Ensimmäinen yö metsonsoitimella vuonna 2009

Teerensoitimet yksi toisensa jälkeen ovat olleet hiljaisia ja metsonsoitimillakin on ollut tosi vaisua jälkien ja jätöksien suhteen. Äsken juuri hurjassa lumisateessa tulin kotia metsonsoitimelta jolla ei eilen iltana, eikä tänä aamuna ollut metson metsoa. Jotain positiivista kuitenkin tälläkin reissulla… onnistuin löytämään ehkä aivan uuden kanahaukkareviirin! Kauaa en illalla kerennyt teltassani pötkötellä kun kanahaukan kaklatus alkoi kuulua viidenkymmenen metrin päästä… Kännykästä löytyvällä kanahaukan soidinhuudolla vastasin huutelijalle ja kurkin ulos teltan kuvausaukosta… Ensimmäiselle soitolleni kanahaukka vastasi ja toisen jälkeen lenti upeasti teltan ylitse. Aika hyvin mielin siitä sitten kömpi makuupussin lämpöön yöunille.

Hieman ensiksi epäilin kuinka sitä teltassa nukuttaisi taas pitkän ajan jälkeen, mutta en herännyt kuin kerran yön aikana… seuraavan kerran sitten kellonsoittoon. Kello tärisi kämmenpohjaan kello neljä reikä reikä… Viiteen asti makailin makuupussissa ja odottelin että josko metsojen ääniä alkaisi kuulua… Ainut mikä asia alkoi kuulua oli vesisade, joka rapisi teltaan. Kuuteen asti teltassani kökin ja odottelin… sitten pakkasin kamat ja lähdin käpyttelemään autollepäin. Hieman hetkittäin mietin että pääseeköhän sitä metsäautotien päästä vielä pois, että jos vesisade on pehmittänyt tietä vielä enemmän kuin mitä se oli tullessa… Onneksi pakkanen kuitenkin teki tehtävänsä ja tiellä pystyi etenemään jopa helpommin kuin illalla.

Se on kyllä vakio että näin keväällä tulee aina mieleen teiden kunnon heikkenemisen myötä että maasturi ois kiva. Eilen kun ajelin metsonsoitimelle niin päähän pälkähti, että nyt kun etäisyydet ei ole hirveitä ja tuossa on hollilla tuo ”punainen salama” aka pappa tunturi, joka etenee kyllä heikkokuntoisimmillakin teillä, eikä pilaa teitä uppoamalla sinne, niin miksempä lähtisi sillä. Kyllähän siinä tietysti voi ihmisiltä hymy irrota kun meikäläinen kastaa pappiksella hirveän kokoinen reppu selässä, jonka kupeille on köytetty kiinni teltta, makuualusta ja makuupussi… sekä tarakalta sojottaa lumikengät. Täytyy tänään vaihdella tunskaan öljyt ja hakea kaksitahti bensaa… niin eiköhän se siitä rupea matka taittumaan! Vielä kun pienemmän eturattaan jostain kaivaa niin… ei tartte päästä etenemään ihan niin kovaa mitä sillä ainakin ennen on päässyt =)

Metsonsoitimelta aamulla kotiinpäin kulkiessa jäin vielä kuuntelemaan edellis iltaisen kanahaukan soidin huutelua ja pienen lenkin tehtyäni onnistuimpa näkemään vielä kaksi koppeloa, kuusi pulmusta, hiirihaukan sekä tuulihaukan… Hyvä mieli jäi reissusta vaikka ukkometsot jäikin näkemättä. Mutta ehkä sitten jo tänä iltana…

-Janne