Nyt kun sivut on taas ylhäällä niin kokeillaas jos saataisiin blogi saatettua ajantasalle. Saas nähdä millon taas sivut kyykkää… prkl!
Mutta joo, teerensoidinta tuli sunnuntai aamuna käytyä kuvaamassa. Viime viikolla satanut lumi yhdessä hieman lämpimän kelin kanssa upottivat lumikenkää ihan kivasti… ja voinkin sanoa että lauantaina iltana suolle lumikengillä tampatessani meinasi hieman tulla hiki. Tuuli lauantaina iltana ja yönä oli myös aika navakka… teltan sain kuitenkin loppujen lopuksi pystyyn ja lukittua paikalleen painavahkolla kamerarepulla. Teltan paikka löytyi helposti! Kiitos siitä kuuluu hieman lämminneelle säälle… jos viikko olisi ollut viileämpi, olisi tuuli tuiskuttanut lintujen soidinjäljet todennäköisesti näkymättömiin. Hieman tuo halppis kupoliteltta alkaa osoittaa jo antautumisen merkkejä… toinen lasikuituisista tms telttakepeistä on haljennut kohtuu pitkältä matkalta yhden pätkän kohdalta. On varmaan jo aika päästää tuo reikäjuusto eläkkeelle ja kaivaa autonperästä tilalle toinen. Telttaa kootessani onnistuin samaan myös tuosta haljenneesta pätkästä sormeeni noin sentin pituisen lasikuitu tikun… taskulampun valossa sen sitten nyhersin puukolla pois.
Siinä jonkun aikaa kuppelehdittuani ryömin sitten nukkumaan makuupussiini… Uusi makuupussi oli ihan luksusta! Tilaa oli riittämiin ja jalkopäähän mahtui hyvin jemmata pois repusta kylmettymästä aamua varten varatut ylimääräiset vaatteet. Uudessa makuupussissa mahtui myös vaihtaa hieman vaatteita! Vanhassa Bilteman -10 asteen makuupussissani oli todellisia tilaongelmia… en meinannut saada edes vetoketjua kiinni kun molemmat kädet ei mahtuneet kunnolla tuohon rinnan kohdalle kun pussia yritti ähertää kiinni… onneksi sen saa heivattu nyt mäkeen. Sanomattakin selvää että uudella -25 asteeseen speksatulla makuupussilla tarkeni myös ihan hyvin -2 asteen yöpakkasella. Uusi makuupussi piti myös teltan kuvausaukosta tulevan tuulen hyvin poissa… ei tarvinnut kun kääntää kasvot pois siitä suunnasta josta tuuli, eikä tuulesta ollut mitään muuta kuin ääni havainto. Hyvin tuolla uudella pussilla nukkuisi ilman telttaakin kovassa tuulessa. Yöllä heräsin kahteen otteeseen kun tuuli paukutti telttaa pirun kovasti, muuten yö meni oikein hyvin.
Kellon olin laittanut aamulle herättämään… ja aivan perkeleesti etu aikaan, kun ei tullut katsottua auringon nousu aikoja tai mihin aikaan linnut viime vuonna oli ollut liikenteessä. Eli jonkun aikaa tuli odoteltua, koska teeret tulivat soitimelle vasta kello 07:04 (kesä-aikaa). Ennen kuin teeret olivat soitimelle tulleet kerkesi olla valoisaa jo jonkun aikaa… veikkaankin että linnut olivat istuskelleet laitapuissa jo jonkun aikaa ennen kuin suolle laskeutuivat. Itse tykkäänkin mennä suolle jo edellisiltana, ei tarvitse sitten alkaa hämärässä juosta suolle ja miettiä että joko linnut on suon laitapuissa vartomassa tai muuta vastaavaa. Omien kokemusteni mukaan linnut tulevat soitimelle yhä aiemmin ja aiemmin kun kevät etenee kohti soidinhuippua… huhti- toukokuun vaihteessa linnut tulivat viime ja edellis vuonna soitimelle jo täysin pimeässä… usea parittelu tapahtuikin niin hämärässä että sitä ei pystynyt valon puutteen takia kuvaamaan.
Soidin itsessään oli yllättävän eloisa verrattuna siihen mitä luulin! Tappeluita ja irtohöyheniä riitti ihan ok… Etenkin yksi teerikukko tuntui olevan tosi ärhäkkäällä päällä. Yhtäkin tämän ärhäkän kukon tappelua taltioin kolmentoista kuvan sarjan… Ensin linnut olivat ihan levynä yhdessä mytyssä maassa toisiaan hakaten, sitten toinen päättää ottaa ritolat… useampi kuva on tilanteesta missä toinen pitää pakenevaa teertä höyhenistä kiinni nokallaan vaikka pakeneva lintu on jo lennossa. Loppujen lopuksi höyhenet antaa periksi ja jää pörröttämään toisen leukojen väliin toisen lentäessä kuvassa pois. Sarjan kahdessa viimeisessä kuvassa höyhenet on sylkäisty suusta pois ja pakeneva lintu lentää ja alkaa laskeutua hieman etäämmälle. Tätä ei olisi edellisellä kamerallani saanut taltioitua. 9 kuvaa sekunnissa takova sarjakuvausnopeus tuli todella tarpeeseen. Myös automaatti tarkennus osoittautui tosi toimivaksi… Myös hieman sivussa olevat ”ei ristikkäissensori”-tarkennuspisteet toimivat jatkuvalla tarkennuksella oikein esimerkillisesti. Niin sanottuja pomppuja ei soitimella vielä ollut, joten sellaisiin en vielä päässyt tarkennusta testaamaan. Käytin pääasiassa dynaamista tarkennusta laajennetulla yhdeksän pisteen tarkennuksella… ja valittavia tarkennuspisteitä olin määrittänyt käyttöön 11, jolloin tarkennuspisteen vaihto etsimen laidalta laidalle on nopeaa. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen D3:sen suoriutumiseen tuollaisessa pienessä action kuvauksessa! Soitimella oli yllättäen myös teerikanoja! Siitäkös ukot innostui kun viisi kanaa pukkasi yllättäen paikalle, silloin myös laskin suurimman määrän kukkoja soitimella… yhteensä 13 kappaletta taistelutantereella.
Kovin kummoisia kuvia reissulta ei syntynyt kiitos hyvän valon puutteen. Mutta jotain kuitenkin… Tässä näytille yksi nopsasti käännetty tappelukuva. Kuvaa klikkaamalla avautuu isompi versio.
EDIT: Blogiin kun on jotain rustannut, niin jälkikäteen tulee aina mieleen että mitä muutakin olisi pitänyt kirjoittaa… Niin tälläkin kertaa. Eli tässäpä tätä nyt hieman kamera aiheesta. Käytin Auto-ISO asetusta sunnuntai aamun teerikuvauksissa… todella hyvä keksintö! Ei hirmuisesti tarvitse huolehtia enää herkkyyden ja valotusajan kombinaatiosta… senkun tykittää ja keskittyy sommitteluun ja pysymään kohteen perässä kameralla ja kamera itse hollaa herkkyyden määritetyissä rajoissa niin että suljinaika pysyy tietyä annettua rajaa korkeampana. Käytin pääasiassa 1/200s raja-arvoa… Sillä tuli jonkun verran mukavaa liike-epäterävyyttäkin kuviin… tosin sillä myös mössäsi jonkun hyvän asennon joka olisi kaivannut nopeampaa suljinaikaa. Ehkä seuraavan kerran käytän 1/250s asetusta joka on nopein mitä D3 valikossaan tarjoaa. D3 ja D300 kameroilla on kuitenkin myös mahdollista käyttää nopeampaa suljinaikaa iso-automatiikan kanssa! Kiitokset vinkistä kuuluu Ranelle! Eli kamera Manuaali asetuksille, aukko säädetään kuten aukon esivalinnassa ja valotusajaksi laitetaan se arvo jota halutaan käyttää valotusajan raja-arvona… esimerkiksi 1/1000s… Tällöin kamera säätää valotuksen käyttäen pelkkää iso-automatiikkaa. Tietysti se rajaa pienemmäksi sitä valoaluetta jolla valotus saadaan oikein, koska aukon esivalinta moodissa pystytään käyttämään myös nopeampia suljinaikoja kuin mitä valotusaika raja-arvoksi on annettu… mutta hieman kun tutkii kameran valotusmittarilla ympäristön valaistusta niin sen perusteella pystyy päättelemään mille tontille asetuksia kannattaa säätää! Tässä vielä linkki Ranen blogiin -> How I see it!.
Edit: Ottamiani teeri kuvia löydät täältä -> Teeri galleria
-Janne
