Yhdeksäs yö metsonsoitimella – Pakkasaamun koppelokonsertti

Jo illalla huomasi että on hieman edellisiä iltoja kylmempi ilma, ja mikä mukavinta… hyttyset loistivat poissaolollaan, ehkä juuri kylmän ilman takia. Illalla ei ollut mitään normaalista poikkeavaa toimintaa, paitsi että pukkasi päälle ihan mahdotonta väsymystä. Ehkä lyhyet yöunet alkoivat vaatia veroansa? Onhan tässä kolmelta ja neljältä useampaan kertaan herätty ja päiväunetkin jätetty tarkoituksella päivällä nukkumatta, jotta teltassa aikasiin jo nukuttaisi. Tällä kertaa todellakin väsy tuli ajoissa… väsymys repi leukoja jo kahdeksan aikaan siihen malliin että nukkumaan olisi voinut käydä. Vähän yli yhdeksään kuitenkin sinnittelin ennenkuin nukkumaan kävin ja uni tulikin sitten tyyliin nuija nukutus. Kellon olin laittanut herättämään puolen neljän aikaan, mutta heräsin noin 03:57 kun ukkometso rymäytti johonkin lähellä olevista puista istumaan. Ilmeisesti jossain vaiheessa olin sen verran tajuissaan ollut että puhelimen olin sammuttanut ja jatkanut unia… tai sitten alitajunnasta tuli joku ”nyt tarttetaan vielä vähän lisää unta” =)

Ylös kuitenkin kömmittiin ja aika rapsakka keli oli verrattuna edellisiin aamuihin… selvästi pakkasen puolella. Pari kukkoakin kuului olevan jo äänessä… ja eikö ollut yksi ukkometso ilmaantunut soimaan ihan uudelle paikalle sen eilisen ”liikkuvan-soidinkeskustan-päätepiste-hakkuuaukion” laidallekkin. Jonkun aikaa siinä istuskelin ja puissa alkoi ympärillä rapsahdella, eikä mennyt pitkään kun istuin keskellä koppelokonserttia. Osa koppeloista tuntui olevan selvästi muita innokkaampia… joku kun vähän kotkotti niin aina joku näistä päällepäsmäreistä veti hirveät luritukset takaisin. Ei nyt ihan katkottomaksi tuota koppelokonserttia voi sanoa, mutta todella kiitettävästi olivat äänessä… ja pitkään! Yhteensä viisi koppeloa sain äänien suuntien perusteella ynnäiltyä. Mielenkiintoista asiassa oli se, että kukot ei paljoa noista koppeloista näyttäneet välittävän. Ukkometsot vaan jörnittivät tiukasti paikoillaan… meno sitä paitsi alkoi jo näyttää päivän valostuessa siltä että tuleekohan hommasta yhtään mitään. Päivän kirkastuessa ja ilman lämpötilan laskiessa samassa tahdissa alkoi laskea kukkojen pyrstöt ja soidin into. Jossain vaiheessa koppelotkin alkoi menettää ilmeisesti toivoaan kun kukot alkoi koomaamaan… yksi kerrallaan koppelot lähtivät eilisen liikkuvan soidinkeskustan alkupisteestä kuka mihinkin suuntaan. Siinä vaiheessa tiesin että kuvat jäi tältä aamulta saamatta. Myös tuon tappelureviirin kukko loisti poissaolollaan… oisiko siirtynyt sinne aukon laitaan? Mene ja tiedä… Sen kuitenkin tiesin että mitäpä tässä kökkimään, ja kaivaiduin makuupussin kätköihin. Kauaa ei lämpöisessä tarvinnut ollakkaan kun purjehdin uneen paremmille soitimille kuvaamaan. Ainut havahtuminen unesta ennen taas uudestaan nukahtamista tapahtui kun vaimo ihmetteli tekstiviestin välityksellä pakkasen määrää…

Huomiseksi foreca povaileekin suht samanlaista aamua… ei niin nättiä, mutta kylmää. Eli hyvä syy katkaista teltassa nukkumis putki ja pötkötellä ensi yö omassa sängyssä… jos vaikka nukkuisi vähän neljää pidempään. Tulipahan nyt taas pari asiaa selväksi… vaikkei kukkoa näkyisikään, niin koppelot kokoontuivat jälleen samaan paikkaan kuin edellisenäkin aamuna. Ja tietysti että jos on pakkasta tai kylmää, niin parempi pysyä kotona ja maksaa univelkoja.

-Janne

2 thoughts on “Yhdeksäs yö metsonsoitimella – Pakkasaamun koppelokonsertti

  1. Taitaa metson soidin olla vähän erilainen kuin teeren soidin mitä säähän tulee. Teerihommissa kylmä aamu on pelkästään plussaa! Maa on jäässä, hengitykset höyryävät ja auringon kivutessa metsänrajan yläpuolelle jäinen suo alkaa kiiltää kivasti.

  2. Kyllähän ne oikeasti kylmän ilman positiiviset puolet istuisi ihan yhtä kivasti metsokuviin mitä ne istuu teerikuviinkin ,) Monasti vaikea vaan toteuttaa täällä meidän korkeuksilla…

    Joidenkin hullujen metsojen kanssa hengityshöyry kuvia näkee toteutetun jo huhtikuun alussa tänäkin vuonna. Ja kyllähän niitä voi soitimeltakin saada.

    Mutta jos jos kuvattava metso on tätä luokkaa kuin tässä Värriön luonnonpuiston blogin jutussa niin ,) -> http://varrio.blogspot.com/2009/04/metson-hairiokayttaytymisesta.html

    -Janne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.