Viirupöllö kuvia!

Viirupöllö

Kuvaa klikkaamalla isompi versio lintu galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the bird gallery!

Viirupöllö kuvia viime kesältä lisätty lintukuva galleriaan!

Viime kesä oli myyräkantojen romahduksen jälkeistä nousukautta, ja olikin jonkun verran edellistä todella hiljaista kesää vilkkaampi pöllörintamalla. Vaikka hieman parannusta edellis vuoteen tulikin, niin mistään kovin huimasta pöllövuodesta ei kuitenkaan voitu puhua. Jokunen vanha ja ”varma” viirupöllö reviiri säilyi edelleen tyhjillään, ehkä myyräkantojen romahdus yhdessä suht kovan talven myötä oli käynyt pöllöille liian rankaksi… tiedä häntä. Nyt olemme kuitenkin menossa kohti yhä parempia myyrävuosia ja näissä kuvissa poseeraavien viirupöllö vanhempien viime kesänä syntyneet poikaset kerkeävätkin elää pari vuotta hieman paksummin paremman ravintotilanteen aikana, jolloin niiden selviytymis mahdollisuudet seuraavan myyräkantojen romahduksen aikaan ovat hieman paremmat verrattuna aivan huippu vuoden (jota yleensä seuraa romahdus) kupeessa syntyneisiin poikasiin.

Viirupöllö gallerian tällä hetkellä viimeisessä kuvassa (kuva 11) viirupöllö äityli ääntelee lentopoikastensa perään. Törmäsin vanhingossa tähän poikueeseen käytyäni varmistamassa yhden risupesän varmasti olevan tyhjillään. Tuttu poikue toki, mutta olivat jonkun verran siirtyneet kun poikaset osasivat jo lentää liihotella. Emä seurasi tiukasti poikiensa perässä ja piti heitä tiukasti silmällä.

Loput neljä uutta viirupöllö kuvaa löydät kotisivujeni viirupöllö galleriasta, eli täältä -> Viirupöllö galleria

Last four photos can be found here -> Ural owl gallery

-Janne

Lapinpöllö – Strix nebulosa – Great Grey Owl – Uusia kuvia lisätty galleriaan!

Lapinpöllö - Strix nebulosa

Kuvaa klikkaamalla isompi versio lapinpöllö galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the great grey owl gallery!

Seitsemän metsäistä lapinpöllö kuvaa viime kesältä lisätty lapinpöllö galleriaani!

Viime kesä ei ollut hirmuista hurraa-huutoa lapinpöllöjen osalta täällä meidän nurkilla, mutta onnistuin kuitenkin löytämään yhden täysin uuden lapinpöllöreviirin! Kyseisellä alueella oli lapinpöllön pesäpaikka ollut kadoksissa jo pidemmän aikaa, ja vaikka havaintoja oli ollut ehkä jopa kymmenen vuoden ajalta niin reviirihuuteluista kuin maastopoikueistakin, niin pesä odotti edelleen löytäjäänsä.

Eräänä kesäiltana lähdin etsimään alueelta mahdollista risupesää. Suhteellisen kauan hyttysten seassa pesää etsiskeltyäni huomasin hieman isommassa puussa selvästi tummemman läntin. Koska olin hirveän hyttys armeijan takia pukeutunut suht ylimitoitetusti tuohon kuumaan ja kosteaan kesäiltaan, ei mieleeni inisevän hyttyslauman keskelle edes pälkähtänyt että kyseessä voisi olla risupesä, vaan ristin sen heti joksikin puun kasvuhäiriöksi tai tuulenpesäksi. Koska olisihan täysin mahdotonta että kaiken tuon puurtamisen jälkeen pesä löytyisi!

Mutta tottahan toki tuo suhteeellisen tiheästä metsästä löytämäni ”tummentuma” piti tarkistaa. Sain kiertää ja kiertää, mutta lopulta matalempien puiden välistä löytyi kuin löytyikin reikä josta korkeammassa puussa olevaan tummentumaan sai näköyhteyden. Ja risupesähän siellä oli, ja vieläpä aika iso sellainen! Mutta voi sitä riemua kun kameran läpi katsomalla pesän laidan yli näkyi kuin näkyikin aikuisen lapinpöllön otsan kaari. Hyttyset ja litimärkä takin selkämys hävisi mielestä välittömästi! Pesä on todennäköisesti korpin joskus rakentama, mutta nyt lapinpöllön ties kuinka kauan asuttama!

Löytäessäni pesän oli lapinpöllö emo vielä hautomassa ja myöhemmin kesällä paljastuikin että kyseessä oli alueemme myöhäisin lapinpöllö poikue viime kesänä. Pesästä selvisi maastoon kaksi potraa lapinpöllön poikasta ja koska alueella oli myyriäkin ihan kivasti, niin uskon että poikaset selvisivät jopa isommiksikin. Muutenkin poikasten syntymä osui suht hyvään saumaan, koska edelleen täällä meidän suunnalla ollaan menossa kohti parempia myyrävuosia.

Kaikki seitsemän uutta kuvaa on otettu Nikon D700 + AF-S 200/2 VR yhdistelmällä. Hieman tiiviimmissä rajauksissa objektiivin kaverina oli Nikonin TC-20E III telejatke ja väljemmin rajatuissa poikas kuvissa telejatke oli taskussa ja silloin objektiivista oli poikkeuksetta käytössä suurin aukko, eli f2.0. Osa noista väljemmin rajatuista poikas kuvista ovat jonkun verran cropattuja, mutta on silti vaikea olla pimättä tuosta jäljestä mitä 200/2 täydellä aukolla tekee. Sillä on mahdollista rajata suht väljästi ja silti poimia kohteita ylös kuvasta kapean syväterävyysalueen johdosta. Todella hieno, mutta polttoväliin nähden hieman painavahko (3kg) objektiivi.

Loput viisi uutta lapinpöllön kuvaa löydät lapinpöllö galleriastani, eli täältä -> Lapinpöllö galleria

-Janne

Lapinpöllön poikanen - Strix nebulosa nestling

Kuvaa klikkaamalla isompi versio lapinpöllö galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the great grey owl gallery!

Käpytikka – Dendrocopos major – Great Spotted Woodpecker – Uusia kuvia lisätty galleriaan!

Käpytikka

Kuvaa klikkaamalla isompi versio käpytikka galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Great Spotted Woodpecker gallery!

Kuusi Käpytikka (Dendrocopos major) kuvaa vuodelta 2011 lisätty galleriaan. Toki siinä on yksi kuva Skotlannin reissultakin jolloin lainassa oli kamaa Nikonilta. Lisäämistäni kuvista ei varmastikkaan ole vaikea arvata mikä kuvista on otettu yhdistelmällä Nikon D3s + AF-S 500/4 VR + 1.7x telejatke (850mm)? Nojoo, tuo yllä olevahan se on. Muut kuvat onkin napsittu Nikon D700 + 200/2 VR + 2x telejatke yhdistelmällä.

Käpytikan pesäkuvat ovat otettu viime kesänä. Pesä löytyi uuden lapinpöllö reviirin etsinnän yhteydessä ja sijaitsi käpytikan pesäksi mielestäni todella matalalla. Tai lähes poikkeuksetta pesät joihin olen törmännyt ovat sijainneet todella korkealla kuvaamisen kannalta. Tämä pesä oli ehkä noin kahden metrin korkeudella tuollaisessa aivan naurettavan kokoisessa riussa. Äänestä päätellen tuon pienen rungon sisällä oli useampikin poikanen ja kun kesäkuun lopulla kelit olivat todella lämpöisiä, niin eipä käy kateeksi poikasia! Varmasti oli tukalaa!

Kuvasin pesää heti löytö iltana ilman piiloa. Aloitin kuvaamisen kaukaa aivan patsaana seisoen etten vahingossakaan häiritse pesän rauhaa. Näissä tilanteissa monopod on muuten kullanarvoinen kapistus! Kun emo oli jonkun kertaa käynyt ruokintakäynneillään, siirryin pikkuhiljaa hieman lähemmäksi kuvaamaan, ja seurasin tarkasti emon reaktioita sen ilmestyessä ruuanhakureissulta takaisin pesälle.

En halunnut tunkea ns. iholle, vaan ajattelin että tulen takaisin seuraavana päivänä uuden retkituoli-kojuni kanssa. Kojun kanssa saattaisi olla mahdollisuudet uskaltautua vielä hieman lähemmäksi, ilman että pesärauha häiriintyy. Joku este minulle kuitenkin seuraavana iltana tuli ja pääsin tulemaan paikalle vasta sitä seuraavana iltana. Ja yllätys yllätys, poikaset olivat jo jättäneet pesän. Onneksi sain muistoksi tilanteesta kuitenkin jokusen kuvan. Saas nähdä pesiikö tikka seuraavana kesänä samassa riussa? Epäilen ettei…

Loput neljä kuvaa täältä -> Käpytikka galleria

-Janne

– — — o — — –

Six Great Spotted Woodpecker (Dendrocopos major) photos added to the gallery. Most of the pictures are from 2011, but there is one picture that I took on my trip to Scotland when Nikon had loaned me some extra equipment. I think it is not hard to say what picture I took with Nikon D3s + AF-S 500/4 VR + 1.7x teleconverter (850mm) combination? Yes, it is the woodpecker portrait. Other pictures I have taken with Nikon D700 + AF-S 200/2 VR + 2x combination.

I took all the nest pictures in the summer of 2011. I found that Great Spotted Woodpecker nest when I was looking for a new great grey owl territory. It is the first great spotted woodpecker nest that I have found which is located on the reasonable height when thinking about photographing it. It was located about two meter high in the little tree. That tree was so little, and there was more than one nestling inside that nest! Last days of june were quite warm, so I think it was not very pleasant conditions inside that nest.

Last four photos can be found here -> Common Goldeneye gallery

-Janne

Käpytikka pesälläänKuvaa klikkaamalla isompi versio käpytikka galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Great Spotted Woodpecker gallery!

Öinen maapallo avaruudesta nähtynä ukkosine ja revontulineen – By NASA!

Huh huh mikä video! HD-resoluutioisessa videossa kierrellään maapalloa kansainvälisen maatakiertävän miehitetyn avaruusaseman, eli ISS kyydissä noin 350km korkeudessa. Tämä viiden minuutin video keskittyy maapallon öisiin puoliin ja videolla näkyykin upeasti öisten kaupunkien valot, sekä niin ukkosmyrskyt kuin revontuletkin punaisine huippuineen! Todella upeaa katseltavaa!

Video on kuvattu elo- ja lokakuun aikana vuonna 2011. Kuvat ovat syntyneet Nikon D3s kameralla ja AF-S 14-24/2.8 ja AF-S 17-35/2.8 objektiiveillä, ja jälkikäteen kasattu time-lapse videoksi!

Bongasin videon täältä -> Dpreview.com
HD-formaatissa videon voi katsoa täällä -> Vimeo.com

Saa nauttia!

-Janne

Metso – Tetrao urogallus – Western Capercaillie – Uusia kuvia lisätty galleriaan!

ukkometsoKuvaa klikkaamalla isompi versio metso galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the western capercaillie gallery!

Metsokuvia tämän kevään soitimelta vihdoinkin lisätty galleriaan! Kotisivuni ovat tässä kiireessä olleet aikalailla retuperällä, mutta nyt on tarkoitus aktivoitua! Yhteensä 13 uutta metsokuvaa siis lisätty metso galleriaan! Yksi näistä on vanhempi kuva, vuodelta 2010, ja se on tuo valkoisella taustalla oleva muotokuva metson päästä. Tykästyin siihen ja päätin sen lisätä tässä samalla. Pääosin uudet kuvat ovat metso galleriani toisella sivulla, mutta yksi uusi meni myös ensimmäiselle sivulle.

Tämä kevät oli ehdottomasti paras metso kevääni ja sen huomasi myös kuvamäärässä. Odotan innolla jo ensi kevättä ja aamuja metsonsoitimella uuden Sigma 120-300/2.8 OS objektiivini kanssa! Eiköhän siitä hauskaa tule!

13 uutta metso kuvaa täällä -> Metso galleria

-Janne

– — — o — — –
And the english part. =)

Thirteen new capercaillie photos from the last spring added to the gallery! I have been quite in a hurry, but finally I had time to upload these to my homepage. There is twelve new capercaillie pictures, and one capercaillie head portrait with white background which is from the year 2010. Most of the new pictures are on the second page of my gallery, but there is one in the first page also.

Last spring was the best capercaillie spring for me ever! I am so keen of waiting the next spring! I think it will be fun to photograph capercaillies with my new Sigma 120-300/2.8 OS lens!

13 new capercaillie photos here -> Capercaillie gallery

-Janne

Salama ja ukkoskuvia galleriaan, sekä pientä analyysiä uudesta salamatriggeristä!

Ukkonen - SalamoitaKuvaa klikkaamalla isompi versio Ukkoset ja Salamat galleriasta! Click picture to watch bigger version of the photo from the Thunderstorm and lightning gallery!

Olen ollut aika kiireinen, mutta tässä ukkos ja salamakuvia pienen hiljaiselon jälkeen kotisivujeni galleriaan! Kyseessä on vieläpä ensimmäiset tänä vuonna otetut kuvat kotisivujeni galleriaan… :nolo: Mutta onneksi vuosi ei kerennyt sentään aivan puoleen… =D

Kesäkuun 12. päivä ukkonen näytti salamatutkien perusteella vihdoinkin saapuvan meidän kohdalle! Kävin vanhemman poikani kanssa jo hieman ennen ukkosen saapumista ajelemassa autolla pienen lenkin ja tähyilemässä josko taivaalla näkyisi upeita ukkospilviä. Hieman reissu oli kuitenkin turha, sillä taivas tarjosi vain suht tasaista harmaata massaa. Kotipihaan päästyämme näytelmä sitten jo alkoikin! Pientä vesisadetta ja salamoita siellä täällä. Isi oli innoissaan, mutta niin oli poikakin! Kuistiltamme seurasimme salamoiden välähtelyä ja viisivuotias poikamme innokkaasti kädellä osoittelikin ”näitkö, tuollakin välähti!”.

Ihan mukavaa kun ukkoset osuu joskus kohdallekin, sillä vaikka ehkä olenkin jonkinasteinen myrskybongari, en ole kuitenkaan saanut itsestäni irti ns. chase-henkeä että lähtisin ukkosrintamia autolla jahistamaan, vaikka se hieman kiehtoisikin. Hitusen vieläkin harmittaa ettei tullut tuota viime kesän kunnon myrskyä lähdettyä tuohon lähimaastoihin seuraamaan. Ehkä siihen tarvitsisi jonkun innostuneen kaverin matkaan… Jos joku Jyväskylä-Toivakka akselilta on enemmältikin hurahtanut myrskyihin niin viestiä saa paiskata. Toki tuosta vanhemmasta pojastakin myrskyjen perään jossain vaiheessa olisi…

Pääsin nyt ukkosella testaamaan ensimmäistä kertaa aiemmin hankkimaani AEO Lightning Strike II salamatriggeriä. Triggeri reagoi valon muutoksiin, ja niiden perusteella laukaisee kameran. Kaikenkaikkiaan triggeri toimi mallikkaasti, joskin erittäin herkästi! Välähtipä salama missä suunnalla tahansa, niin taivaan pienikin valaistuminen laukaisi kameran! Eli aika paljon hukkaruutuja tuli… Kaiken kaikkiaan kamera napsi pari-kolmesataa kuvaa ja kovolle kuvia joissa salama näkyi tallentui lopulta 14kpl. En usko että olisin kaukolaukaisimella vastaavaa määrää salamoita saanut tallennettua, tai ainakin hukkaruutumäärä olisi ollut paljon isompi… jos siis kaukolaukaisin olisi laukonut kameraa jatkuvasti peräjälkeen.

Mutta oli tuo triggeri helppo… Välillä jätin kameran itsestään päivystämään talomme seinän varteen sateen suojaan ja lähdin itse tuusaamaan muita asioita. Aina kun välähti, kuului kamera kuvan ottavan. Tuntui välillä jopa liian helpolta. Nopea kyseinen triggeri myös on, sillä galleriassani kolmantena kuvana olevassa kuvassa on kaksi salamaa jälkikäteen photoshopissa yhdistettynä, sillä kyseiset kuvat syntyivät molemmat samalla sekunnilla! Kyse siis tästä kuvasta -> >>Linkki<<. Kuvan vasemman puoleisen Y:n mallisen salaman Y:n varsi salama löi ensin, ja heti perään samalla sekunnilla Y:n yläosasta syntyi kuvaan toinen salama! Olisi ollut upeaa saada nuo samaan kuvaan yhdellä valotuksella, mutta valoa oli vaan niin paljon että valotusaika oli väkisin todella lyhyt vaikka kuinka kameran säädöt olivat tapissa.

Mutta oikein tyytyväinen olen hankintaani! Joskin ehkä kyseinen triggeri kaipaisi jonkunlaista herkkyyden säätöä, jolloin aivan pienimmät väläykset eivät saisi kameraa laukeamaan. Onhan kyseisellä valmistajalla nyt sellainenkin sitten myynnissä, mutta aika paljon suolaisempaan hintaan. Eli tällä mennään! Tosin en tiedä voisiko tuohon triggerin eteen virittää jonkunlaista suodinta joka vaikuttaisi herkkyyteen??

Tein hieman aloittelijamaisia virheitä salamoita kuvatessani, ja hieman fiksummilla kameran säädöillä salamoista olisi todennäköisesti tullut upeampia kaikkine näkyvine sivujuonteineen… Ei sinänsä mitään uusia juttuja, mutta empä osannut vaan ajatella ja niitä tähän tapaukseen liittää. Mutta ompahan vara parantaa seuraavalla kerralla! Kiitokset vielä tietävämmille vinkeistä!

Loput Toivakan Ruuhimäestä 12.06.2011 kameraan tarttuneet ukkoskuvat löydät täältä -> Ukkos- ja salama galleria

Seuraavaa ukkosta odottaen!

-Janne

Metson soidin 2011 – Reissu 8 – Viimeinen yö

Päätin eilen iltana startata metson soitimelle viimeistä kertaa. Koska koppelot saapuivat soitimille suhteellisen ajoissa tänä vuonna, olisi meno varmasti jo aika hiipunutta, mutta päätin kuitenkin kokeilla onneani.

Suunnitelmissani oli kuvata koko aamu Nikonin suorastaan ihanalla AF-S 200/2 VR Nikkorilla. Verrattuna 70-200/2.8 objektiiviin voisin tuolla käyttää suoriltaan ISO6400 herkkyyden sijasta ISO3200 herkkyyttä, sekä saisin isomman aukon mukanaan tuoman lyhemmän syväterävyysalueen ansiosta hieman parannusta viime kirjoituksessa kritisoimiini taustoihin. Eli mitään laajoja näkymiä ei oltu metsästämässä, vaan ainoastaan hieman parannusta jo matkaan tarttuneisiin ruutuihin.

Illalla teltta odotteli samalla paikalla mihin sen olin jättänytkin, enkä sitä siitä mihinkään liikuttanutkaan. Kun teltasta on jonkun päivän poissa, syntyy aina pieni jännitys että onkohan telttaa enää paikallaan ollenkaan… tai onko joku ohikulkia napannut naamioverkon tms matkaansa. Hieman epätodennäköistä on että puukolla viillelty ja kasaan teippailtu telttani kenellekään kelpaisi, mutta toki joku voi sen kiusallaan johonkin kivenkoloon polkea. Tänäkin vuonna tälläiseltä kuitenkin vältyttiin. Ehkä yksinkertaisesti liikun vain riittävän korvessa…

Teltassa makaillessani tein havainnon että metso saapuu yöpymis puulleen pikku hiljaa myöhemmin ja myöhemmin. Ja eilis iltana kello kerkesi kulkea jo selvästi yli yhdeksän ennen kuin kukko puuhunsa rysähti. Hyvin nukutun yön jälkeen kännykkäni herätyskello päräytti minut hereille puoli viideltä.

Heti herättyäni kuuntelin että kukon soidin kuuluu jostain aivan muualta kuin kummulta johon telttani kanssa olin majoittunut. Ja siinähän se aamu menikin metson soidinta kuunnellessa. Vilaustakaan metsosta en koko aamuna nähnyt… ei kukkoja… ei koppeloita. Tämä äänessä ollut kukkokin veteli soidinlurituksiaan aikas verkkaiseen tahtiin, ja tuntui välillä pitävän aika pitkiäkin tuumaustaukoja. Soidin alkaa selvästi olemaan tältä keväältä jo ehtoo puolella.

Tämän aamuisen myötä olikin helppo pysyä aiemmassa päätöksessä ja lähtiessään pakata matkaansa myös kaikki kamat jotka olivat viettäneet metsolassa jonkun aamun itse kuvaajaa enemmän. Teltta palveli kevään urhoollisesti, mutta eiköhän ensi keväänä kuitenkin tutustuta metsolaan hieman suuremman teltan avustuksella ja pyritä maksimoimaan viihtyvyyttä. Toki isomman teltan myötä myös seiniin tahattomasti osuminen ja muut mahdolliset metsolle välittyvät ärsykkeet vähenevät.

Tämän keväiset metson soidin kuvaukset menivät lopulta oikein hyvin, vaikka meinasinkin luovuttaa jo puoli matkassa. Mutta jälleen kerran nähtiin että yritystä tarvitaan, ja se kannattaa. Vaikka hommat joskus vastustaa, niin luovuttamalla silloin ei saavuta mitään, olet vain tuhlannut aikaasi pääsemättä päämäärääsi. Toki olet kuitenkin matkanvarrella jotain voinut oppia. Mutta joskus onnistuminen vaatii vain yksinkertaisesti enemmän ponnisteluita… kaikki ei tule helposti, eikä saakkaan tulla. Tietenkin on myös viisautta tietää milloin pitää antaa periksi. =) Mutta olen tyytyväinen siihen että pienen levon jälkeen päätin vielä soitimelle kamerani kanssa palata. Mielestäni onnistuin saamaan ihan kivan setin hieman erilaisia metsokuvia kasaan, ja useampi niistä täydentää metso galleriaani ihan kivasti.

Tämän kuvan myötä haluan kiittää tämän kevään metsopäiväkirjan lukijoita! Kun kevät ensi vuonna koittaa, astumme jälleen mukaan metsolan aamuhämärän tunnelmiin ja metsopäiväkirjat 2012 näkee päivänvalon.

KIITOS!

metso aamuhämärässäKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

-Janne

Metson soidin 2011 – Reissu 7 – On se iso JYTKY!

Edellisellä reissulla haaveilemani lähikuvat jäivät ottamatta, koska kukko hävisi ennenkuin valo riitti telejatkeen käyttämiseen. Tästä turhautuneena siirsin telttani samalle kummulle jossa metso soidintaan harjoittaa, sillä näin voisin heivata telejatkeen ja saisin kuitenkin ”lähikuvia”. Olin katsonut teltalleni suht näpsäkän paikan joka mahdollistaisi haluamani kuvien synnyn… tietenkin sillä oletuksella että metso käyttäytyy teltan lähettyvillä samalla tavalla kuin ennen teltan kummulle siirtoa.

Illalla totuttuun tapaan hilpaisin telttaani, ja normi askareiden jälkeen laitoin kamerani ja 50/1.4 objektiivin jalustan nokkaan valmiiksi väijyyn, jos kukko vaikka tänäkin iltana päättäisi harjoittaa ilta-juoksujaan. Valovoima ainakin riittäisi, vaikkei kovin tiukkoja ruutuja syntyisikään. Aikani teltassa makoiltuani alkoi tapahtua ja läheiselle kummulle pyrähti koppelo. Naapuri reviirin ukkometso oli maassa samantien ja onnistuin iltahämärässä vilaukselta nähdä kun kukko kirmasi soidinlauluaan laulaen koppelon perässä.

Hieman odottelin että josko hitusen äänessä ollut kukko, jonka reviiriä vahdin, innostuisi myös maahan juoksentelemaan. Lähes samantien vastakkaisesta suunnasta kuului metson lentoon lähdön ääni, ja äänestä päätellen se tuli suoraan kohti. Kerkesin ajatella että joku kukko saapuu mukaan vappubileisiin ja ajatukseni oli kurkata teippaamani kuvausaukon pienestä reijästä mihin lintu laskeutuu. Mutta kun sain kasvojani hieman lähemmäksi teltan seinää, suhahti ja heilahti teltan seinä oikein kunnolla! Hyvä ettei mennyt kalsarit vaihtoon, sillä joku tuli kovaa ja todella läheltä!

Kurkkaus soidintantereelle paljasti tulijan koppeloksi. Siinä se pönötti kuin tinasotamies – hievahtamattakaan keskellä soidintannerta. Jos ei liikkunut koppelo, niin en uskaltanut liikahtaa minäkään. Koppelo ilmeisesti koki jonkunasteisen järkytyksen teltastani, koska sillä meni noin 10 minuuttia kerätä itsensä ennenkuin lähti varovasti hiippailemaan eteenpäin. Vaikka kamerani olikin valmiina, näytti koppelo olevan sellaisessa mielentilassa, että kuvaa en raaskinut ottaa ja sitä enää säikäyttää. Mutta vaikka soitimelle pelmahti koppelo, niin kyseisen reviirin koiras ei kuitenkaan vaivautunut puustaan enää liikahtamaankaan. Kello ruksutti jo kymmentä, eli oli aika kömpiä makuupussiin ja kohti höyhensaaria.

Olin laittanut kelloni soimaan puoli viideltä, jolloin pääsisin suht nopeasti tositoimiin ja pimeässä joutilaana kökkiminen jäisi suht vähiin. Koska metso todennäköisesti olisi jo soidintantereella herättyäni, ja koska etäisyys linnun ja telttani välissä olisi huomattavasti edelliskertoja pienempi, olin varautunut asiaan mm. jättämällä enemmän vaatetta päälle ja vain kietaissut makuupussin päälleni jolloin saisin vältettyä erilaisia ääniä aiheuttavia toimia. Kieltämättä illalla oli hitusen jäntskättänyt miten aamu tulisi menemään.

Herätysajastani huolimatta heräsin noin 15 minuuttia ennen kännykkäni herätystä. Heti herättyäni korviini kuului selvästi metson soidinlaulu. Tosin aika unessa saisi olla jossei kuulisi metsoa joka soi suoraan teltan yläpuolella puussa. Eli metso oli kuin olikin muuttanut käyttäytymistään teltan vaikutuksesta. Tähän saakka metso oli aina ollut puolen viiden kieppeissä jo maassa soimassa. Kieltämättä pyörittelin mielessäni, että onko soidin jo siinä vaiheessa että jäädään enää vain puihin pönöttämään jos aamu on hieman viileähkö, mutta toivo kuitenkin vielä eli… Kerkesin hieman herätä ja saada kamppeeni kasaan, niin yläpuollani rysähti ja kukko laskeutui soidintantereelle.

metsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

En uskaltanut juurikaan teltassani liikkua, mutta varovasti kurkistin pienestä kuvausaukon reijästä ja näin kun metso selvästi punnitsi telttaani mielessään. Kukon soidin lähti hieman hitaasti käyntiin ja aiempi päätökseni pitää kuvausrytmi todella verkkaisena oli helppo pitää. Tämän lisäksi päätin kuvata alkuun vain hionta tilanteissa. En ollut aiemmin kuvannut ukkometsoa soitimella aivan näin läheltä, joten tilanne sekä metson reagointi olisi kokonaan uutta.

Päätin antaa metson aloittaa soitimensa ja telttaan totuttelunsa aivan rauhassa. Kuvaisin vasta jonkin ajan kuluttua kun valoakin olisi jo enemmän. Aikani odottelin ja metson soidinta ihastelin, ja kun kamera lupaili ISO6400 herkkyydellä ja f2.8 aukolla valotusajaksi 1/160s, päätin uskaltautua ottamaan ensimmäisen kuvan. Aiemman suunnitelman mukaan sijoitin kuvanoton hionnan aikaan. Kamera räpsähti, ja kukko ei ollut moksiskaan. Vaikka kukko ei kameran räpsäykseen reagoinutkaan, niin en kuitenkaan halunnut lähteä kokeilemaan kukon rajoja, vaan pitäydyin valitsemallani linjalla.

Yllätyksekseni paikalla kävi aamun aikana myös useampi koppelo, ja kukko viipottikin niiden perässä välillä näkymättömiinkin. Kuulostelin kukon soidinlaulusta, että taisivat käydä juoksentelemassa jopa lähellä aiempaa telttapaikkaanikin. Kukon spurttatessa koppeloiden perässä, oli minulla jopa hieman aikaa hörpätä teetä lämpimikseni. Vaikka soitimella jokunen koppelo aamun aikana kävikin, en siitä huolimatta paritteluja onnistunut näkemään. Koppeloa olisin päässyt kuvaamaan, mutta en uskaltanut. =D Minulla ei ole mitään havaintoa kuinka koppelot reagoi kameran ääneen, ja en halunnut pilata ensimmäistä ”lähikuvaus”-aamuani sillä että kukko pakenee koppelon mukana tms. Eiköhän niitä kuitenkin vielä joskus pääse kuvaamaan.

ukkometsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Aamun aikana kerkesin jonkun kymmenen metsokuvaa kuvata, ja osa mielestäni onnistuikin ihan kohtuullisesti. Vaikka olin varustautunut 70-200mm tsuumilla, kuvasin koko aamun tsuumi säädettynä 200mm asentoon. Eli kukko ei käynyt sillä kivellä johon se joinain aamuina on soimaan hypännyt. Olin suunnitellut että metson soidessa tuossa kivellä, olisi siitä mahdollista tallentaa suht hieno laajempi näkymä. Yksi syy tsuumaamattomuudelle oli toki myös se, että tuuppasin objektiivin hieman liian ulos kuvausaukosta, ja metson olisi ollut suht helppo nähdä käteni liike tsuumia säädettäessä.

Periaatteessa olisin voinut kuvata koko aamun 200/2 objektiivillani, jolloin olisin saanut hitusen hienommat epäterävyys alueet. Nyt joissain kuvissa jotkut epäterävyysalueet eivät toistu aivan niin kuin oli ollut kiva. Toki ihan kivaa jälkeä tuo AF-S 70-200/2.8 VR:kin tekee, ei siinä mitään. 200mm oli hieman kuitenkin nysä tuohon paikkaan, sillä vaikka ylemmät kuvat ovatkin lähes leveydeltään originellejä, jouduin tämän alemman kroppaamaan 12 -> 6 megapikseliin. Ehkä uusi Sigman 120-300/2.8 OS olisi ollut rokrok kyseisessä paikassa. Se olisi tarjonnut 200mm lisäksi vielä sata milliä lisää tälläisiä vielä tiukempia lähikuvia varten.

ukkometsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

En voi olla kuvittelematta miltä tämän kuvan tausta näyttäisi jos kuva olisi kuvattu 200/2 tai 300/2.8 objektiivilla. Toki eihän se nytkään mikään aivan hirveä ole, mutta hitusen nuo paksummat oksat tms olisi saanut erottua heikommin (aivan kuten keskimmäisen kuvan puunrungotkin). Toki kuva olisi pitänyt ottaa jossain muualla kohdassa, mutta kun tuossa taustalla oli noita kepakoita aikas paljon muillakin kohdilla, joten ei sekään olisi oikein auttanut. Mutta tekniikasta huolimatta, onhan tuo soitimen kunkku kyllä aika iso jytky! Ja sen höyhenpuku ilman suoraa auringon valoa kyllä suorastaan kaunis!

Huomenna en soitimelle pääse, mutta teltan jätin vielä paikalleen… joten…

-Janne

Metson soidin 2011 – Reissu 6 – Lähikuvan metsästystä

Vaikka kirjoitin aiemmassa kirjoituksessani etten enää soitimelle lähde, niin eilen kun ulkona tulevan nurmikkomme kanssa ähräsin, niin kummasti alkoi jalka vipattaa metson soitimen suuntaan. Eihän se auttanut kun lähteä vielä kokeilemaan. Aamuksi kun lupasi vielä aurinkoista keliä, niin mahdollisuudet vielä puuttuvan semi-lähikuva ottamiseksi olisi olemassa. Varustauduin matkaan hieman lämpimimmillä vaatteilla ja otin mukaani myös ilmalla täytettävän makuualustan. Tarkoituksena oli välttyä tulemasta kipeeksi ja pyrkiä maksimoimaan hyvät nukkumaolot.

Teltalle saavuttuani hilasin teltan takaisin sen 5 metriä minkä sitä aiemmin olin liikuttanut, sillä jonkin asteista lähikuvaa haettaessa viisi metriä voisi jo jotenkin kuvassa näkyä. Ilmalla täytettävään makuualustaan ilmat sisään, ja pötkölleen. Ja voi herran jumala miten oli luksusta pötköttää kun alusta tuntui tosi pehmeältä ja tyynykin löytyi! Ehdoton kapistus!

Patjan viritettyäni ja telttani teipattuani, aloin sovittelemaan paikalleen jalustaa jonka olin mukaani ottanut. Suunnitelmissa oli seisottaa objektiivia kuvausaukossa koko aamu jalustan avulla. Jos aamulla pimeässä virittäisin kamerani paikalleen kuvausaukkoon, niin tuskin soiva ukkometso sitä pimeässä huomaa. Tai ainakin luulisin ettei metsolla ole mikään kovin kehittynyt pimeänäkö.

Jalustan paikan kerkesin valmiiksi katsastaa ja kerkesin vielä jonkin aikaa pötkötellä ilmapatjallani ennenkuin metso puolen yhdeksän aikaan saapui yöpuulleen. Pikkuhiljaa saapumisensa jälkeen kukko aloitti soidinlaulunsa kuusessaan. Jonkin aikaa naksutusta kuunneltuani aloin kymmenen kieppeissä vääntäytymään makuupussiini, ja samassa metson yöpuussa rymähti! Ensimmäinen fiilis oli että jotenkin kummassa onnistuin säikyttämään linnun matkoihinsa. Mutta ei! Metso laskeutuikin soidin kummulleen, ja aloitti välittömästi soimisen!

Koskaan aiemmin en ole törmännyt tilanteeseen jossa kukko illalla laskeutuisi maahan soimaan! Mahtaa siinä kukolla pikkasen veri kiehua, että se tuon teki! Siellä se kummullaan kierti pimenevässä illassa. Oli todella likipiti etten jättänyt kuvia tuosta tilanteesta ottamatta, sillä olin jo teipannut kuvausaukot umpeen, kaivautunut puoliksi makuupussiin jne. Pienen harkinnan jälkeen päätin kuitenkin jonkun kuvan tilanteesta räpsäistä, sillä olisihan täysin mahdollista että ne jäisi koko reissun ainoiksi kuviksi. Valoa oli todella vähän, ja auringon laskettua valo väheni synkässä kuusikossa hurjaa vauhtia.

ukkometso illallaKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Montaa kuvaa en ISO6400 herkkyydellä ja F2.0 aukolla kerennyt ottaa, kun peliin olisi pitänyt jo kaivella vieläkin isompia herkkyyksiä. Omistamassani Nikon D700 rungossa herkkyydet alkavat tuon ISO6400 jälkeen olemaan jo aika rapsakoita, joten päätin pistää kamat kasaan ja vihdoinkin kömpiä makuupussiini.

Makuupussistani kuuntelin kukon menoa soidintantereella ja olin välillä kuulevani kahden eri kukon äänet suhteellisen läheltä toisiaan. Ehkä naapurireviirin innokas kukko oli tullut liian lähelle soidinkeskustaa, ja huippukukon piti lähteä puolustamaan tiluksiaan? Vai olisiko maassa vipeltänyt koppeloita, jotka saivat kukot jättämään yöpuunsa? Tai sitten kukot olivat yksinkertaisesti vain nauttineet liikaa simaa, ja nyt kirmasivat kankaalla menemään siipi siipeä vasten vapun hengessä.

Kauaa ei menoa kuitenkaan kestänyt, sillä noin vartin yli kymmenen rymähti jälleen, ja kukko nousi takaisin yöpuuhunsa soimaan. Kerkesin jo hieman miettiä meinaako kukko pistää pää kolmantena jalkana kankaalla läpi yön, mutta onneksi metso kuitenkin luovutti, sillä pienen levon jälkeen sillä on enemmän paukkuja sitten aamulla.

Yön nukuin mukana ronttaamallani ilmapatjalla oikein makoisasti, mitä nyt yhdessä vaiheessa heräsin kun meinasi hikeä puskea pintaa. Vähän huonosti soveltuu tuo -25 Celsiukseen speksattu makuupussi näille keleille, varsinkin jos nukkujalla on vielä jotain vaatetta päällä. Kellon laitoin herättämään puoli viideltä, jotta ei tartteisi niin kauaa pönöttää toimettomana teltassa. Tuohon aikaan on vielä sen verran hämärääkin, että jalustan ja kameran voi hyvin viritellä paikalleen metson huomaamatta. Viiden jälkeen valon määrä alkaa sitten lisääntyä auringon noustessa, ja voi harkita jopa kuvien ottoa.

Herätessäni ukkometso oli totuttuun tapaan jo pirteänä soimassa soidinreviirillään. Taino, pirteänä ja pirteänä, sillä kukosta taitaa alkaa pikku hiljaa jo väsymys paistaa. Välillä soimisessa meinaa tulla kuolleita kohtia, jolloin myös pyrstö alkaa putoamaan maata kohden. Tuossa viiden kuuden välillä ei kukon pyrstö muutenkaan enää ollut aivan yhtä pystyssä mitä se oli esimerkiksi edellisenä iltana. Joka tosin myös saattaa kertoa jotain illan ja aamun koppelotilanteista.

Päämääränäni oli tänä aamuna siis saada jonkinlainen lähikuva soivasta ukkometsosta. Tavoitteet oli asetettu, ja niistä ei lipsuttu! Eli heti aamusta saakka jalustalla pönötti kameraan kiinnitettynä niin AF-S 200/2 VR kuin myös Nikonin uusi 2x (tc20eIII) telejatke. Pikku hiljaa valo alkoi lisääntyä, ja otin välillä jokusen testiruudun. Taivas alkoi pikkuhiljaa punertaa kukkulan takametsässä auringon nousua, ja kuvaajallakin alkoi sydän tykyttää… kohta se keltainen valo pilkistäisi takametsän puiden välistä, ja samalla valo alkaisi riittää paremmin kuvauksia silmällä pitäen. Sit mie sen kuvan nappaan!

Mutta kuinka ollakkaan punaisuus vaihtuikin pikkuhiljaa harmauteen, sillä pilven mokomat puuttuivat peliin – ja hämäryys jatkui. Kauaa ei kukkokaan enää valitsemallani näyttämöllä pysynyt, vaan suuntasi näkymättömiin. Välillä näin puiden ja risujen välistä jonkun vilauksen rauhallisesti soivasta kukosta, mutta kuvia en onnistunut ottamaan. Noin kello kuusi, metso lopetti soimisen kokonaan.

Odottelin noin kello kahdeksaan, mutta kukot olivat lopettaneet soimisensa tältä aamulta pysyvästi. Napsausta tai hionnan pätkääkään ei kuulunut. Onneksi olin kuitenkin ottanut jokusen testiruudun aamun valoa odotellessa, ja ehkä sieltä jotain saattaisi hyvällä tuurilla löytyä. Reissulta tarttui kameran muistikortille kaikenkaikkiaan kuusitoista kuvaa. Ei mitään kovin hehkeitä, mutta kuitenkin jotain että sai tähän kirjoitukseen edes hieman jotain kuvia matkaan.

ukkometsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

metsoKuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Huomiseksi Foreca vielä povaa ihan ok keliä, ja yönkin pitäisi olla kirkas… joten eiköhän vielä kerran kokeilla. Päätin että en huomenna pelleile telejatkeen kanssa, vaan panostetaan valovoimaan ja siihen että kuvia voidaan ottaa vaikkei valoa hirmuisesti olisikaan. Tämähän tietenkin tarkoittaa sitä, että jos jonkunlaisista lähikuvista haaveilee, on telttaa saatava lähemmäksi. Ja siksipä roudasin telttani tuonne kummulle jossa metso on nyt joka aamu soidintaan pitänyt. Täytyy hieman tässä miettiä toimintatapoja, sillä etäisyys lintuun putoaa alle puoleen, ja sen takia teltassa saa olla huomattavasti varovaisempi. Jos tuossa kuvaamaan pääsen, ja kukko pyörii aamun noilla samoilla paikoilla, niin mahdollisuus ihan nätteihin kuviin on olemassa… Tuo kummun päälinen on nimittäin ihan nätti paikka.

Iltaan aion varautua AF-S 50/1.4G objektiivilla jonka tuuppaan kameran kanssa jalustalle. Jos kukko tulee iltajuoksuilleen, niin tuossa riittää valovoima siihen hommaan. Aamulla startataan sitten AF-S 70-200/2.8 VR:llä, joka tsuumin ansiosta mahdollistaa paljon erilaisia juttuja. Tuskin mä tuota 200/2:sta raaskin kotia jättää, joten otetaan se telejatkeen kanssa matkaan siltä varalta että jos kukko päättääkin tehdä jotain pelimiesliikkeitä soidinpaikkansa suhteen.

-Janne

Metson soidin 2011 – Reissu 5 – Soidinta lähes läpi yön

Neljännen reissun jälkeen oli tarkoitus jatkaa metson soitimen kuvausta heti seuraavana aamuna, koska vaikuttihan uusi teltan paikka todella potenttiaaliselta. Olinhan siitä jo yhden ihan ok kuvankin saanut! Kova päänsärky ja niskajumi saivat kuitenkin jättämään reissun väliin. Loppujen lopuksi lähes koko illan satoi vettä, joten eipä sillä lähdöllä niin väliksikään. Tosin olisihan aamulla voinut olla ihan hyvä keli kuitenkin. Päätin kuitenkin pitää pienen lepotauon, koska olisihan kojuilemaan mukavampi lähteä hieman levänneenä.

Seuraavana päivänä miehessä olikin jälleen uutta virtaa! Kamat pakettiin ja mies metsään. Teltalle saapuessani lähes teltan vierestä pyrähti lentoon koppelo, joka kieltämättä sai toivonkipinän nousemaan. Ehkä koppelot kerääntyisivät aamullakin tuohon pieneen notkelmaan jossa telttani sijaitsi? Hieman vilkuilin ympärilleni ja päätin vielä hieman hienosäätää piilotelttani paikkaa. Siirsin telttaa vielä noin viisi metriä kauemmas tuosta paikasta johon olin nelosreissun aamuna metsoa kuvannut. Tuolta uudelta paikalta aukesi hyvät kuvausmahdollisuudet myös teltan sivuille, jos koppelot vaikka innostuisivat juoksuttamaan kukkoa pitkin kankaita.

Teltaan päästyäni jouduin hetimiten alkaa kaivamaan repustani puukkoa ja teippirullaa, sillä telttakankaan ulkopuolelta kuului hurjaa ininää. Itikka armeija oli selvästikin ”haistanut” minut ja nyt etsivät kuumeisesti tietään teltan sisään. Jokunen noista pienistä vinkuvista pirulaisista telttaani kerkesikin tunkea avonaisten kuvausaukkojen kautta ennenkun sain reikiä hieman tilkittyä teipillä kiinni. Teippihommat hoidettuani alkoikin sitten illan pötköttely osuus, eli odottelua milloin saisi unenpäästä kiinni.

Puolen yhdeksän aikaan vaimon kanssa tekstiviestittelin, ja aivan kuten edelliselläkin kerralla, metso tuli juuri kun kirjoitin vaimolleni tekstiviestiä. Lähes välittömästi metson rysähdettyä yöpymis puuhunsa, alkoi nokan naksutus. Tahti oli toooosi verkkaista, mutta kuitenkin pikku hiljaa kiihtyvää. Viereisen reviirin kukon nokan naksutuksen motivoimana kukko sai ensimmäisen hionnan pihalle ehkä noin 10 minuutin ”kiihdytyksen” jälkeen. Hitaasti käynnistyi, mutta hyvin lähti pyörimään. Eli kun vauhtiin päästiin, niin sitten laulua raikasikin katkeamatta ainakin kymmenen kieppeeseen jolloin siirryin metson tuutulaulun saattelemana untenmaille.

Heräsin kahden aikaan hieman huonoon oloon, ja ihmetyksekseni metso soi taas samaa tahtia kuin nukkumaan käydessäni. Mutta sillä poikkeuksella, että metso oli jo maassa! En ollut koskaan vielä noin aikasiin heräävää metsoa nähnyt, mutta ehkä kukolla veri kierti sen verran kuumana ettei se yksinkertaisesti malttanut pysyä pois soidintantereelta. Mutta koska edelleen oli todella pimeää, siirsin kelloni herätystä tunnilla eteenpäin ja painuin takaisin untenmaille.

Havahduin makuupussistani hieman ennen kellonsoittoa, ja edelleen metso oli äänessä tasan samassa paikassa kun edellisellä kerralla herätessäni. Yritin hieman tiirailla teltan kuvausaukosta missä kukko viipottaa, mutta pimeydestä johtuen silmä ei kyennyt erottamaan tätä mustaa hormoonihyrrää metsän seasta. Ei auttanut kun odottaa. Mutta siitä odotuksesta tulikin tooodella pitkä, sillä jotenkin hirveän räkätulvan lisäksi olin haalinut itselleni aivan valtavan päänsäryn. Taisi muuten olla ensimmäinen päänsärkyni koskaan joka alkaa heti aamusta…

Teetä, lepoa ja ajan tappamista. Pikkuhiljaa yö alkoi vaihtumaan aamuksi ja silmällä alkoi erottamaan kummulla liikkuvan ukkometson siluettia. Tietenkin toivoin että kukko siinä viihtyisi niin kauan kunnes valoa alkaisi riittämään, mutta vuosien aikana kertyneistä vastoinkäymisistä johtuen, oletin kukon häipyvän teille tuntemattomille hieman ennen kuin mahdollisuudet sen kuvaamiseen aukeaisivat. Myös koppelot olivat kukon huomanneet, sillä puissa kävi välillä aikamoinen kotkotus.

Vaikka taivas oli pilvinen, alkoivat taustametsän valopisteet pikkuhiljaa kellertää, ja kertoa nousevasta auringosta. Ilmeisesti taivaanrannassa pilvimassa oli kuitenkin hieman ohuempaa, ja nousevan auringon keltaisuus pääsi hieman kuultamaan pilvien läpi. Kuviani ja mahdollisia kuviin syntyviä taustoja ajatellen se oli oikein hyvä juttu. Otin monopodini esille ja asetin sen nokkaan Nikonin AF-S 200/2 VR objektiivin, samalla asetin kameran herkkyydeksi ISO6400. Kun metso hävisi puskan taakse ja alkoi hioa, työnsin objektiivin pään nopeasti mutta varovasti kuvausaukosta ulos.

Tarkistin kameralla vallitsevan valomäärän ja kamera tarjosi yllätys yllätys kello 05:06 valotusajaksi 1/40 sekuntia. Ei aivan mahdoton, saattaisi piisata joihinkin tilanteisiin? Enää tarvittaisiin vain kukko takaisin areenalle. Kameran läpi, tai kuvausaukosta objektiivin vierestä kummun seuraaminen aiheutti pääkopassa suorastaan uskomatonta jyskytystä ja kipua. Koska olin ikäänkuin valon puolesta sidottu 200mm polttoväliin, olin päänsäryissäni päättänyt ottaa edes jonkunlaisen pystyruudun kyseisestä tapahtumasta viime kerralla matkaani tarttuneen vaakaruudun kaveriksi.

Hirmu kauaa ei ukkometsoa tarvinnut odottaa kun se saapui käyskentelemään alueelle jota pystyi valvomaan kamerani etsimen läpi. Päätin sijoittaa kuvien oton ns. hionta vaiheisiin, koska silloin kukko olisi sen verran pihalla ettei tajuaisi kameran räpsähdystä, ja voisin mahdollisesti jatkaa kuvien ottoa pidemmällekin aamuun. Auringon keltaisen valon hehkuessa kummun takametsässä annoin kamerani ruksuttaa ja sain kuin sainkin itseäni miellyttävän pystyruudun tästä soivasta ukkometsosta.

Kuvaa klikkaamalla isompi versio! Click picture to watch bigger version of the photo!

Pystyyn rajatun kuvan saatuani, seuraava vaihe olikin napsasta kukosta jonkunlainen kuva 400mm polttovälillä. Kovin lähikuvaahan tuosta ei syntyisi, mutta koska minulla omasta mielestäni on jo suht näpsäkkä lähikuva metsosta (Linkki : Tämä), niin sellainen semi-lähikuva kivoilla valoilla varustetulla taustalla olisi aivan tervetullut lisä metso galleriaani. Alkoi valon lisääntymisen odotus. Välillä kukko meuhkasi tuolla samalla paikalla, välillä kävi taas pusikon puolella, ja välillä kukon ääni katosi kokonaan. Mutta sitten se tapahtui… Kukko ei tullut enää ollenkaan tuohon tarkkailemaani aukkoon, vaan jäi pysyvästi näkymättömiin pusikon puolelle…

Aikani jaksoin kukon mahdollista paluuta kytätä jonkun mätkiessä lekalla otsalohkojani pääni sisältä. Heitin makuupussiin pitkälleen ja koitin torkahtaa, mutta ei siitä tullut oikein mitään. Sit miulle riitti! Kimpsut kampsut kasaan, ja varovasti paikalta liueten. Turha sitä on itseään enempää rääkätä, aina tulee uusia vuosia ja uusia mahdollisuuksia ottaa kuvia. Koppelotkin olivat jo hiljenneet, ehkä kukon hiljaiset hetket olivatkin herkkiä hetkiä koppeloiden parissa?

Eli jäi semi-lähikset ottamatta, ja fiilis on hieman sellainen etten ehkä saata niitä enää tänä vuonna edes yrittää, oli siellä nyt soidinhuippu tai ei. Tuntuu pukkaavan jos jotain päänsärkyä, nuhaa jne päälle, että annetaan nyt suosiolla periksi kun koppelotkin ehkä saattoivat jo olla ja mennä vaikkei vappua edes vielä ole nähty. Tämä on siis fiilis tällä hetkellä, ja koska tämän ei ole tarkoitus olla mitään verenmaku suussa painamista, vaan kivaa puuhastelua, niin näin tällä kertaa. Teltan vielä jätin paikalleen, mutta tarkoitus olisi kipaista se pois joku päivä. (Eipä tienny kirjoittaja että illalla olisi jo toinen ääni kellossa)

Jos tämän pienen metsorypistyksen summaa tähän saakka, niin tulihan sen myötä nyt kuitenkin jokunen kuva… ja jokunen kuva johon olen oikein tyytyväinenkin. Viime vuonna Suomen soitimilta en saanut kuvan kuvaa, joten onhan tässä jo paljon parempi tilanne! Ja toki tästä on hyvä ponnistaa ensi vuoteen! Tänä keväänä parin ukkometson kuvan lisäksi matkaan tarttui myös kuvia koppeloista. Kaikkia koppelokuvia ei ole vielä tainnut blogissa näkyäkään, mutta eiköhän ne sivuille tässä jossain vaiheessa lisäillä. Ehkä tämä metson soitimilta syntyvä kuvamäärä alkaa laskun ja pohjalla käynnin jälkeen tästä pikku hiljaa nousemaan? Ehkä ensivuosi on taas parempi! Nooh, eihän se ole varmaa, mutta jos soitimelle lähdetään, niin se on varmaa että metsopäiväkirjat saavat jälleen uuden luvun.

Tämän vuotinen metsopäiväkirja on ehkä hyvä lopetella jo galleriassa oleviin metsokuviin, eli olkaapa hyvät : Metso galleria

Jälkikirjoitus: Höpöhöpö… Kyllähän se vappu vaan miehen soitimelle veti vielä seuraavanakin iltana. =) Eli tarina jatkuu reissun kuusi kirjoituksessa!

-Janne