Suomalaisille menestystä Wildlife photographer of the year 2011 kilpailussa!

October 20th, 2011


Kuvaa klikkaamalla aukeaa isompi kuva!

Jälleen kerran suomalaiset ovat menestyneet maailman suurimmassa ja arvostetuimmassa luontokuvauskilpailussa, joka kantaa nimeä Veolia Environnement Wildlife Photographer of the Year 2011. Tänä vuonna tähän kansainväliseen kilpailuun lähetettiin kaikenkaikkiaan noin 41000 kuvaa, joista noin 100 palkittiin… eli 0.2% lähetetyistä kuvista sai palkinnon. Tähän suht pieneen prosenttiin kuului viisi suomalaista luontokuvaajaa.

Parhaiten suomalaisista pärjäsi Benjamin Pöntinen, joka voitti Snow hare -kuvallaan Animals in their environment sarjan. Myös suurin osa muista aikuisten sarjassa pärjänneistä Suomalaisista palkittiin tässä samassa eläimiä ympäristössään esittävässä sarjassa. Henrik Lund saavutti hienolla Tiptoe lark kuvallaan kunniamaininnan. Ja kolmas palkittu suomalainen tässä samassa sarjassa olin minä itse kuvallani Top spot, joka esittää metsän siimeksestä kuvattua puunlatvassa istuvaa metsoa. Kuva onkin esillä tuossa yllä.

Neljäs palkittu suomalainen on Antti Partanen, joka saavutti kunniamaininnan kuvallaan a spectrum of silk sarjassa Creative visions of nature. Viides palkittu suomalainen oli Ilkka Räsänen, joka saavutti kunniamaininnan Tern style kuvallaan 11-14 vuotiaiden sarjassa.

Palkitut kuvat!
Benjamin Pöntinen – Snow hare: Linkki
Henrik Lund – Tiptoe lark: Linkki
Janne Heimonen – Top spot: Linkki
Antti Partanen – A spectrum of silk: Linkki
Ilkka Räsänen – Tern style: Linkki

Oman palkitun kuvani kuvasin vuonna 2009, joka oli metsokuvallisesti aika köyhä vuosi omalla kohdallani. Tosin eipä niitä kovin runsaita vuosia ole vielä ollutkaan, mutta oli kuitenkin parempi vuosi kuin 2010, jolloin en päässyt kuvaamaan metson metsoa, vaikka kovasti yritinkin. Onneksi kevät 2011 pelasti ja ensi keväänä kuvien syntymiselle on jopa odotuksiakin. Olen kirjoittanut vuodesta 2009 saakka metsopäiväkirjaa blogiini, joka on ikäänkuin päiväkirja metsonsoitimille tekemistäni reissuista. Tämän vuoden wildlife photographer of the year kilpailussa kunniamaininnan saaneen kuvan tarinan voit lukea tästä -> Metsopäiväkirja 2009 – Neljäs yö metsonsoitimella.

Kaikki kilpailussa palkitut kuvat löydät täältä -> WPY online gallery

Paljon onnea kaikille kilpailussa palkituille!

-Janne

Sigma 120-300mm f2.8 EX DG OS APO HSM arvostelu – Uusi artikkeli lisätty!

October 18th, 2011

Sigma 120-300mm f2.8 EX DG OS APO HSM arvostelu lisätty kotisivujeni artikkelit osioon!

Kauan siinä kesti, ja hieman piikittelyäkin sain kuulla, mutta aiheesta. Nyt Sigma 120-300/2.8 OS artikkeli on kuitenkin on täällä, puristettuna kymmeneen sivuun. Mietin mitä kirjoitan tästä hienosta ja monipuolisesta objektiivista, ja jotain jäi pois ehkä jälkeenpäin lisättäväksi… mutta sen näkee sitten. Näillä mennään, sillä artikkeli oli vihdoinkin saatava linjoille!

Kiitokset kärsivällisyydestä!

Itse artikkeli polttovälivertailuineen, sample kuvineen jne

TÄÄLTÄ -> Sigma 120-300/2.8 EX DG OS APO HSM Arvostelu

ja artikkelia pohjustava keskustelu ja jokunen muu sample kuva löytyy täältä -> Blog: Testissä uusi Sigma 120-300/2.8 EX DG OS APO HSM

Kiitos ja kumarrus
-Janne

Canon EOS 1Dx julkaistu!

October 18th, 2011

Canon julkaisi tänään uuden ammattirunkonsa, joka kantaa nimeä Canon 1Dx ja on kuin buustattu Nikon D3s! Runko näyttää paperilta siltä kuin mitä moni on toivonut Nikon D4:sen olevan, ja itsenikin mielestä 18Mpix on aika kiva. Ehkä Canon on tehnyt hieman analyysiä mikä vetää, ja tulee nyt takaisin peliin… RYTINÄLLÄ! Mutta mielenkiintoista on nähdä että jatkaako Nikon enää viitoittamallaan tiellä? Toivottavasti, mutta uusimmat D800-huhut ainakin viittaavat vahvasti megapikseli-vetoisuuteen. Mutta ilman enempiä lätinöitä! SPEKSIT!

Canon EOS 1Dx

– FF-kenno
– 18.1 megapikseliä
– Dual DIGIC 5+
– ISO 100-51200 Natiivi herkkyydet (+50, 102400, 204800)
– 100,000 Pixel RGB valonmittaus sensori
– 61 tarkennuspistettä
– 21 f/5.6 ristikkäissensoria
– 20 f/4 ristikkäissensoria
– 5 f/2.8 ristikkäissensoria
– 12 kuvaa sekunnissa
– 400,000 laukauksen sulkimen kesto
– Ethernet liitäntä
– Saatavilla: Maaliskuussa 2012
– Hinta: 6800 dollaria

Lähde: Canonrumors.com

Kaikenkaikkiaan oikein kivat speksit, kelpaisi jopa mulle! Hieman salaa toivoin D700 jatkajan olevan tuollainen pikseleiltään ja herkkyyksiltään. Paha tietysti sanoa vielä mitään herkkyyssuorituskyvystä, mutta kyllähän se varmasti on enemmän kun kohdallaan!

Nyt on mielenkiintoita nähdä, milloin Nikon saa D4:sensa markkinoille, sillä tämähän tulee pihalle vasta maaliskuussa 2012!

Lisäys!

Virallisen julkistuksen mukaan uusi Canon EOS 1D x runko tulee korvaamaan aiemmat 1D sportti- ja 1Ds studiorungot. Joten nyt on tapahtunut se kauan puhuttu ykkössarjan yhdistyminen. Saas nähdä kuinka Canon hoitaa suuret megapikselit, eli jääkö se 5d mark III harteille? Vai tuleeko vitosesta kokonaan oma studiosarjan pro-kamera?

Virallista tietoa -> Dpreview.com – Canon 1D x

-Janne

Vuoden Luontokuva 2011 : Kai Fagerström – Kettu

October 16th, 2011

Vuoden luontokuva 2011 kilpailun voittaja on julkaistu! Tänä vuonna yhdeksästä finalistista voiton vei yllä oleva, Salossa asuvan Kai Fagerströmin kuvaama kuva nimeltään “Kettu”, joka edusti kilpailussa nisäkkäät sarjaa. Tuomarit luonnehtivat kuvaa näin:

Tuomaristo näki kuvassa piirteitä klassisesta muotokuvauksesta ja piti kuvaa virstanpylväänä pelkän toteavan luontokuvauksen matkalla kohti todellista valokuvausta.

Hurjasti onnea Kafalle! Usko kettukuvan pärjäämiseen oli kova! Ja veikkaan ettei jää kyisesen kettusarjan viimeiseksi palkinnoksi, sillä upeita kuvia kyseisestä sarjasta löytyy! Kettukuvan rinnakkaisruutuja voit ihailla Kain kotisivuilta täältä -> www.kafa.fi

Aiemmin arvioin läpi kaikki vuoden luontokuva 2011 finalistit, ja kirjoitin Kain kuvasta näin!

Komia kettuportraitti Kafalta! Pidän yksinkertaisista ja jossain tapauksissa hieman kliineistä, vai pitäisikö sanoa “häiritsevistä elementeistä vapaista” -kuvista, ja tämä kyllä menee hienosti siihen kategoriaan. Ja kun kyseessä on vielä hieman harvemmin nähdyn kaltainen kuva ketusta, niin ymmärrän kyllä miksi kuva on sillä paikalla johon se nyt on nostettu. Inan enemmän olisi saanut olla terävyysaluetta, jotta kuonon kärkikin olisi ollut skarppi, mutta tiedän itsekin kuinka toivotonta st-aluetta on seurata kun tilanne on päällä… eikä sitä etsimestä aina niin vaan erota. Hieno kuva, jota pieni terävyysalueen puute ei pilaa. Tälle voisin suoda vaikka VLK-voiton.

Muut arviointini tämän vuotisen vuoden luontokuva kilpailun finalisteista voit lukea täältä -> Vuoden luontokuva 2011 finalistit julkaistu

Vaikka kafan kettukuvaa olen nyt useamman kerran katsellut, ja kirjoitinkin aiemmin että “kettu” on sellainen kuva jolle voisin Vuoden luontokuva 2011 voiton suoda, niin kuva kestää edelleen katselua ja tuntuu edelleen upealta kuvalta! Mutta kilpailun ohessa palkittiin kunniamaininnalla myös muita kuvia, joita mielestäni kuuluu nostaa esille. Omaan silmääni iskivät etenkin nämä kuvat!

-Kari Järviluoto – Kevään kiihkoa: Katso kuva
-Seppo Keränen – Talvi puree: Katso kuva
-Tomi Valtonen – Saaliin vaihto: Katso kuva
-Pekka Huttunen – Räntäsade rämeellä: Katso kuva
-Leena Miettinen – Jokioisilta: Katso kuva
-Benjam Pöntinen – Kina: Katso kuva
-Kari Westerholm – Sammakon Silmä: Katso kuva
-Pasi Relanto – Meduusa: Katso kuva
-Tero Makkonen – Rannan pöllö: Katso kuva
-Tapio Räsänen – Käpytikka: Katso kuva

Tällä setillä on palkintoja varmasti tulossa myös kansainvälisestä IWFP-kilpailusta johon kisaorganisaatio palkitut kuvat lähettää!

Onnea vielä kaikille kilpailussa palkituille!

-Janne

Vuoden luontokuva 2011 finalistit julkaistu!

October 4th, 2011

On taas se aika vuodesta kun vuoden luontokuva kilpailun tulokset julkistetaan, ja kun perinteeksi on muodostunut tehdä pieni katsaus valittuihin kuviin, niin tehdään se myös tällä kertaa vaikka hieman pitkäksi meinasikin mennä!

Ensimmäinen fiilis kuvista oli, että tällä kertaa tuomaristo on tehnyt aika tasaista työtä, ja kuvat istuvat omaan silmääni ihan kivasti, eikä (minun mielestä) huonoja kuvia ole mukaan eksynyt. Joskaan tänäkään vuonna finalistien joukosta ei löydy mitään tajunnan räjäyttävää, mutta perus hyviä kuvia silti! Tietenkin väkisin tulee mieleen että eikö mitään älyttömän hienoa ollut tarjolla? Nooh, tuomari laji… Olen varma että olen tuomarien nimet jossain nähnyt, mutta en nyt tähän hätään niitä löytänyt. Lisään ne sitten jälkikäteen jahka löydän.

Mutta kuviin!

Kasvit: Henrik Lund – Kukka kukassa:
-LINKKI KUVAAN-

Henrik on ollut liikkeellä upean valon aikaan! Jos viime vuoden kasvit sarjan kuva edusti uutti näkemystä, niin tämä edustaa ehdottomasti perinteistä linjaa. Hieman saman tyyppisiä kuvia on kyllä nähty ennekin, joskaan ei muistaakseni ihan lähivuosina vlk:n kasvisarjan sarjavoittajana, mutta kuten monasti sanotaan, ja mikä mielestäni pitää paikkansakin – tausta tekee kuvan! Kuten kuvan nimi “kukka kuvassa” antaa olettaa, on kukkaa nähtävissä lähes joka elementissä, ja myös itse “valo” muodostaa kuvaan lähes koko ruudun kokoisen kukinnon. Kaikenkaikkiaan kaunis kukkakuva, josta en pahemmin korjattavaa keksi. Jos oikein kaivamalla jotain kaivaa, niin lähellä alalaitaa olevan kuvan varsi voisi kuvan laidan leikkauskohdasta olla hieman epäterävämpi, jollain ei tulisi ns. leikkaus/töksähdys fiilistä. Mutta varren väri onneksi sulautuu aika kivasti taustaan jolloin varsi ei nouse juurikaan häiritseväksi tekijäksi. Liian perinteinen vuoden luontokuvaksi?

Linnut: Raimo Sundelin – Kirkhakkinen:
-LINKKI KUVAAN-

Matalalta pehmeästi paistavaa valoa löytyy myös Raimon kuvasta! Ja oikein passelisti löytyykin, sillä valo ehdottomasti kuuluu tähän kuvaan, ja ilman sitä kuva olisi vain varjo nykyisestä. En yleensä pidä neliöformaattista, koska olen jollain tapaa laajakulmavammainen, mutta tähän kuvaan neliöformaatti kyllä sopii ja hieman synkkä tunnelmakin itseeni puree. Lintuja on kyllä upea määrä kuvassa, ja olisikin kiva tietää tarinaa lintujen taustalta… Olivatko vain ohikulkumatkalla vai? Aivan täysillä kuva ei kuitenkaan iske, joskin tarjoaa uutta näkemystä lintusarjaan. Mutta mikä ettei tämä voisi VLK:ta voittaa hieman erilaisena lintukuvana?

Maisemat: Janne Nieminen – Tyrskyt:
-LINKKI KUVAAN-

Maisemat sarjan kuvan nähdessäni ensimmäinen fiilis oli että taasko aaltoja tai tyrskyjä. Piti oikein tarkastaa viime vuosien VLK-gallerioita, mutta ei siellä nyt lopulta hirveästi aaltokuvia ollutkaan. Ehkä fiilis tuli siitä että tämän tyylisiä kuvia on nähnyt sata ja yksi? Mutta ei se toki tämän kuvan vika ole! Kyllähän tälläinen aalto/tyrsky kieltämättä on dramaattinen kuva. Hieman kuvasta tulee sellainen telemaisema fiilis, ja kaipaisin kuvaan lisää etualaa näkyviin, mutta tyrsky on kyllä komea, ja valotusaika justiinsa passeli. Synkkä aaltokuva, mutta jättää ehkä hieman kylmäksi tämäkin finalisti? Ei mielestäni ehkä yllä vuoden luontokuvaksi, vaikka sarjansa on voittanutkin…

Nisäkkäät: Kai Fagerström – Kettu:
-LINKKI KUVAAN-

Komia kettuportraitti Kafalta! Pidän yksinkertaisista ja jossain tapauksissa hieman kliineistä, vai pitäisikö sanoa “häiritsevistä elementeistä vapaista” -kuvista, ja tämä kyllä menee hienosti siihen kategoriaan. Ja kun kyseessä on vielä hieman harvemmin nähdyn kaltainen kuva ketusta, niin ymmärrän kyllä miksi kuva on sillä paikalla johon se nyt on nostettu. Inan enemmän olisi saanut olla terävyysaluetta, jotta kuonon kärkikin olisi ollut skarppi, mutta tiedän itsekin kuinka toivotonta st-aluetta on seurata kun tilanne on päällä… eikä sitä etsimestä aina niin vaan erota. Hieno kuva, jota pieni terävyysalueen puute ei pilaa. Tälle voisin suoda vaikka VLK-voiton.

Muut eläimet: Jukka-Pekka Tikkanen – Kurkistus:
-LINKKI KUVAAN-

Hieman massasta poikkeava käärmekuva. Rantakäärmeistä otettuja kuvia on tullut ajansaatossa huomattavasti vähemmän vastaan, kun taas sahalaitakuvioisen serkkupoika kyyn kuvat alkavat olla jo jossain määrin yleisiäkin. Vesi käärmekuvan elementtinä on myös harvemmin nähty ja tietenkin sopii rantakäärme kuvaan. En voi olla ajattelematta että kuinka kuvaustilanne on lopulta edennyt? Jotenkin tuo käärme ei vaikuta hirmuisen luonnolliselta tuossa kuvassa. Tai miten sen sanoisi… ihmisen läsnäolo välittyy kuvasta? Tietenkään sitä ei ole säännöissä kielletty… mutta itseäni se jotenkin tässä kuvassa häiritsee. En laittaisi omia pennosia välttämättä jakoon tämänkään kuvan VLK-voitosta.

Sommittelu ja muoto: Jari Peltomäki – Kevätjäillä:
-LINKKI KUVAAN-

Lissää lintuja Sommittelu ja muoto sarjassa. En oikein tiedä mitä tästä ajattelisin, muotoja on toki nuo taustan vaakasuuntaiset tasotkin ja linnut sommiteltu varjoineen ihan ok etualalle, mutta jotain lisää kaipaisin tähänkin kuvaan. Ja jotenkin välttämättä haluaisin rajata kuvan niin että tumman ja vaalean hiekan raja olisi kuvan keskellä, eli että ylälaidasta lähtisi siivu pois. Silloin ylälaidam jäämassan ylälaita häviäisi ja kuva yksinkertaistuisi, ja ehkä se kääntyisi vielä hieman taiteellisempaan suuntaan. Mutta tietenkin jokaisella on omat mielipiteensä… jne…

Luonto ja ihminen: Jari Hakala – Valoa yössä:
-LINKKI KUVAAN-

Tähtitaivasta, uutta näkökulmaa niin näkemiini kuviini kuin majakkakuviinkin… Toimii! Tästä kuvasta en muuttaisi mitään, ainoastaan toivoisin että tämä olisi minun ottamani. =D Lyhyesti ja ytimekkäästi, tässä on meillä Vuoden luontokuva 2011. ,)

Nuoret 94-03: Liina Heikkinen – Jättäkää rauhaan:
-LINKKI KUVAAN-

Nuorempien nuorten sarjassa on tallennettu joutsenen piinaa. Monasti olen hyttysiä huitoessani miettinyt metsän eläimien altistumista hyttysille, ja sitä kuinka tuskaista se voi välillä eläinten mielestä olla. Joutsenetkin vielä pesivät paikoissa joissa hyttysiä varmasti piisaa. Kuvasta hyvin välittyy joutsenen ärtymys, tai ainakin joutsenen voisi kuvitella olevan ärsyyntynyt hyttysiin. Hyvä dokumentti, mutta ei välttämättä VLK-voittaja.

Nuoret 91-93: Lauri Talarmo – Utelias orava:
-LINKKI KUVAAN-

Hitusen vanhempien nuorten sarjassa hauska kurrekuva. Orava siinä tarkkana… meinaakohan kähveltää munamankelin vai tyytyä vaan tyhjentämään kumit. =D Voisi toimia neliörajauksellakin. Nyt oikeaan laitaan jää aikasta paljon “turhaa” tyhjää.

Jään mielenkiinnolla odottamaan tulosten julkaisua ja tämän vuoden VLK-voittajaa!

-Janne

Nikon 1 peilitön järjestelmä julkaistu! Nikon V1 ja J1 rungot + objektiivejä!

September 21st, 2011

Vihdoinkin Nikon julkaisi kauan huhuissa pyörineet peilittömät digijärjestelmäkameransa! Pienet, vai pitäisikö sanoa pienehköt peilittömät kamerat ovat tehneet maihinnousuaan suhteellisen vilkkaasti maailmalla, ja etenkin Aasian maissa veto näihin “taskujärjestelmiin” on ollut todella kova!

Uusien vermeiden kehitysprosessi on tietenkin pitkä, mutta ehkä näiden Nikoneiden markkinoille tulo vei hieman liian kauan kilpailijoihin verrattuna? Tietenkin Sendain ydinvoimala onnettomuus saattoi siirtää julkaisuaikatauluja ja tietenkin voidaan todeta, että Canoniltahan peilitön järjestelmä puuttuu vielä kokonaan, jos sellaista on edes tulossa? Mutta Olympuksen ja Panasonicin muodostama micro43, Sonyn Nex-sarja jne ovat saaneet porskuttaa jo jonkin aikaa markkinoilla ja vahvistaa asemiaan. Olympuksen PEN-sarjassa ollaan menossa jo kolmannen sukupolven kameroissa ja uusien mallien ilmestymistahti PEN-sarjassa on kieltämättä ollut aika kova. Mutta ei voi valittaa, sillä kehitystä on tapahtunut jokseenkin kokoajan!

Aikas pitkään huhuja Nikonin peilittömästä järjestelmästä liikkui, ja patenttihakemuksiakin porukka silloin tällöin niihin liittyen löyti. Jo suht aikaisessa vaiheessa objektiivien patenttihakemusissa ilmoitettu objektiivin piirtoympyrä antoi viitteitä siitä että Nikonin peilitön järjestelmä tulisi olemaan normi pokkareita suuremmalla, mutta micro43:sta pienemmällä kennolla. Muistaakseni taisi jo heti alussa selvitä että kroppikerroin tulee olemaan 2.7x (kennon koko 13.2mm x 8.8mm).

Niin nyt, kuin jo ennen tämän uuden CX-järjestelmän julkaisua huhujen myötä paljastunut kennokoko jakoi ihmisten mielipiteitä tehokkaasti keskustelupalstoilla. Tietenkin totuus on että pienemmän kennon myötä pikselitiheys ja kohinat tuppaavat kasvamaan. Toisaalta hyviä puolia tietenkin ovat mahdollinen objektiivien pienempi koko ja paino, ja sitä myötä järjestelmän parempi mukana kuljetettavuus. Totuushan on että peilittömät kamerat eivät tähän mennässä ole olleet aivan taskupokkarin korvaajia, sillä kokoeroa ns. ixus jne luokkaan on ollut ihan huomattavasti… joskin normi järkkäriä pienempiä ollaan oltu. Eli kyseessä eräänlaiset välimallin kamerat ja jokaisen tuleekin miettiä niin kuvanlaadun kuin kameran koonkin perusteella, mikä on riittävä juuri itselle?

Mutta Nikonin uuteen ykkös-järjestelmään! Nikon julkaisi siis kaksi runkoa uuteen järjestelmäänsä! Nikon V1 ja Nikon J1 -kamerat, joista ensimmäinen on kalliimpi (kitti $899.95) ja poikkeaa varustelultaan jälkimmäisestä (kitti $649.95) seuraavin osin: magnesium runko, elektroninen kurkistusmallin etsin (1.4Mpix), mekaaninen suljin (mahdollistaa nopeamman salamasynkan 1/250s vs 1/60s), lisäväline liitin, 3.5mm stereo sisääntulo mikrofonille, yhteensopivuus 1-sarjan SB-N5 salaman kanssa, ei sisäänrakennettua salamaa kuten J1-mallissa. V1 käyttää myös eri akkua kuin ‘pikkuveljensä’ (d7000-akku) ja sisältää korkeampi resoluutioisen 3″ takanäytön (920k vs 460k pistettä)

Molemmat kamerat kykenevät kuvaamaan videota täydellä resoluutiolla (1920×1080 60i/30 fps) ja ottamaan still-kuvia videon kanssa samanaikaisesti. Sekä V1 että J1 kykenee automaattitarkennusta käytettäessä ottamaan 10 kuvaa sekunnissa täydellä resoluutiolla, ja ilman automaatitarkennusta kuvia on mahdollista ottaa jopa 60 kuvaa sekunnissa! Automaattitarkennusta ja laukaisuviivettä on kehuttu maailman nopeimmaksi, mutta se jää nähtäväksi. Molemmista kameroista löytyy 73-pisteinen automaattitarkennusjärjestelmä ja molemmissa uutukaisissa on myös mahdollista käyttää F-mountin AF Nikkoreita täysin ominaisuuksin kun käytössä on Nikonin FT1-bajonettisovitin.

Itse olen hieman kahden vaiheilla näiden uutuuksien suhteen. V1 näyttää ihan vinkeältä peliltä, sillä kuten kuvissa, myös kameroissa yksinkertainen on kaunista… Toisaalta kuvia kameran takapuolelta tutkiessa ja käytössä olevia nappeja ihmetellessä fiilikset taas hieman laskevat. Olen jotenkin jämähtänyt siihen ajatukseen että valotuksenkorjausta ja aukkoa pitäisi päästä muuttamaan suht helposti että kuvaaminen pysyy mielekkäänä, ja näiden uusien Nikonien suhteen ei tuosta ole vielä minkäänlaista varmuutta, sillä niiden toiminnallisuudesta on hyvin vähän vielä tietoa liikkeellä. Nämä pari omassa kuvauksessani tärkeää asiaa ovat ihan hyvin hoidossa peilittömässä Olympus E-P1 micro43 kamerassa, joka tällä hetkellä toimittaa kotialbumipokkarimme virkaa. Toisaalta vaimoni kuvauksessa noilla ei taas ole mitään merkitystä, josta pääsemmekin miettimään että kenelle tai millaiselle ryhmälle nämä uudet 1-sarjalaiset ovat kehitetty?

Kaikenmaailman kuvausohjelmia joissa otetaan 20 kuvaa joista kamera valitsee 5 parasta jne… väkisin tulee mieleen että olenkohan aivan kohderyhmää? Mutta jotenkin tuo V1 kuitenkin kiinnostaa. Ehkä se on se kiinteä “kurkistusetsin”, enkä toisaalta voi olla miettimättä miten tuollainen toimisi omistamieni Nikonin telejen kanssa. Millainen 2.7x kroppi olisi 10 megapikselillä tietyissä tinttipönö tilanteissa? 200mm tarjoaisi jo 540mm kinovastaavan kuvakulman, mutta tietenkin syväterävyydestä joutuisi tinkimään… Telejatketta peliin tai pidempää objektiivia niin ollaan jo aika hurjissa lukemissa! 500mm->1350mm tai 500+1.4x jatke niin ollaankin jo aikaslähellä 1900 milliä kinovastaavana! Siihen kun tuupataan kaveriksi se 10 megapikseliä niin… 500mm +1.7x jatke niin kolkutellaan jo 2300mm. Ihan vekkuli voisi olla kokeilla kuuta kuvata.

Seuraava toteamus varmaankin olisi että – Joo, kuvakulma on kapea, mutta mites kuvanlaatu? Niinpä… Aika vähän on sampleja näkynyt, mutta jotain kuitenkin… Joskin aika vähän korkeammilla herkkyyksillä vaikka kyseiset kamerat natiivina kykenevätkin ISO100-3200 herkkyys alueeseen.

Täältä löytyy ISO400 sample -> Nikon V1 sampleja
Ja täältä ISO800 sample -> Nikon J1 sampleja

Ei aivan mahdotonta sanoisin, mutta pitää pitää mielessä että kuvat ovat todennäköisesti kuvattu JPEG-kuvina… ja kyseiset kamerathan kykenevät kuitenkin RAW-kuvia kuvaamaan. Mielenkiinnolla odotellaan millaiseksi uudet tulokkaat osoittautuvat.

Näiden runkojen matkassa Nikon julkisti myös järjestelmään sopivia objektiivejä, joita ovat seuraavat:
- 10-30mm f/3.5-5.6 VR (kittilinssi)
- 10mm f/2.8 pancake
- 30-110mm f/3.8-5.6 VR
- 10-100mm f/4.5-5.6 VR power zoom

Kyseiset linssit eivät ainakaan itseäni saa hyppimään riemusta. Pääosin pimeitä zoom-objektiivejä. =/ Toki poikkeuksena tuo 10mm pannari, mutta sekin vain f2.8 valovoimalla. Omassa Olymppoksessamme on tällä hetkellä Panasonicin 20/1.7 objektiivi, joka kyseisessä kamerassa antaa käyttöön 40mm kinovastaavan kuvakulman. Tuo polttoväli on ollut kotialbumi käyttöömme aika soppeli. Kyseisellä objektiivilla pääsee jo hieman myös nauttimaan pehmeistä taustoista, josta aikaisemmalla Olympuksen 17/2.8 ei tarvinnut paljoa unelmoida. Ei pitäisi verrata noita tuohon Nikonin 10/2.8 pannariin, koska kuvakulmakin on sen verran eri… Mutta todennäköisesti se olisi byebye pehmeät epäterävähköt taustat tuolla Nikonin pannarilla. Vai pitääkö asia nähdä niin että terävyysalue olisi varmemmin oikeassa paikassa? =D

Näiden uusien ykkösten julkaisu tilaisuudessa Nikon esitteli myös järjestelmään tulevia objektiivejä jotka oli esillä jonkinasteisina esituotantomalleina. Esillä oli mm. tälläisiä objektiiveja:
- Portrait prime lens
- Landscape wide-angle zoom
- High-power zoom lens (For travel)
- Super-telephoto zoom (For sports)
- Close-up (Macro lens)
- Pocket-size (thin-normal zoom lens)
- Pocket-size (thin-normal zoom lens)

Näiden objektiivien kuvia voit katsella täältä -> Dpreview – Nikon 1 Launch

Kuten kuvista näkyy, suht pienehkö kamera on kyseessä… Vai ovatko valinneet iso kouraisimman “poseeraamaan”? ,) Objektiivit eivät kuitenkaan näytä mitenkään erityisen pieniltä verrattuna micro43:sen pannukakkuihin, tai aivan tuliterään Panasonicin zoom pannukakkuun. Nikonin Landscape zoom on todennäköisesti aiemmin patentoitu 7-13mm f3.5-5.6 objektiivi, kun taas portrait prime todennäköisesti on 32mm f1.2 objektiivi. Hieman pitkäksi menee “85mm” kinokoossa jos miettii ihan kotialbumiräpsyjä. =/

Ehkä meidän perheen kotialbumia täytetään vielä Olymppos + Panasonic yhdistelmällä kuitenkin… Mutta katsotaan Mitä Nikon 1 rintamalta tulee, sillä Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan… Ja tokihan tämä sen puoleen on kiinnostava julkaisu, että näissä nähtyä uutta tekniikkaa prosessori, automaattitarkennus jne puolella saatetaan nähdä myös “oikeissa” järjestelmäkameroissa! Itseäni tietenkin houkuttaisi nähdä peilittömyys jo D700 korvaajassa, jolloin kameran ääntä saataisiin alaspäin ja objektiivin ja rungon yhteensopivuuden aiheuttamista tarkennusongelmista päästäisiin eroon.

Speksejä en tarkoituksella ruvennut hirmuisesti käsittelemään, sillä ne voi lueskella vaikka täältä -> Dpreview – Nikon announces Nikon 1 system

PS. koitataan aktivoitua tässä blogin kirjoittamisessa vaikka kiirusta pitääkin…

-Janne

Testissä uusi Sigma 120-300/2.8 EX DG OS APO HSM

June 22nd, 2011

Kun Sigman uusi EX 120-300/2.8 OS julkaistiin, se kiinnitti oikeastaan heti huomioni! Sillä jo paperilla objektiivi vaikutti erittäin mielenkiintoiselta ja potenttiaaliselta! Olen nyt kyseistä objektiivia hieman toista viikkoa testaillut ja voin sanoa että edelleenkin on kyse oikein mielenkiintoisesta kapistuksesta! Testiin saamani objektiivi on Canon-versio, joten omalla Nikonin-rungolla en sitä pääse testaamaan, mutta sain kaveriltani lainaan tuon objektiivin seuraksi Canon 1ds Mark III -rungon, jolla ehkä selviää onko objektiivista mihinkään. ,)

Uuden Sigman kuvanlaatu on helppo kiteyttää: Jäätävää! Ilman telejatketta objektiivi tekee todella nättiä jälkeä, kuten myös Sigman 1.4x DG telejatkeella! 1.4x telejatketta käytettäessä objektiivi tarjoaa käyttöön 168-420mm aukolla f4… ja kyseinen yhdistelmä on todellakin käyttökelpoinen myös täydellä aukolla, kuten alla olevan kirjosieppo naaraan pershöyhenistä käy ilmi. Kyseistä kuvaa klikkaamalla aukeaa alkuperäisessä koossa oleva 100% croppi suoraan 1dsmk3:sen RAW-tiedostosta ilman minkäänlaista terävöistystä tai kohinanpoistoa.


Klikkaa kuvaa nähdäksesi se alkuperäisessä koossa!

Mielestäni Sigma löytää kirjosiepon höyhenpuvusta ihan kivasti yksityiskohtia ja epäterävyysluekin pehmenee oikein kauniisti, eikä häiritseviä elementtejä bokehistä oikein löydy. Olen käyttänyt kyseistä objektiivia 1.4x telejatkeen lisäksi myös Sigman 2x DG telejatkeen kanssa (240-600/5.6). Myös 2x telejatkeella objektiivi tarjoaa oikein käyttökelpoista kuvanlaatua, joskin vaatii hieman himmentämistä saavuttaakseen kiitettävän kuvanlaadun tason.

Telejatkeita käytettäessä hetkittäin kaipaisi tarkennusalueen rajoittimia nopeuttamaan tarkennusta ja auttamaan mahdollisissa automaattitarkennuksen sahaus tilanteissa, mutta niitä tässä objektiivissa ei ole… mutta yllättävän kivasti objektiivi kuitenkin toimii telejatkeilla! Päälle vielä äänetön ja oikein kivasti toimiva kuvanvakaaja, niin vähän päälle pariin tuhanteen euroon tästä on helppo veikata todella paljon myyvää objektiivia. Uskon että tämä tulee ilmestymään todella monen luontokuvaajan laukkuun! Tämän testin jälkeen ainakaan minä en ostaisi esimerkiksi 2-2.5 kertaa enemmän maksavaa Nikonin 200-400/4 VR:ää… enkä ehkä yli 4000 euroa maksavaa 300/2.8 VR:ääkään. Ja kun Sigmaan saa Suomen maahantuoja Fokalta vielä kolmen vuoden takuunkin niin…

Aikomuksissani on kirjoittaa tästä Sigmasta kattava artikkeli ja hieman kaipaisin blogini lukijoilta kommenttia millaisia asioita Sigmasta haluaisitte tietää? Ainakin kuvakulma vertailua 120-300/2.8 +1.4x vs 200/2 + 2x tulen tekemään, koska on paljon ollut keskustelua siitä onko Sigman millit todelliset tai edes sinnepäinkään…

LISÄYS 18.10.2011: ARTIKKELI OBJEKTIIVISTA LÖYTYY TÄÄLTÄ

-> Sigma 120-300/2.8 EX DG OS APO HSM Arvostelu

-Janne

Salama ja ukkoskuvia galleriaan, sekä pientä analyysiä uudesta salamatriggeristä!

June 18th, 2011

Ukkonen - SalamoitaKuvaa klikkaamalla isompi versio Ukkoset ja Salamat galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Thunderstorm and lightning gallery!

Olen ollut aika kiireinen, mutta tässä ukkos ja salamakuvia pienen hiljaiselon jälkeen kotisivujeni galleriaan! Kyseessä on vieläpä ensimmäiset tänä vuonna otetut kuvat kotisivujeni galleriaan… :nolo: Mutta onneksi vuosi ei kerennyt sentään aivan puoleen… =D

Kesäkuun 12. päivä ukkonen näytti salamatutkien perusteella vihdoinkin saapuvan meidän kohdalle! Kävin vanhemman poikani kanssa jo hieman ennen ukkosen saapumista ajelemassa autolla pienen lenkin ja tähyilemässä josko taivaalla näkyisi upeita ukkospilviä. Hieman reissu oli kuitenkin turha, sillä taivas tarjosi vain suht tasaista harmaata massaa. Kotipihaan päästyämme näytelmä sitten jo alkoikin! Pientä vesisadetta ja salamoita siellä täällä. Isi oli innoissaan, mutta niin oli poikakin! Kuistiltamme seurasimme salamoiden välähtelyä ja viisivuotias poikamme innokkaasti kädellä osoittelikin “näitkö, tuollakin välähti!”.

Ihan mukavaa kun ukkoset osuu joskus kohdallekin, sillä vaikka ehkä olenkin jonkinasteinen myrskybongari, en ole kuitenkaan saanut itsestäni irti ns. chase-henkeä että lähtisin ukkosrintamia autolla jahistamaan, vaikka se hieman kiehtoisikin. Hitusen vieläkin harmittaa ettei tullut tuota viime kesän kunnon myrskyä lähdettyä tuohon lähimaastoihin seuraamaan. Ehkä siihen tarvitsisi jonkun innostuneen kaverin matkaan… Jos joku Jyväskylä-Toivakka akselilta on enemmältikin hurahtanut myrskyihin niin viestiä saa paiskata. Toki tuosta vanhemmasta pojastakin myrskyjen perään jossain vaiheessa olisi…

Pääsin nyt ukkosella testaamaan ensimmäistä kertaa aiemmin hankkimaani AEO Lightning Strike II salamatriggeriä. Triggeri reagoi valon muutoksiin, ja niiden perusteella laukaisee kameran. Kaikenkaikkiaan triggeri toimi mallikkaasti, joskin erittäin herkästi! Välähtipä salama missä suunnalla tahansa, niin taivaan pienikin valaistuminen laukaisi kameran! Eli aika paljon hukkaruutuja tuli… Kaiken kaikkiaan kamera napsi pari-kolmesataa kuvaa ja kovolle kuvia joissa salama näkyi tallentui lopulta 14kpl. En usko että olisin kaukolaukaisimella vastaavaa määrää salamoita saanut tallennettua, tai ainakin hukkaruutumäärä olisi ollut paljon isompi… jos siis kaukolaukaisin olisi laukonut kameraa jatkuvasti peräjälkeen.

Mutta oli tuo triggeri helppo… Välillä jätin kameran itsestään päivystämään talomme seinän varteen sateen suojaan ja lähdin itse tuusaamaan muita asioita. Aina kun välähti, kuului kamera kuvan ottavan. Tuntui välillä jopa liian helpolta. Nopea kyseinen triggeri myös on, sillä galleriassani kolmantena kuvana olevassa kuvassa on kaksi salamaa jälkikäteen photoshopissa yhdistettynä, sillä kyseiset kuvat syntyivät molemmat samalla sekunnilla! Kyse siis tästä kuvasta -> >>Linkki<<. Kuvan vasemman puoleisen Y:n mallisen salaman Y:n varsi salama löi ensin, ja heti perään samalla sekunnilla Y:n yläosasta syntyi kuvaan toinen salama! Olisi ollut upeaa saada nuo samaan kuvaan yhdellä valotuksella, mutta valoa oli vaan niin paljon että valotusaika oli väkisin todella lyhyt vaikka kuinka kameran säädöt olivat tapissa.

Mutta oikein tyytyväinen olen hankintaani! Joskin ehkä kyseinen triggeri kaipaisi jonkunlaista herkkyyden säätöä, jolloin aivan pienimmät väläykset eivät saisi kameraa laukeamaan. Onhan kyseisellä valmistajalla nyt sellainenkin sitten myynnissä, mutta aika paljon suolaisempaan hintaan. Eli tällä mennään! Tosin en tiedä voisiko tuohon triggerin eteen virittää jonkunlaista suodinta joka vaikuttaisi herkkyyteen??

Tein hieman aloittelijamaisia virheitä salamoita kuvatessani, ja hieman fiksummilla kameran säädöillä salamoista olisi todennäköisesti tullut upeampia kaikkine näkyvine sivujuonteineen… Ei sinänsä mitään uusia juttuja, mutta empä osannut vaan ajatella ja niitä tähän tapaukseen liittää. Mutta ompahan vara parantaa seuraavalla kerralla! Kiitokset vielä tietävämmille vinkeistä!

Loput Toivakan Ruuhimäestä 12.06.2011 kameraan tarttuneet ukkoskuvat löydät täältä -> Ukkos- ja salama galleria

Seuraavaa ukkosta odottaen!

-Janne

Metson soidin 2011 – Reissu 8 – Viimeinen yö

May 4th, 2011

Päätin eilen iltana startata metson soitimelle viimeistä kertaa. Koska koppelot saapuivat soitimille suhteellisen ajoissa tänä vuonna, olisi meno varmasti jo aika hiipunutta, mutta päätin kuitenkin kokeilla onneani.

Suunnitelmissani oli kuvata koko aamu Nikonin suorastaan ihanalla AF-S 200/2 VR Nikkorilla. Verrattuna 70-200/2.8 objektiiviin voisin tuolla käyttää suoriltaan ISO6400 herkkyyden sijasta ISO3200 herkkyyttä, sekä saisin isomman aukon mukanaan tuoman lyhemmän syväterävyysalueen ansiosta hieman parannusta viime kirjoituksessa kritisoimiini taustoihin. Eli mitään laajoja näkymiä ei oltu metsästämässä, vaan ainoastaan hieman parannusta jo matkaan tarttuneisiin ruutuihin.

Illalla teltta odotteli samalla paikalla mihin sen olin jättänytkin, enkä sitä siitä mihinkään liikuttanutkaan. Kun teltasta on jonkun päivän poissa, syntyy aina pieni jännitys että onkohan telttaa enää paikallaan ollenkaan… tai onko joku ohikulkia napannut naamioverkon tms matkaansa. Hieman epätodennäköistä on että puukolla viillelty ja kasaan teippailtu telttani kenellekään kelpaisi, mutta toki joku voi sen kiusallaan johonkin kivenkoloon polkea. Tänäkin vuonna tälläiseltä kuitenkin vältyttiin. Ehkä yksinkertaisesti liikun vain riittävän korvessa…

Teltassa makaillessani tein havainnon että metso saapuu yöpymis puulleen pikku hiljaa myöhemmin ja myöhemmin. Ja eilis iltana kello kerkesi kulkea jo selvästi yli yhdeksän ennen kuin kukko puuhunsa rysähti. Hyvin nukutun yön jälkeen kännykkäni herätyskello päräytti minut hereille puoli viideltä.

Heti herättyäni kuuntelin että kukon soidin kuuluu jostain aivan muualta kuin kummulta johon telttani kanssa olin majoittunut. Ja siinähän se aamu menikin metson soidinta kuunnellessa. Vilaustakaan metsosta en koko aamuna nähnyt… ei kukkoja… ei koppeloita. Tämä äänessä ollut kukkokin veteli soidinlurituksiaan aikas verkkaiseen tahtiin, ja tuntui välillä pitävän aika pitkiäkin tuumaustaukoja. Soidin alkaa selvästi olemaan tältä keväältä jo ehtoo puolella.

Tämän aamuisen myötä olikin helppo pysyä aiemmassa päätöksessä ja lähtiessään pakata matkaansa myös kaikki kamat jotka olivat viettäneet metsolassa jonkun aamun itse kuvaajaa enemmän. Teltta palveli kevään urhoollisesti, mutta eiköhän ensi keväänä kuitenkin tutustuta metsolaan hieman suuremman teltan avustuksella ja pyritä maksimoimaan viihtyvyyttä. Toki isomman teltan myötä myös seiniin tahattomasti osuminen ja muut mahdolliset metsolle välittyvät ärsykkeet vähenevät.

Tämän keväiset metson soidin kuvaukset menivät lopulta oikein hyvin, vaikka meinasinkin luovuttaa jo puoli matkassa. Mutta jälleen kerran nähtiin että yritystä tarvitaan, ja se kannattaa. Vaikka hommat joskus vastustaa, niin luovuttamalla silloin ei saavuta mitään, olet vain tuhlannut aikaasi pääsemättä päämäärääsi. Toki olet kuitenkin matkanvarrella jotain voinut oppia. Mutta joskus onnistuminen vaatii vain yksinkertaisesti enemmän ponnisteluita… kaikki ei tule helposti, eikä saakkaan tulla. Tietenkin on myös viisautta tietää milloin pitää antaa periksi. =) Mutta olen tyytyväinen siihen että pienen levon jälkeen päätin vielä soitimelle kamerani kanssa palata. Mielestäni onnistuin saamaan ihan kivan setin hieman erilaisia metsokuvia kasaan, ja useampi niistä täydentää metso galleriaani ihan kivasti.

Tämän kuvan myötä haluan kiittää tämän kevään metsopäiväkirjan lukijoita! Kun kevät ensi vuonna koittaa, astumme jälleen mukaan metsolan aamuhämärän tunnelmiin ja metsopäiväkirjat 2012 näkee päivänvalon.

KIITOS!

metso aamuhämärässäKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

-Janne

Metson soidin 2011 – Reissu 7 – On se iso JYTKY!

May 1st, 2011

Edellisellä reissulla haaveilemani lähikuvat jäivät ottamatta, koska kukko hävisi ennenkuin valo riitti telejatkeen käyttämiseen. Tästä turhautuneena siirsin telttani samalle kummulle jossa metso soidintaan harjoittaa, sillä näin voisin heivata telejatkeen ja saisin kuitenkin “lähikuvia”. Olin katsonut teltalleni suht näpsäkän paikan joka mahdollistaisi haluamani kuvien synnyn… tietenkin sillä oletuksella että metso käyttäytyy teltan lähettyvillä samalla tavalla kuin ennen teltan kummulle siirtoa.

Illalla totuttuun tapaan hilpaisin telttaani, ja normi askareiden jälkeen laitoin kamerani ja 50/1.4 objektiivin jalustan nokkaan valmiiksi väijyyn, jos kukko vaikka tänäkin iltana päättäisi harjoittaa ilta-juoksujaan. Valovoima ainakin riittäisi, vaikkei kovin tiukkoja ruutuja syntyisikään. Aikani teltassa makoiltuani alkoi tapahtua ja läheiselle kummulle pyrähti koppelo. Naapuri reviirin ukkometso oli maassa samantien ja onnistuin iltahämärässä vilaukselta nähdä kun kukko kirmasi soidinlauluaan laulaen koppelon perässä.

Hieman odottelin että josko hitusen äänessä ollut kukko, jonka reviiriä vahdin, innostuisi myös maahan juoksentelemaan. Lähes samantien vastakkaisesta suunnasta kuului metson lentoon lähdön ääni, ja äänestä päätellen se tuli suoraan kohti. Kerkesin ajatella että joku kukko saapuu mukaan vappubileisiin ja ajatukseni oli kurkata teippaamani kuvausaukon pienestä reijästä mihin lintu laskeutuu. Mutta kun sain kasvojani hieman lähemmäksi teltan seinää, suhahti ja heilahti teltan seinä oikein kunnolla! Hyvä ettei mennyt kalsarit vaihtoon, sillä joku tuli kovaa ja todella läheltä!

Kurkkaus soidintantereelle paljasti tulijan koppeloksi. Siinä se pönötti kuin tinasotamies – hievahtamattakaan keskellä soidintannerta. Jos ei liikkunut koppelo, niin en uskaltanut liikahtaa minäkään. Koppelo ilmeisesti koki jonkunasteisen järkytyksen teltastani, koska sillä meni noin 10 minuuttia kerätä itsensä ennenkuin lähti varovasti hiippailemaan eteenpäin. Vaikka kamerani olikin valmiina, näytti koppelo olevan sellaisessa mielentilassa, että kuvaa en raaskinut ottaa ja sitä enää säikäyttää. Mutta vaikka soitimelle pelmahti koppelo, niin kyseisen reviirin koiras ei kuitenkaan vaivautunut puustaan enää liikahtamaankaan. Kello ruksutti jo kymmentä, eli oli aika kömpiä makuupussiin ja kohti höyhensaaria.

Olin laittanut kelloni soimaan puoli viideltä, jolloin pääsisin suht nopeasti tositoimiin ja pimeässä joutilaana kökkiminen jäisi suht vähiin. Koska metso todennäköisesti olisi jo soidintantereella herättyäni, ja koska etäisyys linnun ja telttani välissä olisi huomattavasti edelliskertoja pienempi, olin varautunut asiaan mm. jättämällä enemmän vaatetta päälle ja vain kietaissut makuupussin päälleni jolloin saisin vältettyä erilaisia ääniä aiheuttavia toimia. Kieltämättä illalla oli hitusen jäntskättänyt miten aamu tulisi menemään.

Herätysajastani huolimatta heräsin noin 15 minuuttia ennen kännykkäni herätystä. Heti herättyäni korviini kuului selvästi metson soidinlaulu. Tosin aika unessa saisi olla jossei kuulisi metsoa joka soi suoraan teltan yläpuolella puussa. Eli metso oli kuin olikin muuttanut käyttäytymistään teltan vaikutuksesta. Tähän saakka metso oli aina ollut puolen viiden kieppeissä jo maassa soimassa. Kieltämättä pyörittelin mielessäni, että onko soidin jo siinä vaiheessa että jäädään enää vain puihin pönöttämään jos aamu on hieman viileähkö, mutta toivo kuitenkin vielä eli… Kerkesin hieman herätä ja saada kamppeeni kasaan, niin yläpuollani rysähti ja kukko laskeutui soidintantereelle.

metsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

En uskaltanut juurikaan teltassani liikkua, mutta varovasti kurkistin pienestä kuvausaukon reijästä ja näin kun metso selvästi punnitsi telttaani mielessään. Kukon soidin lähti hieman hitaasti käyntiin ja aiempi päätökseni pitää kuvausrytmi todella verkkaisena oli helppo pitää. Tämän lisäksi päätin kuvata alkuun vain hionta tilanteissa. En ollut aiemmin kuvannut ukkometsoa soitimella aivan näin läheltä, joten tilanne sekä metson reagointi olisi kokonaan uutta.

Päätin antaa metson aloittaa soitimensa ja telttaan totuttelunsa aivan rauhassa. Kuvaisin vasta jonkin ajan kuluttua kun valoakin olisi jo enemmän. Aikani odottelin ja metson soidinta ihastelin, ja kun kamera lupaili ISO6400 herkkyydellä ja f2.8 aukolla valotusajaksi 1/160s, päätin uskaltautua ottamaan ensimmäisen kuvan. Aiemman suunnitelman mukaan sijoitin kuvanoton hionnan aikaan. Kamera räpsähti, ja kukko ei ollut moksiskaan. Vaikka kukko ei kameran räpsäykseen reagoinutkaan, niin en kuitenkaan halunnut lähteä kokeilemaan kukon rajoja, vaan pitäydyin valitsemallani linjalla.

Yllätyksekseni paikalla kävi aamun aikana myös useampi koppelo, ja kukko viipottikin niiden perässä välillä näkymättömiinkin. Kuulostelin kukon soidinlaulusta, että taisivat käydä juoksentelemassa jopa lähellä aiempaa telttapaikkaanikin. Kukon spurttatessa koppeloiden perässä, oli minulla jopa hieman aikaa hörpätä teetä lämpimikseni. Vaikka soitimella jokunen koppelo aamun aikana kävikin, en siitä huolimatta paritteluja onnistunut näkemään. Koppeloa olisin päässyt kuvaamaan, mutta en uskaltanut. =D Minulla ei ole mitään havaintoa kuinka koppelot reagoi kameran ääneen, ja en halunnut pilata ensimmäistä “lähikuvaus”-aamuani sillä että kukko pakenee koppelon mukana tms. Eiköhän niitä kuitenkin vielä joskus pääse kuvaamaan.

ukkometsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Aamun aikana kerkesin jonkun kymmenen metsokuvaa kuvata, ja osa mielestäni onnistuikin ihan kohtuullisesti. Vaikka olin varustautunut 70-200mm tsuumilla, kuvasin koko aamun tsuumi säädettynä 200mm asentoon. Eli kukko ei käynyt sillä kivellä johon se joinain aamuina on soimaan hypännyt. Olin suunnitellut että metson soidessa tuossa kivellä, olisi siitä mahdollista tallentaa suht hieno laajempi näkymä. Yksi syy tsuumaamattomuudelle oli toki myös se, että tuuppasin objektiivin hieman liian ulos kuvausaukosta, ja metson olisi ollut suht helppo nähdä käteni liike tsuumia säädettäessä.

Periaatteessa olisin voinut kuvata koko aamun 200/2 objektiivillani, jolloin olisin saanut hitusen hienommat epäterävyys alueet. Nyt joissain kuvissa jotkut epäterävyysalueet eivät toistu aivan niin kuin oli ollut kiva. Toki ihan kivaa jälkeä tuo AF-S 70-200/2.8 VR:kin tekee, ei siinä mitään. 200mm oli hieman kuitenkin nysä tuohon paikkaan, sillä vaikka ylemmät kuvat ovatkin lähes leveydeltään originellejä, jouduin tämän alemman kroppaamaan 12 -> 6 megapikseliin. Ehkä uusi Sigman 120-300/2.8 OS olisi ollut rokrok kyseisessä paikassa. Se olisi tarjonnut 200mm lisäksi vielä sata milliä lisää tälläisiä vielä tiukempia lähikuvia varten.

ukkometsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

En voi olla kuvittelematta miltä tämän kuvan tausta näyttäisi jos kuva olisi kuvattu 200/2 tai 300/2.8 objektiivilla. Toki eihän se nytkään mikään aivan hirveä ole, mutta hitusen nuo paksummat oksat tms olisi saanut erottua heikommin (aivan kuten keskimmäisen kuvan puunrungotkin). Toki kuva olisi pitänyt ottaa jossain muualla kohdassa, mutta kun tuossa taustalla oli noita kepakoita aikas paljon muillakin kohdilla, joten ei sekään olisi oikein auttanut. Mutta tekniikasta huolimatta, onhan tuo soitimen kunkku kyllä aika iso jytky! Ja sen höyhenpuku ilman suoraa auringon valoa kyllä suorastaan kaunis!

Huomenna en soitimelle pääse, mutta teltan jätin vielä paikalleen… joten…

-Janne