Metsonsoidin 2010 – Reissu 8 – Viides yö metsonsoitimella

Nyt on huonot ilmat lusittu pois välistä ja vetäisty hieman happea. Eli eilen illalla kutsui taas metsonsoidin ja teltassa nukkuminen!

Olin edellisenä aamuna käynyt hieman tarkastelemassa lintujen paikkoja toisella metsonsoitimella ja mielestäni onnistuinkin löytämään ihan kivan paikan jossa metsokukko oli soimassa. Tosin hieman alarinteessä kun olin, en osannut aivan varmaksi sanoa onko kyseinen lintu soimassa puussa vai maassa, eikä ilmaan hyppimis ääniäkään kuulunut. Olin sen verran pimeässä liikenteessä, että näköhavaintoa en kukosta saanut, enkä uskaltanut kovin lähelle tunkea etten häiritse kukon soidinta.

Eilen iltana toiveikkaana telttani pystyttelin aamulla katsomaani paikkaan ja heitin pitkälleen telttaani odottamaan. Hieman yli kello kahdeksan puussa rysähti ja kukko saapui yöpuulleen. Lähes heti kukko aloitti innokkaan soimisen oksallaa, ja sitä kesti aina sinne saakka kunnes nukahdin. Makuupussissa maatessani kerkesin vielä miettiä että noinkohan kukko aamulla maahan laskeutuu, vai istuuko vaan oksallaan lauleskelemassa…

Hieman kahden jälkeen aamulla heräsin, ja kukko oli aivan hiljaa. Torkahdin tosin melkein samantien uudelleen, ja heräsin uudemman kerran kolmen kieppeissä. Nyt kukko oli jo äänessä! Kukon soidinlaulu kuului tosi innokkaana samasta puusta johon kukko oli illalla tullut. Sitten alkoi odotus. Pari kertaa kerkesin miettiä että laskeutuuko kukko maahan, vai soidintaako vain puussa, ja jos laskeutuu niin mihin? Vartin yli neljä koppelo äännähti toisella kummulla ja silloin kukkoa vietiin! Kukko laskeutui hämärässä noin 10m päähän teltastani ja hilpaisi tuonne toiselle kummulle. Ikäväkseni joudun toteamaan, että meni juuri väärälle kummulle! Olin nimittäin varautunut kuvaamaan kyseistä kukkoa juuri tähän toiselle kukkulalle, jossa se oli ilmeisesti soidintanut edellisenä aamuna. Väliä kukkuloilla ei ole kun hieman yli 20 metriä, mutta näkyvyys on taas alle 20 metriä…

Ei auttanut kun jatkaa odottelua ja toivoa että kukko sieltä tulisi näkyviin. Ei se kaukana ollut, välillä onnistuin risukon läpi näkemään vilahduksen hyppäävästä metsosta. Todella innokas soidintaja tämä kukko oli! Pieniä taukoja kuului ainoastaan, mutta muuten oli lähes kokoajan äänessä. Hieman kuuden jälkeen telttani vieressä olevaan puuhun laskeutui koppelo ja kotvasen kuluttua puusta alkoikin kuulua koppelon ääntelyä. Virkistyin silmän räpäyksessä! Ehkä kukko tulisi koppelon äänen myötä näkyviin ja pääsisin jonkun kuvan ottamaan? Mutta ei! Siellä se kukko vaan loikki ja tallusti toisella kukkulalla. Kukon soidin kesti lähes kahdeksaan saakka, sitten kukko hiljeni lopullisesti tältä aamulta.

Puolisen tuntia makailin vielä teltassani kukon hiljentymisen jälkeen, sitten uskaltauduin ulos. Kukko olikin jo hävinnyt omille teilleen ja pääsin tarkastamaan tuota paikkaa jossa kukko oli aamulla soinut. Paikka vaikutti ihan kivalta ja aamulla kiva yllätys oli että aamuaurinko paistaa tosi kivasti kyseiselle paikalle. Päätin sijoittaa telttani niin että näkisin tuon kyseisen paikan, jossa kukko tänä aamuna soidintaan harjoitti. Onnistuin löytämään teltalleni sellaisen paikan josta näen ihan hitusen sinne paikkaan johon kukon odotin tänä aamuna tulevan. Joten jos kukko huomenaamuna menee sinne, niin ehkä olisi mahkuja edes jonkunlaisiin kuviin!

Vaikken kuvia saanut tänäkään aamuna, niin todella hyvät fiilikset jäi! Koska kuvien saanti ei ole tänä keväänä ollut kertaakaan näin lähellä =D Ehkä jo huomenna?

-Janne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.