Testiprintit tuli…

Tilasin viikonloppuna pari testiprintiä Fotonetiltä, jotta näkisin miten NECin spectraview II ohjelmistolla säädetty LCD2690WUXi monitori ja printti vastaisivat toisiaan. Pääosin kuvat tulee teetettyä Fotonetin PRO-linjalla, eli otin testiprintit 30×45 kokoisina PRO-paperille ilman Fotonetin tekemiä väri tms korjailuja. Fotonetti käyttää PRO-linjallaan paperina Kodak Supra Endura ammattipaperia. Aika passelisti hyvässä valossa katsottuna printti vastaa kuvaa joka on monitorilla. Ainoastaan hieman eroja löytyy saturaatiosta, eli printissä saturaatio on hieman pienempi… Huonossa valossa katsottuna printti näyttää tietysti myös hieman ”pimeämmältä”… varjoalueetkin toistuvat kuvissa samanlaisina.

Olen aina jotenkin ajatellut että kun säädän kuvan ja väännän sen tulostusprofiiliin, niin kuvasta tulee printtinä sellainen kun se oli ennen profiilin lisäystä. Mutta kyllä ainakin nyt rinnakkain vertaamalla se kuva mikä syntyy profiilin lisäyksen myötä, on se kuva jota printti vastaa. Eli ehkä Photoshopissa kannattaakin pitää päällä kuvan säädön aikana view – proof setup – custom, josta valkkaa sitten Fotonetin PRO-profiilin… samalla voi kytkeä päälle gamut varoituksen niin huomaa heti jos joku väri meinaa ampua yli profiilista.

Mainitsin aiemmin myös että kokeilin uusia terävöinti asetuksia! Terävöitykset teen aina Photoshopissa LAB-moodissa ja siinä Lightness-kanavaan… itse terävöityksen hoidan Photoshopin Unsharp maskia käyttäen. Tällä kertaa asetukset olivat kahteen kuvaan seuraavat… 500%, 0.9, 0 ja 500%, 3.0, 0… Ja kuten arvata saattaa… varsinkin jälkimmäisessä mustavalkokuvassa kohinaa alkoi piisaamaan. Kuva oli vielä interpoloitu 5313×3543 kokoon kuvasta jonka alkuperäinen koko oli 2299×1533 pikseliä. Interpoloinnin tein ihan Photoshopin Image size-toiminnolla ja siitä valkkaamalla Bicubic smoother vaihtoehdon. Mutta eipä voi moittia… kuva on oikein passeli! Läheltä tihrustettuna kuva kohisee ihan railakkaasti tasaisilta alueilta (syväterävyysalueen ulkopuolisilta alueilta), mutta jo metrin päästä katsottuna kohinaan ei kiinnitä mitään huomiota… noin kahden metrin päästä kohinaa ei pysty enää edes erottamaan silmällä. Joskus harrastan kohinanpoistoa, mutta tällä kertaa jätin sen tarkoituksella tekemättä katsoakseni miltä lopputulos näyttää… printissä kohina aina hieman vähenee ja pehmenee verrattuna säädettyyn digikuvaan. Kohinaa olisi voinut myös estää terävöittämällä ainoastaan itse kohteen, eikä koko kuvaa…. kohinahan osuu parhaiten silmään juuri suurilta tasaisilta pinnoilta kuten kuvien epäterävyysalueilta.

Tässä vielä pieni 100% koossa oleva maistiainen tuosta kyseisestä suhisevasta mustavalkokuvasta.

PS: Se on sitten Canonin kohinaa, vaikkei värikohina näykkään ,)

-Janne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Spam control / Spämmi esto * Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.