Metsonsoidin 2010 – Reissu 5 – Toinen yö metsonsoitimella

Illalle lupasi edellispäivää parempaa keliä, joten lähdin hieman aiemmin liikenteeseen, koska myös metso saattaisi tulla paikalle aiemmin. Etenin eilen kirjoittamani suunnitelman mukaan, eli mukanani oli toinen teltta jonka pystyttäisin kukon eiliseen soidinpaikkaan. Tarkoitus oli siis hieman kartoittaa karttaako kukko telttoja vai onko se muuten vaan tuuliviiri…

Sain teltan pystyyn nopsasti, ja heitin läheltä löytyneen katkenneen kuusenlatvan teltan sisään painoksi. Eipähän vie tuuli telttaa mennessään, jos oikein äityy tuulemaan. Ilta itsestään oli oikein kaunis, aurinko alkoi laskea puiden taakse ja ilma oli aivan tyyni. Noin puolen yhdeksän aikoihin kuulin taas tutun rapsauksen lähipuusta. Metso tuli noin tuntia aiemmin yöpuulleen kun keli oli edellispäivää parempi. Kaivauduin makuupussiini mietiskellen mitä seuraava aamu toisi tullessaan, ja miten mahdollisiin tapahtumiin reagoisin.

Kännykkäni herätyskello täräytti hereille puoli neljän aikaan. Yritin kuulostella josko metsolla olisi jo soidin käynnissä, mutta mitään ei kuulunut. Vartin verran kerkesin makuupussissani pötkötellä kun aivan uudelta suunnalta alkoi metsonsoidin kuulua. Toivoin tietysti että tämä olisi vihdoin joku uusi kukko, koska en koskaan tuolta suunnalta ollut soidinääniä kuullut. Ja sinällään suunta oli mielenkiintoinen, koska ääni kuului juuri lähempää vuoren rinnettä, jossa todellakin olisi mahdollisuudet kunnon valoihin auringon pilkistäessä horisontista.

Siinä se aamu kului, kuunellessani tuon äänessä olevan kukon soidinta makuupussissa pötkötellessä. Edellinen yö olikin mennyt oikein mukavasti, koska makuupussissa ei ollut märkien housunlahkeiden aiheuttamaan ylimääräistä kosteutta. Pikku hiljaa kukon soidinäänet liikkuivat yhä enemmän ja enemmän vasemmalle, ja hieman etäämmälle omasta sijainnistani. Aamun aikana kukko liikkuikin selvästi toista sataa metriä siitä paikasta josta soitimen oli aloittanut. Mitä kaemmin kukon menoa kuuntelin, sitä varmempi olin että äänessä oli taas se sama kukko, ja että jäisin ilman kuvia tänäkin aamuna.

Kello alkoi olla jo sen verran paljon ja ajattelin että pieni hiippailu olisi paikallaan, koska halusinhan tietää mille kummulle kukon matka oli tänä aamuna päättynyt. Pienen hiippailun jälkee sain näköyhteyden kukkoon ja siellähän se komealla kummulla kailotti elämänsä riemua.

Koska kyseinen kukko on soitimen ainoa koiras, on sen soidinreviiriä ilmeisesti lähes koko mäki… ja tuolla mäessähän noita kivoja lumipeitteisiä kumpuja riittää. Eli arvaamisella ei tällä mäellä ja tämän kukon kanssa kovin pitkälle pötkitä. Tarkoitus oli huomenna pitää tauko soitimelta, koska poikani kerho alkaa jo sen verren aikasiin aamusta. Mutta päätin nyt tehdä niin, että jätin teltat niille paikoille missä ne nyt ovat, ja lähden vielä huomen aamuksi katsomaan mihin kukko sillä kertaa päätyy soidintaan toitottamaan. Pitkä reissu siitä ei tule, koska se on saletti että oman telttani eteen se ei varmasti päädy, joten kerkeen vielä sopivasti kotia takaisin. Jos kukko on jälleen kerran eri paikassa, niin se varmistaa sen että todella liikkuvasta yksilöstä on kyse. Jos kukko päätyykin samaan paikkaan kuin tänä aamuna, niin ehkä se sitten ei tykkää teltoista, tai sitten poikkeus vaan vahvistaa säännön.

Vaihtoehdot alkaa kuitenkin olemaan aika vähissä, ja kuunvaihde taas aika lähellä. Jos kukko taas huomen aamuna vaihtaa paikkaa, niin alanko vaan seuraamaan sitä kummulta kummulle aamun verran jäljessä, toivoen että se löytää mieluisen paikan ja pysähtyy? Jos kukko pysyykin paikallaan, niin kokeilenko siirtää vielä telttani sinne? Tietysti on myös mahdollista että vaihdan nyt viime tipassa soidinta, ja toivon että vuoden päästä tämä soidinpaikka olisi saanut lisää kukkoja ja soidinkeskusta alkaisi vakiintua. Mutta nyt kun on päässyt hieman noiden hienompien maastojen makuun, niin on kyllä tuskaa lähteä takaisin risukoihin.

Kerkesin jo hetken haaveilla, että kumpa kyseinen kukko olisi ns. hullu yksilö… ei olisi ongelmia kuvien saannissa. Hullun metson kanssa pystyisi pelaamaan taustat juuri kohdalleen, koska linnun saisi lähes mihin tahansa haluaisi jne. Vasta tuossa tuttujen kanssa turistiin hulluista metsoista, ja yleinen ihmetyksen aihe oli, että minkä takia hulluista metsoista otetut kuvat ovat yleensä aivan mitä sattuu? Mahdollisuudet hullun yksilön kanssa ovat kuitenkin mitä parhaimmat, ja silti parhaimmat kuvat ovat lähes poikkeuksetta otettu soitimilta ns. normaaleista yksilöistä. Onko hullu liian helppo että kuviin voisi/osaisi panostaa?

Mutta mutta… pahalta näyttää kuvien kannalta. Tosin viime vuonna vasta neljäs yö metsonsoitimella tuotti kuvia ns. ei-soivista yksilöistä, ja vasta kahdeksas yö tuotti kuvia soivasta yksilöstä. Saas nähdä meneekö kaava tänä vuonna samalla tavalla. Periaatteessa riittäisi kun saisi edes ne neljä kuvaa kuten viime vuonna =)

-Janne

2 thoughts on “Metsonsoidin 2010 – Reissu 5 – Toinen yö metsonsoitimella

  1. Moi!
    Oliko vinkeistä mitään apua?
    Luulis et siellä vieläkin ne kukot on ja jokunen koppelo, jos ei kanahaukat oo niitä pöllyttäny?
    Paikka on kyllä aika iso ja ”hotspotti” varmaanki vaihtelee aamusta riippuen…?
    Toivotaan et saisit ees muutaman kuvan…

  2. Moro!

    Joo kyllä me aapon kanssa siellä yksi iltapäivä käytiin ajelemassa. Kuuntelemassa tosin en ole siellä kerennyt vielä käydä. Saa nähdä kerkeääkö tänä vuonna vai jääkö ensi vuodelle. Kiitokset kuitenkin vinkistä!

    -Janne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.