Metsonsoidin 2010 – Reissu 10 – Seitsemäs yö metsonsoitimella

Foreca lupaili lusmupäivälleni täysin pilvistä keliä, mutta aamulla herätessäni huomasin että Foreca oli jälleen kerran epäonnistunut ennusteessaan. Taivas oli lähes pilvetön, mutta Forecan nettisivujen mielestä ilma oli edelleen täysin pilvinen. Nooh.. edellinen päivä oli ollut aika viileä, ja ehkä vuorokauden maksimilämpötilat vaikuttavat metsojen soitimeen samalla tavalla kuin teerienkin. Eli ehkä aamu oli hiljainen soitimella, vaikkakin aamu olikin kirkas ja aurinko lämmittäviä säteitään metsän siimekseen sinkoili.

Vaikka Foreca povasikin hieman pieleen lusmupäiväni sääennusteen, niin päätin silti luottaa seuraavan aamun ennusteeseen. Päivä oli suht lämmin auringon ansiosta ja jos seuraava aamu olisi vielä aurinkoinen kuten Foreca ennusti, niin ehkä metsoilla hormoonit hyrräisivät?

Eilen illalla nappasin matkaani valmiiksi pakatut tamineeni ja suuntasin auton keulan kohti metsonsoidinta ja sinne odottamaan jäänyttä telttaani. Pujahdin tarkoituksella jo todella hyvissä ajoin telttaan. En ottanut mitään riskiä mikä voisi muuttaa jotenkin metsonsoitimen kulkua ja näin mahdollisesti aiheuttaa ongelmia kuvien saantiin seuraavana aamuna. Yhdeksän aikoihin huomasi miten ilma viileni nopeasti ja mieli alkoikin tehdä lämpimään makuupussiin. Ilmeisesti yö oli ollut hitusen viileähkö, mutta minulle meinasi taas makuupussissani tulla kuuma. Pienistä lämpöongelmista huolimatta nukuin todella hyvin ja heräsin kello kolme.

Kello kolmelta metso oli jo äänessä. Ääni kuului tutun yöpymispuun suunnalta. Jonkun aikaa kukon lauleskellessa koppelotkin alkoivat heräillä kirkkaaseen pakkasaamuun, ja kotkotusta alkoikin kuulua sieltä ja täältä. Vaikka koppeloita oli äänessä aivan lähialueella yhteensä neljä, niin silti kukko tuntui aika laiskahkolta. Välillä kukko vaihteli laulupaikkaansa puusta puuhun ja välillä piti jopa hengähdystaukoja. Aikani kun odotin niin tulihan se kukko maahankin, mutta eipä minun telttani lähettyville. Kukko liihotti hakkuuaukon laitapuusta suoraan vanhaan hakkuuaukkoon joka nyt kasvoi noin kolme metriä korkeita männyntaimia. Siellä se kuului jonkun aikaa loikkivan ja laulavan, kunnes hiljeni.

Toisinsanoen… sen pituinen reissu se. Reissu jää viimeiseksi metsonsoidin reissuksi tänä keväänä. Yhteensä kymmenen reissua tein ja seitsemän yötä vietin metsonsoitimella… ei kuvan kuvaa. Voi ehkä jo sanoa että oli kuitenkin yritystä? Ja että aina ei ole ihan helppoa tuo kuvien saanti. Tai ainakin jos kuvia olisi saanut, niin fiilis ehkä olisi ollut että kuvien eteen tehtiin töitä. Mutta kun ei ne kuvat olet tulossa, niin annetaan olla ja yritetään ensi vuonna paremmalla onnella. Onhan tältä vuodelta kuitenkin jo aika kivoja metsoruutuja kasassa Skotlannin reissulta. Jotka muuten voit katsoa täältä -> Lintukuvia Skotlannista 2010

Eli siirrymme siis uusiin rojekteihin. Nyt on ollut aikas mukavat kelit ja pihavarastokin saanut jo lisää lautoja kupeisiinsa, ja seuraava rojekti kyseisen pömpelin kanssa onkin katon teko. Mutta nou hätä, luontokuvaus projekteja on myös tulollaan. ,) Ja tietty Skotlannin reissun kuvatulvan perkaamista riittää edelleen… Joten kannattaa pysyä kyydissä!

-Janne

5 thoughts on “Metsonsoidin 2010 – Reissu 10 – Seitsemäs yö metsonsoitimella

  1. Minä olen sen verran tuloshakuinen ihminen, että olisin kyllä antanut metsojen olla paljon aikaisemmassa vaiheessa. Ja tässä onkin syy, miksi minua ei näe metson soitimella. Ei tahdo kärsivällisyys oikein riittää kymmeneen metsäyöhön ilman kuvia. 🙂 Teeret ovat siinä suhteessa mukavampia, että niitä on helpompi kuvata. Kuvaamisen riemua saa siis paljon enemmän, vaikka samanlaisia kuvia onkin monella kuvaajalla.

    Mutta sen tiedän kyllä, että kun saat jossain vaiheessa metsokuvia, varmasti olosi on erittäin tyytyväinen.

  2. Yritys todellakin kiitettävää ja onnihan suodaan vain ahkerille, ainakin useimmiten !!!
    Oikeastaan aika tyypillistä metsonsoitimen kuvaamista. Eipä tullut minullekaan yhtään ainota ns uutta kuvaa eli jotain sellaista mitä en olisi jo aiemmin kuvannut paremmin, mutta siltikään ei tullut sellainen olo että ko n 10 yönä olisin ollut paikalla turhaan. Aina oppii uusia asioita. minullekin selvisi metsonsoitimen ajoittuminen olettamassani rytmissä eri puolilla Ylä-Lappia: etelämpänä lumimaissa n 10 pv myöhemmin kuin 100 km pohjoisempana aikaisin lumesta paljastuvien vaarojen lakimaissa.
    Metson kuvaaminen sinänsä on paljon ”helpompaa” täällä öiden valoisuuden ansiosta ja nykytekniikka todellakin mahdollistaa kuvaamisen läpi yön järkevällä kohinatasolla.
    Metso on suomalaisen havumetsän linnuston ruumiillistuma ja metsonsoidinyöt eivät jätä koskaan kylmäksi oli sitten makuupussissa tai ei. Terveisin Martti R

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.