Kahdeksas yö metsonsoitimella – koppeloviikot

Tämän kevään voisi melkein nimetä ”ei voi olla totta”-kevääksi, koska noita ”eiiiiihhh!” juttuja tuntuu tulevan vähän liian usein. Eli tähänkin aamuun sellainen mahtui.

Kuten eilen kirjoitin, siirsin telttani tappelun perusteella oletetun soidinkeskustan suuntaan. Hyvän paikan onnistuinkin löytämään… sillä siitä oli vielä hieman näköyhteyttä tuonne eilisellekin paikalle. Vähän oli mielessä että jos sinne vielä sen eilisen tappelunkin jälkeen kukko ilmaantuu niin voisihan siitäkin vaikka jonkun ruudun ottaa… tietysti jos oikeaan kohtaan tulee pyörimään.

Eilen taas pariin otteeseen mietin että lähdenkö vai jäänkö kotia… ilmeisesti kuvattomuus alkoi jo syödä motivaatiota. Lähdin kuitenkin! Illalla pienien vesisadekuurojen jälkeen alkoi tuuleskella aika navakasti… ihmeesti metsot kuitenkin illalla olivat äänessä.

Edellis aamusta muistin että reviirin ukkometso oli aikainen herääjä, ja laitoin kelloni kolmelta soimaan. Kolmelta siis herättiin, vaikkei vielä viidenkään aikaan riittäisi valoa ottaa valokuvia. Saapahan siinä rauhassa pukea enemmän vaatetta päälle kun kukko ei ole niskaan hengittämässä. Kauaa en kerennyt hereillä kuppelehtia kun kuului rysäys ja reviirin ukkometso aloitti soimisensa. Aikani sitä siinä katselin ja ihastelin… sitten kävin pitkälleen makuupussin päälle… silloin välttyi mukavasti navakalta tuulelta joka puhalti sisään kuvausaukoista.

Kello tuli vähän yli viisi ja ajattelin että josko sitä kokeilisi millaista valotusaikaa kamera tarjoaa. Odotin kunnes kukko alkoi hiomaan ja työnsin kamerani ulos kuvausaukosta… samassa kukko lähti tulemaan suoraan kohti. Olin vähän jo että ”mitä ihmettä, tuleeko se kameran päälle”… mutta kukko pyyhkäisi metrinpäästä teltasta ohi eilisen tappelupaikan suuntaan! Mutta pysähtyikin katsomaan tappelupaikalle heti teltan jälkeen… itsekkin sinne tiirailin ja kukkohan sieltä pisti silmään… ja toinen! Ja koppeita, yksi, kaksi, kolme… ainakin neljä! Tässä vaiheessa tuli taas se ”Ei voi olla totta!”. Jos olisin pitänyt teltan paikallaan, niin sillä hetkellä edessäni olisi pyörinyt kaksi kukkoa koppelolaumansa kanssa! Tämä teltan vieressä ollut kukko teki täyskäännöksen ja hilpaisi takaisin tantereelleen, muiden jäädessä pitämään kimppakivaa alarinteeseen.

Ilmeisesti tappelu ei päättynytkään eilen niin kuin luulin? Oudolta tuntui myös että kaksi kukkoa viihtyivät keskenään täysin tappelematta! Ehkä se oli koppeloiden vaikutusta? Tai mistä minä tiedän vaikka se olisi normaalia, ensimäistä kertaa kuitenkin vastaavaa tilannetta todistan. Kukot eivät myöskään pitäneet pihauksen pihausta… juoksivat vaan koppeloiden perässä. Ryhmä rämä ei kauaa tuolla eilisellä paikalla pysynytkään vaan hilpaisivat näkymättömiin sinne minun ”housut kintussa”-paikalle, jossa viihtyivät pidemmän aikaa. Tämäkin kukko jota kuvasin tänä aamuna, kävi porukan luona pyörähtämässä… ja taisi olla ainut kukko joka soi siellä koppeloiden luona! Takaisin se sieltä kuitenkin tuli ja pomppasi kivelle soimaan, jossa sain otettua siitä lohdutuksekseni aika jees kuvia pari kappaletta. Ehkä jopa parhaat metsokuvani ikinä? Tässäpä niistä yksi…


Kuvaa klikkaamalla aukeaa isompi kuva!

Samasta kuvasta löytyy pari muutakin eri versiota, mm. kuva jossa metso hioo ja pelkkä pääkoppa heiluu silmän ollessa terävänä. Metsoilla taitaa olla juuri silmien kohdalla akseli pään ja kaulan liitoskohdassa =)

Koppelot jäi siis kuvaamatta, mutta jotain kuvia saatiin. Meinasin olla huomisen pois… mutta kai se on mentävä ja katsottava kerääntyykö koppelot taas aamulla tuohon samaan ”tappelureviiriin” kuin tänäkin aamuna. Jos vaikka saisi lisää kuvia… Eli kai voi olettaa että tuo ”tappelureviiri” on soidinkeskusta tai ainakin huippukukon reviiri. Saas nähdä pysyykö soidinkeskus jossain vaiheessa paikallaan, vai onko se tuollainen maituja ja mantuja kiertävä keskus =) Kun olin teltan siirtänyt jne, niin kotiapäin tullessa huomasin koppelon ja kahden kukon lähtevän läheisestä hakkuu aukosta! Sinne ne oli siis jotain reittiä painelleet…

edit: päivittelimpä blog headerin samalla kun tuli tuollainen mukava siihen sopiva kuva tänä aamuna räpsästyä. yhdestä kuvasta kopioimalla ja flippaamalla… vähän joutu clonettaa tuosta alalaidasta, muuten siihen olisi tullut sellainen tyhmä tumma läntti.. näin parempi.

-Janne

5 thoughts on “Kahdeksas yö metsonsoitimella – koppeloviikot

  1. Pitääpä täällä suunnalla nostaa hattua moiselle sitkeydelle…ja varsinkin kun ”saalista” alkaa vihdoin tulemaan. Toivottavasti saat vielä lisää otettua, sillä näitä on ilo katsella.

  2. Kiitokset!

    Vähän tuo tehty työ jo potkii eteenpäin. Jos nyt lopettaa kesken, niin kaikki tuo oli hieman turhaa työtä. Se että joutuu tekemään kuvien eteen paljon työtä ei haittaa, mutta jos kuvat jää ottamatta laiskuuden takia niin se suattaapi harmittaa…

    -Janne

  3. Kiitos!

    Ensi yö huilataan ja sit taas mennään =)
    Tosin kyllä mä jo vähän mietin että jos kävisi katsomassa onko toisella paikalla eloa… nooh.. katsoo nyt…

    -Janne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.