Missäs sitä on nyt sitten viipotettu??

Olen miettinyt jo jonkun aikaa josko jotain kirjoittaisi, kun onhan tuo edellinen kirjoitus vuodelta 2013… ja jokunen kyselykin on tullut että missä mies menee. Toki nekin on vähentynyt pikkuhiljaa. Mutta niin se aika vierähtää. Aikansa kutakin, vai miten sitä sanotaan?

Luontokuvausta aloitin harrastelemaan 2005, ja välillä sitä tehtiin aika innokkaastikin. Kuvia kertyi, pidin jonkun kurssin/esitelmän, sain jonkun maininnan kansainvälisesti kilpailuissa ja pääsin palkintoreissulla käymään Skotlannissakin. Jossain vaiheessa vaan tuli totaalinen kyllästyminen…  Toki en voi sanoa että luontokuvausta olisin lopettanut, mutta jos jossain vaiheessa mentiin 100-prosentilla, niin nyt mennään ehkä sillä yhdellä tai kahdella prosentilla.

Kamerat pistin jo kauan aikaa sitten myyntiin. Toki kamerattomaksi en jäänyt, vaan halusin tilalle jotain pientä, kompaktia ja monipuolista. Päädyin Nikonin 1-sarjaan. Ostin 2013 joulukuussa Nikon 1 V2 + Nikon 10-100mm VR Nikkor kitin ja sen kaveriksi Nikon 18.5mm f1.8 Nikkor ja Nikon 6.7-13mm VR Nikkor objektiivit. Vai olikohan jopa niin, että sain tuon 18.5mm objektiivin jonkun kampanjan kautta ilmaiseksi, kun ostin tuon kamera kitin. Nooh, oli miten oli. Näillä on menty. Alla oleva kuva otettu tietenkin kamerakännykällä, ja isonee klikkaamalla… =)

Eihän tuo V2:nen ihan pieneen taskuun mene tuon 10-100:sen kanssa, mutta olen ollut jotakuinkin tyytyväinen. Videotakin kun kuvaa, niin tarkennuksesta ei kuulu pihauksen pihausta, ja riittää kun tsuumailee polttoväliä ja kääntelee kameraa.. tarkennus toimii automaattisesti kuin videokamerassa. Kuvanlaatu ei ole häikäisevää, mutta on pärjätty… Mitään metrin printtejä en ole edes harkinnut tekeväni.

Metsässä on kuitenkin kuljeskeltu. Hirvenlihaa on meidän perheessä syöty, ja varmaan kohtaa alkaa meikäläisellekin sarvet kasvaa. Nojoo, eli hirvenmetsästystä on nyt pari kautta tullut harrastettua, ja pari kaatoakin on tullut. Ensimmäisen hirveni pääsin kaatamaan elämäni toisena hirvenmetsästys aamuna. Sattumoisin oli vielä sen syksyn suurin uros, ruhopainoltaan 227kg ja yhdeksän piikkiset sarvet. Silloinhan ei vielä sarvirajoituksia ollut, mutta jo heti seuraavalla kaudella ne tuli. Muutakin metsästystä olen harrastanut ja hirvenmetsästyksen lisäksi myös ketun pillittämisestä saattaisi jokunen tarina olla kerrottavana. Olen miettinyt myös josko muuttaisin sivustoa myös metsästyksen suuntaan? Katsotaan mitä aika tuo tullessaan.

Alku vuodesta 2015 perheeseemme muutti myös uusi jäsen. Pohjanpystykorva Eve. Oikein säpäkkä ja tempperamenttinen tyttö… mutta kuitenkin erittäin kiltti, herttainen ja metsäverinen.

Eve on jalostettu hirviveriä mielessä pitäen, mutta koska haaveissa on kaiken, tai ainakin monen viljan koira, niin aloitamme metsästystaipaleemme kanalinnuilla. Linnut Eveä ovat aina kovasti kiinnostaneet, ja olemmekin useamman kerran käyneet metson jälkiä nuuhkimassa. Erityisen hyvä Eve on löytämään metson jätöksiä, joten nenän tiedän toimivan… Toki myös ensimmäiset rastas-haukutkin on jo haukuttu. Myös tuoreet hirvenjäljet kiinnostavat hurjasti, siitä tuli hyvä näyte alkuviikosta kun törmäsimme noin minuutin ikäisiin hirvilehmän ja vasan jälkiin. Jonkun sata metriä jälkiä seurasimme, ja koira määräsi suunnan täysin. Jos linkun olisi löysännyt.. niin varmasti olisi lähtenyt jälkeen… sen verran oli koiralla vauhti päällä.

Saas nähdä millainen yhteisestä matkastamme kehkeytyykään! Odotan jo innolla tulevaa syksyä, ja yhteisiä reissujamme! Todennäköisesti ensimmäiset tiputukset Evelle tulee fasaaneista.

Ehkä jollain tasolla odotan myös, että millaiseksi tämä sivusto tulee muuttumaan?

Mikäli jaksoit tänne saakka lukea, niin tässä palkinnoksi kolme kotipihasta tai tontin nurkalta Nikon 1 V2 kameralla otettua kuvaa, joista keskimmäinen isonee klikkaamalla.

One thought on “Missäs sitä on nyt sitten viipotettu??

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.