Kuten moni muukin, niin myös minä odottelin revontulia saapuvaksi lauantai – sunnuntai väliseksi yöksi. Vaikka useampaan otteeseen kävin netissä olevia tutkia katselemassa ja yritin jopa houkutella palkkeja nousuun pistäen saunan lämpiämään, niin revontulipalkit pysyivät matalalla. Revontulet menivät ohi siltä yöltä. Seuraavan päivän emailit kuitenkin antoivat uskoa, sillä oli viitattu revontulien siirtyneen seuraavalle yölle. Alkoi odotus…
Sunnuntai alkoi kääntyä iltapäivälle ja revontulipalkit alkoivat nousta, jopa ilman saunan lämmitystä. Ursan revontulijaoston email-listallakin vinkattiin että heti kun hämärtyy kannattaa olla valmiina revontulien suhteen! Pikkuhiljaa pistin kamppeeni kasaan ja tarkoitukseni oli singahtaa heti pelipaikoille jahka vaimoni tulee kotia jumpastaan. Meidän mäellä lämpömittari näytti -13C, joten alhaalla järvenrannassa olisi varmasti viileämpää. Paljon vaatetta päälle, jotta järvenrannassa voisi ongelmittta pönöttää pakkasessa kameran kanssa. Tällä kertaa mukaani lähtikin Nikon D3200 + Nikon AF-S 14-24/2.8, sillä kuten perinteeksi on muodostunut, että kun kunnon revontulia tulee… on ykköskamerani huollossa. Onneksi tällä kertaa oli edes D3200, eikä taskupokkari kuten edellisellä kerralla.
Suihkin autollani kohti pelipaikkaa aikalailla kello kahdeksalta ilallla. Autosta noustessani katsahdin ylös ja näky oli upea! Revontuli kruunu oli aivan ylläni! Näin kuinka pilarit piirtivät upeita viivoja taivaalle. Äkkiä auton ovet lukkoon ja juoksuksi. Kamoineni spurttasin jonkun satametriä järven rantaan. Ensimmäisenä soitto vaimolle kotia, että äkkiä ulos katsomaan revontulia. Kotona pojatkin olivat hilpaisseet vielä sängystä ulos kuistille ihastelemaan pikaisesti kaunista revontulinäytelmää ennen yöunille vaipumista.
Kun kotiväki oli hälytetty, oli kuvaamisen vuoro. Näytelmä kerkesi hieman rauhoittua, mutta itse olin vielä virtaa täynnä. En tiennyt aluksi mihin suuntaan olisin kuvannut, koska joka puolella oli jotain meneillään! Pikku hiljaa syke ja juoksun myötä noussut hengitys tasaantui ja hommaan alkoi tulla hiven järkeä. Kuvasin D3200:sella jalustalta upeaa revontulinäytelmää, mutta silti takaraivossa harmitti että D800e:ni oli jossain matkalla saapumassa kotia kohti. 14mm polttoväli Nikon D3200:sen tarjoaman 1.5x crop DX-kennon kanssa ei vaan tarjonnut riittävän laajaa kuvakulmaa kun tarjolla oli suuren osan taivaasta täyttävä revontulinäytelmä. Oli lähes mahdoton haaveilla vaakakuvaan mitään etualan kohteita, jos meinasi saada revontulia kunnolla näkymään kuvassa. Muuten olin kyllä oikein tyytyväinen D3200:sen suoriutumiseen. Eihän se sinänsä hirmu koville joutunut ns. hämärähommia ajatellen, koska revontulet olivat niin kirkkaita että ISO1600 herkkyydellä ja f2.8 aukolla pystyi käyttämään 4-8sek valotusaikoja. Toki myös taivaalla möllöttävä ja maastoa valaiseva kuunsirppi toi helpotusta kameran suoriutumiseen hämärässä.
Revontulinäytelmä oli kaikenkaikkiaan erittäin upea! En koskaan aiemmin ollut nähnyt vastaavaa revontuli tykitystä! Revontulikruunu, jota myös koronaksi kutsutaan oli jopa etelämpänä kuin minä itse joka jökötti Keski-Suomessa järvenjäällä jonkun verren Jyväskylää etelämpänä. Kello 20 ja 21 välillä revontulipalkit olivat aurorasnow sivustolla käyneet jopa 600 asti, sekä Hankasalmenkin mittauspisteessä 480! Huimia lukemia!
Koronaa pääsin kuvaamaan pariin otteeseen, mutta näytelmän lopussa leukani loksautti lopullisesti eräänlaiset loimotukset. Koronasta alaspäin tulevat revontulet ikäänkuin loimottivat liekkien tapaan, vai pitäisikö sanoa että niissä kulki nopeasti ylös ja alas kirkkaampia kohtia. Näiden loimotusten kanssa taivalla välähteli nopeita revontuli kaaria jotka hävisivät lähes yhtä nopeesti kuin syntyivätkin. Värejä tuntui olevan punaisesta violettiin ja kuviin oli tallentunut myös hieman valkoista, johon en ennen ole kyllä törmännyt omissa revontulikuvissani.
Tämän näytelmän muistan pitkään! Alla vielä jotain kuvia maaliskuun 17. 2013 revontulista. Koska kello alkaa lähestyä puoltayötä, en lisää kuviin ns. Klikkaa isommaksi versioita, vaan teen sen vaikka joku tuleva päivä jossain sopivassa välissä.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin
-Janne
