Metsonsoidin 2010 – Reissu 7 – Neljäs yö metsonsoitimella

Aivan kuten Foreca lupailikin, vettähän se illalla satoi. Tai oikeastaan vesisade alkoi juuri silloin kun olin nostamassa tamineitani auton kyytiin. Vesisateesta huolimatta lähdin kuitenkin ajelemaan kohti metsonsoidin maastoja. Perille päästyäni vettä tuli jo aika railakkaasti, joten päätin istuskella autossa ja odottaa sateen päättymistä, koska en halunnut kastella vaatteitani ja tuoda näin ylimääräistä kosteutta makuupussin sisään. En ole tainnut aiemmin mainita, mutta siis säilytän päällystakkia ja housujani makuupussini sisässä, joten ne ovat mukavan lämpöiset aamulla nykäistä päälle. Puolisen tuntia jouduin autossa istuskelemaan ja odottamaan ennenkuin vesisade hiljeni ja pääsin jatkamaan matkaa teltalleni.

Aukaistuani teltan huomasin että viisi vuotta vanha Jyskin halppis kupolitelttani ei enää ollut ihan parhaassa vedossa mitä tuli vedenpitävyyteen. Teltan pohjalla näkyi pieni vesilammikko, joten pohja ainakin piti vielä vettä. Vesisade vaikutti pikku hiljaa loppuvan, joten pistin kamani telttaan ja heitin makuupussin päälle pitkälleen. Siinä makaillessa kerkesin ihmetellä telttaani ja kankaat olivat tosiaan alkaneet paikkapaikoin kastua. Kun puusta tippui isompi vesipisara kankaalle, niin vesi pärskähti jopa hieman teltaan sisäänpäin. Säätiedotus oli lupaillut pakkasta yöksi, joten uskaltauiduin hyvillä mielillä jäämään tuohon hieman vuotavaan telttaan yöksi.

Kellon laitoin soimaan hieman normaalia aiemmin, koska mielessä on pyörinyt tuo metsojen karkoitus kuorsaamalla. Ajattelin että hieman aiemmin heräämällä, voin ehkä suoda pienen hiljaisen hetken metsolle ennen sen soitimen alkua. Jos nyt mukamas edes kuorsaan… en ole kyllä koskaan itse kuullut. Päätin kuitenkin varmuuden varalta vielä yrittää nukkua kyljelläni. Toiveissa oli että jospa metso pienen hiljaisen hetken myötä tulisi telttani eteen soimaan? Toisinsanoen tässä aletaan olla siinä vaiheessa että kaikkea pitää kokeilla =) Kello soi tänä aamuna siis tuntia aiemmin, eli jo puoli kolmelta.

Herättyäni ilma tuntui heti aika rapsalta, eli pakkasen puolella oltiin. Ensimmäisenä tietysti korvat hörölleen ja kuuntelemaan onko metso hieman aikaisesta ajankohdastani huolimatta jo äänessä. Eipä kuulunut mitään, eli ehkä onnistuin suunnitelmassani? Saas nähdä tulla tupsahtaako kukko johonkin telttani lähestölle. Päätin olla kaivautumatta makuupussista ja odottaa äänihavaintoja lämpimässä. Kotvasen aikaa sain odotella ennenkuin metso aloitti soitimensa. Ja aloittiko se soitimen lähellä telttaani? Toiveissa tietty oli, mutta eiiiih… Taas oltiin aivan uudessa paikassa, ja jopa aivan uudella kulmalla tuota aluetta.

Eipä siinä paljoa ollut tehtävissä. Piti vaan odotella ja toivoa että kukko sieltä lähemmäksi tulisi. Aamun aikana telttani lähellä koppelokin oli äänessä, mutta senkään ääni ei kukkoa lähemmäs houkutellut. Hieman yli kello viideltä soidin loppui eikä vähään aikaan uudetaan alkanut, joten päätin ryömiä takaisin makuupussiini ja ottaa pienet nokoset. Jospa kukko olisi sitten taas äänessä. Tunnin verran nukuin, mutta kukko ei ollut uudestaan soidintaan aloittanut… eli hyvä sauma lähteä kotiin.

Meinasin viedä mukanani toisen teltan, mutta molemmat teltat olivat niin jäässä että en jaksanut alkaa niitä pakkaamaan kuljetettavaan muotoon. Hyvä kun pääsin omasta teltastani edes ulos ilman puukkoa, koska vetoketjukin oli aika huolella jäässä. Pieni annos väkivaltaa niin johan tokeni, ja pääsin jatkamaan matkaa kohti aamupuuron syöntiä.

Mutta mitäs sitten tänään? Hieman turhauttaa tuo hieno kaunis upea lässyn lässyn mäkisoidin… kyseinen kukko on edelleen aivan häiriintynyt hehtaari reviirinsä kanssa. Luovuttaminen projektissa ”metsokuvat Suomesta 2010” tuntuu edelleen kaukaiselta ajatukselta, mutta aika nihkeältä niiden saaminen tuolta soitimelta tuntuu. Otanko vaan kolmannen teltan kaapista ja painun illalla arvalla eri soitimelle? Jokunen aamu muualla ja sitten joskus takasin ”mäelle”? Jospa sitten koppelot olisi hävinnyt ja kukko rauhoittunut? Näin äkistään voisi kuulostaa ihan toimivalta idealta… Täytyy tsuumailla ja mennä pyörittelemään kiviä pihalle, jos sais edes pihaa joskus mallilleen…

-Janne

2 thoughts on “Metsonsoidin 2010 – Reissu 7 – Neljäs yö metsonsoitimella

  1. Moi Janne,

    On jälleen ollut kiva seurata kertomussarjaa metson”kuvauksesta” 2010. Kiitos!

    Kävin viikolla itsekin männikössä istumassa kahtena yönä. Ensimmäisenä aamuna paikalla oli 2 kukkoa ja 8 koppeloa. Seuraavana päivänä 3 kukkoa mutta enää 4 koppeloa. Päättelin että homma alkaa olla hiljalleen ohi.

    Puhtia ja napsuttelua ja rahistelua piisasi monta tuntia yhtä soittoa. Silti näin vain yhden parittelun yhteensä n. 10 seuranta-tunnin aikana. Koppelot painuivat kukon edessä maihin, vetivät siivet levälleen ja pyrstön pystyyn – itse tulkitsin että ne hakivat parittelua mutta ei: kukko vaan seuhasi ympäriinsä nenä pystyssä.

    Puukkoa haavassa: parhaimmillaan soidinosasto kävi vajaan 10 m päässä ja kuvia tuli toisena aamuna kivaan vastavaloon reilu 800 🙂

  2. Moro!

    Kiva kuulla että on kelvannut! Ja kiva kuulla myös miten muilla on mennyt! Kiitokset siitä sinulle!

    Olen tässä nyt pitänyt pari päivää ”vapaata” metsonsoitimelta, ja vielä juuri siihen aikaan että sieltä ei pitäisi olla pois. Mutta näillä mennään, ja eihän tuo kelikään ole kovin kummonen ollut.

    Olen jo hieman heittänyt pyyhkeen kehään koppeloiden suhteen, mutta metsokuvista vielä tältä syksyltä haaveilen. Ja sen takia onkin vielä tarkoitus soitimelle tänä keväänä lähteä. Ei vielä huomenaamuna, mutta…

    Suapi kääntää ja vatkata terää, mutta ei minua harmita. Se on nimittäin hyvä että edes muut saa kuvia kun itsellä ei onnistu =) Kyllä minäkin vielä joskus!

    -Janne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.