Kuudes yö metsonsoitimella – K niinkuin katastrofi?

Ilta alkoi eilen metsonsoitimella hieman hiljaisempana… yhdeksän kieppeissä ryömin jo pussiin mutta pakko oli jäädä kuuntelemaan milloin kukot metakkansa aloittavat. Kello tikitti jo lähemmäs kymmentä ja mietin että noinko ukot aloittavat ollenkaan… taisi olla karvan yli kymmenen kun ensimmäiset töräykset kuuluivat. Aika hiljainen illasta tulikin… satunainen törähdys sillon tällön.. olisiko puuskittaisella tuulella ollut asiaan osuutta? Päivä itsessäänhän oli kuitenkin ihan lämmin.

Nukkumisesta ei tarvitse varmaan mitään mainita, eikä siinä oikeastaan hirveästi mainittavaa ole… itselläni kun ei ole ongelmia nukkumiseni kanssa =) Herättäjillä on tosin satunaisesti jotain ongelmia nukkumiseni kanssa. Joskus päikkäreitä olen nukkunut ja vaimo on imuroinut huoneen sängyn ympäriltä enkä siihen mitenkään havahtunut tai asiaa tiedostanut. Ai mitenniin nukun sikeästi? Välillä tietysti mieleen hiipii että tuleekohan sitä kuorsattua metsässä ihan pirusti… ”missähän ne metsot on???” =D Nojoo… kyllä niitä tänä aamunakin oli.

Siinä se taas hieman ennen viittä alkoi ensimmäisen kukon soidinäänet kuulua… Pari eilen todella aktiivista paikkaa tosin oli hiiren hiljaa. Juuri se paikka missä itse olin ja viereinen… Taisi olla puoli kuusi kun viereisellä tontilla rymähti, mutta ei aivan samassa kohdassa kun eilen… kukko oli siirtynyt noin 50m eilisestä paikasta. Kyseisellä soitimella kukkojen reviirit ovat aika suuret ja itse soidinkin on levittäytynyt todella laajalle (Satoja metrejä)… en usko että olen läheskään kaikkien kukkojen soidinta edes onnistunut alueella kuulemaan. Kukot myöskin liikkuvat aika rapsakasti noilla tonteillaan ja kuvia… no niitä ei tule =D Viereisellä reviirillä kun alkoi olla hyvät karkelot niin ajattelin että jospa se ”minun” reviirinkin kukko tulla tupsahtaisi… ja karvan vajaa puoli seitsemän jysähti lähes teltan yläpuolella. Ja kukko päästi heti suustaan ns. iltatyyppisen örähdyksen normi hionnan ja näppäilyn sijaan… ei mennyt kuin 10s niin viereisen reviirin kukko rymähti puuhun, suoraan meitä kohti ja aloitti samanlaisen ilta örinän. Mieleen tuli heti että olisiko eilisestä tappelusta vielä kaunoja kannettavana… ehkä jompi kumpi kukoista on ns. huippukukko? Tai jotain reviiri ongelmia niillä taitaa olla… ovat kuitenkin huomattavasti lähempänä toisiaan kuin miten muut ympärillä olevat kukot ovat sijoittuneet. Kerkesin jo hieman fiilistellä että millainenhan kahakka tässä saadaan aikaiseksi…. kunnes teltan kangas sanoi tip, tip, tip… vesisade! Pari hassua tippaa, mutta soidin loppui kuin seinään koko tantereella… että näin tällä kertaa. Yhdeksään asti teltassa vietin aikaani ennenkuin aloin pistää kamoja kasaan. Pääsin sopivasti hiippailemaan teltastakin kauemmaksi ennenkuin puussa edelleen istunut kukko huomasi minut ja otti siivet allensa. Eipähän nähnyt että tulin teltasta… tiedä sitten miten fiksuja ovat.

Eli ei kuvia tänäänkään… noinkohan se vaatii sen kymmenen kertaa ennenkuin saa kuvan reviirillään soivasta kukosta? Mielessä käynyt jo käydä toisella metsonsoitimella, mutta en nyt kyllä luovuta. Siellä alkaa taas sama arpominen, että miten kukot ovat sijoittuneet. Tietysti jos ne olisi niissä vanhoissa tutuissa paikoissa niin… Teippasin jo teltan kuvaus aukotkin umpeen kun on vesisadetta vähän lupaillut… ajattelin pitää huomenaamun ”vapaata”, mutta foreca lupailee vielä ensi yöksi lämmintä ennenkuin viilenee… joten kai se on vaan lähdettävä. Jos sitä sitten lomailee pari päivää…

-Janne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.