Wild Wonders palkintoreissu – Skotlanti – Loput päivät

Niinhän siinä sitten kävi, että eihän Alladalessa sitten netti toiminut. Oli juuri joku huolto juttu meneillään netin suhteen. Sen verran syrjäinen paikka oli, että puhelinkaan ei toiminut edes lähimaillakaan.

Neljännän päivän aamuna, ennen Alladaleen siirtymistä kerkesimme käydä hieman kojuttelemassa yhdessä Cairnsin Peten lähikojussa. Siitä syntyikin ihan kivoja tinttikuvia mm. puukiipijästä, käpytikasta, ja muista tutuista lajeista. Kävimme myös katsomassa löytäisimmekö metsoa joka tietyllä alueella majailee, mutta metso jäi kuitenkin löytymättä.

Iltapäivällä lähdimme sitten ajelemaan kohta Alladalea. Majoituimme Ghillie’s rest nimisessä mökissä, ja johan oli kyllä komea paikka! Mökki oli viimeisen päälle ja sijaitsi laaksossa kahden komean vuoren välissä joen varrella.

Viidennen päivän aamuna oppaamme Munk tuli meidät Land Roverilla nappaamaan kyytiin ja päivän aiheena oli kuvata saksanhirviä ja villisikoja. Aika hyvin nuo kuvaukset onnistuivatkin! Onneksi matkassa oli myös AF-S 70-200/2.8 VR II tsuumi, ja sainkin mukavan erilaistakin kuvaa otettua. Tulomatkalla bongasimme vielä hirvipariskunnan ja sain oikeastaan ihan mukavan kuvan naaraspuoleisesta hirvestä.

Kuudennen päivän aamupäivällä kerkesimme hieman vielä kuvata uudestaan saksanhirviä, ennenkuin suuntasimme matkamme takaisin kohti Kingussieta. Saimme kuin saimmekin hieman edellistä päivää erilaisia kuvia aikaiseksi. Takaisin palatessamme kävimme vielä katsomassa josko aiemmin mainitsemani metso jo löytyisi, ja jonkun asteisen kävelyn jälkeen sen onnistuimmekin löytämään. Metso on aika taantunut laji UK:ssa, ja yksilömäärä taitaa pyöriä alle tuhannessa yksilössä. Hullu metsohan se oli, mutta ompa nyt lähikuvia ja muitakin ihan kivoja. Ja ompahan nyt sitten koettu se ensimmäinen ”hullu” metso. Hieman harmitti että otin reissulle matkaan vain viissatasen ja d3s:n ja jätin muut kamppeet autoon. Jotain syntyi kuitenkin =)

Kuudennen päivän iltana hyppäsimme Marcuksen kanssa yöjunaan Kingussiesta ja matka kohti Lontoota sujui makuuvaunussa pötkötellen. Aamulla junamme oli kymmenisen minuuttia myöhässä ja kiirus pukkasi päälle, sillä aikaa junan vaihtoon oli enää vain 10 minuuttia. Pahaksi onneksemme junamme jäi aika kauas siitä mihin meidän piti hilpaista, ja matkalla piti vielä lippuautomaatista ottaa pihalle Epsonin meille varaamat liput. Vaikka vedimme hirveää ravia, niin loppujen lopuksi homma meni niin että juna lähti noin 5m nenämme edestä. Onneksi seuraava juna lähti 30min päästä, joten soittelin Epsonin päähän etteivät turhaan meitä odottele aiemmalla junalla saapuvaksi.

Seuraavasta junasta ei sentään myöhästytty, kun juna taas samalta raiteelta lähti. Joten Lontoon Eustonista hypättiin kyytiin, ja Apsleyssä hypättiin pois kyydistä. Siellä meitä olikin vastassa Epson Europen Euroopan PR Assistantti Scott Frankham, kenen kanssa sitten jalkaisin hilpaistiin suht lähellä sijaitsevalle Epsonin uuden karhealle toimistolle. Keli oli suorastaan kesäinen ja aurinko paisteli kauniisti taivaalta!

Epsonilla meidät hoiviimme nappasi Mark Payne, jonka kanssa aloimme käydä läpi värihallintaa, ihmisen kykyä hahmottaa värejä ja sitä miten mikäkin kuvan väreihin vaikuttaa. Suht hyvin olen omasta mielestäni noista asioista perillä, mutta silti uutta asiaa matkaan tarttui! Olimme Marcuksen kanssa valmistelleen USB-tikulleni TIFFejä valmiiksi, ja niitä pääsimmekin tulostamaan ja perehtymään myös sitä kautta värihallintaan ja tulostimien saloihin.

Käytössämme oli Epson Stylus Pro 3800 tulostin ja jos jonkunlaista ja kokoista paperia. Kaikkihan tietää että isompi on aina parempaa, joten A2:siahan sitä piti ulos puskea. Testasimme mm. Epsonin Premium Luster photo paperia ja jotain tosi kallista mattapintaista valokuvapaperia, jonka nimeä en nyt tähän hätään millään onnistu muistamaan. Kyllähän nuo tulostimet puskee ulos niin uskomatonta jälkeä että oksat pois. Hieman itseänikin moinen tulostin kiinnostaisi, mutta kattoo nyt. Paljon puhutaan myös musteiden kuivumisesta, mutta kyseisellä tulostimella ei ollut tulostettu useisiin kuukausiin, ja täysin priimaa tuli! En muista kuinka iäkkäät musteet sisällä oli, mutta itse tulostin taisi olla monta vuotta vanha.

Aika kului Epsonilla joutuisasti ja kerkesimme syödäkkin oikein urakalla tulostamisen lomassa. Hieman myös tutustuimme Epsonin tuotevalikoimaan heidän esittelyhuoneessaan. Päivän parhaasta yllätyksestä vastasi meidät juna-asemalta matkaansa poiminut Scott, kun hän käveli huoneeseen sisään ja tokaisi ”Olinkin ihan unohtaa nämä teidän P7000 kuvatallentimet”. Siinä vaiheessa oli kyllä silmät ja suu selällään! P7000:han on kuvatankki jossa on 160 gigainen kovalevy, Epsonin valmistama 4” näyttö joka kykenee 98% Adobe RGB:hen, jne jne… Vehkeellä pystyy katsomaan niin videita, kuin myös imaisemaan kuvat kamerasta USB:n välityksellä jne jne. Mitä äkkiä googlettelin, niin alle 600 euroon ei noita Suomesta silmiin osunut. Täytyy nyt hieman tsuumailla onko tuolle käyttöä itsellä, vai… Vaikuttaa kyllä nopsalta ja yksinkertaiselta käyttää!

Epsonilta olivat tilanneet meille tilataksin ja sillä sitten hilpaistiin lentoasemille. Minut pudotettiin ensin Heathrown kolmos terminaalille ja Marcus jatkoi Gatwickin lentokentälle. Käsimatkatavaroiden painoon kun ei checkineissä ollut huomiota aiemmin kiinnitetty, niin ajattelin että en ala kikkailemaan vaan hilpaisen vaan suoraan checkingiin… Mutta tälläpä kertaa tyttö tuumasi että punnitaampa käsimatkatavarat kun on niin täyteen tuupattu lento… Finnairillahan raja on 8kg, ja minun käsimatkatavarat painoi 18kg… eli pikkasen liikaa. Jonkun aikaa asiasta keskusteltiin, ja vaikka laukun arvo lähenteli 20ke niin ruumaan ois vaan pitänyt pistää. Päädyttiin kuitenkin siihen että pakkaan laukkuni uudestaan. Kolmannella punnituskerralla puntari näytti 9kg, jonka tyttö hyväksyi… Tässä yhdeksän kilon ratkaisussa d700, ulkoinen kovo, epson p7000 jne oli laitettu ruumaan menevään laukkuun… 500mm roikkui olkopäällä hihnalla, 14-24/2.8 ja 70-200/2.8 olivat takin taskussa. Kun hyväksyntä oli saatu, hipsin nurkan taakse ja mätin kamat takaisin käsimatkatavaroihin. Kieltämättä hieman hiki meinasi nousta pintaan parissa paikkaa =)

Parin lennon jälkeen, olin viime yönä kahden aikaan kotona. Ja täytyy sanoa, että vaikka reissussa on kiva käydä, niin kyllä se on aina mukavampaa palata kotiin! Kummasti tässä vielä on hommaa. Nikonin kamat pitää pakata ja laittaa menemään takaisin Nikonin toimistoon. Hyvin nuo kamppeet toimivat ja tarpeeseen tulivat! D3s on kyllä uskomaton vehje herkkyyksiensä osalta ja AF napsi ihan kivasti lentäviä kiirunoita. Olisi kyllä aivan unelma peli 200mm f2 objektiivin kanssa omiin kuvauksiini hämäriin vanhoihin metsiin ja metsonsoitimelle. Oli myös kiva päästä testaamaan 500mm VR objektiivia, vaikka alussa tuntuikin suht painavalta… Vaikka pääosin kuvasin sillä monopodilta, niin loppupeleistä kuitenkin myös aika paljon käsivaralta. Kyseinen lasi toimii todella kivasti 1.7x jatkeen kanssa ja ulottuvuus on todella hyvä! Painosta vielä sen verran, että en kuitenkaan tuota painavampaa objektiivia ehkä käyttööni enää ottaisi… 600/4 ja 400/2.8 painavat mielestäni jo liikaa. Kuvaus olot olivat suht vaativat kameroille ja uskallankin sanoa että Nikonin sääsuojaus todella toimii! Sillä 90% kuvausajasta tuuli todella kovaa ja satoi vettä… Kamerakamat olivat todella märät! Upeasti kuitenkin kaikista koettelemuksista selvisivät! Tämän jälkeen kyllä uskaltaisin lähteä keliin kun keliin noiden kanssa!

Ostin alunperin reissunpäälle matkaan kaksi 16 gigan muistikorttia. Ja sitten alkoi askaruttaa että miten ne riittävät… Päädyin vielä ostamaan läppärin matkaan. Ja se kyllä kannatti! Kuvia tuli otettua nimittäin aivan järkyttävästi. Lähinnä aina oli sarjakuvaus päällä, ja otin pieniä sarjoja. Kuvia ei hirmuisesti oli vielä käyty läpi, mutta kyllä niitä varmaan 100 gigaa on. Ilman läppäriä, olisi oltu niin sanotusti kusessa… tai sitten olisi pitänyt rajoittaa selvästi ja chimpata enemmän. Läppäri ratkaisu oli hyvä ja huoleton.

Nyt reissu on siis takana ja pikku hiljaa kuvia varmaan alkaa ilmestyä kotisivuillekin. Ensi sijaisena on tuo Wild Wondersin blogi, johon vielä pitää hieman pistää täydennystä. Ja 10 parasta pitää fullsizena pistää myös kyseiselle organisaatiolle… menee johonkin mediaan niitä. Siinähän se onkin homma kun kaivaa neljästätuhannesta kuvasta kymmenen parasta =D

-Janne

2 thoughts on “Wild Wonders palkintoreissu – Skotlanti – Loput päivät

  1. Kiitokset kiitokset!

    Kuvia juuri tuossa väkerrän Wild Wondersin uusimpaan blogikirjoitukseen. Sen jälkeen täytyy vielä jotain laittaa muuta sinne suuntaan menemään. Mutta eiköhän tällä viikolla saada jotain gallerioita aikaiseksi omillekin kotisivuille.

    -Janne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.