Hiljasta pidellyt kuvausrintamalla…

Ei ole kauheasti kerennyt kuvailemaan, eikä kelitkään ole oikein innostaneet. Tänään tuli kuitenkin Tuomon kanssa käytyä kuvailemassa tuossa takametsässä. Tarkoituksena oli kytätä käpytikkaa joka ramppaa jatkuvasti yhdessä ja samassa kolossa. Noinkohan olisi tikalla poijjaat tulollaan… eiköhän se selviä jonkun ajan päästä. Paikka on korkeutensa puolesta hieman hankala kuvausten kannalta, kolo on nimittäin pirun korkealla… Positiivistä kolon sijainnissa kuitenkin on että ilta-aurinko paistaa juuri kolon puolelle puuta.

Tänään pääsin eka kertaa kuvaamaan punarinnan, mutta valot eivät oikein suosineet ja lopputulos oli mitä oli.. kyllä siitä punarinnan kuitenkin tunnistaa. Ensimmäiset järkevät ruudut syntyi peiposta ja sellaisen päätin myös näytillekin laittaa…

Rusakoista on ruutuja taas vaikka kuinka… niitä kun on niin törkeän helppo kuvata. Yhtenä iltana vietin niiden kanssa aikaa tuossa takapihan pellolla… puolisen tuntia olin täysin samoilla jalansijoilla, ainoastaan kameraa suuntailin hissukseen ja otin kuvia. Yksi rusakko jopa heittäityi uteliaaksi… ihankun se olisi bongannut minut jo kauempaa.. katseli ensin jonkun kymmenen metrin päästä… tulee hieman lähemmäksi.. taas korvat pystyssä napitaa suoraan kohti… tätä jatkui niin kauan kunnes ristiturpa oli noin viiden metrin päässä… edelleen se vaan tuijotteli.. Sitten vaihtoi jo suuntaa eikä päättänyt jyrätä minua. Rusakko tosiaan tuntui uteliaalta.. kun oli käynyt tarpeeksi lähellä niin sitten alkoi jo ruokakin maistumaan… välillä syötiin ja välillä taas mentiin takaisin lähemmäs muita rusakoita. Ihan vekkuleita otuksia…


-Janne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.