Luontokuvaaja Janne Heimonen - blogi

Foreca lupaili lusmupäivälleni täysin pilvistä keliä, mutta aamulla herätessäni huomasin että Foreca oli jälleen kerran epäonnistunut ennusteessaan. Taivas oli lähes pilvetön, mutta Forecan nettisivujen mielestä ilma oli edelleen täysin pilvinen. Nooh.. edellinen päivä oli ollut aika viileä, ja ehkä vuorokauden maksimilämpötilat vaikuttavat metsojen soitimeen samalla tavalla kuin teerienkin. Eli ehkä aamu oli hiljainen soitimella, vaikkakin aamu olikin kirkas ja aurinko lämmittäviä säteitään metsän siimekseen sinkoili.

Vaikka Foreca povasikin hieman pieleen lusmupäiväni sääennusteen, niin päätin silti luottaa seuraavan aamun ennusteeseen. Päivä oli suht lämmin auringon ansiosta ja jos seuraava aamu olisi vielä aurinkoinen kuten Foreca ennusti, niin ehkä metsoilla hormoonit hyrräisivät?

Eilen illalla nappasin matkaani valmiiksi pakatut tamineeni ja suuntasin auton keulan kohti metsonsoidinta ja sinne odottamaan jäänyttä telttaani. Pujahdin tarkoituksella jo todella hyvissä ajoin telttaan. En ottanut mitään riskiä mikä voisi muuttaa jotenkin metsonsoitimen kulkua ja näin mahdollisesti aiheuttaa ongelmia kuvien saantiin seuraavana aamuna. Yhdeksän aikoihin huomasi miten ilma viileni nopeasti ja mieli alkoikin tehdä lämpimään makuupussiin. Ilmeisesti yö oli ollut hitusen viileähkö, mutta minulle meinasi taas makuupussissani tulla kuuma. Pienistä lämpöongelmista huolimatta nukuin todella hyvin ja heräsin kello kolme.

Kello kolmelta metso oli jo äänessä. Ääni kuului tutun yöpymispuun suunnalta. Jonkun aikaa kukon lauleskellessa koppelotkin alkoivat heräillä kirkkaaseen pakkasaamuun, ja kotkotusta alkoikin kuulua sieltä ja täältä. Vaikka koppeloita oli äänessä aivan lähialueella yhteensä neljä, niin silti kukko tuntui aika laiskahkolta. Välillä kukko vaihteli laulupaikkaansa puusta puuhun ja välillä piti jopa hengähdystaukoja. Aikani kun odotin niin tulihan se kukko maahankin, mutta eipä minun telttani lähettyville. Kukko liihotti hakkuuaukon laitapuusta suoraan vanhaan hakkuuaukkoon joka nyt kasvoi noin kolme metriä korkeita männyntaimia. Siellä se kuului jonkun aikaa loikkivan ja laulavan, kunnes hiljeni.

Toisinsanoen… sen pituinen reissu se. Reissu jää viimeiseksi metsonsoidin reissuksi tänä keväänä. Yhteensä kymmenen reissua tein ja seitsemän yötä vietin metsonsoitimella… ei kuvan kuvaa. Voi ehkä jo sanoa että oli kuitenkin yritystä? Ja että aina ei ole ihan helppoa tuo kuvien saanti. Tai ainakin jos kuvia olisi saanut, niin fiilis ehkä olisi ollut että kuvien eteen tehtiin töitä. Mutta kun ei ne kuvat olet tulossa, niin annetaan olla ja yritetään ensi vuonna paremmalla onnella. Onhan tältä vuodelta kuitenkin jo aika kivoja metsoruutuja kasassa Skotlannin reissulta. Jotka muuten voit katsoa täältä -> Lintukuvia Skotlannista 2010

Eli siirrymme siis uusiin rojekteihin. Nyt on ollut aikas mukavat kelit ja pihavarastokin saanut jo lisää lautoja kupeisiinsa, ja seuraava rojekti kyseisen pömpelin kanssa onkin katon teko. Mutta nou hätä, luontokuvaus projekteja on myös tulollaan. ,) Ja tietty Skotlannin reissun kuvatulvan perkaamista riittää edelleen… Joten kannattaa pysyä kyydissä!

-Janne

Jälleen lähdettiin metsonsoitimelle innokkaana, koska olihan edellisellä kerralla kuvat ollut jo niin lähellä! Eli ehkä tällä kertaa lykästäisi!

Suuntasin matkani uuteen paikkaan sijoitettuun telttaani ja kerkesin juuri ja juuri levitellä kamani teltaani, kun metso rysähti samaan kuusipuskaan kuin edellisenäkin iltana. Vaikuttaa hyvältä, ehkä tämä metso olisi kangistunut kaavoihinsa ja laskeutuisi jälleen samaan paikkaan soidintamaan aamun tultua. Kömmin suht pikapuoleen makuupussiini ja silmäluomeni alkoivatkin jo kummasti painaa ja nukkumatin maa kutsua.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin kello kolmelta. Kuulin jo makuupussiini että metso siellä on jo äänessä! Nyt tarvitsisi enää odotella että se laskeutuisi maahan ja juoksisi telttani eteen esittämään temppujaan! Jos näin kävisi, saattaisin aivan hurjaksi heittääntyä ja villiksi muuttua… tiedä vaikka räpsyttäisin koko muistikortin täyteen näiden edellisten reissujen aiheuttaman turhauman johdosta! Mutta ennen sitä, ei auttaisi kuin odottaa!

Odotin ja odotin… kello tikitti ja tunnit kuluivat toinen toisensa perään, mutta kukko vaan pysyi puussa. Aamu oli kylmä, tuulinen ja pilvinen… ja se selvästikkin vaikutti kukon intoon. Hieman laiskan nihkeää alkoi kukon soiminen jo olla. Niin pitkiä taukoja että luulin jo kukon luovuttaneen kokonaan! Ja jossain vaiheessahan niin sitten kävikin… eli kukko lopetti soidintamisen tältä aamulta. Kukko ei aamulla jättänyt puutaan vaikka koppelo lenti soidin alueen läpi ja jäi puuhun vartiksi kotkottamaan. Eli ei saanut meikäläinen muistikortille täytettä tälläkään reissulla.

Huomenaamuksi lupasi samanlaista keliä… täysin pilvistä, hitusen pohjoistuulta eikä kovin lämpöistäkään. Oli helppo tehdä ratkaisu ja jäädä lusmuamaan kotiin. Nyt joutuu jo myöntämään että pikkuhiljaa ajatukset alkaa siirtyä jo muihin projekteihin. Torstai aamulle näyttää aurinkoista keliä… silloin aion vielä ainakin yrittää. Saa nähdä jääkö kymmenes reissu viimeiseksi? Meinasin jo kirjoittaa, että noinko jään ilman metsokuvia tänä vuonna? Mutta onhan minulla jo tältä vuodelta oikeastaan todella hyvät metsokuvat Skotlannin reissultani. Pystyn ehkä olemaan jo pelkästään niihin tyytyväinen =)

-Janne

Nyt on huonot ilmat lusittu pois välistä ja vetäisty hieman happea. Eli eilen illalla kutsui taas metsonsoidin ja teltassa nukkuminen!

Olin edellisenä aamuna käynyt hieman tarkastelemassa lintujen paikkoja toisella metsonsoitimella ja mielestäni onnistuinkin löytämään ihan kivan paikan jossa metsokukko oli soimassa. Tosin hieman alarinteessä kun olin, en osannut aivan varmaksi sanoa onko kyseinen lintu soimassa puussa vai maassa, eikä ilmaan hyppimis ääniäkään kuulunut. Olin sen verran pimeässä liikenteessä, että näköhavaintoa en kukosta saanut, enkä uskaltanut kovin lähelle tunkea etten häiritse kukon soidinta.

Eilen iltana toiveikkaana telttani pystyttelin aamulla katsomaani paikkaan ja heitin pitkälleen telttaani odottamaan. Hieman yli kello kahdeksan puussa rysähti ja kukko saapui yöpuulleen. Lähes heti kukko aloitti innokkaan soimisen oksallaa, ja sitä kesti aina sinne saakka kunnes nukahdin. Makuupussissa maatessani kerkesin vielä miettiä että noinkohan kukko aamulla maahan laskeutuu, vai istuuko vaan oksallaan lauleskelemassa…

Hieman kahden jälkeen aamulla heräsin, ja kukko oli aivan hiljaa. Torkahdin tosin melkein samantien uudelleen, ja heräsin uudemman kerran kolmen kieppeissä. Nyt kukko oli jo äänessä! Kukon soidinlaulu kuului tosi innokkaana samasta puusta johon kukko oli illalla tullut. Sitten alkoi odotus. Pari kertaa kerkesin miettiä että laskeutuuko kukko maahan, vai soidintaako vain puussa, ja jos laskeutuu niin mihin? Vartin yli neljä koppelo äännähti toisella kummulla ja silloin kukkoa vietiin! Kukko laskeutui hämärässä noin 10m päähän teltastani ja hilpaisi tuonne toiselle kummulle. Ikäväkseni joudun toteamaan, että meni juuri väärälle kummulle! Olin nimittäin varautunut kuvaamaan kyseistä kukkoa juuri tähän toiselle kukkulalle, jossa se oli ilmeisesti soidintanut edellisenä aamuna. Väliä kukkuloilla ei ole kun hieman yli 20 metriä, mutta näkyvyys on taas alle 20 metriä…

Ei auttanut kun jatkaa odottelua ja toivoa että kukko sieltä tulisi näkyviin. Ei se kaukana ollut, välillä onnistuin risukon läpi näkemään vilahduksen hyppäävästä metsosta. Todella innokas soidintaja tämä kukko oli! Pieniä taukoja kuului ainoastaan, mutta muuten oli lähes kokoajan äänessä. Hieman kuuden jälkeen telttani vieressä olevaan puuhun laskeutui koppelo ja kotvasen kuluttua puusta alkoikin kuulua koppelon ääntelyä. Virkistyin silmän räpäyksessä! Ehkä kukko tulisi koppelon äänen myötä näkyviin ja pääsisin jonkun kuvan ottamaan? Mutta ei! Siellä se kukko vaan loikki ja tallusti toisella kukkulalla. Kukon soidin kesti lähes kahdeksaan saakka, sitten kukko hiljeni lopullisesti tältä aamulta.

Puolisen tuntia makailin vielä teltassani kukon hiljentymisen jälkeen, sitten uskaltauduin ulos. Kukko olikin jo hävinnyt omille teilleen ja pääsin tarkastamaan tuota paikkaa jossa kukko oli aamulla soinut. Paikka vaikutti ihan kivalta ja aamulla kiva yllätys oli että aamuaurinko paistaa tosi kivasti kyseiselle paikalle. Päätin sijoittaa telttani niin että näkisin tuon kyseisen paikan, jossa kukko tänä aamuna soidintaan harjoitti. Onnistuin löytämään teltalleni sellaisen paikan josta näen ihan hitusen sinne paikkaan johon kukon odotin tänä aamuna tulevan. Joten jos kukko huomenaamuna menee sinne, niin ehkä olisi mahkuja edes jonkunlaisiin kuviin!

Vaikken kuvia saanut tänäkään aamuna, niin todella hyvät fiilikset jäi! Koska kuvien saanti ei ole tänä keväänä ollut kertaakaan näin lähellä =D Ehkä jo huomenna?

-Janne

Aivan kuten Foreca lupailikin, vettähän se illalla satoi. Tai oikeastaan vesisade alkoi juuri silloin kun olin nostamassa tamineitani auton kyytiin. Vesisateesta huolimatta lähdin kuitenkin ajelemaan kohti metsonsoidin maastoja. Perille päästyäni vettä tuli jo aika railakkaasti, joten päätin istuskella autossa ja odottaa sateen päättymistä, koska en halunnut kastella vaatteitani ja tuoda näin ylimääräistä kosteutta makuupussin sisään. En ole tainnut aiemmin mainita, mutta siis säilytän päällystakkia ja housujani makuupussini sisässä, joten ne ovat mukavan lämpöiset aamulla nykäistä päälle. Puolisen tuntia jouduin autossa istuskelemaan ja odottamaan ennenkuin vesisade hiljeni ja pääsin jatkamaan matkaa teltalleni.

Aukaistuani teltan huomasin että viisi vuotta vanha Jyskin halppis kupolitelttani ei enää ollut ihan parhaassa vedossa mitä tuli vedenpitävyyteen. Teltan pohjalla näkyi pieni vesilammikko, joten pohja ainakin piti vielä vettä. Vesisade vaikutti pikku hiljaa loppuvan, joten pistin kamani telttaan ja heitin makuupussin päälle pitkälleen. Siinä makaillessa kerkesin ihmetellä telttaani ja kankaat olivat tosiaan alkaneet paikkapaikoin kastua. Kun puusta tippui isompi vesipisara kankaalle, niin vesi pärskähti jopa hieman teltaan sisäänpäin. Säätiedotus oli lupaillut pakkasta yöksi, joten uskaltauiduin hyvillä mielillä jäämään tuohon hieman vuotavaan telttaan yöksi.

Kellon laitoin soimaan hieman normaalia aiemmin, koska mielessä on pyörinyt tuo metsojen karkoitus kuorsaamalla. Ajattelin että hieman aiemmin heräämällä, voin ehkä suoda pienen hiljaisen hetken metsolle ennen sen soitimen alkua. Jos nyt mukamas edes kuorsaan… en ole kyllä koskaan itse kuullut. Päätin kuitenkin varmuuden varalta vielä yrittää nukkua kyljelläni. Toiveissa oli että jospa metso pienen hiljaisen hetken myötä tulisi telttani eteen soimaan? Toisinsanoen tässä aletaan olla siinä vaiheessa että kaikkea pitää kokeilla =) Kello soi tänä aamuna siis tuntia aiemmin, eli jo puoli kolmelta.

Herättyäni ilma tuntui heti aika rapsalta, eli pakkasen puolella oltiin. Ensimmäisenä tietysti korvat hörölleen ja kuuntelemaan onko metso hieman aikaisesta ajankohdastani huolimatta jo äänessä. Eipä kuulunut mitään, eli ehkä onnistuin suunnitelmassani? Saas nähdä tulla tupsahtaako kukko johonkin telttani lähestölle. Päätin olla kaivautumatta makuupussista ja odottaa äänihavaintoja lämpimässä. Kotvasen aikaa sain odotella ennenkuin metso aloitti soitimensa. Ja aloittiko se soitimen lähellä telttaani? Toiveissa tietty oli, mutta eiiiih… Taas oltiin aivan uudessa paikassa, ja jopa aivan uudella kulmalla tuota aluetta.

Eipä siinä paljoa ollut tehtävissä. Piti vaan odotella ja toivoa että kukko sieltä lähemmäksi tulisi. Aamun aikana telttani lähellä koppelokin oli äänessä, mutta senkään ääni ei kukkoa lähemmäs houkutellut. Hieman yli kello viideltä soidin loppui eikä vähään aikaan uudetaan alkanut, joten päätin ryömiä takaisin makuupussiini ja ottaa pienet nokoset. Jospa kukko olisi sitten taas äänessä. Tunnin verran nukuin, mutta kukko ei ollut uudestaan soidintaan aloittanut… eli hyvä sauma lähteä kotiin.

Meinasin viedä mukanani toisen teltan, mutta molemmat teltat olivat niin jäässä että en jaksanut alkaa niitä pakkaamaan kuljetettavaan muotoon. Hyvä kun pääsin omasta teltastani edes ulos ilman puukkoa, koska vetoketjukin oli aika huolella jäässä. Pieni annos väkivaltaa niin johan tokeni, ja pääsin jatkamaan matkaa kohti aamupuuron syöntiä.

Mutta mitäs sitten tänään? Hieman turhauttaa tuo hieno kaunis upea lässyn lässyn mäkisoidin… kyseinen kukko on edelleen aivan häiriintynyt hehtaari reviirinsä kanssa. Luovuttaminen projektissa “metsokuvat Suomesta 2010″ tuntuu edelleen kaukaiselta ajatukselta, mutta aika nihkeältä niiden saaminen tuolta soitimelta tuntuu. Otanko vaan kolmannen teltan kaapista ja painun illalla arvalla eri soitimelle? Jokunen aamu muualla ja sitten joskus takasin “mäelle”? Jospa sitten koppelot olisi hävinnyt ja kukko rauhoittunut? Näin äkistään voisi kuulostaa ihan toimivalta idealta… Täytyy tsuumailla ja mennä pyörittelemään kiviä pihalle, jos sais edes pihaa joskus mallilleen…

-Janne

Suoraan sanottuna, en tiedä pitäisikö nyt itkeä vai nauraa…

Mutta joo! Illalla käpyttelin metsonsoitimella olevalle teltalleni ja katsahdin sen edessä olevaa lämpimien ilmojen kutistamaa lumilänttiä, ja sain idean. Tämän soitimen ainut musta metso kun tuntuu olevan noiden lumilänttien perään, ja kun suunta on ollut oikeastaan isompaan ja isompaan päin, niin päätin kävellä pienen tarkastuslenkin näillä viime päivien soidinpaikoilla. Selvästi suurimmaksi paikaksi osoittautui se toinen paikka jossa yksi telttani jo lepää, ja kun tarkoitus oli ettei telttoja siirretä, niin valinta oli helppo. Tähän mennessä olin siis pötkötellyt yöni tuossa yhdessä ja samassa teltassa, mutta nyt ensimmäisen kerran vaihdetaan kytistyspaikkaa!

Uudessa nukkumapaikassa ja teltassa nukutti ihan makoisasti. Kännykkäni herästyskello herätti vanhan tavan mukaan puoli neljältä. Ulkona oli aikamoinen tuuli, eikä mitään oikein pystynyt kuulemaan. Näpytin kännykkään pin-koodin ja heräsin uudestaan. “Oho taisin nukahtaa” oli eka fiilis… katsoin puhelimen kelloa, mutta siellä olikin vasta pin-koodi näpytetty. Olin ilmeisesti nukahtanut uudestaan ennenkuin kerkesin painaa kännykästä “OK”. Eipä tullut vahinkoa, sillä kello oli vasta puoli viisi, ja ulkona tuuli edelleen aika navakasti.

Kömmin pois makuupussistani ja yritin kuunnella tuulen läpi jos jostain suunnalta kuuluisi metson soidinääniä. Lopulta tuuli hieman laantui ja korviini kantautui heikosti metson soidinääniä. Ja ihan kuin ne kuuluisivat juuri jostain sen telttani suunnalta jossa olen nukkunut kaikki muut yöni paitsi tämän. Tuli hieman sellainen “ei voi olla totta”-fiilis, mutta toiveikkaana ajattelin että jospa kukko vielä soisi yöpuussaan ja olisi vasta lähdössä liikenteeseen. Jonkun aikaa kuuntelin, että jospa kukko lähtisi liikenteeseen. Mutta sitten kukko lopetti soimisen kokonaan!

Odottelin ja odottelin, mutta ei enää pihaustakaan soidinäänistä kantautunut korviini. Tämän johdosta päätin lähteä hiippailemaan ja tarkastamaan tilannetta. Jonkun matkaa kuusikon läpi käpyteltyäni, huomasin kun koppelo pomppasi lentoon jostain tuon toisen telttani edessä olevan lumiläntin reunamilta. Oli ilmeisesti huomannut tuloni. Pääsin perille lumiläntille, mutta ukkometsoa ei näkynyt missään. Lumiläntistä ei myöskään oikein pystynyt sanoa että oliko siinä kukko pyörinyt… Vähän ehkä siltä näytti, mutta halusiko silmät vaan nähdä siinä jälkiä, vaikkei siinä ollut niitä? Lumi olisi joka tapauksessa kantanut hieman kukkoa, mutta ehkä jotain kuitenkin näkyisi. Paha sanoa, mutta väkisin mieleen palautui että jos en olisi telttaa vaihtanut, niin olisiko nyt muistikortin täydeltä metsokuvia?

Kiertelin vielä isomman lenkin koko mäen alueella, koska jos metso vaikka olisikin siirtynyt soimaan jonnekin kauemmas. Mistään en kuitenkaan onnistunut tuota kukkoa löytämään. Mihinkähän lie hävisi? Astui viimesen koppelon, löi hanskat naulaan ja lähti syömään? Tai sitten kukolta vaan loppuivat paukut. Tiedä häntä, mutta jonnekin se katosi ja vain koppelo jäi jälkeen.

Eli mitäs sitten huomenaamuna? Foreca lupailee tälle päivälle vesisadetta, ja se jatkuisi aina iltapäivästä yöhön saakka. Kolmen aikaan yölläkin pitäisi saataa, mutta lämpötilan pitäisi olla myös pakkasella… eli tulee kai sitten lunta tai räntää. Eli ehkä metsot voisivat olla kuitenkin aktiivisia. Se mikä on varmaa, on se että ensi yöksi palaan takaisin siihen telttaan jossa alussakin yöni vietin. Tosin salettiin kukolla on joku soidinpaikkojen kiertojärjestys, ja huomenna se on sitten siinä soitimella jossa minä olin tänä aamuna =D Vai olenko aina kuorsannut niin huolella yöllä, että kukon on aamulla pitänyt etsiä itselleen uusi soidin kun ei ole hirvinnyt samalle jäädä? Rauhoittuukohan toi kukon venkslaaminen edes sitten kun lumet on lähtenyt ja koppelot hävinnyt? Jos edes sitten saisi kuvia? No nyt ainakin tiedetään se, että telttaa se ei pelkää!

Turha tässä kai on enää mihinkään muuhun soitimille lähtee pööpöilemään, yritetään tätä nyt hamaan tappiin saakka. Jos ei tule kuvia, niin sit niitä ei tule…

-Janne

Illalle lupasi edellispäivää parempaa keliä, joten lähdin hieman aiemmin liikenteeseen, koska myös metso saattaisi tulla paikalle aiemmin. Etenin eilen kirjoittamani suunnitelman mukaan, eli mukanani oli toinen teltta jonka pystyttäisin kukon eiliseen soidinpaikkaan. Tarkoitus oli siis hieman kartoittaa karttaako kukko telttoja vai onko se muuten vaan tuuliviiri…

Sain teltan pystyyn nopsasti, ja heitin läheltä löytyneen katkenneen kuusenlatvan teltan sisään painoksi. Eipähän vie tuuli telttaa mennessään, jos oikein äityy tuulemaan. Ilta itsestään oli oikein kaunis, aurinko alkoi laskea puiden taakse ja ilma oli aivan tyyni. Noin puolen yhdeksän aikoihin kuulin taas tutun rapsauksen lähipuusta. Metso tuli noin tuntia aiemmin yöpuulleen kun keli oli edellispäivää parempi. Kaivauduin makuupussiini mietiskellen mitä seuraava aamu toisi tullessaan, ja miten mahdollisiin tapahtumiin reagoisin.

Kännykkäni herätyskello täräytti hereille puoli neljän aikaan. Yritin kuulostella josko metsolla olisi jo soidin käynnissä, mutta mitään ei kuulunut. Vartin verran kerkesin makuupussissani pötkötellä kun aivan uudelta suunnalta alkoi metsonsoidin kuulua. Toivoin tietysti että tämä olisi vihdoin joku uusi kukko, koska en koskaan tuolta suunnalta ollut soidinääniä kuullut. Ja sinällään suunta oli mielenkiintoinen, koska ääni kuului juuri lähempää vuoren rinnettä, jossa todellakin olisi mahdollisuudet kunnon valoihin auringon pilkistäessä horisontista.

Siinä se aamu kului, kuunellessani tuon äänessä olevan kukon soidinta makuupussissa pötkötellessä. Edellinen yö olikin mennyt oikein mukavasti, koska makuupussissa ei ollut märkien housunlahkeiden aiheuttamaan ylimääräistä kosteutta. Pikku hiljaa kukon soidinäänet liikkuivat yhä enemmän ja enemmän vasemmalle, ja hieman etäämmälle omasta sijainnistani. Aamun aikana kukko liikkuikin selvästi toista sataa metriä siitä paikasta josta soitimen oli aloittanut. Mitä kaemmin kukon menoa kuuntelin, sitä varmempi olin että äänessä oli taas se sama kukko, ja että jäisin ilman kuvia tänäkin aamuna.

Kello alkoi olla jo sen verran paljon ja ajattelin että pieni hiippailu olisi paikallaan, koska halusinhan tietää mille kummulle kukon matka oli tänä aamuna päättynyt. Pienen hiippailun jälkee sain näköyhteyden kukkoon ja siellähän se komealla kummulla kailotti elämänsä riemua.

Koska kyseinen kukko on soitimen ainoa koiras, on sen soidinreviiriä ilmeisesti lähes koko mäki… ja tuolla mäessähän noita kivoja lumipeitteisiä kumpuja riittää. Eli arvaamisella ei tällä mäellä ja tämän kukon kanssa kovin pitkälle pötkitä. Tarkoitus oli huomenna pitää tauko soitimelta, koska poikani kerho alkaa jo sen verren aikasiin aamusta. Mutta päätin nyt tehdä niin, että jätin teltat niille paikoille missä ne nyt ovat, ja lähden vielä huomen aamuksi katsomaan mihin kukko sillä kertaa päätyy soidintaan toitottamaan. Pitkä reissu siitä ei tule, koska se on saletti että oman telttani eteen se ei varmasti päädy, joten kerkeen vielä sopivasti kotia takaisin. Jos kukko on jälleen kerran eri paikassa, niin se varmistaa sen että todella liikkuvasta yksilöstä on kyse. Jos kukko päätyykin samaan paikkaan kuin tänä aamuna, niin ehkä se sitten ei tykkää teltoista, tai sitten poikkeus vaan vahvistaa säännön.

Vaihtoehdot alkaa kuitenkin olemaan aika vähissä, ja kuunvaihde taas aika lähellä. Jos kukko taas huomen aamuna vaihtaa paikkaa, niin alanko vaan seuraamaan sitä kummulta kummulle aamun verran jäljessä, toivoen että se löytää mieluisen paikan ja pysähtyy? Jos kukko pysyykin paikallaan, niin kokeilenko siirtää vielä telttani sinne? Tietysti on myös mahdollista että vaihdan nyt viime tipassa soidinta, ja toivon että vuoden päästä tämä soidinpaikka olisi saanut lisää kukkoja ja soidinkeskusta alkaisi vakiintua. Mutta nyt kun on päässyt hieman noiden hienompien maastojen makuun, niin on kyllä tuskaa lähteä takaisin risukoihin.

Kerkesin jo hetken haaveilla, että kumpa kyseinen kukko olisi ns. hullu yksilö… ei olisi ongelmia kuvien saannissa. Hullun metson kanssa pystyisi pelaamaan taustat juuri kohdalleen, koska linnun saisi lähes mihin tahansa haluaisi jne. Vasta tuossa tuttujen kanssa turistiin hulluista metsoista, ja yleinen ihmetyksen aihe oli, että minkä takia hulluista metsoista otetut kuvat ovat yleensä aivan mitä sattuu? Mahdollisuudet hullun yksilön kanssa ovat kuitenkin mitä parhaimmat, ja silti parhaimmat kuvat ovat lähes poikkeuksetta otettu soitimilta ns. normaaleista yksilöistä. Onko hullu liian helppo että kuviin voisi/osaisi panostaa?

Mutta mutta… pahalta näyttää kuvien kannalta. Tosin viime vuonna vasta neljäs yö metsonsoitimella tuotti kuvia ns. ei-soivista yksilöistä, ja vasta kahdeksas yö tuotti kuvia soivasta yksilöstä. Saas nähdä meneekö kaava tänä vuonna samalla tavalla. Periaatteessa riittäisi kun saisi edes ne neljä kuvaa kuten viime vuonna =)

-Janne

Vuodesssa sitä kummasti kerkeää aina unohtaa mitä sinne metsonsoitimelle pitikään mukaan ottaa. Pienen muistelun jälkeen oikeat makuualustat jne kuitenkin eksyy matkaan. Illalla hilpaisin siis tuolle edellispäivänä löytämälleni soidinpaikalle. Olin toiveikas kuvien saannin suhteen, koska metsokukko oli pyörinyt koko edellisaamun niin pienellä alalla pienehkön lumiläntin päällä. Päätin ottaa varman päälle ja sijoitin telttani kauas tuosta paikasta missä kukko oli koko aamun ympyrää tepastellut. Eli valitsin taustaksi sen huonomman ja unohdin auringonnousun metsän läpi hohtavat vastavalot.

Vaikka lähes kaiken muistin mukaan soitimelle ottaa, niin sitä en muistanut että aina saappaissa/kumppareissa soitimelle. Sillä keinoin housunlahkeet pysyvät kuivana, eivätkä tuo ylimääräistä kosteutta makuupussin sisään yöllä. Kätevästihän housut toki yön aikana kuivuvat, mutta se kostea ilma makuupussin sisällä ei ole niin jees. Ilta kului suht joutuisasti ja aika pian kömminkin jo makuupussini lämpöön. Tilava ja lämmin makuupussi on kyllä juhlaa. En edes halua ajatella niitä reissuja kun taistelin soitimilla Bilteman makuupussin kanssa. Hitusen yli puoli kymmenen lähipuusta kuului tuttu rapsahdus kun ukkometso saapui soitimelle. Hetken aikaa olinkin sitä kerennyt jo odotella, mutta ehkä tuulinen ja kylmä sää hieman viivästyttivät sen saapumista.

Yö meni kaiken kaikkiaan hyvin, ja heräsin muistaakseni vain kaksi kertaa, heräten lopulta kännykän herätyskellon värinähälytyksen tärähtäessä kämmenpohjaani vasten hansikkaani sisässä kello puoli neljä. Yllätys olikin iloinen kun heti herättyäni noin 20 metrin päästä telttani takaa kuului katkeamaton ukkometson soidinlaulu. Katselin makuupussini pienestä reijästä että vielä on aivan liian pimeää kuvien ottamista ajatellen, joten jatkoin pötköttelyä lämpimässä makuupussissani. Tunnin verran kerkesin metson soidinta kuunnella kunnes telttani ympäriltä alkoi kuulua useita lentopyrähdys ääniä. Ilmeisesti koppelot tulivat soitimelle ja lentelivät puusta toiseen. Sitten lentoäänet hiljenivät, mutta niin hilveni myös metsokukko. Metsorintamalla tuli täysin hiljaista ja ihmettelin että mitäs nyt… Hitusen kuluttua kuitenkin kuulin hieman alempana olevan suon takaa metson soidinäänet.

Jaha, tälläinen tapaus tällä kertaa. Jostain syystä ryhmärämä hilpaisi soimaan toiseen paikkaan. Oliko äkillisesti metsään ilmestynyt telttani pitänyt kukon soimassa puussa normaalia pidempään? Monastihan kukot aloittavat soitimensa puussa, ja pudottautuvat sieltä sitten maahan soimaan. Jos kukko olisi häiriintynyt teltasta, niin olisiko se aloittanut paikalla soidinta ollenkaan? Vai olivatko koppelot normaalia aikaisemmassa, eikä kukko ollut vielä kerennyt pudottautua maahan? Tai sitten koppelot karsastivat telttaani ja lähtivät pois, vieden kukon mukanaan. Mistäpä sitä tietää, kuvasaalis tältä aamulta jäisi joka tapauksessa laihaksi.

Päätin jatkaa teltassa pötköttelyäni, ja toivoin että suon takana soiva lintu olisi eri kukko kuin mikä tällä paikalla oli edellisaamuna soinut. Joskushan kukot saattavat tulla soitimelle todella myöhäänkin, joten ehkä kuviin olisi vielä mahdollisuuksia? Makuupussi oli mukavan lämmin ja nukahdin vielä yli tunniksi. Herätessäni aurinko oli noussut jo suht korkealle, mutta kukon soidin suon takana tuntui jatkuvan.

Kello oli jo suht paljon, joten päätin lähteä varovasti kurkistamaan missä kukko soidinmenojaan pitää. Nykäisin hieman kohmeessa olevat vaelluskenkäni jalkaani ja lähdin varovasti etenemään suon reunaa kohti. Ja siellähän se kukko veti siipeään, juuri sillä paikalla mitä edellispäivänä olin käynyt lähempää katsomassa. Silloin mietin että tuossakin olisi oikein näpsäkkä soidinpaikka jollekin kukolle, että mikä ettei tänne enemmänkin kukkoja mahtuisi. Ehkä se että soitimella on vain yksi kukko, muodostaakin hieman ongelmia… Sillä kun soidintantereella ei ole eri kukkojen reviirejä, voi tämä ainokainen viilettää aivan minne haluaa. Toivottavasti homma ei kuitenkaan mene aivan perässä juoksemiseksi.

Kuvat jäi siis saamatta, mutta suunnitelmat huomisaamuksi ovat selvillä. Jätin telttani tasan samaan paikkaan missä se oli viime yönkin, mutta tänään illalla soitimelle mennessäni, otan mukaan toisen teltan. Tämän toisen teltan käyn sijoittamassa sopivalle kuvauspaikalle lähelle tuota kukon tämän aamun soidinpaikkaa. Saas nähdä kummassa paikassa soidin huomenaamuna on, vai vaihtuuko se johonkin kolmanteen paikkaan? Ja kumpaan telttaan sitä itse kömmin illalla? Paha paha… mutta ehkä olisin kuitenkin tämän “vanhemman” paikan kannalla. Siihenhän kukko kuitenkin illalla tuli, ja siinähän se kuitenkin soitimensa aloitti… ehkä se on kukon ensisijainen paikka? Mutta jos kukko taas siirtyy tuonne suon taakse, vaikka sielläkin on teltta, niin se on sitten seuraava osoite missä meikäläinen nukkuu yönsä.

-Janne