Neljäs yö metsonsoitimella…

Neljäs yö tänä vuonna metsonsoitimella ja mielessä pyöri jo lähtiessä, että joko tällä kertaa linnut puottaisivat maahan soimaan. Edellis aamuna olin autolla käynyt hieman kiertelemässä ja kuuntelemassa toisella soidinpaikalla, joten tiesin että ainakin siellä oli soiminen jo käynnissä. Arpa arpoi teltan paikaksi hienohkon rinteen jossa olin ollut jo kerran aiemminkin tänä vuonna. Paikalle suht ajoissa mennessäni rinteestä lähti rytinällä lentoon jo kaksi ukkometsoa. Ilmassa oli hieman toivonkipinää, että linnut tulisivat illalla takaisin istumapuihinsa… ja tietysti sellaisiin paikkoihin jotta niitä voisi kuvata auringonlaskussa. Kauaa en kerennyt teltassa istuskella kun joku haukka vilahti rinteen ohi telttani korkeudelta. Oletin viuhahtajan kanahaukaksi kun tiedän alueen olevan kanahaukan reviiriä. Siinä sitä istuskeltiin teltassa, kuunneltiin lintujen laulua auringon viimeisten säteiden paistaessa teltan kupeeseen. Metsotkin tulivat takaisin viettämään iltaa puihinsa, mutta ei tosin näkyville asti…

Yhtäkkiä silmiin pisti puolenkilometrin päässä haavassa istuva lintu… äkkiä kamera kouraan ja juuri kun painoin kameran laukaisu nappia, ponnasi lintu lentoon haavasta… kuvaan ei oikeastaan jäänyt kun epämääräinen määrä harittajia ja musta laikku harittajien juuressa siiven alapuolella. Rupesin pitämään silmällä kyseistä hakkuuaukkoa, koska näkyihän se suoraan telttani kuvausaukosta… Ei mennyt kauaa kun ”Siinä se nyt taas lentää” ja tällä kertaa jäi kuvattavalle paikalle… kohde etsimeen ja ihmettelyä… Selvä haukka, mutta tosi harteikas ja jytky! Valkoinen pää, yläselkä, ylärinta ja olkapäät… alaosa ruskea. Ruks ruks ruks… ei osu mieleen mitään. Tuttaville tekstiviestiä tuntomerkkeineen… molemmat veikkaa piekanaa. Sehän se voisi olla… en muistanut koko linnun olemassa oloa… nolo. Jotain tunnistuskuvia tuli otettua ja kuvat on nyt laitettu eteenpäin näytille jotta saadaan viimeinen tuomio.

Siinä se ilta nopsasti meni teltassa istuskellessa. Ainoastaan yksi örz ja puusta puuhun hyppy ääni kuului ja kertoi metsojen orastavasta soidinvireestä. Aamulla heräämisen jälkeen kerkesin jonkun aikaa teltassa tössäillä kunnes metson soiminen alkoi muistaakseni kello 04:37. Kyseinen metso olikin ainut äänessä oleva. Tunnin odottelin ja muita metsoja ei kuoroon yhtynyt. Tuon yhden äänessä olevankin metson soidin karkelot alkoi peittyä muiden kiivaasti kevättä toitottavien lintusten äänien sekaan. Päätin säästää tyhjiä kuvausaamuja ja lähteä hiipimään lähemmäs ja katsomaan missä kukko soi. Satametriä kerkesin edetä kunnes huomasin vasemmallani vilahduksen… Ukkometso siellä lentää liihotti ja istuutui suoraan kuusen latvaan. Etenin varovasti lyhyen maktaa ja löysin sopivan paikan kuvata puun latvassa soivaa metsoa. Kuvasin kukkoa metsän siimeksestä, hakkuuaukon yli toisen metsän laitaan, ja mielestäni sainkin mielestäni aikas kivan kuvan jossa metso pienenä jököttää taivasta vasten puiden nätisti kehystäessä.


Kuvaa klikkaamalla aukeaa isompi kuva!

Suurinpiirtein sain myös tsekattua missä äänessä ollut metso soi ja palailin takaisin teltalleni. Tarkoitus oli pistää kamat kasaan ja lähteä kävelemään autolle… Soittelin isälleni ja ilmoittelin että alan olla lähdössä kotiapäin, että pääsemme aloittamaan sovitut hommat heti aamusta. Siinä teltan oviaukossa kyykin ja laskin puhelimen korvaltani kun taas vasemmalla liittää ukkometso ja taas jäi sopivasti kuvaushollille puunlatvaan… Kamera kouraan ja lintu etsimeen… 300mm ei tarjonnut tyydyttävää rajausta, joten 2x telejatke paikalleen kolmesatasen kaveriksi… sitten näytti paremmalta! Oikealta tulevat oksat täydentää kivasti kuvaa ja linnun saa kivasti sommiteltua sopivaan aukkoon… nokka auki, aamu aurinko paistaa kivasti oikealta hieman levällä olevaan siipeen… kamera raksuttaa, kuvat talteen, näyttää hyvältä kameran takanäytöllä… se riittää.

Kuvaa klikkaamalla aukeaa isompi kuva!

Kauaa kukko ei istumapaikassaan viihtynyt, joten kamat kasaan ja teltta kantoon kohti uutta paikkaa. Teltan sijoitin suurinpiirtein sinne missä arvioin aamulla soineen metson olleen, joten saas nähdä joko huomenaamuna tulisi kuvia soivasta kukosta.

Aamulla autolle tullessa teeret olivat innostuneet soimaan auton vieressä… laskin kahdeksan teertä siinä parin kymmenen metrin päästä autolta… jokunen tiellä, loput pienessä pajupuskassa… =)

-Janne

4 thoughts on “Neljäs yö metsonsoitimella…

  1. Oli mukava lukea kokemuksistasi metson soitimella. Hyvä, että sait kuvat talteen useasta spontaanista tilanteesta. Yleensähän käy niin, että lintu ehtii karata juuri sekuntia ennen kuin kuvaaja on valmis.

    Hauska yksityiskohta nuo auton ympärillä soivat teeret. 🙂

  2. Kiva kuulla että tykkäsit! Tarkoitus olisi nyt blogia päivitellä ahkerasti jokaisen reissun jälkeen.

    Tuo piekana tilanne oli juuri se perinteinen, että lähtee lentoon juuri kun sen saa etsimeen =)

    -Janne

  3. Tuo pystykuva latvassa soivasta metsosta on muuten todella huikea! Minusta jo pelkästään tuon vuoksi tämän vuoden metsoreissusi ovat kannattaneet. Tulevat ihan Luhdan tai Willamon kuvat mieleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.