Metsonsoidin 2011 – Reissu 3 – Ensimmäinen yö metsonsoitimella.

Edellisen kirjoitukseni jälkeen olen parina aamuna käynyt hiippailemassa tuolla tänä keväänä löytämälläni metsonsoitimella joka sijoittuu vuoren päälle. Ensimmäisellä hiippailureissullani en kuullut metson soivan ollenkaan, mutta näin sen sentään lähtevän maasta lentoon kun vuorenlaen yli kävelin. Kun tuon reissun jälkeen alkoi mietityttää tuo metson hiljaisuus, niin kävin pari päivää tuon aiemman reissun jälkeen päätin tehdä uuden kuuntelureissun kyseiselle paikalle. Tällä jälkimmäiselläkään kerralla en kuullut mitään, mutta en myöskään nähnyt mitään. Koska nyt aletaan olla jo niin lähellä soidinhuippua, pitäisi kukon olla äänessä jo ihan kunnolla! Niin ihmeellistä käytöstä kukko tarjoili, että en aio yhtään yötä tänä keväänä tuohon paikkaan tuhlata.

Kävin tuon epäonnistuneen kuuntelureissun jälkeen kuuntelemassa vielä soidinta johon viime keväänä lopetin soitimen kuvaus yritykset. Tälle soitimelle olikin kiva tulla, sillä soitimella oli äänessä heti useampi kukko. Jälkiä hangessa tutkimalla päätin aloittaa telttailun samassa paikassa johon viime keväänä telttailuni lopetin!

Illalla puolen seitsemän kieppeissä olin jo telttani pystyttänyt vanhaan tuttuun paikkaan, ja köllöttelin lämpimän makuupussini päällä ilta-auringon paistaen kauniisti metsän läpi. Hieman kahdeksan jälkeen kuului ensimmäinen ryhmähdys kun metsokukko saapui telttani lähellä sijaitsevaan yöpymis puuhunsa. Myös muita rysäyksiä ja rapsauksia illan aikana kuului, mutta soidinäänet kuitenkin loistivat poissaolollaan. Perinteisesti metsonsoitimella telttaillessa havaitsee myös kesän ensimmäiset hyttyset, ja näin kävi myös tällä kertaa.

Kelloni oli herättämässä kokeellisesti puoli neljältä aamulla, mutta heräsin noin viisi minuuttia ennen kellonsoittoa… eli ilmeisesti sisäinen kelloni on vielä suht ajassa. Makuupussistani kuuntelin kuuluuko mistään suunnalta metson soidinääniä, mutta koska en niitä onnistunut kuulemaan, siirsin kelloni herätystä tunnilla eteenpäin ja jatkoin uniani. Aamu meni aikalailla pilkkien, välillä nukuttiin, sitten taas odotettiin ja kuunneltiin, ja taas vähän nukuttiin. Teetäkin kerkesin pienen termarillisen imaista sisuksiini tuossa aikaisina aamun tunteina. Motonetistä tuli joku aika sitten heräteostoksena ostettua tuollainen pieni kolmen desin terästermospullo, joten latasin sen eilen iltana täyteen kiehuvaa vettä. Noin 12 tunnin jälkeen vesi ei ollut enää kuumaa, mutta sen verran lämmintä kuitenkin että sitä oli aamulla mukava ryystää. Kannattava ostos, eikä muistaakseni maksanut kovinkaan paljoa.

Aamun aikana jonkinasteisia metsojen lentoääniä kuulin, mutta kukko ei vain soitimelle ilmestynyt. Kahdeksan aikaan kun kurkkasin telttani kuvausaukosta ulos, oikein säikähdin kun noin 30m päässä teltastani seisoskeli komea ukkometso. Paikka oli juuri se missä olin metson jälkiä aiemmin nähnyt! Mutta johtuen lämpimistä päivistä, oli lumi nyt jo hieman sulanut kyseiseltä paikalta. Kukko ei soinut, käänteli vain päätään pyrstön osoittaessa hieman yläviistoon. En uskaltanut liikkua tippaakaan, saati työntää kameraani teltasta ulos. Olin varma että kameran laukaisusta aiheutuva rapsahdus karkoittaisi kukon. Päätin odottaa että kukko aloittaisi soitimensa, sitten minulla olisi hyvin aikaa sitä kuvata. Kukko hieman käveli, pari kertaa kopautti soidinlaulustaan tuttuja ääniä (kuitenkin ilman ns. hiontaa), vaihtoi mätästä, soi jotain maasta… ja käveli pois.

Kukko siirtyi hirmuiseen pöpelikköön josta lumet eivät vielä olleet sulaneet. Siellä se aloitti puolen yhdeksän aikaan soitimensa. Ehkä joku hieman mattimyöhänen? Kun olin aiemmin tehnyt kuuntelureissuni tälle soitimelle, oli kello jo lähempänä yhdeksää. Ja koska kukko oli sillon yhdeksän kieppeessä äänessä, olin päättänyt odotella kukkoa nyt hieman normaalia kauemmin teltassani istuen. Tällä kertaa sulanut lumi kuitenkin siirti kukon pois kuvaushollilta. Olisihan tuo pitänyt arvata!

Epäonnistumisestani huolimatta, mielessäni siinti kuitenkin jo tuleva aamu, ja lähdin varovasti tämän lähikukon kiertäen hiippailemaan kohti oletettua soidinkeskustaa… tai pitäisikö sanoa ryteikköä josta olen tarkoituksella pysynyt poissa. Hieman funtsailin, että kun kuvaukset ei lykästä noissa kauniissa kangaspaikoissa johon olisi mahdollista saada nättejä valojakin, niin mennään sitten sinne minne ei valon sädekkään pääse! Eli sinne todella pimeään kuusi ryteikköön! Kävin hiippailemassa ja tarkastamassa toisen kukon sijoittumista tuonne ryteiköön ja palasin sitten telttaani takaisin ottamaan vielä pienet aamupäiväunet. Kun uniltani heräsin oli soidintanner täysin hiljainen.

Iskin kamani kasaan ja vein ne autoon säilöön, jonka jälkeen palasin takaisin teltalleni. Sitten vaan teltta makuualustoineen reippaasti kainaloon ja kohti uutta yöpymispaikkaa. Pienen haahuilun ja jälkien tutkimisen jälkeen onnistuinkin löytämään teltalleni ihan kivan paikan. Omat vaikeutensa tuolla kuusikossa kuvausten suhteen on, sillä valoa siellä ei ole oikestaan paljon mitään. Veikkaan että Nikonin AF-S 200/2 VR:n maksimiaukko tulee tarpeeseen, jos piisaa edes sekään ennen aamu yhdeksää. Paikka tuntuu nyt ihan potenttiaaliselta, mutta katsotaas mitkä on fiiliset huomenna tähän aikaan. ,)

-Janne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.