pyrstö pystyssä viipottamaan takaisin ilmeisesti omalle soidinalueelleen, toisen jäädessä jatkamaan soidinta omalle reviirilleen. Tilanne meni ohi ja minäkin jatkoin alkuperäisen suunnitelmani mukaan… ilman metsokuvia.

Heitin soidinalueella lenkin ja keikenkaikkiaan tuolla soitimella oli aivan älyttömästi metsoja! Koskaan en ole yhtä isolla soitimella ollut. En uskalla sanoa että kuinka monto kukkoa yli kymmenen näin kun en laskenut, mutta ei kyllä se enemmin yli kuin alle kymmenen oli, sillä niitä oli PALJON! Tietenkään kaikki eivät välttämättä olleet soidintavia kukkoja. Koppeloiden kanssa sekosin täysin laskuissa, mutta kymmenen ei riitä alkuunkaan. Lintuja oli suorastaan sanottuna hirveästi tuolla noin kuuden hehtaarin alueella! Niitä lähti lentoon aivan jatkuvalla syötöllä kun paikalla käveli.

Kyseinen metsä on sellaista harvennettua kangas havupuu metsää, ja aika kosteaa pohjaltaan paikkapaikoin. Kaadettujen puiden oksia ja muita jätteitä on joka paikassa, kaadettuja ropseja sojottaa siellä täällä jne… Ei todellakaan mikään unelma metsostudio ilman kuvauspaikan ympäristön siivoamista, mutta hyvin näytti metsoille kelpaavan. Mutta aiemmin katsomani hieman paremmin kuvauksiin soveltuvat paikat eivät metsoille olleet kelvanneet ainakaan vielä. Suosiossa oli nämä paksumman lumen läntit joita on syntynyt kohtiin joista puita ei kasva ihan niin tiheään, tai puuttuu kokonaan. Olisiko nuo läntit olleet noin 10m halkaisijaltaan ja lumilänteistä sojotti sieltä täältä pari metrisiä pajuja. Jos minä olisin metso niin en kyllä tuollaisessa paikassa soisi, jäisi sitten vaikka kanat astumatta… joku roti siihen hommaan!

Huomisen suunnitelmat ovat kuitenkin selvillä. Lähdetään tuonne komealle mäelle kuvaamaan tuota yksinäistä kukkoa. Ja edetään kaavalla, kauempaa, rumalla taustalla ja hitaasti totuttaen.

-Janne

2 thoughts on “Metsonsoidin 2010 – Reissu 3 – No nyt näyttää hyvältä!

  1. Onnea matkaan! Toivottavasti saat metsokuvia, minä ainakin odotan uusia kuvia ihailtavaksi. 🙂 Itselläni ei riitä kärsivällisyyttä eläinten kuvaukseen mutta kuvia katsellessa sitä aina miettii että pitäisi ainakin yrittää, meilläpäin näitä metsäneläimiä riittää joten kyse on vain ihan omasta viitseliäisyydestä eikä mistään muusta.

  2. Kiitokset!

    Juuri tuossa reppua pakkailen. Makuupussi, makuualusta, teltta ja muut enää oikeastaan reppuun sitomista vailla. Eli kai sitä kohta ois lähdettävä. Saas nähdä millaisen kelin aamuksi tekee. Parina aamuna on tullut nyt joinain hetkinä todella isoja lumipisaroita… sellaiset voisivat olla ihan vekkuleita metsonsoitimellakin.

    Keli kun keli… kuhan tulis kuvia =)

    -Janne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.